Minun nimeni on... Herra?!?

 

Ornamenten met tetragram, Public Domain

"Sentähden, katso, minä saatan heidät tuntemaan-tuntemaan tällä haavaa-minun käteni ja minun voimani, ja he tulevat tietämään, että minun nimeni on Herra." (Jer. 16:21 33/38)

Jeremian mukaan kansat tulevat tietämään, että Jumalan nimi on JEHOVA. Alkukielessä on tässä Jumalan pyhä nimi, tetragrammi, heprean neljä konsonanttia, יְהוָ֥ה, joka parhaan perimätiedon mukaan lausutaan "Jehova". Jumalan nimi esiintyy Raamatussa lähes 7000 kertaa. Nyt useimmissa Raamatun käännöksissä on Jumalan pyhä nimi korvattu Herralla, tai jollakin muulla ilmaisulla. Miten kansat tulevat tietämään, että Jumalan nimi on Jehova, jos he lukevat kirkkoraamattua?

Selvyyden vuoksi olen alle kirkkoraamatun jakeisiin vaihtanut Herran Jehovaksi, milloin alkukielessä on Jumalan nimi, jotta olisi täysin selvää mitä Raamattu sanoo Jumalan nimestä.

"Ei ole ketään sinun vertaistasi, Jehova; sinä olet suuri, ja suuri ja voimallinen on sinun nimesi." (Jer. 10:6)

"Jehovan nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan." (Sanl. 18:10)

"Ja jokainen, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, pelastuu." (Jooel 2:32)

"Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat" (Mal. 3:20)

"Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Jehova, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä." (Ps. 68:5)

Huomaamme, että käännöksessä, jossa puhutaan Jumalan suuresta ja peljättävästä nimestä, ei oikein ole järkeä, jos Jumalan nimi on vaihdettu Herraksi. Kunnioituksesta Jumalan pyhää nimeä kohtaan juutalaiset käyttivät arkikielessä kiertoilmauksia, kuten Adonai tai Hashem, eivätkä mielellään lausuneet Jumalan nimeä. Septuagintassa Jumalan nimi korvattiinkin täten kreikan herraa tarkoittavalla sanalla Kyrios. Nyt kun tulemme Uuteen testamenttiin, on hämmennys aivan varma, kun emme voi tietää täydellä varmuudella milloin kreikan Kyrios tarkoittaa mitä tahansa herraa, Herraamme Jeesusta Kristusta, vai Jehovaa - ja sehän sopii trinitaareille, sille nyt he voivat esittää Jeesuksen olevan Herra - eli siis heidän mielestään Jehova.

"Daavidin psalmi. Herra sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.”" (Ps. 110:1)

Samoin tätä psalmia trinitaarit tulkitsevat siten, että tässä kolmiyhteisen Jumalan persoonat käyvät vuoropuhelua keskenään. Todellisuudessa siinä Jehova sanoo Daavidin Herralle, eli Messiaalle, että istu minun oikealle puolelleni. Hepreassa ei ole mitään epäselvyyttä, kuka puhuu ja kenelle.

"Mutta jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." (Jooel 2:32)

Kun Paavali Roomalaiskirjeessä (10:13) siteeraa tätä Vanhan testamentin profetiaa, on hänellä mielessä Jumalan pyhä nimi Jehova, ei Jeesus. Toki myös Jeesuksen nimi on pyhä, onhan hän juutalaisten kuningas, Israelin Messias, Vapahtajamme, ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, Herra ja peräti Jumalan Poika. Kuten olen useissa aiemmissa kirjoituksissani esittänyt, hän kuitenkaan ei ole itse Jumala. Usein esitetään, että Jeesuksen korkea-arvoinen titteli "Herra", todistaa hänen olevan Jehova, mutta kreikan perusteella näin ei voida sanoa.

Mutta Jeesuksen nimi, josta selvyyden vuoksi tässä olen aina käyttänyt suomen kieleen vakiintunutta muotoa Jeesus, jotta jokainen tietäisi varmasti kenestä puhutaan, on hepreaksi Yeshua, paino toisella tavulla - Ye-Shu-ah - joka tarkoittaa pelastusta. Kunnioituksesta Jeesusta kohtaan käytän rukouksessa ja seurakuntayhteydessä aina nimeä Yeshua. Koska arvelen useimpien lukijoideni olevan enemmän tai vähemmän kirkollisen kasvatuksen saaneita kristittyjä, puhun tässä Jeesuksesta, joka on sama nimi, mutta tulee kreikasta.

