Pekka Luukkala - Kirjoitukset todistavat minusta

 

Chajm Guski, CC-BY-SA

Facebookissa esitin kristityille ystäville haasteen - missä kohtaa Raamattua profeetat kertovat meille Messiaasta, joka on itse Jumala? Kyselin uskovaisten ryhmässä suosituksia teoksista, joissa todistetaan Jumalan olevan kolmiyhteinen. Pekka Luukkalan kirjaa "Kirjoitukset todistavat minusta" suositeltiin, jota myy Luominen.fi. Tässä kirjassa kuulemma todistetaan Vanhan testamentin profetioiden pohjalta, että Jeesus on itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Tilasin kirjan, luin sen ja totesin, että Jeesusta missään kohtaa kirjoituksia ei kutsuta itse Jumalaksi.

"Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne. Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?" (Joh. 5:39,45-47)

Luukkala aloittaa kirjansa kysymällä, näemmekö me Mooseksen kirjoissa Jeesuksen? Jeesuksen omien sanojensa mukaanhan Mooses kirjoittaa hänestä. Tämä on keskeinen kysymys. Paavali aloitti saarnansa sapattina synagoogassa aina lähtien Mooseksen laista ja profeetoista.

"Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta." (Apt. 28:23)

Missä valossa kristityt lukevat Vanhaa testamenttia? Olen lukuisilta kristityiltä arvostetuilta opettajilta kuullut, että Vanhaa testamenttia on luettava Kristuksen valossa. Eikä tällöin mennä takamus edellä puuhun? Eikö Vanhaa testamenttia ole luettava Tooran valossa? Juutalaisia tällainen kehäpäätelmä ei vakuuta, että luetaan profeettoja Kristuksen valossa ja mikä yllätys, joka toinen jae kertoo jotakin Jeesuksesta. Katsotaan, löytääkö Luukkala Mooseksen laista ja profeetoista Jeesuksen.

Luukkala varoittaa meitä sellaisesta tavasta lukea Raamattua, jossa uusi korvaa vanhan, jossa Uusi testamentti korvaa Vanhan ja laki on vaihtunut armoon ja vapauteen. Luukkala hämmästelee sitä, että kristityt ovat hylkäämässä kymmenen käskyä. Onko Luukkalalla mielessä sapatti? Juuri sapattikäskyä kymmenestä käskystä rikkovat lähes kaikki kristityt. Luukkala lainaa Jeesuksen sanoja vuorisaarnasta:

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa." (Mt. 5:17-19)

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'." (Mt. 7:21-23)

Luukkala varoittaa meitä väärästä vapaudesta ja esittää, että jos tahdomme elää Jumalan tahdon mukaan, silloin noudatamme hänen sanaansa. Tämä kuulosta hienolta, mutta jään pohtimaan, onko Luukkala valmis opettamaan, että koko Mooseksen laki kuulu meille annettuihin käskyihin, vai onko hän sittenkin kristitty, joka opettaa, että laki on kumottu ja sapatti ja ruokasäädökset eivät kuulu meille pakanakristityille? Jännitys tiivistyy.

"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." (Room. 10:4)

Luukkala huomauttaa asiallisesti, että tämä jae on käännetty pahasti väärin. Alkukielessä siinä sanotaan, että Kristus on lain päämärä, telos, eikä suinkaan loppu. Hän esittää, että Paavali ei koskaan vastustanut Mooseksen lakia. Tämä kuulostaa oikein hyvältä. Jo kirjan alkuluvuilta syntyy vaikutelma, että Luukkala saattaa olla kaltaiseni judaisti, joka uskoo Mooseksen lain koskevan meitä kaikkia.

"Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen Toorani heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä." (Jer. 31:31-34)

Luukkala kirjoittaa: "Uusi litto Jeesuksessa kirjoitetaan Jeesuksen omien sydämiin." Mutta jos luemme Jeremian profetian tarkkaan, sen mukaan uusi liitto solmitaan Juudan heimon ja Israelin heimon kanssa, ja uudessa liitossa Toora, eli Mooseksen laki, kirjoitetaan meidän sydämiimme. Emme voi mitenkään tulkita tämän tärkeän profetian uudesta liitosta tarkoittavan, että uudessa liitossa jokin toinen laki kirjoitetaan meidän sydämiimme. On myös selitettävä, miten me pakanat voimme olla osallisia uudesta liitosta, kun se kerran solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa.

Luukkala omistaa muutaman luvun evoluutioteorian ja teistisen evoluution kritisoimiseen. Hänen mukaansa teistinen evoluutio ei ole sovitettavissa yhteen Raamatun sanoman kanssa. Hän perustelee näkymystään esittämällä, että Jeesus itse, samoin kuin kaikki Uuden testamentin kirjoittajat, pitävät Raamatun ensimmäisiä lukuja luotettavina tosikertomuksina. Jos me vesitämme Raamatun ensimmäiset luvut myytteinä ja legendoina, vesitämme koko Raamatun totuuden. En ihmettele, miksi Luominen.fi myy tätä kirjaa. Olen Luukkalan kanssa tismalleen samaa mieltä. Jeesus itse piti Raamatun ensimmäisiä lukuja tosiasioina. Jos ne ovat vain myyttejä ja legendoja, Jeesus itse valehtelee meille kertoessaan, että alussa Jumala loi miehen ja naisen. Evoluutio on myrkkyä, jota meidän tulee vastustaa. Emme saa niellä teistisen evoluution kannattajien raamatunvastaisia näkemyksiä, joita varsinkin Eero Junkkaala omasta kuplastaan käsin ja omalla arvovallallaan pönkittää. Matti Leisola on tekniikan tohtori, bioprosessitekniikan professori, joka on julkaissut yli sata vertaisarvioitua tutkimusta, joihin on viitattu yli tuhat kertaa. Silti tai ehkä juuri siksi, Leisola on kreationisti. Elääkö Matti Leisola omassa kuplassaan, josta käsin hän ei ole kosketuksissa tieteellisiin julkaisuihin? Kuinka paljon Eero Junkkaala, teologi, tietää tieteestä, sen menetelmistä ja tuloksista? Taitaa olla niin, että tiede ja Raamattu on kreationisten puolella, Eero Junkkaala omasta pienestä kuplastaan käsin on täysin irrallaan tieteestä ja sen viime aikaisista tuloksista.

Luukkala otsikoi kirjan kahdeksannen luvun "Jeesus on Vanhan testamentin "Herra - Jahve (YHWH)". Ei nyt takerruta siihen, että Jumalan nimi on Jehova, eikä Jahve. Luukkala lainaa Jeremian profetiaa:

"Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: 'Herra on meidän vanhurskautemme'." (Jer. 23:5-6)

Luukkala tekee johtopäätöksen, että Jeesuksen nimi on "Herra meidän vanhurskautemme", hänen nimensä on Jahve, kirjoittaa Luukkala. Tämä ei pidä paikkaansa. Messiaan nimi on "Jehova meidän vanhurskautemme". Messiaan nimi ei ole Jehova. Raamatussa missään kohdassa ei Messiasta kutsuta Jehovaksi. Siinä ei ole mitään erikoista, että Raamatussa useilla henkilöillä on Jumalan nimi, ns. teoforinen nimi. Näitä nimiä on useita, Jehoshua, Daniel, Elijahu jne. Jos Messiaan nimi on Jehova, miksi Jeremia ei kirjoita, että häntä kutsutaan Jehovaksi? Luukkala kirjoittaa, että "Hän on se puoli Jumalan olemusta, joka on sitoutunut meidän kohtaloomme." Lähestymme kolminaisuusopin mysteereitä ja sitä, miten kolmiyhteisen Jumalan eri persoonat ovat sidoksissa toisiinsa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kirjoitukset kertovat meille kolmiyhteisestä Jumalasta.

