Sapatti - Jumalan unohdettu lahja

Shabbat table, Crzrussian CC-BY-SA 3.0

Tässä yhteenveto kaikesta mitä olen aiemmin kirjoittanut ja sanonut sapatista. Tulee toistona jos olet lukenut aiemmat tekstini. Shabbat Shalom!

Johdanto

Keittiön pöytä on katettu herkuilla, pöydässä on talon kaunein astiasto, lapsilla, perheen isällä ja äidillä on juhlavaatteet yllä, pöydän päädyssä on kaksi kynttilää, liinalla peitetyt kaksi leipää ja malja viiniä. Perheen äiti sytyttää kaksi kynttilää, peittää käsillään silmänsä ja lausuu rukouksen:

"Siunattu olet sinä Herra, maailmankaikkeuden Kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt meidän sytyttää sapattikynttilät."

Seuraavaksi perheen isä laskee kätensä vuoroin perheen poikien päälle ja siunaa heidät:

"Jumala tehköön sinusta Efraimin ja Manassen kaltaisen."

Perheen tytöt siunataan:

"Jumala tehköön sinusta Saaran, Rebekkan, Raakelin ja Lean kaltaisen."

Isä siunaa kaikki lapset:

"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan."

Isä jatkaa rukouksella:

"Rauha teille, palvelevat enkelit, Korkeimman enkelit, kuninkaiden Kuninkaalta, siunatulta pyhältä. Tulkaa rauhassa, rauhan enkelit, Korkeimman enkelit, kuninkaiden Kuninkaalta, siunatulta pyhältä. Siunatkaa meitä rauhalla, rauhan enkelit, Korkeimman enkelit, kuninkaiden Kuninkaalta, siunatulta pyhältä. Lähtekää rauhassa, rauhan enkelit, Korkeimman enkelit, kuninkaiden Kuninkaalta, siunatulta pyhältä."

Perheen isä lausuu kuiskaten "Ja tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä" ja jatkaa:

"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt."

Perheen isä nostaa viinimaljan ja lausuu siunauksen:

"Siunattu olet sinä Herra, maailmankaikkeuden Kuningas, joka luot viinipuun hedelmän. Siunattu olet sinä Herra, maailmankaikkeuden Kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi, hyväksynyt meidät, rakkaudessa ja tarkoituksella antanut meille pyhän sapatin, luomistyösi muistoksi. Sillä se on pyhistä juhlista ensimmäinen, Egyptistä vapautumisen muistoksi. Sinä valitsit meidät ja pyhitit meidät kaikista kansoista ja rakkaudessa ja tarkoituksella antanut meille sapatin. Siunattu olet sinä Herra, joka pyhität sapatin."

Perheen isä juo maljasta ja laittaa sen kiertämään. Myös lapset saavat maistaa pienen tilkan viiniä. Seuraavaksi perhe pesee kädet ja jokainen lausuu rukouksen:

"Siunattu olet sinä Herra, maailmankaikkeuden Kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt meidän pestä kädet.

Perheen isä ottaa leivät ja siunaa ne:

"Siunattu olet sinä Herra, maailmankaikkeuden Kuningas, joka tuot leivän maasta."

Isä murtaa leivän, jakaa leivän perheelleen ja suuri juhla alkaa.

*******

Sanotaan, että enemmän kuin juutalaiset ovat pitäneet sapatin, sapatti on pitänyt juutalaiset. Jeshua itse opetti, että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten (Mk. 2:27). Sapatti on Jumalan suuri lahja kansalleen. Millainen Jumala kieltäisi työnteon ja käskisi levätä yhden päivän viikossa? Varmasti Jumala, joka välittää omasta kansastaan.

Juutalaiset ovat pitäneet sapatin Siinailta asti, Uudessa testamentissa kerrotaan Jeesuksen olleen sapattina tapansa mukaan synagogassa (Lk. 4:16), sittemmin juutalaiset ovat pitäneet sapatin diasporassa ja nyt jälleen Israelin maassa. Juutalaisille ajatus sapatin hylkäämisestä olisi silkka mahdottomuus. Jopa sekulaarit juutalaiset pitävät sapatin. Moni Israelissa vieraillut kristitty on hämmästynyt, kuinka koko maa pysähtyy sapatiksi. Liikkuu monia anekdootteja sapattihisseistä ja hotellin aterioista, jotka on valmistettu ennen sapattia, sekä sapattigojimeista, muukalaisista, jotka sapattina sytyttelevät juutalaisten valoja.

Sapatti kiinnostaa kristittyjä. Jo pelkkä sana luo kuvan jostakin eksoottisesta, jostakin juutalaisesta traditiosta. Kristityt puhuvat lepopäivästä, sunnuntaista, mutta sapatin ajatellaan olevan vain juutalaisia varten. Sanotaanhan Raamatussa:

"Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona." (2. Moos. 31:16)

Tässä kirjoituksessa perustelen sen radikaalin ajatuksen, että vaikka sapatti on merkki liitosta Jumalan ja Jumalan omaisuuskansa välillä, koskee kymmenen käskyn käsky pyhittää sapatinpäivä myös jokaista muukalaista, joka on Messiaan veren kautta oksastettu Israeliin (Room. 11:16-24; Ef. 2:11-22).

Tarkastelen mitä Mooseksen laissa on säädetty sapatista, mitä profeetat sanovat sapatista, mitä Jeshua opetti sapatista ja tutkin pitääkö paikkansa, että Paavalin mukaan jokainen on vapaa pyhittämään aivan minkä päivän haluaa. Katson minkä päivän alkuseurakunta pyhitti ja selvitän, missä vaiheessa ja millä perusteella kymmenen käskyn käsky pyhittää sapatinpäivä tulkittiin nyt uudessa liitossa tarkoittavan sunnuntaita, onko sunnuntai uusi sapatti ja onko sunnuntai nyt pyhä.

Pillars of Creation - NASA Hubble space telescope Public Domain

Sapatti, Jumalan luomisasetus

"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt." (1. Moos. 2:1-3)

Jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän ja lepäsi kaikesta työstään. On huomattava, että sapatti on ensimmäinen asia, jonka Jumala pyhittää. Sapatti siis on ollut pyhä luomisesta asti. Hepreassa pyhittäminen tarkoittaa erottamista. Sapatti on erotettu arkipäivistä. Sapatti on suuri juhlapäivä, Jumalalle pyhitetty, eli erotettu päivä. Se minkä Jumala siunaa, on siunattu ja pyhä ikuisesti (1. Aik. 17:27), täten sapatti on siunattu ja pyhä ikuisesti.

Usein sapatin korostetaan olevan Mooseksen lain käsky, ikään kuin sapatti olisi vain merkki liitosta Jumalan ja Israelin välillä. Toki se on sitäkin, muistutus siitä, kuinka Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta (5. Moos. 5:15). Kuitenkin sapatti on paljon enemmän. Sapatti on pyhä, koska Jumala itse lepäsi kaikesta työstänsä viikon seitsemäntenä päivänä (2. Moos. 20:11). Koska sapatti oli pyhä jo luomisviikolla, ei sapatin pyhyys riipu myöhemmin annetusta laista Jumalan omaisuuskansalle.

Sapatti annettiin luomisviikolla koko ihmiskunnalle. Täten sapatti ei koske pelkästään juutalaisia, koska luomisviikolla mitään Jumalan omaisuuskansaa ei ollut vielä olemassakaan. Jos sapatti oli pyhä jo luomisviikolla, pyhittivätkö Aatami ja Eeva sapatin? Valitettavasti Genesiksessä ei kerrota kenenkään koskaan pyhittäneen sapattia. Lepäsikö Nooa seitsemäntenä päivänä rakentaessaan arkkia? Nooa tiesi eron puhtaiden ja saastaisten eläinten välillä (1. Moos. 7:2) - olisiko hän tiennyt myös eron arkipäivän ja pyhäpäivän välillä? Aabrahamin sanotaan noudattaneen Herran käskyjä ja säädöksiä (1. Moos. 26:5), mutta erikseen ei mainita pyhittivätkö patriarkat ennen Moosesta sapatin.

