Alkoholismista on puhuttava

Yhteiskunnassamme on ongelma, joka aiheuttaa valtavan määrän kärsimystä, elämänlaadun heikkenemistä, enneaikaisia kuolemia ja kustannuksia, josta ei puhuta tarpeeksi ja joka on edelleen vuosien valistuksesta huolimatta tabu - alkoholismi.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 syöpään kuoli 13000 ihmistä, koronaan 558, itsemurhaan 717 ja alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytyksiin 1683 ihmistä. Kirjassa "Viimeinen pisara" Mika Arramies esittää, että välillisesti tai välittömästi alkoholiin kuolee Suomessa jopa 6000 ihmistä. Alkoholin suurkuluttajia arvioidaan Suomessa olevan noin 300000-500000 ja koko aikuisväestöstä alkoholisteja on 1-2%. Alkoholin aiheuttamia kuolemia, tapaturmia, työkyvyttömyyseläkkeitä ja huostaanottoja on mahdollista mitata, mutta kuinka paljon sellaisia ongelmia alkoholia aiheuttaa, jotka eivät ole mitattavissa? Kuinka monen ihmisen unelmat ovat särkyneet alkoholin takia, kuinka moni läheinen voi pahoin alkoholin takia, kuinka paljon alkoholi on aiheuttanut avioeroja, ongelmia työpaikalla ja yhteisöissä, tuskaa, kipua ja kärsimystä?

Huolimatta ongelman laajuudesta Suomessa ei ole puututtu riittävän tehokkaasti alkoholismin hoitoon. Työpaikoilla harvalla esimiehellä on mitään käsitystä siitä, miten toimia jos alainen kärsii alkoholismista. Terveyskeskuksissa alkoholistia ei ohjata tehokkaaseen hoitoon, vaikka alkoholisti itse olisi valmis ottamaan apua vastaan. A-klinikat ja katkot tuottavat surkeita tuloksia. Maksusitoumuksella alkoholistin on mahdollista päästä tutkitusti tehokkaiksi koettuihin yksityisten hoitolaitosten Minnesota-hoitoihin, mutta se vaatii yleensä viikkojen ellei kuukausien selvittelyä. Kun alkoholisti on kerran tehnyt päätöksen hakeutua hoitoon, sinne on ohjattava välittömästi. Viikkojen odottelun jälkeen alkoholisti on jo kerennyt muuttamaan mieltään. AA-liike on todettu kerta toisensa jälkeen tehokkaaksi, mutta osataanko terveyskeskuksessa ehdottaa alkoholistille AA:ta, vai onko AA kiellettyjen hoitomuotojen listalla uskonnollisen (korkeampi voima) luonteensa takia?

Täysin selvää on, että kieltolaki ei ole koskaan toiminut eikä tule koskaan toimimaan. Mutta voisiko alkoholin mainonnan kieltää kokonaan? Nyt alkoholin mainonta vetoaa edelleen varsinkin nuoriin, luomalla alkoholista positiivisia ja vaikuttavia mielikuvia. Keskiolutta tuskin on järkevää enää saada pois ruokakaupoista, mutta jos kerran tupakka-askeissa on kissankokoisilla kirjaimilla kirjoitettuna, että tupakka tappaa, miksi ei vastaavia varoitusmerkkejä voisi painaa myös oluttölkin kylkeen? Olisiko mahdollista tehdä riippumaton tutkimus hoitomuodoista, jotka on todettu tehokkaiksi ja ohjata alkoholisteja terveyskeskuksista näiden hoitojen piiriin välittömästi, kun potilas ilmaisee tahtonsa raitistua? Voisiko Alkoissa, ravintoloissa ja ruokakaupoissa olla tarjolla tutkittua ja luotettavaa tietoa alkoholismista ja siitä toipumisesta?