Luukkala kertoo, että Talmudissa ja Midrasheissa kerrotaan Messiaan olevan Jehova, täten on vahvat perusteet uskoa, että Jeesus on Vanhassa testamentissa esiintyvä Jehova. Luukkala lainaa Jeesusta "Minä ja isä olemme yhtä" (Joh.10:30) Jeesus voi sanoa olevansa yhtä Isän kanssa, koska hänet on luotu Jumalan kuvaksi (Kol. 1:15), koska hän on voideltu Messias, joka toteuttaa aina Isän tahdon, hän on Isän maailmaan lähettämä Vapahtaja ja Jumalan Poika. Mutta ajatus siitä, että Jeesus on Jehova on täysin mahdoton. Jeesus itse sanoo: "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." (Joh. 17:3) Jeesus julistaa, että on vain yksi Jumala, Isä. Tässä olisi ollut oiva tilaisuus Jeesuksen esittää, että minä olen by the way itse Jehova. Mutta Jeesus ei kertaakaan kutsu itseään Jehovaksi, eikä Jeesusta missään kohtaa Uutta testamenttia kutsuta Jehovaksi. Minua kiinnostaa yksin Raamatun totuus, ja jos joku pystyy osoittamaan minulle, missä kohtaa Raamattua profeetat kutsuvat Messiasta Jehovaksi, käännyn oitis takaisin trinitaariksi, jollainen oli 33 vuotta elämästäni. Se että juutalaisissa lähteissä Targumeissa tai Midrasheissa kutustaan Messiasta Jumalaksi ei vakuuta - juutalaisilla oli ja on paljon perättömiä myyttejä ja legendoja, joista Paavali meitä varoittaa. Vaadin, että Jeesuksen jumaluus osoitetaan meille suoraan profeettojen teksteistä, ei mistään myöhemmistä juutalaisista lähteistä.

Luukkala esittää, että Jeesuksella on Jumalan nimi:

"Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin." (Joh. 17:11)

Jos Jeesuksen nimi on Jehova, miksi häntä ei kertaakaan Uudessa testamentissa kutsuta Jehovaksi? Miksi Jeesus itse ei kerro kertaakaan olevansa itse Jehova?

Luukkala vetoaa Raamatun kertomukseen Sodoman ja Gomorran tuhosta, josta sanotaan, että Jehova antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta Jehovan tyköä taivaasta. (1. Moos. 19:24) Tässä Luukkalan mukaan on kaksi eri Jehovaa, toinen on Jehova taivaassa ja toinen on Messias Jeesus. Itse luen tekstistä, että tässä kutsutaan Jumalaa kaksi kertaa Jehovaksi, jos Messias olisi tässä toiminut, lukisimme Raamatustamme, että Messias tuhosi Sodoman ja Gomorran lähettämällä Isänsä luota tulta ja tulikiveä taivaasta. Jumalan nimi Jehova esiintyy Raamatussa yli 6800 kertaa, eikä se kertaakaan tarkoita mitään muuta, kuin Jumalaa kaikkivaltiasta. On täysin Luukkalan omaa mielikuvitusta, että Jumalan nimi Jehova tarkoittaisi koskaan Messiasta Jeesusta.

Luukkala viittaa Psalmiin 110:1 "Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"." ja esittää, että tässä on toiminnassa kaksi Herraa - Jehova ja Messias Jeesus. Mt. 22:41-45 pohjalta Luukkala väittää, että ongelman ydin tässä olisi, että Daavid kutsuu Messiasta Jehovaksi. Raamatun käännöksissämme lukee Herra. Jumalan nimi on käännetty Herraksi. Kun luemme tämän jakeen hepreasta, paljastuu, että Jehova puhuu Daavidin herralle, eli siis Messiaalle, että istu minun oikealla puolelleni. Tässä siis esiintyy Jumalan nimi Jehova, ja sitten taas Messiasta kutsutaan Daavidin herraksi. Tässä ei Messiasta kutsuta Jehovaksi, toisin kuin Luukkala väittää. Heprean Herra voi tarkoittaa toki kaikkivaltiasta Jumalaa, mutta sanakirjan mukaan se tarkoittaa ketä tahansa korkea-arvoista henkilöä, oli sitten kyseessä ihminen tai enkeli tai muu olento. Herra ei ole synonyymi Jehovalle, toisin kuin Raamatun käännöksistämme ja kristillisestä tulkintatraditiosta saattaa väärin ymmärtää. Psalmissa 110 täten Jehova puhuu Daavidin herralle, eli siis Messiaalle, eikä tässäkään Raamatun jakeessa Messiasta kutsuta Jehovaksi, kuten ei missään muuallakaan Raamatussa.