On mahdoton ajatus, että jos sapatti oli pyhitetty jo luomisviikolla, kukaan ei pyhittänyt sapattia. Ja vaikka eivät olisi pyhittäneet, sapatti olisi siitä huolimatta pyhä ikuisesti. Genesis kertoo lopulta sangen vähän ihmiskunnan historiasta. Jos oletamme, että kukaan ei pyhittänyt sapattia ennen Moosesta, mikä ei vaikuta todennäköiseltä, se ei sittenkään kerro mitään sapatin pyhyydestä.

Jos olemme aivan tarkkoja, sapatti oli jo pyhä ennen Siinailla annettua lakia. 2. Moos. 16:23 kertoo että sapatin aattona mannaa kerättiin kaksinkertainen määrä. Täten huomaamme varmasti, että sapatti oli pyhä jo ennen Siinailla annettua lakia.

Jotkut huomauttavat, että luomiskertomuksessa jokaisen päivän kohdalla mainitaan, että tuli ilta ja tuli aamu, kuitenkaan seitsemännen päivän kohdalla näin ei sanota. Tästä esitetään, että seitsemäs päivä ei koskaan päättynyt, vaan elämme joka päivä seitsemännessä päivässä. Tällöin olisi omituista, että kymmenessä käskyssä käsketään pyhittämään viikon seitsemäs päivä. Että illan ja aamun koittoa ei mainita seitsemännen päivän kohdalla, korostaa päivän pyhyyttä. Jos haluamme uskoa luomiskertomusta näin kirjaimellisesti, meidän täytyisi uskoa, että aurinko ei noussut eikä laskenut koskaan kuudennen päivän jälkeen, mikä selvästi ei ole mahdollista. Tällaiset selittelyt päättymättömästä seitsemännestä päivästä ovat täysin perusteettomia. Sapatti pyhitettiin jo luomisviikolla ja me pyhitämme sapatin niin kauan, kuin aurinko nousee ja laskee.

Luomisviikolla Jumala antoi meille mallin jota seurata. Kuusi päivää tulee tehdä työtä, mutta seitsemäs levätä. Jokainen ymmärtää, että ei ole mahdollista tehdä työtä 24/7, vaan ihminen tarvitsee lepoa. Kun kerran lepoa tarvitaan, miksi ei levättäisi päivänä, jonka Jumala itse erotti muista päivistä lepoa varten? Toki ihminen voi rukoilla ja ylistää milloin haluaa, mutta eikö olisi mahtavaa, jos meillä olisi yksi päivä viikossa, joka on erotettu arkipäivistä ja asetettu rukousta ja ylistystä varten? Näin ollen on ihmeellistä, kuinka paljon sapattia vastustetaan. Sapatin pyhittäminen nähdään lakihenkisenä askarteluna, vaikka kyse on rakastavan Jumalan armollisesta asetuksesta meitä varten.

Jumala ei tarvinnut luomisviikkoa. Jumala olisi voinut luoda koko maailman yhdessä nanosekunnissa. Sen sijaan hän loi maailman ja kaiken eläväisen kuudessa päivässä. Selvästi tarkoitus oli antaa malli, jota meidän ihmisten tulisi seurata. Jumala ei tarvinnut lepoa. Jumala olisi voinut luoda vielä toisenkin maailman, tai tuhat maailmaa samalta istumalta. Mutta Jumala päätti levätä seitsemäntenä päivänä. Koko kosmisella näytöksellä oli yksi tarkoitus - näyttää ihmiselle elämän rytmi - kuusi päivää työtä ja yksi päivä lepoa.

Jotkut sanovat, että Genesiksessä ei seitsemättä päivää kutsuttu sapatiksi. Jälleen on kyseessä huomio, joka on täysin epäolennainen. Luomisviikolla Jumala siunasi viikon seitsemännen päivän ja myöhemmin luemme, että tätä seitsemättä päivää kutsutaan sapatiksi. Suomeksi voimme kutsua sitä millä nimellä haluamme, mutta tulemme huomaamaan, että "lepopäivä" on ongelmallinen termi, koska se voi tarkoittaa mitä tahansa ja nykyään "lepopäivä" ymmärretään tarkoittavan kristittyjen pyhäpäivää eli sunnuntaita. Jos haluamme pitäytyä raamatullisissa termeissä, niin Raamatussa ei ole mitään vastinetta "lepopäivälle", mutta "seitsemäs päivä" ja "sapatti" löytyvät molemmat Raamatusta, joten nämä ovat termit, joita kannattaa käyttää. Koska on täysin selvää, että viikon seitsemäs päivä on sapatti, on sapatti pyhä vaikka itse termi esiintyy ensimmäisen kerran Raamatussa vasta Exoduksessa (2. Moos. 16:23).

Sapatissa huomio kääntyy tekemisestä olemiseen. Jumalan luomistyön pohjalta emme luo mitään sapattina, emme tee arkityötä, emme tee mitään luovaa työtä, vaan lepäämme työstä ja keskitymme olemaan hiljaa Jumalan läsnäolossa kerran viikossa. Nykyajan hektisessä elämän rytmissä moni hakee epätoivoisesti kalenteristaan aikaa omistautua perheestä huolehtimiseen, tai lepoon kesken arjen kiireiden. Sapatti, Jumalan lahja ihmisille, helpottaisi monen arkea. Kun on kalenterissa yksi kokonainen päivä lepoa varten viikon lopuksi, ymmärrämme kuinka suuresta lahjasta on kyse. Ennemmin kuin ajatella, että emme saa tehdä sapattina työtä, saamme ajatella, että meidän ei tarvitse tehdä työtä. Saamme laiskotella oikein luvan kanssa. Oikein ymmärrettynä sapatti on vastaus kaikkiin arjen kiireisiin. Jumalan siunaama ja pyhittämä levon, ilon ja rauhan päivä, jolloin saamme keskittyä maallisen sijaan taivaallisiin.

Avioliitossa mies ja nainen yrittävät usein löytää aikaa toisilleen. Kalenteriin saattaa olla merkitty aikoja, jolloin lapset ovat muualla ja pariskunta saa keskittyä toisiinsa. Arjessa tehdään työtä ja aherretaan niin, että yhteistä aikaa voi olla vaikea löytää. Aivan samoin meidän saattaa olla vaikea löytää aikaa tutkia Raamattua, rukoilla ja ylistää. Näin ollen on suurenmoinen asia, että meillä on kalenterissa kokonainen päivä, joka on pyhitetty paitsi levolle, myös ylistykselle, rukoilulle ja Raamatun tutkimiselle.

Moni tuskailee, kun ei ole aikaa seurakunnalle. Sapatti on pyhän kokouksen päivä (3. Moos. 23:3). Kun kalenterissa on yksi kokonaan Jumalalle pyhitetty päivä, on järkevää pitää seurakunnan pyhä kokous kyseisenä päivänä. Ongelmaksi saattaa muodostua välimatkat - jos omalla paikkakunnalla ei ole seurakunnalla kokousta, moni joutuu pohtimaan haluaako istua autossa koko päivän. Silloin on omasta mielestäni järkevämpää viettää sapatti perheen kesken.

Dobruska synagogue Ten Commandments Czeva CC-BY-SA 4.0

Sapatti, Mooseksen lain käsky

"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." (2. Moos. 20:8-11)

Raamatun hepreassa ei ole mitään sanaa, joka vastaisi käännöksemme "lepopäivää". Raamattu puhuu viikon seitsemännestä päivästä, sapatista, joka tässä on käännetty lepopäiväksi. Moni kristitty uskoo noudattavansa kymmentä käskyä, kun viettää lepopäivää sunnuntaina. Mikäli käännöksemme olisi alkukielelle uskollinen ja käskisi pyhittää sapatinpäivän, tämä illuusio murtuisi. Hepreassa ei ole mitään epäselvää. Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, viikon seitsemäs päivä.

