Ketä Paavali ylistää, kiittää ja rukoilee?

Puerto Rican Jew praying, TuBellaquito CC-BY-SA

"Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen." (Room. 16:27)

Tarkoitukseni on tässä kirjoituksessani selvittää ketä Paavali rukoilee, ylistää ja kiittää. Paavali sanoo monta kertaa olevansa Jeesuksen Kristuksen apostoli ja palvelija (Room. 1:1), kreikassa δοῦλος, joka tarkoittaa pikemmin orjaa. Että me olemme Jeesuksen orjia, tarkoittaa luonnollisesti, että Jeesus on isäntä. Häntä me tottelemme ja seuraamme hänen teitään, mutta tuleeko meidän rukoilla, ylistää ja palvoa Jeesusta? Aiemmassa kirjoituksessani esitin sen teesin, että se, että lukuisat ihmiset polvistuivat Jeesuksen edessä, ei tarkoittanut, että he olisivat Jeesusta palvoneet Jumalana. Samoin evankeliumeissa kukaan ei koskaan rukoile Jeesusta Jumalanaan, ja Jeesus itse opettaa meitä rukoilemaan "Isä meidän".

Tarkastelen nyt vain Paavalin kirjeitä. Mitä Raamatun suurin teologi ajatteli Jeesuksesta? Pitikö Paavali Jeesusta Jumalana? Oliko Paavali trinitaari? Toki voimme löytää paljonkin materiaalia Paavalilta, jossa Jeesus on suuressa arvossa, ylistetty Jumalan Poika ja Herra, mutta rukoileeko ja ylistääkö Paavali kertaakaan Jeesusta Jumalana?

"Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta." (Room. 5:1)

Tässä Paavali puhuu rauhasta Jumalan kanssa, joka saadaan Jeesuksen kautta. Samoin Paavali puhuu voitosta Jeesuksen kautta (1. Kor. 15:57), vanhurskaudesta Jeesuksen kautta (Room. 5:21), kerskauksesta Jumalasta Kristuksen kautta (Room. 5:11), kiitoksesta Jumalalle Jeesuksen kautta (Room. 1:8; 7:25), pelastuksesta Jeesuksen kautta (1. Tess. 5:9), iankaikkisesta elämästä Jeesuksen kautta (Room. 5:21), lunastuksesta Jeesuksen kautta (Room. 3:24) ja Jumalan lapseudesta Jeesuksen kautta (Ef. 1:5). Kaikki nämä tulevat meille Jumalalta Jeesuksen kautta, ei Jeesukselta itseltään, mikä on erikoista, jos hän olisi tosi Jumala.

"Ensiksikin kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teistä kaikista, koska teidän uskostanne kerrotaan kaikkialla maailmassa." (Room. 1:8)

Paavali sanoo kiittävänsä Jumalaa Jeesuksen kautta. Tässäkin nähdään Jeesuksen asema välimiehenä. Paavali ei suoraan kiitä Jeesusta, vaan Isää, Jeesuksen Jumalaa, Jeesuksen kautta. Paavali kiittää Jumalaa suoraan useita kertoja (1. Kor. 1:4,14; 14:18; Fil. 1:3; Kol. 1:3; 1. Tess. 1:2; 2. Tim. 1:3,5; Flm. 1:4;), mutta suoraan Jeesusta vain yhden kerran:

"Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa." (1. Tim. 1:12)

Toki Paavalin mukaan Jeesus on antanut hänelle voimaa. Tämän perusteella voi hyvinkin pitää Jeesusta suurempana kuin vain ihmistä, hän voi antaa meille rauhan, hän voi vahvistaa meitä, joten hänellä on jumalallisia ominaisuuksia, mutta kyse ei ole ominaisuudesta, joka kuuluisi yksin Jumalalle, sillä myös enkelit voivat palvella ja auttaa meitä (Hepr. 1:14; Ps. 91:11) (enkä nyt väitä, että Jeesus olisi vain enkeli). Kuitenkin on huomattava, kuinka harvoin Paavali kiittää Jeesusta, Vapahtajaamme ja Pelastajaamme.

"niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta, ylistäisitte meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää." (Room. 15:6)

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala." (2. Kor. 1:3)

"Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on iankaikkisesti ylistetty, tietää, etten valehtele." (2. Kor. 11:31)

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa." (Ef. 1:3)

Kiittämisen lisäksi Paavali sanoo tässä ylistävänsä Jeesuksen Kristuksen Isää ja Jumalaa, eli Jehovaa. Suoraan Paavali ei ylistä Jeesusta, mutta sanoo jälleen, että Jumala on siunannut meitä Kristuksessa.

