Pelastaako oikeaoppinen usko?

Jeshua ristillä, Public Domain

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16)

Raamattu sanoo, että uskomalla Jeshuaan sinä pelastut. Mitä se tarkoittaa? Mihin oikeastaan pitää uskoa? Riittääkö pelastukseen, että uskoo Jeshuan olleen todellinen historiallinen henkilö? Käytännössä kaikki tutkijat ovat sitä mieltä, että Jeshua (Jeesus) oli todellinen historiallinen henkilö. Ensimmäisten vuosisatojen Jeshua-liike ei olisi koskaan saanut kannattajia, mikäli Jeshua olisi ollut satuhahmo. Suurin osa juutalaisista uskoo Jeshuan olleen todellinen henkilö ja pitää evankeliumin kertomuksia luotettavina. Täten he uskovat Jeshuan todellakin tehneen ihmeitä ja olleen suuri profeetta - mutta eksyttävä sellainen. He siis uskovat, että Jumala lähetti väärän profeetan Jeshuan hahmossa eksyttämään ihmisiä pois totuudesta. Myös muslimit pitkälti uskovat Jeshuan olleen todellinen henkilö ja tehneen suuria ihmeitä ja tunnustekoja, mutta he eivät usko Jeshuan nousseen kuolleista, saati sovittaneen kenenkään syntejä.

Koska kristityt uskovat, että uskon avulla pelastutaan, on kirkko muotoillut kolme uskontunnustusta, joista apostolinen uskontunnustus tai hieman pidempi Nikean uskontunnustus luetaan jumalanpalveluksessa joka sunnuntai. Athanasiuksen uskontunnustuksesta olen kirjoittanut edellisessä artikkelissani. Periaatteessa näissä uskontunnustuksissa sanotaan, että Jeshua sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kuoli ja haudattiin, nousi ylös kuolleista ja istuu nyt Isän oikealla puolella. Riittääkö pelastukseen, jos uskoo kaiken tämän? Tunnen henkilön, joka uskoo Jeshuan nousseen ylös kuolleista, mutta joka ei usko Jeshuan syntyneen neitsyestä. Voiko tämä ystäväni pelastua?

Mitä usko edes tarkoittaa? Kirkossa usko käsitetään jonkin opinkappaleen pitämisenä totena. Täten uskontunnustuksia pidetään tärkeänä. Juutalaisuudessa uskolla joihinkin dogmeihin on vähemmän merkitystä, juutalaisuudessa keskitytään Halakhaan, eli siis käskyjen tarkkaan noudattamiseen ja soveltamiseen jokapäiväisessä elämässä.

"...ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan." (1. Kor. 2:5)

Itse pidän täysin mahdottomana ajatusta siitä, että usko tarkoittaisi oikeaoppista uskoa kirkkoisien tarkkaan muotoilemiin opinkappaleisiin. Kolminaisuusoppi on tästä paras esimerkki - se on ihmisten rationaalinen pyrkimys ymmärtää käsityskyvyn ulkopuolella olevaa ääretöntä Jumalaa. Mutta niin vain on kirkko onnistunut muotoilemaan kolminaisuusopin paradoksin sellaiseen muottiin, että sitä voi yrittää ihmisjärjellä ymmärtää, sen avulla voidaan tuomita toiset harhaoppisina ikuiseen kadotukseen ja pitää itse kiinni omasta oikeaoppisesta pelastavasta uskosta.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." (Hepr. 11:1)

Jeshua itse käskee seuraamaan häntä. En löydä Raamatusta ainuttakaan käskyä Mestariltamme Jeshualta, että meidän tulisi pitää joitakin opinkappaleita totena, jotta pelastuisimme. Nikean uskontunnustusta ei löydy vuorisaarnasta. Paavali kiteyttää uskon:

"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut" (Room. 10:9)

Paavalin mukaan täten usko ylösnousemukseen riittää, jos meidän tulee uskoa pelastuaksemme Jumalan olevan kolmiyhteinen, niin jostain syystä Paavali ei kolminaisuudesta opeta sanaakaan, Jeshua vielä vähemmän.

"Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut." (Jaak. 2:26)

Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka hienosti olet ymmärtänyt Jumalan syvimmät salaisuudet, jos raiskaat, varastat, tapat ja teet huorin. Jumalaa ei kiinnosta sinun oikeaoppinen teoreettinen uskosi, häntä kiinnostaa paljon enemmän, miten sinä kohtelet läheisiäsi.

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'." (Mt. 7:21-23)

Monet hokevat Jeesuksen nimeä, jopa tekevät ihmeitä ja suuria tunnustekoja - mutta ovat Jeshuan mukaan silti matkalla kadotukseen. Mitä jos hellenistisen näkemyksen sijaan yrittäisimme ymmärtää uskoa enemmän juutalaisesta näkökulmasta? Mitä jos usko onkin enemmän tekoja, kuin järjen päätelmiä? Tämä välttämättä ei houkuttele kristittyjä, sillä niin paljon ovat Lutherit, Calvinit ja muut kirkkoisät opettaneet tekoja vastaan. Emme pelastu tekojen, vaan yksin uskon kautta, oli Paavalin selvä opetus. Voiko olla todellakin mahdollista, että Jumalaa kiinnostaa meidän aivojemme tila enemmän kuin sydämen?

Joten usko opinkappaleisiin ja kirkkoisien muotoilemiin tunnustuksiin, tuhatsivuisten dogmatiikan teosten tutkiminen ja teologian opiskelu ei pelasta ketään, jos et sydämessäsi rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, jos et ota itse joka päivä ristiäsi ja seuraa Mestariamme ja Vapahtajaamme Nasaretin Jeshuaa.