Kymmenen käskyä oli Jumalan sormella kivitauluihin kaiverretut kymmenen käskyä, joita pidettiin arkissa kaikkein pyhimmässä. Jo pyhäkoulussa opetetaan kymmenen käskyä lapsille. Katekismuksessa puhutaan kuitenkin lepopäivästä, sunnuntaista. Luther myöntää, että kymmenessä käskyssä puhutaan sapatista, mutta esittää, että tämä käsky ei koske kristittyjä ja nyt on hyödyllistä, mutta ei pakollista, pyhittää sunnuntai. Luther tähdentää, että oppineet eivät tarvitse sapattia alkuunkaan, vaan tämä käsky on annettu vain työläisille lepoa ja virkistystä varten.

Jokainen kristitty, joka tutkii sunnuntain historiaa hämmentyy. Kun illuusio siitä, että kymmenessä käskyssä käskettäisiin pyhittää sunnuntai on palasina, löytyy monta kekseliästä tekosyytä miksi sunnuntai tulisi pyhittää sapatin sijaan. Näihin tekosyihin palaan myöhemmin.

On tragikoomista, että ainoa käsky kymmenestä, joka alkaa "muista" on juuri se, joka on unohdettu. Jumala käskee meitä erikseen muistamaan sapatinpäivän. Yhteiskunnassa jossa kauppojen aukioloajat ovat vapaat, jossa pyhäpäivillä on yhä vähemmän merkitystä, voi olla vaikea muistaa sapatti. Asia helpottuu kun sapatin viettämisestä tulee säännöllinen tapa. Enää ei tarvitse olla huolissaan, käykö joku sapattina kaupassa. Omassa perheessä ja seurakunnassa kun sapatti on pyhä, kun on oppinut pyhittämään sapatin, ei sitä voi unohtaa.

Toiseksi kymmenessä käskyssä käsketään pyhittämään sapatti. Kuten jo esitin, pyhittäminen tarkoittaa erottamista. Jotkut sanovat uudessa liitossa pyhittävänsä jokaisen päivän Herralle. Nyt meillä on lepo 24/7 he sanovat. Ei ole mahdollista erottaa jokaista päivää Herralle. Silloin meillä olisi seitsemän "lepopäivää" viikossa, eikä mitään mahdollisuutta tehdä arkityötä. Nyt me pyhitämme, eli erotamme sapatin kaikista muista päivistä. Juutalaisilla on sapattina ruokapöydässä erikseen tarkoitusta varten pyhitetty sapattiastiasto. Voimme muodostaa vastaavia perinteitä ja erottaa päivän miten haluamme, kunhan sapatti ei ole samanlainen kuin muut arkipäivät. Sapattina saa tehdä hyvää ja hätätilanteessa saa rikkoa sapattikäskyä, kuten näemme myöhemmin.

Kesken arjen saattaa olla vaikea löytää aikaa rukoukselle ja mietiskelylle. Sapattina on 24 tuntia aikaa juuri siihen. Kun koko perhe on opetettu pienestä pitäen pyhittämään sapatti, on perjantaina auringon laskiessa ilo ylimmillään. Jos ei ole, sapatin pyhittämisessä on jotakin vialla. Sapatin tulisi olla iloinen rauhan ja rukouksen juhla. Lasten tulisi odottaa sapattia innoissaan. Sapatti ei ole päivä, jolloin ensisijassa oltaisiin huolissaan siitä, kuinka monta askelta saa ottaa kylän ulkopuolelle.

Usein on huvittavaa (valitettavasti) lukea kristittyjen opetuksia sunnuntaista. Joku kertoo että ei tee koulutöitä sunnuntaina, toinen ei maksa sunnuntaina laskuja. Useimmat kristityt eivät piittaa sunnuntaista, vaan kirkon jälkeen leikkaavat nurmikkoa tai käyvät kaupassa. Koska sunnuntain suhteen ei saa olla liian "lakihenkinen", ei seurakunnissa yleensä ole mitään virallista kantaa sunnuntain pyhittämiseen. Miten voisi ollakaan, kun Raamattu ei käske sanallakaan pyhittämään sunnuntaita?

Uskova voi laatia omia perinnäissääntöjä mitä sunnuntaina saa tai ei saa tehdä. Lopulta kyse on vain traditiosta. Koska Raamattu ei sanallakaan vihjaa, että sunnuntai olisi pyhä, koska sunnuntailla ei Raamatussa ole mitään asemaa pyhäpäivänä, ei luonnollisesti seurakunnassakaan sunnuntai ole muuta kuin päivä, jolloin käydään kirkossa. En tunne ainuttakaan kristittyä, joka tosissaan pyhittäisi sunnuntain. Ehkä niin onkin hyvä, kun kerran sunnuntai ei ole pyhä.

Montako iloista laulua kristityillä on sunnuntaista? Versus kuinka monta juutalaista kappaletta toivottaa meillä sapatin rauhaa? Huomaamme, että koska Jumala ei ole siunannut ja pyhittänyt sunnuntaita, ei sunnuntai ole pyhä, eikä Jumala millään tavoin pyhitä sunnuntaita, eikä siunaa sunnuntaina kirkossa käyviä uskovia. Tämä näkyy myös siinä asemassa, joka sunnuntailla on kirkossa - käykää messussa, mutta muuten tehkää mitä huvittaa...

Joku saattaa ajatella, että sapatin pyhittäminen sitten koostuu koko joukosta sääntöjä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä sapattina. Juutalaiset laskevat Tanakhista (Vanha testamentti) rivien välistä tulkittuna 39 kategoriaa työtä, joka on sapattina kielletty. Listassa on sellaisia säädöksiä kuin repiminen, leikkaaminen, sitominen, liittäminen ja yleensä kaikki luova toiminta. Meidän ei tarvitse olla aivan näin "lakihenkisiä". Kuten näemme myöhemmin, Jeshua ei välittänyt aikansa lainoppineiden näkemyksistä. Sapattina saa katkoa tähkäpäitä, tehdä tahnan tai kantaa vuodetta. Sapattina saa tehdä hyvää ja nostaa härän kaivosta. Ihmisen tai eläimen henki menee sapattisäädösten edelle.

Erikseen Mooseksen laista luemme, että sapattina ei saa tehdä tulta (2. Moos. 35:3), matkustaa (2. Moos. 16:29) tai kerätä polttopuita (4. Moos. 15:32-36). Myöhemmin luemme, että tavaroiden tuominen sapattina Jerusalemin porteista myytäväksi oli kielletty (Neh. 13:19). Yksityiskohtaista listaa kuitenkaan ei löydy kielletystä ja sallitusta ja hyvä niin. Sapattina oleellista on ilo ja lepo, Herralle pyhitetty aika, eikä murehtiminen siitä, saako kengännauhat sitoa sapattina.

Sapattikäsky on niin ankara, että sen rikkomisesta on määrätty kuolemanrangaistus (2. Moos. 35:2). Sapatin rikkomisesta siis on säädetty sama rangaistus kuin aviorikoksesta tai murhasta. Näin ollen näyttää erikoiselta, miksi tästä käskystä ei välitetä. Samoin on myönnettävä että näin ollen on erikoista, miksi sapatista ei ole tarkempia säädöksiä Mooseksen laissa. Kun muistamme, että kyseessä on suuri ilon ja levon päivä, emme pelkää rikkovamme tätä tai tuota säädöstä, kun pyhitämme sapatin suurta juhlaa varten.

Isaiah 8:1, Anonymous, 1898, Public Domain

Profeettojen julistama ikuinen sapatti

"Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi." (Jes. 56:6-7)

Jesaja kuvaa aikaa, jolloin muukalaiset pyhittävät sapatin ja uhraavat Herralle. Tällaista aikaa ei ole koskaan ollut. Koskaan historiassa eivät muukalaiset oli mainittavissa määrin pyhittäneet sapattia tai uhranneet temppelissä. Koska toinen temppeli on raunioina, voi tämä profetia toteutua vasta kun kolmas temppeli on rakennettu. Ja silloin muukalaiset pyhittävät sapatin.