"Heidän ovat kantaisät, ja heistä on Kristus lihan puolesta. Hän on yli kaiken, Jumala, iankaikkisesti ylistetty. Aamen." (Room. 9:5)

Kreikassa ei käsikirjoituksissa ole pisteitä eikä pilkkuja, ei edes välejä sanojen välillä. Tähän jakeeseen onkin sopivasti pilkkuja lisäilemällä saatu Jeesuksesta tehtyä Jumala. Uuden maailman käännös laittaa pisteen ennen Jumalaa, niin että Jumala on iankaikkisesti ylistetty. Paavali käyttää samaa ilmaisua Jumalasta, "iankaikkisesti ylistetty" aiemmin Roomalaiskirjeessä jakeessa 1:25. Trinitaarit eivät näkisi ongelmaa siinä, että myös Poika on iankaikkisesti ylistetty, mutta Paavali ei sano niin Pojasta. Paavali osoittaa kaiken kiitoksen ja ylistyksen Jumalalle - Kristuksen kautta.

Paavali toivottaa usein rauhaa Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta (Room. 1:7; 1. Kor. 1:3; 2. Kor. 1:2; Gal. 1:3; 2. Tim. 1:2; Fil. 1:2; Ef. 1:2; Flm. 1:3 jne.). Selvästi tässä Paavali tekee eron Isän ja Pojan välillä, jotka kolminaisuusopin mukaan ovatkin kaksi eri persoonaa, vaikkakin samaa olemusta. Jos uskomme, että Jeesus ei ole Jumala, silti Paavali jatkuvasti toivottaa meille Kristuksen rauhaa. Kristus voi antaa meille rauhan, levon ja voimaa, mutta edellyttääkö se, että hän on itse Jumala?

"Yhden ihmisen rikkomuksen tähden monet ovat tosin kuolleet, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja lahja tulleet yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armosta monien osaksi." (Room. 5:15)

Jälleen Paavalin katseen suunta on kohti Jumalaa, joka antaa armon Kristuksen kautta. Paavali kutsuu Jeesusta ihmiseksi monta kertaa, mutta ei suoraan Jumalaksi kertaakaan (jos ymmärrämme, että Granville-Sharpin sääntö on kristittyjen trinitaarien keksimä sääntö, joka ei perustu kreikan kielioppiin, vaan on tarkkaan laadittu yksin sitä tarkoitusta varten, että Jeesuksesta saataisiin Jumala). 

"Samoin tekin, veljeni, olette laille kuolleita Kristuksen ruumiin kautta kuuluaksenne toiselle, hänelle, joka on herätetty kuolleista, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle." (Room. 7:4)

Paavalin mukaan me kuulumme Kristukselle - jotta kantaisimme hedelmää Jumalalle. Jos Jeesus on tie, onko tie tärkeämpi kuin päämäärä? Eikö uskomme päämäärä ja maali ole Isämme Jumala, ei itse välimies, ihminen, Jeesus? Olemme laille kuolleita Kristuksen ruumiin kautta, jos kerran olemme hänen kanssaan kuolleet. Paavalin kirjeitä tarkkaan lukemalla voi huomata, kuinka Paavalin fokus on aina Jumalassa, joka pelastaa meidät armossaan - Jeesuksen kautta, välimiehen ristinkuoleman ansiosta.

"Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan" (Ef. 1:17)

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:6,7)

Paavali rukoilee monta kertaa Jeesuksen Jumalaa ja Isää (Room. 10:1; 2. Kor. 13:7; Ef. 1:17; Fil. 4:6), aivan kuten Jeesus meitä opetti rukoilemaan "Isä meidän". Näemme tästä jälleen, kuinka Paavali rukoilee Isältä rauhaa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta suoraan ei Paavali kertaakaan rukoile Jeesusta, välimiestä, vaan osoittaa rukouksensa aina suoraan Jumalalle. Ainoa kohta, jonka on katsottu viittaavan Jeesuksen rukoilemiseen, löytyy toisesta Korinttolaiskirjeestä:

"Tämän vuoksi olen kolme kertaa rukoillut Herraa, että se väistyisi minusta." (2. Kor. 12:8)

Harmittavasti kreikan κύριος, jota Septuagintassa käytetään sekä heprean herraa tarkoittavasta Adonaista, että Jumalan nimestä, Uudessa testamentissa voi tarkoittaa joko ketä tahansa herraa, Jehovaa, tai Jeesusta. Toki Paavali useasti kutsuu Jeesusta Herraksi, mutta täysin selvää ei ole, että hän tässä rukoilisi Jeesusta, eikä Jehovaa.