Alkoholismi on jo vuosikymmeniä sitten todettu parantumattomaksi, krooniseksi ja kuolemaan johtavaksi taudiksi. Alkoholismin ICD-10 koodi on F10.2 ja kyse on fyysisestä sairaudesta, jolla on myös psyykkinen ja henkinen ulottuvuus. Sairastuttuaan alkoholismiin alkoholistin on mahdoton parantua sairaudestaan. Ainoa toimiva hoitokeino on täysraittius. Edelleen esiintyy jopa ammattilaisten parissa sellainen harhakäsitys, että alkoholismi olisi mielenterveyden häiriö tai luonteen vika. Mitään lääkinnällistä hoitokeinoa alkoholismiin ei tunneta. Alkoholismille tyypillistä on, että alkoholisti kieltää sairautensa hyvin pitkään. Usein alkoholisti ymmärtää tarvitsevansa apua vasta siinä vaiheessa, kun työ, asunto ja puoliso on jo menetetty. Läheiset sairastuvat helposti läheisriippuvuuteen ja tietämättään omalla käytöksellään mahdollistavat läheisen päihteiden käytön.

Usein porttiteoriasta puhuttaessa huomio kiinnittyy kannabikseen, kuinka kannabis toimii porttina kovempiin aineisiin. Miksi alkoholia ei nähdä porttiaineena? Kun alkoholisti on kerran oppinut etsimään aineesta ratkaisua omiin ongelmiinsa ja on tottunut siihen, että hyvän olon vai saavuttaa kemikaalin avulla, ei ole suuri kynnys tavoitella samaa oloa muilla aineilla. Kun alkoholisti lähtee terveyskeskuksesta hakemaan apua alkoholin aiheuttamiin ongelmiin, ahdistukseen, masennukseen tai unettomuuteen, tarjotaa lääkkeeksi usein huumausaineiksi luokiteltavia bentsodiatsepiineja. Näistä rauhoittavista aineista alkoholisti saa helposti saman tunteen, minkä hän aiemmin on saanut alkoholista. Yhdessä alkoholin kanssa nautittuna nämä aineet ovat halpa tapa saada humala. Moni alkoholisti päätyykin jossakin vaiheessa sekakäyttäjäksi. Kun on kerran saanut lääkäristä laillisesti huumaavia aineita, on vain ajan kysymys, milloin alkoholisti lähtee kokeilemaan muita aineita, mahdollisesti laittomia sellaisia.

Tutkittua ja luotettavaa tietoa alkoholismista on saatavilla runsaasti. Siksi on täysin käsittämätöntä, miten jopa korkeasti koulutetuilla lääkäreillä saattaa olla puutteellinen käsitys alkoholismista. Kaikkia sosiaali- ja terveysalan toimijoita on valistettava nykytiedon valossa alkoholismista, sen tunnistamisesta ja tutkitusti tehokkaista hoidoista. Alkoholivalistusta kouluissa on lisättävä ja tehostettava. Tabu alkoholismin ympärillä on murrettava. On tärkeää, että alkoholisti itse ymmärtää kärsivänsä kroonisesta, kuolemaan johtavasta sairaudesta. Läheisten tulee ymmärtää alkoholismin luonne sairautena. Alkoholistin syyllistäminen ei ole tarpeellista, alkoholisti kärsii muutenkin syyllisyydestä ja häpeästä.

Suomella yksinkertaisesti ei ole varaa seurata vierestä, kun työkykyiset ihmiset juovat itsensä työkyvyttömyyseläkkeelle tai menehtyvät tapaturmaisesti tai alkoholin aiheuttamiin sairauksiin. Pyydän ainoastaan, että päättäjät ottaisivat selvää alkoholismista ja riippumattomin keinoin kartoitettaisiin tehokkaimpia hoitomuotoja alkoholismin selättämiseksi ja luotaisiin järjestelmä, jonka turvin alkoholistit ohjattaisiin mahdollisimman nopeasti mahdollisimman tehokkaaseen hoitoon. Alkoholimainonnan täyskielto ja tehokas valistus nuorten parissa on välttämätöntä tämän ongelman selättämiseksi.