Usein esitetään, että sapatti on vain juutalaisille. Tässä kuitenkin selvästi puhutaan muukalaisista, jotka ovat liittyneet Herraan, jotka palvelevat Herraa. Mooseksen lain mukaan laki on sama niin juutalaiselle kuin muukalaisellekin (3. Moos. 24:22). Missään kohtaa Raamattua emme lue muukalaisista, joilla aikojen lopulla olisi jokin toinen laki. Vielä vähemmän luemme lopun ajoista, jolloin muukalaiset pyhittävät sunnuntain. Tässä he pyhittävät sapatin, ja heidän teurasuhrinsa ovat otolliset Herran alttarilla.

Oletetaan, että juutalaiselle kansalle niin rakas asia kuin sapatti, olisi kumottu aikojen lopulla ja korvattu sunnuntailla. Profeetat eivät tienneet tällaisesta ajasta mitään. Raamattu sanoo, että Jumala ei tee mitään ilmoittamatta asiaansa palvelijoilleen profeetoille (Aamos 3:7). Nyt pitäisi uskoa, että sunnuntai on korvannut sapatin, ilman mitään sanaa profeetoilta.

"Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes. 58:13-14)

Tässä korostuu sapatin asema ilopäivänä. Silloin ei tule ajaa omia asioita. Silloin on ilosi oleva Herrassa. Huomaamme tämän ilon kaikista, jotka nyt maassamme ovat ryhtyneet viettämään sapattia. Vastaavaa iloa ei ole sunnuntain palvelijoilla. On vain synkkä epätoivo - lepopäivä tulee pyhittää, mutta miten?

"Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra." (Jes. 66:23)

Uudenkuun päivä on huonosti tunnettu. Mooseksen laissa on säädetty polttouhri uudenkuun päivänä (4. Moos. 28:11-13), mutta ei sen enempää. 3. Moos. 23 listaa kaikki Herran pyhäpäivät, mutta uudenkuun päivä ei ole tässä luettelossa. Koska raamatullinen kalenteri seuraa kuukausia kuun vaiheiden mukaan, niin että uudenkuun päivä on kuukauden ensimmäinen päivä, on uudenkuun päivä sinänsä kalenterin seuraamisen kannalta välttämätön.

Nyt uudenkuun päivänä ja sapattina kaikki liha kumartaa rukoillen Herraa. Tässä selvästi koko luku huomioon ottaen puhutaan lopun ajoista ja silloin sapatti on edelleen merkittävässä asemassa, jopa niin, että silloin kaikki liha kumartaa Herraa. On merkittävää, että Jesaja suuren profetian lopuksi ei mainitse sunnuntaista mitään, mutta sapatista kylläkin.

Double Alaskan rainbow, Eric Rolph CC-BY-SA 2.5

Sapatti liiton merkkinä

"Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on." Ja Jumala sanoi Nooalle: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken lihan välillä, joka maan päällä on"." (1. Moos. 9:16-17)

"Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti." (2. Moos. 31:16-17)

"Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun käskyjeni mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne." (Hes. 20:19-20)

Sateenkaari on merkki liitosta Jumalan ja koko ihmiskunnan välillä. Tanakhista luemme useammasta liitosta ja useammasta merkistä. Ympärileikkaus on merkki Jumalan ja Aabrahamin jälkeläisten välillä solmitusta ikuisesta liitosta. Kaikki Jumalan liitot ovat ikuisia. Myös sapatti on merkki liitosta Jumalan ja kansansa välillä. Koska tuo liitto on ikuinen, myös sen merkki on ikuinen. Sapatti täten, merkki liitosta Jumalan ja Israelin kansan välillä, on sekin ikuinen, yhtä ikuinen kuin sateenkaari.

Jos siis sapatti on merkki Jumalan ja Israelin välisestä liitosta, miten se koskisi pakanoita? Ei mitenkään. Jumalalla on vain yksi omaisuuskansa, jonka kanssa solmittu liitto on ikuinen. Moni uskoo, että uusi liitto solmittiin Jumalan ja kaikkien kansojen kanssa. Näin ei kuitenkaan ole. Uusi liitto Jeremian mukaan solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa (Jer. 31:31-34). Pakanat voivat olla tästä liitosta osallisia vain, mikäli heidät on oksastettu Israeliin (Room. 11 ja Ef. 2:11-22). Jumalalla on vain yksi kansa. Kansa rikkoi ensimmäisen liiton, joten Jumala solmi heidän kanssaan uuden liiton. Uutta liittoa ei solmittu pakanoiden kanssa. Jeremian mukaan uudessa liitossa Toora, eli Mooseksen laki, kirjoitetaan heidän sydämiinsä (Jer. 31:33). Pakanoista ei ole mitään puhetta.

Mitä tämä tarkoittaa pakanoiden kannalta? Ensinnäkin, että ymmärrämme, että meidät on yksin armosta liitetty pyhään perheeseen. Silloin meillä ei ole mitään syytä ylpeillä luonnollisten oksien rinnalla. Silloin ymmärrämme, että jos haluamme vaeltaa yhdessä Israelin rinnalla, silloin Jumalan kansalleen antamat laki, lupaukset ja liitot koskevat myös meitä - mutta yksin armosta. Silloin luonnollisesti sapatti, merkki Jumalan ja omaisuuskansan välillä, koskee myös meitä. Ei ole mahdollista, että uudessa liitossa juutalaiset pyhittävät sapatin, mutta pakanat sunnuntain tai jonkin toisen päivän. Messiaanisissa seurakunnissa ei ole mahdollista, että eri kansoille on eri lait ja eri pyhäpäivät, jos otamme vakavasti sen tosiasian, että Kristuksen ruumis koostuu sekä juutalaisista että pakanoista, ja tämä ruumis on yksi.

Jeshua ja sapatti

"Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan." (Lk. 4:16)

Usein kuule sanottavan, että Jeshua rikkoi sapattia, että Jeshua kumosi sapatin, että Jeshua ei opettanut seuraajiaan pyhittämään sapattia.

Ensinnäkin on huomattava, että jos Jeshua olisi rikkonut sapattikäskyn, hän olisi rikkonut kymmentä käskyä ja tehnyt syntiä, jolloin hän ei olisi voinut olla virheetön karitsa ja synnitön uhri meidän syntiemme sovitukseksi. Mutta entä jos hän kumosi sapattikäskyn, niin että hän itse lainsäätäjänä sai rikkoa käskyä? Silloin Jeshua olisi valehdellut vuorisaarnassa, jossa hän sanoi:

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa." (Mt. 5:17-19)

Jeshua siis sanoo aivan suoraan, että ei tullut kumoamaan lakia. Tässä olisi ollut luonnollinen tilaisuus julistaa, että kyllä, olen tullut kumoamaan lain ja nyt jopa kymmenen käskyä on kumottu uudessa liitossa. Jeshua olisi voinut sanoa, että niitä kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi, jotka nyt vähät välittävät Mooseksen laista. Sen sijaan hän kutsuu suureksi niitä, jotka pitävät pienimmänkin käskyn. Eikä kymmenen käskyn neljättä käskyä voi missään mielessä pitää pienenä käskynä.

Usein kuulee sanottavan, että Jeshua parantaessaan sapattina rikkoi sapattikäskyä ja näin osoitti sapattisäädösten olleen kumotut. Kuitenkaan Mooseksen laissa ei kielletä parantamista sapattina. Fariseukset uskoivat oman traditionsa nojalla, että sapattina ei saa parantaa. Jeshua osoitti vähät välittävänsä fariseusten perinnäissäännöistä, mutta on täysin mahdoton ajatus, että hän olisi rikkonut Mooseksen lain käskyä.