"Mutta hän itse, meidän Jumalamme ja Isämme, ja meidän Herramme Jeesus ohjatkoon meidän tiemme teidän tykönne." (1. Tess. 3:11)

Tässä kohtaa Paavali pyytää ohjausta Isältä ja Jeesukselta. Onko väärin pyytää Jeesusta, joka on tie, totuus ja elämä, ohjaamaan tiemme? Jos Paavali tässä kohtaa rukoilee, hän rukoilee Jumalaa ja Jeesusta, ja tämä olisi ainoa kohta Paavalin kirjeissä, jossa hän rukoilee Jeesusta. Voimme pyytää asioita Jeesuksen nimessä, josta seuraava kirjoitukseni, rukoilla Jumalaa Jeesuksen nimessä, olisiko tässä kyse samasta ilmiöstä, pyytäähän Paavali tässä Isää ja Jeesusta ohjaamaan askeleemme? Jos Jeesus olisi Jumala, pitäisi Paavalin rukoilla häntä jokaisessa kirjeessään ja jatkuvasti.

Toinen kohta löytyy ensimmäisestä Korinttolaiskirjeestä:

"Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin." (1. Kor. 1:2)

Nämä siis huutavat avuksi Jeesuksen nimeä, jonka katsotaan tarkoittavan rukoilemista. Kuitenkin kreikan ἐπικαλέω tässä tarkoittaa kutsumista, ja vaikka se täten voi tarkoittaa rukoilemistakin, ei se yksiselitteisesti tarkoita sitä.

Stefanos rukoilee Herraa:

"Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili: ”Herra Jeesus, ota minun henkeni.”" (Apt. 7:59)

Tässä on sama kreikan verbi, joten Stefanos kutsui Jeesusta, ei rukoillut. Mutta on aika vaikea nähdä, miksi hän olisi kutsunut jo maan päältä poistunutta Jeesusta avukseen, ellei sitten rukoillut, ja peräti pyytää, että tämä ottaisi hänen henkensä.

Jos nyt Stefanos rukoilikin Jeesusta, ei Paavali kirjeissään, jotka tässä kirjoituksessa ovat tarkastelun alla, kertaakaan itse rukoile Jeesusta.

"Hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen heittäytyen rukoilisi Jumalaa ja julistaisi: ”Todellakin, Jumala on teidän keskuudessanne.”" (1. Kor. 14:25)

Jostain syystä tällainen henkilö ei rukoilisi Jeesusta, eikä toteaisi, että todellakin on Jeesus teidän keskuudessanne. Kun ymmärtää mikä asema Jumalalla on juutalaisuudessa, joka oli Paavalin uskonto, ymmärrämme yhä kirkkaammin, kuinka Jeesus on välimies ihmisen ja Jumalan välillä, kuinka juutalainen Paavali ylistää, rukoilee ja kiittää yksin Jehovaa, maan ja taivaan luojaa, eikä välimiestä Jeesusta.

"Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." (Fil. 2:9-11)

Tähän jakeeseen viitataan usein, kun väitetään Paavalin ajatelleen Jeesuksen olevan Jumala. Mutta tässä sanotaan, että Jumala on antanut hänelle nimen, kaikkia muita korkeamman - mikä on mahdotonta jos Jeesus on itse Jumala. Ja tässä sanotaan samaa minkä olemme jo havainneet, jokaisen kielen tulee tunnustaa, että Jeesus on Herra - Isän Jumalan kunniaksi!

Paavalin teologiassa täten rukouksen, ylistyksen ja kiitoksen suunta on aina ihmisestä kohti Jumalaa, Jeesuksen Kristuksen kautta. Näin Paavalin kirjeistä aukeaa selvä kuva Jeesuksesta välimiehenä ihmisen ja Jumalan välillä (1. Tim. 2:5). Isän Jumalan armo ja pelastus on meille tullut Jeesuksen Kristuksen kautta, josta me kiitämme ja ylistämme luonnollisesti Isää Jumalaa. Trinitaarien on vaikea selittää, miksi Paavali ei ylistä, palvo ja rukoile Jeesusta, jos tämä todellakin on itse kaikkivaltias tosi Jumala.