Herran pyhä ehtoollinen

Monstranssi, jossa säilytetään konsekroitua ehtoollisleipää. Tässäkö se on, Kristuksen ruumis?

 

Sakramentin salaisuuden
tajuamme uskossa:
tähän leipään kätkettynä
Herra antaa ruumiinsa,
hänen verensä me saamme
viinissä nyt nauttia.

Kristus syödään, Kristus juodaan,
näin hän meitä lähestyy,
sanan kautta, salaisesti
leipään, viiniin yhdistyy.
Usko lahjan ottaa vastaan,
vaikka järki hämmästyy.

Virsi 221

Ehtoollinen on toinen kirkon pyhistä sakramenteista. Sitä kutsutaan armonvälineeksi, jolla tarkoitetaan sitä, että tämän konkreettisen merkin kautta saamme lahjaksi armon. Jumala siis lahjoittaa kirkon mukaan meille armon tällaisen rituaalin kautta, kun sunnuntaina jumalanpalveluksessa otamme vastaan uskossa leivän ja viinin. Tällöin saamme syntimme anteeksi ja pelastumme. Toki Jeshua (Jeesus) käski meidän viettää tätä ateriaa muistokseen, mutta silti moni epäilee, saammeko armon todellakin nauttimalla mikroskooppisen ohuen öylätin ja pienen tilkan viiniä? Onko tämä ateria, jollaista Jeshua itse vietti opetuslasten kesken? Luterilainen ja katolinen kirkko molemmat opettavat, että ehtoollisaineet ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Muissa kirkkokunnissa käsitykset vaihtelevat. Jo 500 vuotta sitten Marburgissa Luther ja Zwingli väittelivät kiivaasti reaalipreesenssistä, eli siitä, ovatko ehtoollisianeet kirjaimellisesti Kristuksen ruumis ja veri. Luther jankuttamalla jankutti, että Jeshua sanoi, että "tämä on minun ruumiini". Luther ilmeisesti ei ottanut huomioon, että Jeshua opetti paljon vertauksin ja käytti usein symbolista kieltä. Sanoihan Jeshua olevansa tosi viinipuu, eikä kukaan kuvittele, että hän olisi viinipuu kirjaimellisesti.

Vanhasta testamentista ei löydy mitään esikuvaa tällaisesta sakramentista, ellei vaskikäärmettä voi pitää sellaisena. Israelilaiset pelastuivat myrkkykäärmeiltä katsomalla Mooseksen tikun nokkaan ripustamaa vaskikäärmettä. Mutta mitä tuolle käärmeelle tapahtuikaan? Israelilaiset antoivat sille nimen Nehustan ja palvoivat sitä Jumalana. Onko ehtoolliselle käynyt samoin, nyt kun ehtoollisleipää säilytetään koristeellisessa monstranssissa ja sen edessä kumarrutaan, onhan se Kristuksen tosi ruumis?

Mitä Jeshua tarkalleen ottaen teki viimeisellä aterialla? Ensinnäkin kyseessä oli todellinen ateria kaikkine herkkuineen, eikä mikään symbolinen muistoateria. Joten jos meidän tulisi seurata Jeshuan esimerkkiä, me nauttisimme ystävien kesken todellisen aterian, emmekä mitään sunnuntaijumalanpalveluksen rituaalia, jossa ei enää ole jälkeäkään mistään juhla-ateriasta. Monella on sellainen virheellinen käsitys, että Jeshuan viimeinen ateria olisi ollut pääsiäisateria. (Tästä kirjoitin edellisessä blogissani, muistuttakaa Latea kirjoittamaan pääsiäisviikon kronologiasta uusi kirjoitus) Täten Jehovan todistajat ovat opissaan johdonmukaisia ja viettävät ehtoollista ainoastaan kerran vuodessa, pääsiäisenä keväällä juutalaisen kalenterin mukaan. Muissa kirkoissa ehtoollinen nautitaan yleensä joka sunnuntai. Joten jos seuraamme Jeshuan esimerkkiä, eikö olisi paikallaan nauttia aivan oikea ateria, eikä vain symbolinen muistoateria?

Mitä seuraa siitä, että ehtoollisaineiden kuvitellaan olevan todellisesti Jeshuan ruumis ja veri? Ensinnäkin näemme, että kirkossa näitä ehtoollisaineita, jotka siis ovat pelkkää leipää ja viiniä, kumarretaan. En keksi kaunista tapaa sanoa tätä, joten sanon suoraan, että koko ajatus reaalipreesenssistä on täysin absurdi. Konsekroiduissa ehtoollisaineissa ei ole mitään silmin nähtävää muutosta, ne ovat edelleen leipää ja viiniä, mutta luterilaisten ja katolilaisten mukaan ne ovat kirjaimellisesti, olemuksellisesti ja todellisesti Kristuksen ruumis ja veri?

Entä sitten pelastus, saammeko todellakin syntimme anteeksi käymällä armopöytään? Jumalako jakaa armoaan tällaisten rituaalien kautta? Jos ehtoollisella on jotakin tekemistä vanhurskautumisen kanssa, miksi Paavali Roomalaiskirjeessä puhuessaan vanhurskautumisesta ei mainitse sanaakaan ehtoollisesta? Toki meillä on kolmessa synoptisessa evankeliumissa kuvaus viimeisestä ateriasta, sekä Korinttolaiskirjeessä Paavalin saama ilmestys ehtoollisesta, mutta hyvin vähän mitään pohdintaa ehtoollisen merkityksestä. Kyse on siis samasta asiasta kuin kolminaisuusopissa - muutamasta jakeesta on tehty valtava vuori teologiaa.

Luterilaisen kirkon mukaan ehtoolliselle saa osallistua ainoastaan luterilaisen kirkon kastettu ja konfirmoitu jäsen. Edes luterilaisen kirkon sisällä kaikilla luterilaisilla seurakunnilla ei ole ehtoollisyhteyttä keskenään. Tällainenkö on Jeshuan tarkoittama yhteinen ateria, jonne ovat ainoastaan kirkollisveronsa maksavat kansalaiset tervetulleita? Entä miksi ehtoollista saa jakaa ainoastaan kirkon pappi? Miksi nyt korona-aikaan uskovat eivät saa nauttia ehtoollista kodeissaan? Huomaamme, että ehtoollinen on kirkon vallankäytön väline. Sen avulla pidetään kirkkoon kuulumattomat henkilöt loitolla ja pidetään kirkon jäsenet tiukasti oman seurakunnan yhteydessä.

Joten ehtoollinen, mihin tarvitsemme sitä? Entä mihin ylipäänsä tarvitsemme kirkkoa ja sen pappeja? Tästä aiheesta kirjoitan varmasti myöhemmin. Jos joku haluaa seurata Mestarimme Jeshuan esimerkkiä, viettäköön riemullista ateriaa kotonaan ystävien ja sukulaisten kesken. Minun on mahdoton uskoa, että Jeshua halusi meidän viettävän muistokseen rituaalia, jolla ei ole mitään tekemistä aterian kanssa. Milloin kirkossa herätään siihen, että sen oppi ei perustu Raamatun sanaan, vaan kirkkolainkin mukaan enemmän Lutherin kirjoituksiin ja ajatuksiin?