Jeshua siis paransi usein sapattina, salli opetuslasten katkoa tähkäpäitä sapattina (Lk. 6:1-5), teki sapattina tahnan parantaakseen sokeana syntyneen miehen silmät (Joh. 9:6) ja käski parannetun kantaa vuodettaan sapattina (Joh. 5:8). Mikään näistä ei ole vastoin Tooran säädöstä. Jeshua opetti, että sapattina saa tehdä hyvää (Mt. 12:12) ja saa nostaa pojan tai härän kaivosta (Lk. 14:5).

Usein sanotaan, että Johanneksen mukaan Jeshua rikkoi sapattia:

"Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi." (Joh. 5:18)

On selvää, että oli fariseusten oma ajatus, että Jeshua olisi rikkonut sapattia. Johannes siis kertoo, että fariseukset halusivat tappaa hänet, koska hän heidän mielestään rikkoi sapattia.

Jos sunnuntai olisi korvannut sapatin, olisi täysin käsittämätöntä, miksi Jeshua ei puhunut sunnuntaista sanaakaan. Jos juutalaiselle kansalle niin keskeinen sapatti tulisi pian päätökseensä, miksi Jeshua ei puhunut siitä mitään? Miksi ei ollut ainuttakaan ilmoitusta, että koko kansan vuosituhansia pyhittämä sapatti oli nyt tullut päätökseensä?

Jeshualla oli tapana olla sapattina synagogassa. Luonnollisesti juutalainen Jeshua itse pyhitti sapatinpäivän. Kenties laki tuli päätökseensä ja ylösnousemus viikon ensimmäisenä päivänä pyhitti sunnuntain uutena pyhäpäivänä ja merkkinä liitosta Jumalan ja pakanoiden välillä. Tutkimme tätä kysymystä seuraavaksi.

James the greater, Lucas Cranach the Elder 1472-1553

Sapatti alkuseurakunnassa

"Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan." (Lk. 23:56)

Selvästi opetuslapset edelleen pyhittivät sapatin. Mutta jos ylösnousemus viikon ensimmäisenä päivänä pyhitti sunnuntain, eivät opetuslapset luonnollisesti olisi sitä vielä pyhittäneet, ennen ylösnousemusta. Opetuslasten käsitys ylösnousemuksesta muutenkin oli vielä sumun peitossa, eivätkä he ymmärtäneet kaikkia asioita. Miten on alkuseurakunnan laita, pyhittivätkö opetuslapset sitten ylösnousemuksen jälkeen sunnuntain?

”Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat.” (Apt. 13:14)

”Kun Paavali ja Barnabas lähtivät synagogasta, heitä pyydettiin puhumaan näistä asioista seuraavanakin sapattina. Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kerääntyi kuulemaan Herran sanaa.” (Apt. 13:42,44)

"Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille." (Apt. 16:13)

”Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: ”Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus”.” (Apt. 17:1-3)

”Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan.” (Apt. 18:4)

Paavali ja kumppanit olivat jatkuvasti sapattina synagogassa. Olivatko he siellä harjoittamassa omaa uskontoaan, vai vain käyttämässä tilaisuutta hyväkseen ja saarnaamassa kristinuskoa juutalaisille, joita oli runsain joukoin sapattina synagogassa? Tällainen kuvitelma on toki mahdollinen, mutta uskottavampaa on, että juutalaiset opetuslapset olivat luonnollisesti sapattina synagogassa, kuten heillä oli tapana. On merkittävä tosiasia, että Uudessa testamentissa ei kerrota ainoastakaan kokouksesta sunnuntaina kirkossa. Toki kirkkoja ei oltu vielä rakennettu. Luukas kertoo, että alkuseurakunta oli joka päivä koolla kodeissa. Kodeissa siis kokoonnuttiin varhain, ennen kuin oli ainuttakaan kirkko tai katedraalia rakennettu.

Näin ollen on hämmästyttävää, että mikäli alkuseurakunnassa sapatti oli hylätty ja sunnuntai uusi pyhäpäivä, ei sunnuntain kokouksesta löydy ainuttakaan mainintaa. Sellaiseksi on ehdotettu Apt. 20:7, jossa kerrotaan kokouksesta viikon ensimmäisenä päivänä Trooaksessa. Luukas kertoo, että silloin vietettiin Paavalin läksiäisiä, joten syykin kokoukselle on selvä. Sitä vastoin ei ole mitään mainintaa, että kyseinen päivä olisi pyhitetty millään tavalla. Viittauksen leivän murtamiseen katsotaan tarkoittavan ehtoollista, mutta leivän murtaminen on heprealainen kielikuva, joka tarkoittaa mitä tahansa aterioimista. Jos haluamme olla aivan tarkkoja, kokous edes ei ollut sunnuntaina, vaan lauantai-iltana sapatin päätyttyä. Mahdollisesti siis oli kyse Havdalah-seremoniasta, jota juutalaiset viettävät sapatin päätyttyä. Tässä on kuitenkin Apostolien tekojen ainoa maininta kokouksesta viikon ensimmäisenä päivänä, versus noin tusina jaetta, joissa kerrotaan kokouksesta sapattina.

Mikäli todella uskomme, että alkuseurakunta pyhitti sapatin sijaan sunnuntain, joudumme selittämään miksi tämä ei aiheuttanut kitkaa juutalaisissa. Tosiasia on, että juutalaiset jatkuvasti seurasivat opetuslapsia, voidakseen syyttää heitä juuri Mooseksen lain rikkomisesta. Väärät todistajat syyttivät valheellisesti Stefanosta juurikin Mooseksen lain hylkäämisestä (Apt. 6:13). Samoin Paavalista liikkui huhu, että hän kielsi seuraajiaan noudattamasta Mooseksen lakia (Apt. 21:21). Kiersivätkö nämä huhut koska ne olivat totta? Luukas jatkaa, että näissä huhuissa ei ollut mitään perää (Apt. 21:24). Mikäli Paavali olisi todellakin opettanut seuraajian häpäisemään sapatin ja pyhittämään sapatin sijaan sunnuntain, hän ei olisi osallistunut nasiirilupauksen toimittamiseen miesten kanssa osoittaakseen, että näissä huhuissa ei ollut mitään perää.

Huomaamme siis, että mikäli alkuseurakunta pyhitti sapatin sijaan sunnuntain, ei siitä ole Raamatussa ainuttakaan mainintaa. Tuo tradition siis on saanut alkunsa myöhemmin ja palaamme tähän kysymykseen tuonnempana.

Ananias restoring the sight of St. Paul, Pietro da Cortona c. 1631

Paavali ja sapatti

Olemme jo katsoneet Apostolien teoista, että Paavali ja opetuslapset olivat säännön mukaan joka sapatti synagogassa. Olemme havainneet, että Jeshua ei kumonnut sapattikäskyä. Pitääkö sitten juutalaisten polemiikissaan usein esittämä väite paikkansa, että juutalaisten kuningas Jeshua ei kumonnut Mooseksen lakia, vaan sen teki hänen seuraajansa Paavali?

Paavali oli juutalainen kuten Jeshuakin. Hän ei koskaan kääntynyt kristinuskoon ja hylännyt juutalaista uskontoaan. Vielä oikeudenkin edessä Paavali julistaa olevansa juutalainen:

”Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä, joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.” (Fil. 3:4-6)

”Niin Paavali sanoi: ”Minä olen juutalainen mies, Tarson, tunnetun Kilikian kaupungin, kansalainen; pyydän sinua, salli minun puhua kansalle”.” (Apt. 21:39)

”Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.” (Apt. 22:3)

”Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana”.” (Apt. 23:6)

”He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, että minä meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena.” (Apt. 26:5)

”Ja vietyänsä heidät päällikköjen eteen he sanoivat: ”Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa; he ovat juutalaisia ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska me olemme roomalaisia”.” (Apt. 16:20,21)

Kuten olemme nähneet, Paavali julisti sanomaa ylösnousseesta Kristuksesta aina sapattina synagogassa, lähtien kirjoituksista. Paavali ei kertaakaan esitä olevansa kristitty, mutta kuolemanuhalla julistaa olevansa edelleen juutalainen. Jos hän olisi perustanut uuden uskonnon, kristinuskon, jossa Mooseksen laki on nyt hylätty ja sapatti korvattu sunnuntailla, olisiko hän voinut esittää olevansa juutalainen?