Luukkala jatkaa termin Herra väärinkäyttöä ja esittää pokkana, että enkelit, jotka ilmestyivät paimenille, eivät puhuneet kreikkaa, vaan julistivat taivaasta "Teille on syntynyt Jeesus, joka on Messias, Herra (Jahve)." (Lk. 2:11) Mikä valtava sekaannus yhdestä sanasta! Voit tutkia sanakirjasta heprean sanaa Adonai ja kreikan sanaa Kyrios, eikä kumpikaan tarkoita kiistatta Jehovaa, vaikka Jehovaan viitataankin usein Herrana. Herralla on näissä kielissä tismalleen sama merkitys kuin äidinkielessämmekin, se voi tarkoitta Jehovaa, tai se voi tarkoittaa ketä tahansa korkea-arvoista ihmistä (tai enkeliä). Nyt kun Luukkala antaa ymmärtää, että Herra mukamas tarkoittaa Jehovaa, löydämme Uudesta testamentista satoja kertoja viittaukseen Jeesuksen Herrana, jonka voi tulkita väärin tarkoittamaan Jehovaa. Jeesus on meidän Herramme, mutta hän ei ole Jehova. Esitän haasteen - näyttäkää minulle missä kohtaa Raamattua profeetat kutsuvat kertaakaan Messiasta Jehovaksi?

"Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi." (Sak. 14:5)

Luukkala esittää, että tässä Jeesusta kutsutaan Jahveksi, Jeesuksen nimi on Jahve ja Jeesus on itse Jumala. Itse luen, että tässä puhutaan Jehovasta Jumalasta, eikä Jeesuksesta. Muutama jae myöhemmin Sakarja mainitsee "Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi." (Sak. 14:9) Tässä olisi ollut loistava tilaisuus profeetan julistaa, että Jehova on kolme, ei yksi. Raamatun kiistaton todistus on, että Jumala on yksi, eikä yksikään profeetoista osaa kertoa meille sanaakaan kolmiyhteisestä Jumalasta. Luukkala lainaa Paavalia "ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." (Fil. 2:11) Luukkala lisää sanan Herra perään sulkuihin selityksen "Kyrios - Jahve". Hän kirjoittaa, että Uuden testamentin Kyrios on sama kuin Vanhan testamentin Jahve. Näin siis Luukkala on päättänyt, että kreikan Kyrios tarkoittaa Jehovaa. Miten voi jatkaa keskustelua, kun toinen osapuoli on päättänyt keksiä kreikan ja heprean sanoille aivan omia merkityksiä?

Kirjansa luvun yhdeksän Luukkala on otsikoinut "Kolmiykseydestä". Hän kertoo, että kristittyjen puhe kolmiyhteisestä Jumalasta herättää Jumalan omaisuuskansassa helposti väärinkäsityksiä ja esittää, että sanan "kolminaisuus" sijaan käytettäisiin termiä "kolmiykseys". Luukkala myöntää, että Raamatussa termiä "kolminaisuus" ei mitenkään selitetä. Tämä on tärkeä huomio. Raamatussa yksikään Uuden testamentin kirjoittajista ei sanallakaan kerro meille Jumalan kolminaisuudesta. Paavali kirjeissään ei vaivaudu avaamaan meille kolminaisuuden mysteeriä. Ottaen huomioon, kuinka tiukasti juutalaiset pitivät ja pitävät kiinni Jumalan ehdottomasta ykseydestä, miten on mahdollista, että alkuseurakunta hyväksyi opin kolmiyhteisestä Jumalasta ilman, että luemme aiheesta ainuttakaan vastaväitettä Raamatustamme? Hyväksyikö juutalainen Paavali mukisematta, samoin kuin kaikki muut juutalaiset apostolit, että Jumala on kolmiyhteinen? Luukkala kirjoittaa:

