Viljellä ja varjella

Compassion over Killing - CC-BY-SA

Kirjoitan nyt aiheesta, joka näiden Mooseksen lain ruokasäädösten ohella menee ihmisillä herkästi tunteisiin, nimittäin lihansyönnistä. Maassamme ajatellaan helposti, että tosimies syö tietenkin lihaa, massaa ei voi kasvattaa ilman lihaa ja onhan se pekoni nyt niin taivaallista, että sitä on pakko syödä. Kaltaiseni vegaanit leimataan hihhuleiksi ja haihattelijoiksi. Hengellisissä piireissä korostetaan, että Paavalin mukaan saa syödä kaikkea mitä lihakaupassa myydään (1. Kor. 10:25), täten ketään ei saa tuomita mistään mitä tämä syö.

Paavali kuitenkaan 2000 vuotta sitten ei omasta ajastaan käsin voinut ottaa kantaa siihen, mitä on järkevää syödä 2000 vuotta myöhemmin, nyt kun on selvää miten lihakarjaa kohdellaan lihateollisuudessa, kuinka paljon lihansyönti kuormittaa ympäristöä ja ilmastoa. Useat tutkijat ovat sitä mieltä, että lihaa syödään länsimaissa aivan liikaa. Onko jokaisen uskovan täysin oma asia, mitä saa syödä, vai voimmeko Raamatulla perustella kasvissyöntiä, tai sitä yleistä näkemystä, että mistään syömisestä tai juomisesta ei saa ketään tuomita?

Aloitetaan aivan perusteista, eli Genesiksestä. Luomiskertomuksessa sanotaan, että kaikki oli sangen hyvää ja Jumala loi kaikki vihreät hedelmää kantavat puut ihmiselle ravinnoksi (1. Moos. 1:29). Jos Aatami ja Eeva pärjäsivät pelkällä kasvisruualla, ei sen pitäisi olla meillekään mikään ongelma. Paratiisissa ei syöty lihaa, jotkut perustelevat yksin tällä sen näkemyksen, että uskova ei saa syödä mitään lihaa. Asia ei kuitenkaan ole niin selvä, sillä myöhemmin Jumala antoi Nooan jälkeläisille luvan syödä myös lihaa:

"Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken." (1. Moos. 9:3).

Raamatun selvä käsky täten on, että lihaa saa syödä. Moosekselle Jumala antoi käskyn puhtaista ja saastaisista eläimistä (3. Moos. 11), jos uskova ei saisi syödä mitään lihaa, Mooseksen laissa olisi käsketty syömään pelkästään vihanneksia. Täten on selvää, että lihaa Raamatun mukaan saa syödä, kaikkia niitä eläimiä, jotka Mooseksen lain mukaan ovat puhtaita.

Muuttuiko tilanne uudessa liitossa? Jeesus ei rajoittanut ruokasäädöksiä entisestään, ei käskenyt, että syökää pelkästään kasviksia, eikä opettanut, että saastaisia eläimiä saisi nyt syödä. Olen kattavasti perustellut miksi ruokasäädökset ovat uudessa liitossa edelleen voimassa tässä.

Täten nyrkkisääntönä on, että uudessa liitossa saa syödä Raamatun mukaan puhtaita eläimiä, periaatteessa niin paljon kuin mieli tekee. Kokonaan toinen kysymys on, onko se viisasta? Raamatussa meidän käsketään viljellä ja varjella maata (1. Moos. 2:15). Nyt kun on selvää, että maapallo yksinkertaisesti ei kestä lihateollisuutta, on vain järkevää noudattaa Raamatun käskyä viljellä ja varjella ja ryhtyä kokonaan kasvissyöjäksi. Asiasta ei kuitenkaan saa tehdä ehdotonta käskyä, koska sellaista ei ole Raamatussa. Emme saa lisätä Tooraan mitään. Silti on hyvin erikoista, että uskonnollisissa piireissä korostetaan uskovan vapautta ja suorastaan riemuitaan siitä, että nyt saa syödä aivan mitä tahansa. Myös omasta terveydestä huolehtiminen on järkevää ja täysin selvä asia on, että uskovan kannattaa miettiä ruokailutottumuksiaan myös terveysnäkökulmasta, eikä yksin kristityn vapaudesta käsin.

Lihakarjaa kasvatetaan edelleen kammottavissa olosuhteissa. Eläimet elävät pienissä karsinoissa näkemättä koskaan päivänvaloa, jonka jälkeen ne teurastetaan meille ravinnoksi. Jumala välittää suuresti eläinten hyvinvoinnista ja uskova yksinkertaisesti ei voi olla välinpitämätön eläinten kaltoinkohtelun suhteen.

"Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton." (Sanl. 12:10)

Alkukielessä sanotaan, että vanhurskas tuntee eläimensä sielun. Täten Raamattu opettaa, että eläimillä on sielu. Jos kerran eläimillä on peräti sielu, eikö meidän tulisi välittää niiden kohtelusta?

"Älä sido puivan härän suuta." (5. Moos. 25:4)

Härän suun puiminen on julmaa, silloin härkä ei pääse toteuttamaan sille lountaista viettiä syödä rehua. Tällainen julma kohtelu kielletään Toorassa täysin selvästi.

"Jos kulkiessasi tapaat puusta tai maasta linnun pesän, jossa on pojat tai munat ja emo makaamassa poikien tai munien päällä, niin älä ota emoa poikineen, vaan päästä emo lentämään ja ota vain pojat, että menestyisit ja kauan eläisit." (5. Moos. 22:6-7)

Pelkän emon ottaminen olisi julmaa, sillä silloin poikaset jäisivät ilman emoa luonnon armoille. Poikasten ja emon ottaminen taas olisi ahneutta, pelkästään poikasten ottaminen järkevä kompromissi. Huomaa että luonnosta poimitut poikaset ovat saaneet elää emon kanssa täysin luonnollisissa olosuhteissa, eikä tällaisella jakeella voida perustella sellaista ajatusta, että tässä annettaisiin lupa kasvattaa broilereita pienissä häkeissä meille ravinnoksi.

"Jos näet veljesi aasin tai härän kaatuneen tielle, älä jätä sitä siihen; auta häntä nostamaan se jaloilleen." (5. Moos. 22:4)

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta." (Mt. 10:29)

Jumala ei muuttanut mieltään tultaessa vanhasta liitosta uuteen. Sama laki koskee edelleen uskovaisia ja Jumala välittää eläimistä edelleen aivan yhtä paljon. Raamatun sana on, että meillä on lupa syödä puhtaiden eläinten lihaa. Sitä käskyä ei voida mitätöidä. Samaan aikaan Raamatun käsky on viljellä ja varjella tätä planeettaa. Jos nyt on selvää, että maapallo ei kestä holtitonta lihansyöntiä, eikö Raamatun sanaa noudattaaksemme olisi vain järkevää vähentää huomattavasti lihansyöntiä tai lopettaa se kokonaan?

Silti, ehdotonta ja absoluuttista käskyä emme voi tehdä tästä, vaan uskovan on itse punnittava, kuinka paljon painaa toisessa vaakakupissa eläinten kohtelu ja ympäristö, kuinka paljon oma halu syödä lihaa ja uskovan vapaus syödä kaikkea, mitä lihakaupassa myydään. Ja se sika, se ei koskaan ole kuulunut uskovan ruokapöytään, ei vanhassa liitossa eikä uudessa. Tämä taas on Raamatun käsky.

Aamen ja Bon Appetit!