Paavali tunsi kirjoitukset läpikotaisin ja sapattina synagogassa julisti Toorasta, Profeetoista ja Kirjoituksista että Jeshua on Messias. Jos kerran kirjoitukset todistavat, että Messiaan tuli kärsiä ja kuolla, että hänet kolmantena päivänä herätetään kuolleista, ei kyseessä ole mikään uusi uskonto, vaan juutalaisten omien pyhien kirjoitusten profetioiden täyttymys. Paavali täten, kuten kaikki juutalaiset halki koko historian ympäri koko planeetan, voivat todistaa olevansa edelleen juutalaisia, vaikka uskoisivat Jeshuan olevan Messias. Eikä usko Messiaaseen edellytä kääntymistä mihinkään uuteen uskontoon, josta Profeetat eivät tienneet sanaakaan, josta Jeshua itse ei opettanut.

Kumosiko Paavali sitten sapatin kirjeissään?

”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16-17)

Katsotaan ensin tätä vanhaa käännöstä, mitä tässä sanotaan. Paavali ei kirjoita, että älkää tuomitko ketään, vaan että älkää antako kenenkään tuomita teitä. Tässä on varma ero. Kyse ei ole siitä, mistä säädöksistä pidämme seurakunnassa kiinni, vaan annammeko muiden tuomita meitä näistä asioista. Paavalin kanta on selvä - pitäkää kiinni omasta opistanne, antamatta kenenkään seurakunnan ulkopuolelta tuomita teitä näistä asioista.

On kuitenkin paikallaan tässä tapauksessa tutkia alkukieltä. Kreikassa ei ole sanaa ”vain”, ei sanota, että nämä ovat vain tulevaisten varjo, vaan voimme tulkita, että nämä ovat todellakin tulevaisten varjo, varjo tässä kontekstissa ei ole mikään huono asia, vaan sapatti on todellakin tulevan tuhatvuotisen sapatinlevon varjo. Myös viimeinen virke on suspekti, siinä ei sanota sanaakaan mistään todellisuudesta (kuten 1992-käännöksessä), eikä tässä virkkeessä ole lainkaan olla-verbiä. Kun luemme molemmat jakeet kreikasta ja ymmärrämme, että molemmat jakeet ovat yksi pitkä virke, Paavali tässä sanoo, että ”Älköön kukaan tuomitko teitä [näistä asioista], paitsi Kristuksen ruumis.” Paavali täten sanoo, että ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa tuomita näistä asioista, hän ei sano, että pyhittäkää mikä päivä tahansa.

Toinen jae, jota usein lainataan Paavalilta on Room. 14:5:

”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.”

Huomatkaa, että Paavali ei tässä sano, että toinen pyhittää yhden päivän, toinen toisen... Paavali puhuu eri päivien pitämisenä hyvinä. Mistä päivistä Paavali puhuu? Heti seuraavassa jakeessa puhutaan syömisestä, joten mahdollisesti Paavali tässä puhuu paastopäivistä, joista Raamatussa ei ole mitään käskyä. Koko luvun Room. 14 konteksti paljastuu ensimmäisestä jakeesta ”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Konteksti on täten adiofora, mielipiteen alaiset asiat. Mikä päivä tulee pyhittää Herralle, ei ole mielipidekysymys. Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä. Ei täten ole mahdollista, että Paavali tässä ohimennen sivulauseessa kumoaa sapatin, yhden käskyn kymmenestä käskystä.

Galatalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa:

“Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:8-11)

Tässä sanotaan “kun ette tunteneet Jumalaa”, joten on selvää että galatalaisten tausta on pakanuudessa, he eivät olleet juutalaisia. Mitä ovat heikot ja köyhät alkeisvoimat? Selvästi joitain pakanoiden menoja, tässä ei puhuta Mooseksen laista tai sapatista. Sanotaan että galatalaiset ottavat vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Jakeessa 11 meidän annetaan ymmärtää että se ei ole hyvä asia. Mutta viitataanko tässä sapattiin? Tuskin, koska galatalaiset olivat pakanoita, he eivät voineet olla jälleen kääntymässä näiden voimien puoleen, jos niillä tarkoitetaan sapattia ja muita Herran juhlapyhiä. Eiköhän tässä ennemmin tarkoiteta pakanoiden omia juhla-aikoja. Tässäkään jakeessa ei sanota, että älkää viettäkö sapattia.

"Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani." (1. Kor. 16:2)

Tähän jakeeseen viitataan usein, ikään kuin tämä kertoisi jotakin sunnuntain pyhyydestä. Tässä Paavali sanoo vain, että viikon ensimmäisenä päivänä kukin laittakoon rahaa syrjää kukin kotonaan. Kreikassa ei puhuta kodista, mutta annetaan ymmärtää, että kukin laittakoon rahaa syrjään "tykönään". Mistään sunnuntaina kerättävästä kolehdista kirkossa ei ole kyse. Koska sapattina ei saa hoitaa raha-asioita, on sopivaa viikon ensimmäisenä päivänä laittaa keräystä varten rahaa syrjään, samalla kun hoitaa muutkin viikon raha-asiat. Olen ymmälläni joka kerta kun tähän jakeeseen vedotaan.

Päätämme täten, että Paavali oli juutalainen, joka pyhitti sapatinpäivän, opetti, että me vahvistamme Tooran (Room. 3:31), piti Tooraa pyhänä, vanhurskaana ja hyvänä (Room. 7:12), joka ei koskaan opetuksissaan kumonnut sapattia, vaan päinvastoin vahvisti sen. Paavali, kuten ei Jeshuakaan, ei koskaan opettanut meitä pyhittämään sunnuntaita. Jos niin ihmeellinen asia tapahtui, että juutalaisille niin rakas sapatti kumottiin ja korvattiin sunnuntailla, Paavali ei tiennyt siitä mitään.

"Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva." (Hepr. 4:9 33/38)

"Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen. (Vaikka kreikka on aoristipreesens, tämä on jae, joka on tarkoituksella haluttu kätkeä länsimaisiin raamatun käännöksiin käyttämällä futuuria tai muuta vähemmän ajankohtaista sanavalintaa. Sanaa ”lepo” ei tässä jakeessa ole kreikassakaan.)" (Hepr. 4:9 Tuomas Leväsen käännös ja kommentti arameasta)

Usein sanotaan, että Uudessa testamentissa ei ole ainuttakaan käskyä meidän pyhittää sapatti, ikään kuin meitä koskisivat ainoastaan ne käskyt, jotka toistetaan Uudessa testamentissa. Raamatusta ei ole pääteltävissä, että ainoastaan Uuden testamentin käskyt koskisivat meitä. Kuitenkin tässä Heprealaiskirjeen jakeessa sanotaan kreikassa aivan suoraan, että sapatin pitäminen kuuluu edelleen Jumalan kansalle. Useimmissa käännöksissä tähän jakeeseen on lisätty futuuri, jota ei ole kreikassa, sekä ajatus levosta, joka puuttuu sekin kreikasta. Tuomas Levänen, vaikka onkin kabbalisti, kääntää arameasta tämän jakeen tismalleen kuten itse kääntäisin sen kreikasta.