"Se, miten tämä kaikki on samaan aikaan mahdollista, ei mahdu meidän rajoittuneeseen järkeemme. Teologien puhe kolminaisuudesta ja kolminaisuuden eri osien tarkka erittely on jotakin sellaista, jota Raamatusta ei löydy. Se on yritystä ymmärtää näitä asioita järjellisesti. Jumala on kuitenkin suurempi kuin meidän järkemme. Antakaamme Hänelle kunnia."

Luukkala siis myöntää kaksi tärkeää seikkaa, että kolminaisuusoppi on järjenvastaista ja että sitä ei löydy Raamatustamme. Miksi meidän pitäisi uskoa järjenvastaiseen oppiin, josta Raamattu ei puhu sanaakaan? Miksi emme palaisi juutalaiseen ja apostoliseen uskontunnustukseen, jonka mukaan Jumala on yksi (5. Moos. 6:4, Joh. 17:3)?

Luukkala torjuu ajatuksen siitä, että kristinusko opettaisi oppia kolmesta eri Jumalasta. Näin kuulemma helposti tapahtuu, jos keskittyy liikaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen persoonien eroavaisuuksiin. Sen sijaan tulisi Luukkalan mukaan pikemminkin puhua Jumalasta, joka ilmaisee itsensä kolmella eri tavalla. Luukkala ei ymmärrä, että tällöin on sorruttu sabellianismiin eli modalismiin, joka on kirkon taholta niin vakava harhaoppi, että Luukkala olisi keskiajalla poltettu roviolla. Ihmettelen suuresti, miksi Luukkala ei ole perehtynyt kristilliseen kolminaisuusoppiin, vaan sortuu näin vakavaan harhoppiin.

Luukkala esittää, että 1. Moos. 3:22 kolmiyhteinen Jumala keskustelee itsensä kanssa ja sanoo "ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä". Vai puhuuko Jumala tässä enkeleilleen? Seuraavaksi Luukkala väittää, että heprean Adonai on monikkomuoto ja tarkoittaa "Herrat". Hän on tietenkin oikeassa. Samoin heprean Elohim, Jumala, on monikkomuoto. Tässä on molemmissa kyse majesteetillisesta monikosta, ei siitä, että Jehova olisi kolmiyhteinen. Niissä tuhansissa jakeissa Raamatussamme, jossa Jumala toimii, verbi on aina yksikössä.

Luukkala onnistuu hämmästyttämään minut todella suuresti. Hän viittaa juutalaisten uskontunnustukseen:

"Kuule, Israel! Jehova, meidän Jumalamme, Jehova on yksi." (5. Moos. 6:4)