Joan of arc, Eugene Lenepveu b. 1886 - 1890

Sunnuntain verinen historia

Konstantinus Suuri kirjoittaa pääsiäisestä seuraavasti:

”Alkuun päätimme, että ei ole sopivaa seurata juutalaisten tapoja tämän pyhän juhlan suhteen, koska heidän kätensä ovat rikoksen tahraamat, näiden kirottujen miesten mielet ovat sokaistut. Täten älköön meillä olko mitään yhteistä juutalaisten kanssa, jotka ovat vihollisiamme. Varokaamme täten kaikkea yhteistä tämän pahan tien kanssa. Sillä miten he voisivat olla mistään oikeassa, jotka olivat syyllisiä Herramme kuolemasta, jotka ovat sekaisin päästään, jotka eivät seuraa tervettä järkeä, vaan jotka hillittömästä kiihkosta järjettömästi kulkevat sinne tänne... Jos sinun puhdas mielesi osallistuu näin täysin häijyn kansan tapoihin... Täten tämä epäsäännöllisyys täytyy korjata, jotta meillä ei olisi mitään yhteistä noiden Herramme murhaajien kanssa... Jotta ei olisi mitään yhteistä juutalaisten väärän valan kanssa.”

Kuten olen osoittanut aiemmin, alkuseurakunta Raamatun mukaan pyhitti sapatinpäivän. Mutta jo varhain kirkkoisät päättivät, että sunnuntai on pyhäpäivä, jotta meillä ei olisi mitään yhteistä ”noiden kirottujen juutalaisten kanssa”. Antisemitismi täten valtasi alkuseurakunnan jo varhain, ja juutalaisena pidetyn sapatin sijaan päätettiin pyhittää sunnuntai. Nikean kirkolliskokouksessa päätettiin Jeesuksen jumaluuden ohella, että sunnuntai olkoon kristikunnan pyhäpäivä.

Mutta seurakunnassa oli ensimmäisinä vuosisatoina pitkään niitä, jotka pyhittivät sapatinpäivän kymmenen käskyn mukaan.

Origen (186-254jKr) kirjoittaa sapatista:

”Päättymättömän uhrin (ristiinnaulitsemisen) jälkeen seuraa sapatin juhla, ja on vain sopivaa jokaisen pyhän pitää sapatinjuhla. Joka on todellakin sapatinjuhla, poislukien mitä apostoli sanoi ”Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen” (Hepr. 4:9). Jättäkäämme täten juutalainen sapatin viettäminen, katsokaamme, miten kristityn tulisi viettää sapattia. Sapatinpäivänä mitään maallisia asioita ei tulisi hoitaa. Jos täten jätät kaikki maalliset toimet, etkä tee mitään tavanomaista, mutta olet vapaa hengellisiin asioihin, tulet kirkkoon, kuulet jumalallisia lukemisia, keskusteluja ja ajatuksia taivaallisista asioista, huomioit tulevan elämän, pidät silmiesi edessä tulevan tuomion, et huomioi nykyisiä ja näkyviä asioita vaan näkymättömän ja tulevan – tämä on kristillinen sapatti.”

Jää epäselväksi, miten tämä ”kristillinen” sapatti eroaa juutalaisesta sapatista. Molemmissa on kyse siitä, että kaikki arkinen jätetään taakse ja keskitytään hengellisiin asioihin. Mutta on huomattavaa, että Origen ei ollut siirtämässä sapattia sunnuntaille, vaikkakin halusi erottaa kristillisen "sapatin" juutalaisesta. Alkuseurakunnassa oli pitkään niitä, jotka pyhittivät sapatinpäivän, ja vasta Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325jKr päätettiin asettaa sunnuntai kristikunnan pyhäpäiväksi sapatin sijaan. Ne juutalaiset uskovat, jotka pyhittivät sapatin, poltettiin harhaoppisena roviolla, mikäli eivät suostuneet kääntymään kristinuskoon. He katosivat maailmankartalta, kun heillä ei ollut enää sijaa synagogassa, eikä kirkossa.

Ebioniitit, jotka tuomittiin kirkon toimesta harhaoppisiksi, olivat ns. ”juutalaiskristittyjä”, jotka noudattivat Mooseksen lain käskyjä ja tietenkin pyhittivät sapatinpäivän. Heidät savustettiin ulos kirkosta. Toki heillä oli sapatin lisäksi muutakin kristittyjä häiritsevää oppia, kuten Jeesuksen jumaluuden kieltäminen. Lisäksi heillä oli oma evankeliuminsa ja pitivät apostoli Paavalia luopiona. Ebioniittien lisäksi sapattia pyhittivät luonnollisesti kaikki juutalaiset, jotka seurasivat edelleen Jeshuaa Messiaanaan. Kirkko Nikean surullisen kokouksen jälkeen vainosi rankasti kaikkia uskovia, jotka seurasivat ”juutalaisia tapoja”, kuten sapatin viettämistä. Jotta yhteys juutalaisiin saataisiin lopullisesti katkaistua, pääsiäinen siirrettiin kristittyjen toimesta kalenteriin eri päivälle kuin juutalaisilla. Konstantinus Suuri määräsi sunnuntaista pyhäpäivän ja kristityt pari tuhatta vuotta myöhemmin edelleen pyhittävät sunnuntain, vaikka kymmenen käskyä on harvinaisen selvä – muista pyhittää sapatinpäivä.

Tertullianus (160-220jKr) kirjoittaa:

”Mutta juutalaiset sanovat varmasti, että siitä asti kun säädös annettiin Mooseksen välityksellä, [sapatin] viettäminen on ollut sitovaa. Ilmeistä täten on, että tämä säädös ei ollut ikuinen, eikä hengellinen, vaan väliaikainen, joka tulisi yhtenä päivänä päätökseensä.”

Tämän kirkkoisän näkemyksen mukaan täten sapatti oli väliaikainen säädös. Ovatko kymmenen käskyä väliaikaisia säädöksiä? Miksi Jumala itse sanoo Toorassa kerta toisensa jälkeen, että tämä on ikuinen säädös? Miten Jumalan pyhä kymmenen käskyä voi olla väliaikainen säädös? Kymmentä käskyä säilytettiin arkissa kerubien siipien alla kaikkein pyhimmässä. Jesajan mukaan lopun aikoina kaikki liha tulee kumartamaan Herraa sapatinpäivänä (Jes. 66:23). Missä kohtaa Vanhaa testamenttia profeetat kertovat lopun ajoista, jolloin kymmenen käskyä on kumottu? Psalmeissa sanotaan monta kertaa, että Mooseksen laki on ikuinen (Ps. 119). Jumala itse sanoo, että ”En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.” (Ps. 89:34) Miten voi perustella Raamatun mukaan näkemyksen, että Jumala antoi lain, joka oli vähemmän kuin täydellinen, muuttaakseen sen säädöksiä lopun aikoina?

Laodikean kokouksessa 363-364jKr vahvistettiin, että sunnuntai on pyhäpäivä sapatin sijaan. Kirkkomme isät kirjoittavat:

”Kristittyjen ei pidä juutalaistuttaa lepäämällä sapattina, vaan heidän on tehtävä työtä tuona päivänä, pyhittämällä sen sijaan Herran päivän, ja jos voivat, lepäämällä silloin kristittyinä. Mutta jos jonkun todetaan olevan juutalaistuttaja, olkoon hän kirottu Kristuksessa.”

Huomaamme tämän kokouksen päätöksessä selvästi, että antisemitismi oli syynä sunnuntain pyhittämiseen sapatin sijaan. Kirkkoisät eivät halunneet olla missään tekemisissä juutalaisten kanssa. ”Ei käy päinsä mainita Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja” kirjoittivat kirkkoisät. On todella surullista, että juutalainen alkuseurakunta, joka koostui juutalaisista apostoleista, sillä kaikki apostolit Raamatussa olivat juutalaisia, syrjäytettiin ja asetettiin kirkon kiroukseen katolisten kirkkoisien toimesta. Antisemitismin juuret ovat syvällä ensimmäisten vuosisatojen kristillisyydessä. Miten on mahdollista, että Raamattu, joka on kannesta kanteen juutalaisten kirjoittama teos, valjastettiin kirkkoisien toimesta palvelemaan antisemitismiä, suoranaista juutalaisvihaa?

Ignatius kirjoittaa ”Jos edelleen elämme juutalaisen lain mukaan, me emme ole saaneet armoa. On järjetöntä tunnustaa Jeesus Kristus ja seurata juutalaisia tapoja.” Huomaamme täten, että kirkkoisillä oli aversio juutalaisuutta kohtaan. Kristityn ei pitänyt olla missään tekemisissä minkään juutalaisen tradition kanssa. Mutta jos kerran emme saa seurata juutalaisia tapoja, miksi kristityt lukevat Raamattua, teosta, joka on kannesta kanteen juutalaisten kirjoittama?

Sapatin viettäminen ja pyhittäminen katosi alkukirkon ensimmäisillä vuosisadoilla maailmankartalta, ja keskiajalla ainoastaan muutama lahko pyhitti sapatinpäivän. Sunnuntai oli lyönyt itsensä läpi. Uskonpuhdistuksen jälkeen muutamat rohkeat kristityt löysivät jälleen sapatin levon, ilon ja rauhan. Suuri uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoittaa ”He puhuvat että sapatinpäivä on muutettu Herran päiväksi, vastoin kymmentä käskyä, kuten näyttää. Ei ole mitään muuta asiaa, josta he tekisivät yhtä suuren numeron, kuin sapatin muuttaminen sunnuntaiksi. Suuri, he sanovat, on kirkon valta, sillä se on muuttanut yhden käskyn kymmenestä käskystä!” Hieman ristiriitaista on, että katekismuksessaan Luther kuitenkin esittää, että kristityn tulee seurata katolisen kirkon asettamaa mallia ja pyhittää sapatin sijaan sunnuntai, sillä sapatti on vain juutalaisille. On merkittävää, että katekismuksessaan kolmannen käskyn kohdalla Luther ei vetoa Raamatun sanaan kertaakaan, vaan ainoastaan katolisen kirkon traditioon.

Calvin oli samaa mieltä kuin Luther. Hän kutsuu sapattia varjoksi, josta kristityt on vapautettu. Mutta kuten Luther, Calvin ei löydä Raamatusta mitään tukea näkemyksilleen.

”Kuitenkaan muinaiset eivät korvanneet sapattia sunnuntailla ilman huolellista arviointia. Sen tosi levon tarkoitus ja täyttymys, joka on sapatti, löytyy Kristuksen ylösnousemuksesta. Täten se päivä, joka toi varjon päättymykseensä, varoittaa kristittyjä takertumasta tähän varjoon.”

Jättäen huomiotta muutamat mitättömät lahkot, uskonpuhdistuksesta kesti muutama sata vuotta, ennen kuin Ellen. G. White näki näyssään kymmenen käskyä, joista neljäs loisti muita kirkkaampana. Syntyi seitsemännen päivän adventistit. Sapattia pyhittäviä adventisteja on nykyään maailmalla yli 21 miljoonaa. Adventistien lisäksi on seitsemännen päivän baptistit ja muita lahkoja, joissa sapatti pyhitetään. Kiinnostus sapattia kohtaan on kasvanut ja ns. messiaaniset seurakunnat kasvavat, samoin Hebrew Roots -liike. Seuraavat vuodet näyttävät, pyhitetäänkö pian sapatti halki koko kristikunnan, vai poltetaanko jälleen harhaoppisia roviolla. Lopun me tiedämme. Kaikki liha tulee sapattina kumartamaan Herraa!

Garden tomb, Beko CC-BY-SA 4.0

Sunnuntai ylösnousemuksen todisteena

Usein sunnuntaita pidetään ylösnousemuksen todisteena - että kymmenessä käskyssä säädetty sapatinpäivän pyhyys siirrettiin sunnuntaille - todistaa, että jotakin todella suurta tapahtui.

On selvää, että jotakin todella suurta tapahtui. Kuitenkaan Raamattu ei tiedä sunnuntaista sanaakaan, kuten olemme nähneet. Jos alkuseurakunta ymmärsi, että ylösnousemuksen tähden sunnuntai on nyt pyhä, kukaan Raamatussa ei muistanut mainita asiasta. Meillä on todiste ylösnousemuksesta - opetuslapset olivat valmiita kuolemaan ylösnousemuksen tähden. Emme tarvitse mitään toista todistetta, varsinkaan valheellista sellaista.

Että miljardit vilpittömät kristityt tänään uskovat sunnuntain olevan pyhä, ei ole todiste ylösnousemuksesta. Että kaikki harhaoppiset poltettiin roviolla katolisen kirkon toimesta - ei ole todiste sunnuntain pyhyydestä, vaan yksinkertaisesti kirkon pohjattomasta pahuudesta. Että tällaisiin hirveyksiin sorruttiin, kertoo oman tarinansa kirkosta. Lopulta yksilön valmius kuolla oman vakaumuksensa puolesta kertoo vain tuon yksilön omasta varmuudesta. Valehtelijat ovat huonoja marttyyrejä. Kidutettaessa opetuslapset eivät olleet valmiita luopumaan ylösnousemuksesta.

Emme tarvitse sunnuntaita. Kirkko tarvitsee sunnuntain osoittaakseen, kuten Luther esitti, oman valtansa yli Raamatun. Ja yli Raamatun on katolinen kirkko säätänyt kaikkea hirvittävää. Nyt on sangen erikoista, miksi protestanttinen maailma pitää kiinni katolisen kirkon omalla auktoriteetillaan säätämästä sunnuntaista. Antisemitismin historia kirkossa on lyönyt itsensä läpi. Edelleen toistellaan, kuinka me emme ole juutalaisia. Juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen - älköön meillä olko mitään yhteistä juutalaisten kanssa.

Kun nyt miljoonat ihmiset halki maailman ovat oppineet rakastamaan Israelia, on ovi avautunut myös sapatille. Ihmiset saattava vihdoinkin ymmärtää, että sapatti on Jumalan säätämä pyhä levon, rauhan ja ilon päivä koko ihmiskunnalle. Meidän ei tarvitse pelätä, että meidät leimataan juutalaisiksi. Saamme edelleen olla suomalaisia, ruotsalaisia ja kiinalaisia. Mutta jos meidät on oksastettu Israeliin (Room. 11) ja liitetty pyhään perheeseen (Ef. 2) yksin armosta, saamme iloita luonnollisten oksien rinnalla ja pyhittää päivän, jonka Jumala on asettanut ikuiseksi merkiksi liitosta omaisuuskansansa kanssa. Shabbat Shalom!

P.S. Yksi jae unohtui. Kristityillä on vielä ässä hihassa. Ilmestyskirjassa Johannes kirjoittaa:

"Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen" (Ilm. 1:10)

Herran päivän tässä kerrotaan tarkoittavan sunnuntaita, viikon ensimmäistä päivää. Kirkkoisät ensimmäisillä vuosisadoilla keksivät kutsua sunnuntaita Herran päiväksi, mutta tuossa merkityksessä ei tämä termi esiinny kertaakaan Raamatussa (ellei sitten tässä). Missään kohtaa tätä jaetta tai missään muuallakaan ei kuitenkaan sanota tai anneta ymmärtää, että Johannes olisi saanut ilmestyksensä sunnuntaina. Raamatussa Herran päivä tarkoittaa useita kertoja lopun aikojen viimeistä suurta Herran vihan ja koston päivää - olisi varsin erikoista, jos tällä ilmaisulla nyt tarkoitettaisiinkin kristittyjen sunnuntain lepopäivää. Johannes kertoo olleensa Herran päivässä, hänen näkynsä käsittelevät suurimmaksi osaksi lopun aikojen tapahtumia. Se että kirkkoisät myöhemmin kutsuivat sunnuntaita Herran päiväksi, ei tarkoita, että Herran päivä Raamatussa tarkoittaisi kertaakaan sunnuntaita. Yksinkertaisesti tässä ei puhuta sanaakaan viikon ensimmäisestä päivästä.