Luukkala esittää, että Jumala tässä mainitaan kolme kertaa, viitaten Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. Eli siis kun Raamattu sanoo, että Jehova on meidän Jumalamme, Jehova on yksi, meidän tulisi laskea montako kertaa Jumalan nimi on mainittu tässä jakeessa ja päätellä, että Jumala on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki? Seuraavaksi Luukkala valaisee meitä kertomalla, että heprean sana Echad tässä jakeessa tarkoittaa osista koostuvaa ykseyttä, kun taas jachid tarkoittaisi absoluuttista jakamatonta ykseyttä. Tässä kohtaa on todettava, että Luukkala valehtelee meille päin naamaa kirkkain silmin. Echad sanakirjan mukaan tarkoittaa yhtä, se on heprean numero yksi, eikä tarkoita mitään muuta, kuin yhtä. On totta, että Raamatussa perhettä kutsutaan yhdeksi, samoin rypeläterttua ja kokonaista kansaa, mutta tällöin on otettava huomioon, että näissä ilmaisuissa sana Echad tarkoittaa aina yhtä, eikä milloinkaan mitään muuta. Sanaa Jachid ei käytetä tässä jakeessa siitä syystä, että sillä on myös merkitys "yksinäinen", joten se ei sopisi kuvaamaan Jumalan ykseyttä. Jachid esiintyy psalmissa 25:16 "Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja." Jehova ei ole yksinäinen ja kurja, siitä syystä 5. Moos. 6:4 ei käytetä sanaa Jachid. Heprean sana Echad kuitenkin sopii täysin tähän jakeeseen, sillä se tarkoittaa yhtä, eikä milloin kahta tai kolmea tai mitään muuta numeroa. Juutalaisten uskontunnustus on, että Jehova on yksi, ei koskaan kaksi tai kolme. Tämä oli uskontunnustus, josta Jeesus itse (Joh. 17:3), apostolit ja Paavali (Gal. 3:20) pitivät kiinni. Anthony Buzzard teoksessaan "Jesus was not a trinitarian" kirjoittaa:

"Echad esiintyy noin 960 kertaa Raamatussa, eikä sana itsessään koskaan vihjaa moninaisuudesta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti yhtä, ei kahta tai kolmea. Echad on numeerinen adjektiivi ja totta - joskus sillä kuvataan moninaisuutta tarkoittavaa sanaa, kuten laumaa tai perhettä. Mutta meidän tulee olla tarkkoja, että sana echad ei koskaan itsessään tarkoita moninaisuutta."

Luukkala esittää kirjansa erikoisessa luvussa kymmenen, että nykyjuutalaisuudessa juutalaisilla ei ole Isää, koska heillä ei ole Poikaakaan. Vanha testamentti kuulemma pysyy heille suljettuna. Mutta jos kerran peite poistuu juutalaisten silmiltä vasta kun he tuntevat Jeesuksen, miten tuo peite voi koskaan poistua? Judaismi on vain käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle jne. Judaismi Luukkalan mukaan on vanginnut jäsenensä isen perinnäissääntöihin ja lain kahleisiin. Luukkala ei kerro, miten Jumalan pyhän, vanhurskaan, hyvän, täydellisen ja ikuisen lain noudattaminen voi olla vankeutta. Luukkala lainailee profeettoja, joiden mukaan juutalaiset ovat uppiniskainen ja niskoitteleva kansa, jotka levittävät valheita ja uskovat valheita. Luvunsa lopuksi Luukkala väittää, että Vanha testamentti puhuu "kirkkaasti" Jeesuksen syntymästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Toistaiseksi kirjassaan Luukkala ei ole osoittanut, missä kohtaa profeetat tietävät mistään näistä asioista sanaakaan. Luukkala olisi voinut puhua juutalaisista kauniimmin, nyt teksti lähentelee antisemitismia. Olen tästä surullisesta luvusta aistivinani, että Luukkala on juutalaistyössään turhautunut tähän uppiniskaiseen kansaan, joka ei näe Raamatustaan mitään tarvetta Jeesukselle, joka ei voi kääntyä kristityksi, koska heillä on peite silmillä. Luukkala kertoo juutalaisesta rabbista, joka moitti oppilastaan siitä, että tämä luki Vanhaa testamenttia ilman kommentaaria. Hän tokaisi oppilaalleen, että sinusta tulee kristitty, jos luet Raamattu ilman kommentaaria! Luukkala esittää, että asia on juuri näin, jos luemme tekstiä suoraan, meistä tulee kristittyjä. Pohdin vain, onko Luukkala itse koskaan lukenut Vanhaa testamenttia ilman kristittyjen kommentaareja? Voisiko asia olla päinvastoin - kun hylkäämme Luther-lasit ja kirkkoisien kommentaarit, meistä tulee Raamatun tekstin äärelää juutalaisia? Näin on käynyt monelle.

Luukkala todistelee Targumien valossa, että juutalaisten käyttämät termit Mimra ja Metatron tarkoittavat Vanhassa testamentissa esiintyvää Herran enkeliä, joka on itse Jeesus. Kristityt syyttävät Jehovan todistajia siitä, että nämä pitävät Jeesusta ylienkelinä. Mitä tämä sitten on? Jeesus on itse Herran enkeli? Miksi Uudessa testamentissa Jeesusta ei kertaakaan kutsuta enkeliksi? Voisiko olla, että Herran enkelillä ei ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa? Juutalaiset siis uskovat omista lähteistään, ei Vanhasta testamentista, vaan myöhemmistä kirjoituksista, että Herran enkeli on itse Messias. Luukkala päättä sekavan luvun Herran enkelistä sanoihin "Kuinka lähelle nämä vanhat juutalaiset lähteet tulevatkaan tässäkin asiassa Uuden testamentin sanomaa Jeesuksesta! Miltei malttamattomina voimme odottaa sen peitteen poistumista juutalaisten kansan silmiltä, joka nyt vielä pimentää ymmärrystä." Luukkala ei vaivaudu kertomaan meille, missä kohtaa Uutta testamenttia Jeesusta kutsutaan enkeliksi. Meidän siis pitäisi uskoa enkeli-Jeesukseen? Kenellä on peite silmillä?

Saamme jälleen kuulla, että Jeesus ei puhunut kreikkaa, vaan hepreaa. Sanoessaa kreikaksi "Ego eimi", "minä olen", Jeesus todennäköisesti sanoi hepreaksi "Ani hu", joka on viittaus Jumalan nimeen, ehjee asher ehjee. Tämän argumentin olen kuullut monta kertaa, sanoessaan "minä olen", Jeesus julistaa olevansa itse Jehova. Entä Paavali sitten? Paavali kirjoittaa 1. Kor. 15:10, että "Jumalan armosta minä olen se mikä olen" - joka on vielä suorempi viittaus Jumalan nimeen. Julistiko Paavali olevansa itse Jehova? Jos Jeesus oli itse Jehova, miksi hän ei kertaakaan sano niin suoraan? Miksi käyttää kiertoilmauksia? Mitä Jeesuksen olisi pitänyt sanoa kreikaksi, kun hän sanoo olevansa se hyvä paimen, ilman että hän olisi käyttänyt termiä "minä olen"? Kommunikointi käy hyvin vaikeaksi, jos ei saa sanoa "minä olen", ilman että tulee tuomio jumalanpilkasta.

Seuraavaksi Luukkala esittää, kuinka Herran Enkeli, eli siis Jeesus itse, kohtasi Aabrahamin Moorian maassa ja Mamren tammistossa, kuinka punaruskea hieho on Jeesuksen esikuva, kuinka Jeesus ilmestyy Haagarille ja miten Jaakob painii Jeesuksen kanssa. Sitten on vuorossa Herran Sana, Davar-Jehova, joka on tietenkin Joh. 1:1 valossa itse Jeesus. Näin siis tässä Luukkalan nyt jo lähes mystisessä tulkinnassa Jeesus on läsnä lähes joka ikisessä tapahtumassa Vanhassa testamentissa. Tästä herää kysymys, kuka lukee Vanhaa testamenttia kommentaarien valossa ja kenellä on peite silmillä?

Luukkala siteeraa jaetta Kol. 1:15 ja korostaa sanat "esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa". Tässä hän siteeraa jaetta, joka on väärin käännetty. Alkukielen mukaan tämän jakeen kääntävät sekä Raamattu Kansalle että Uuden maailman käännös:

"Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen."

Jeesus täten, on koko luomakunnan esikoinen, eli siis luotu olento, hän ei ole itse Luoja, kaikkivaltias Jumala Jehova. Kaiken kaikkiaan Luukkaalan teos on hämmentävä ja sekava esitys, joka ei onnistu kirjoituksista todistamaan, että Jeesus olisi itse Jehova, eikä edes sitä, että Jeesus olisi Messias. Mutta mitäs minä tiedän näistä, olenhan vain tuotantotyöntekijä Ryttylästä.