Jeesuksen nimessä tapahtuu Raamatussa paljon asioita, sitä en kiistä. Jeesus itse sanoo omasta nimestään:

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille... Sinä päivänä te anotte minun nimessäni" (Joh. 16:23, 26)

Tässä Jeesus opettaa pyytämään Isältä, hänen nimessään. Jotta asia ei olisi näin selvä, aiemmin Jeesus sanoi:

"Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen." (Joh. 14:14)

Mahdollisesti Jeesus puhui tuossa opetuslapsilleen, jotka vielä olivat hänen seurassaan. Meille muille hän antoi käskyn pyytää Isältä, hänen nimessään. Jeesus opetti meidät rukoilemaan "Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi." (Mt. 6:9) Jeesus siis tässä rukouksessa opettaa kaksi asiaa. Rukoilemme Isää ja pyhitämme Isän nimen. On vaikea nähdä miten Isän nimi pyhitetään, jos sitä ei edes lausuta, jos se on väännetty Herraksi tai milloin miksikin. 

Paavali käyttää useasti ilmaisua "Jeesuksen nimessä". Mitä hän sillä tarkoittaa?

"Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa." (Kol. 3:17)

Tässä toistuu sama ajatusta, josta kirjoitin edellisessä kirjoituksessani, uskovien tulee kiittää Isää Jumalaa, Jeesuksen kautta. Tässä Paavali käskee tehdä kaiken Jeesuksen nimessä. Se tarkoittaa Jeesuksen auktoriteetilla, kunnialla, voimalla, valtuutuksella ja Jeesuksen opetuksen valossa, Jeesuksen Isän, Jumalan, tahdon mukaan.

"jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen" (Fil. 2:10)

Tässä Paavali ilmoittaa hyvin voimakkaasti, kuinka suuresta nimestä on kyse, kun peräti kaikkien on polvistuttava Jeesuksen nimeen. Totisesti Jeesus on suurempi kuin yksikään toinen luotu olento, mutta se että hänen edessään tulee polvistua ei vielä tarkoita, että hän olisi itse Jumala. Jeesus itse antoi kunnian aina Isälle, samoin Paavali kirjeissään.

"mutta te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä." (1. Kor. 6:11)

Olemme pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Jeesuksen nimessä - Jeesus on Vapahtajamme, Pelastajamme, joka on ristillä kantanut kaikki meidän syntimme, ja sovittanut meidät Jumalan kanssa omalla verellään. Paavali lisää, että "Jumalan Hengessä". Jeesus ei toimi omin päin, vaan ainoastaan Isän valtuutuksella ja voimalla. Jumala siis on se, joka meidät pyhittää ja vanhurskauttaa - Jeesuksen nimessä.

"Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden" (Lk. 10:17)

"ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." (Apt. 4:30)

Opetuslapset hämmästyivät Jeesuksen nimen voimaa. Sairaat paranivat ja riivaajat lähtivät läksimään Jeesuksen nimessä. Kaikki tämä tapahtui Jeesuksen nimen kautta. Totisesti kannattaa Jeesuksen nimeen suhtautua kaikella vakavuudella ja kunnioituksella. Samalla tulee muistaa, kuka meidät on luonut, kuka sovittanut ja vapauttanut synnin kahleista.

"Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi," -hän sanoi halvatulle-"minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja kohta hän nousi heidän nähtensä, otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa. Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he ylistivät Jumalaa; ja pelkoa täynnä he sanoivat: "Me olemme tänään nähneet ihmeellisiä"." (Lk. 5:24-26)

Jeesuksella oli valta antaa synnit anteeksi, jonka hän oli saanut Isältä Jumalalta (Mt. 28:18). Väkijoukko ymmärsi kuka oli toiminut, ja ylisti näkemästään Jumalaa, ei Jeesusta.

"Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja kävele!" (Apt. 3:6)

Apostolit tekivät suuria ihmeitä Jeesuksen nimessä, sitä ei kiistä kukaan. Huomaamme kuitenkin, että elämän antaja on yksin Jehova, hän lähetti Poikansa välimieheksi, sovittaakseen meidät itsensä kanssa, hän itse parantaa, kun pyydämme häntä hänen Poikansa nimessä. Me emme rukoile Jeesusta, vaan me rukoilemme Jehovaa Jeesuksen nimessä. Kun rukoilemme näin, tarkoittaa se, että uskomme Jeesuksen olleen Jumalan Karitsa, virheetön uhri meidän syntiemme edestä, uskomme, että Jumalan on hänet herättänyt kuolleista ja uskomme, että hän on tie, totuus ja elämä - ainoa tie Isän luo.

Jeesus itse sanoi, että hän on tullut, jotta Isä kirkastettaisiin hänen kauttaan (Joh. 14:13). Huomaammekin evankeliumeista, että kansa ylisti Jumalaa nähtyään Jeesuksen tunnusteot (Lk. 13:13; 17:15; 19:37; Mt. 9:8), samoin Apostolien teoissa ihmiset ylistivät Jumalaa nähtyään ihmeet, joita apostolit tekivät Jeesuksen nimessä (Apt. 21:19-20). Jumala siis parantaa, Poikansa kautta, Jumala tekee eläväksi Jeesuksen nimessä, me rukoilemme Isää Jeesuksen nimessä, ylistämme Jumalaa, kaikkivaltiasta Jehovaa hänen suuresta armostaan, Poikaa me kunnioitamme, mutta Jehovan nimi on suuri ja peljättävä - jonka kansat tulevat tuntemaan, jos vain muistaisimme Jumalan nimen - Jehova - sen sijaan että toistaisimme "Herra! Herra!".

"Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä teosta, siitä, kenen nimessä hän on parantunut, niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte mutta jonka Jumala herätti kuolleista, hänen nimessään tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, jonka te rakentajat hylkäsitte mutta josta on tullut huippukivi. Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua." (Apt. 4:9-12)

Trinitaarit vetoavat näihin jakeisiin osoittaessaan, että on vain yksi nimi - Jeesus - joka on itse kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona, eri henkilö kuin Isä, mutta samaa jumalallista olemusta. Jos on vain yksi nimi, tuo nimi on Jeesus heidän mielestään, mutta silloin he unohtavat Jumalan nimen. Että taivaan alla ei ole annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua, tarkoittaa todellakin sitä, että on vain yksi tie Isän luokse, hänen Poikansa Jeesus Kristus, ja hänen nimessään, hänen kauttaan, hänen ristillä (paalussa) vuodatetun verensä kautta me pelastumme. Kaikki kunnia siis Pojalle, siinä määrin kuin on sopivaa, mutta Paavali kutsuu Jumalaa Pelastajaksemme (1. Tim. 1:1; Tit. 1:4; 2:10; 3:4). Myös Jeesusta kutsutaan kreikassa samalla sanalla, σωτήρ (Lk. 2:11; Apt. 5:31; Apt. 13:23; Tit. 1:4; 2:13), joka jostain syystä käännöksissämme on Jeesuksen kohdalla käännetty Vapahtajaksi, kenties erotukseksi Jumalasta, joka on Pelastajamme. 

Tietysti trinitaarit ovat innoissaan siitä, että sekä Isä että Poika ovat Raamatussa molemmat Soter - Vapahtaja, sillä molemmat ovat kolmiyhteisen Jumalan persoonia, mutta samaa kolmiyhteistä olemusta. Raamatun valossa ymmärrämme koko kuvan siten, että "niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16). Jumala siis pelasti meidät, lähettämällä Poikansa kärsimään ja kuolemaan ristillä, sovittaakseen syntimme ja ylösnousemuksellaan kukistaakseen kuoleman. Juudas muotoilee asian näin:

"Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen." (Juud. 25)

Edellisessä kirjoituksessani jo kirjoitin, kuinka Paavali muotoilee saman asian monta kertaa sitten, että Jumala on kiitetty ja ylistetty, Poikansa kautta. Tässäkin Juudas antaa kaiken kunnian ja ylistyksen Jehovalle, Pelastajallemme, Jeesuksen kautta.

Paavali tiivistää koko kuvion Isästä ja Pojasta:

"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus" (1. Tim. 2:5)

Samaa jaetta olen siteerannut monta kertaa aiemmin ja tulen varmuudella siteeraamaan jatkossakin. Kun kerran Raamatussa on niin selvästi ilmaistu, että Jeesus on ihminen, välimies Jumalan ja ihmisen välillä, jonka kautta Jumala on maailman pelastanut - pidän erikoisena, että Jeesuksesta väkisin yritetään tehdä Jumala. Lopulta meidän pelastuksemme ei välttämättä riipu oikeasta käsityksestä kolminaisuudesta, kuten Athanasius väittää, vaan Raamattu lupaa, että jokainen, joka suullaan tunnustaa Jeesuksen Herraksi ja uskoo sydämessään, että Jumala on hänet herättänyt kuolleista, pelastuu (Room. 10:9). Täten jos kolminaisuusoppi ja Jeesuksen jumaluus ahdistaa, tiedä, että et ole yksin. Tutki asia tarkkaan koko Raamatun mahtavan ilmoituksen valossa, ilman ennakkoluuloja, ilman kirkon traditiota, ilman kirkkoisien ja lutherien saivarteluja, niin asia on täysin selvä. Amen!














Kommentit

  1. Paavali uskoi Jeesukseen, Paavali palvoi ja rukoili Jeesusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paavali palvoo ja rukoilee Jeesusta missä jakeissa?

      Poista
  2. Roomalaiskirjeen mukaan Jeesus on Jehova. Paavali siteeraa sanoja Joelin kirjasta, jossa Herra on Jehova. Ei ole siis epäselvää, mitä Paavali on alun perin tarkoittanut sanalla Herra. Pelastukseen vaaditaan sen totuuden tunnustamista, että Jeesus on Jehova.

    Room 10:9 Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
    ...
    13 Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."

    Joel 2:32 Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kreikan Kyrios Septuagintan lainauksissa todellakin voi tarkoittaa Jehovaa, mutta on helppo näyttää monta jaetta, joissa Kyrios tarkoittaa mitä tahansa muuta Herraa.

      Ei siis voi väittää, että Room. 10:9 Kyrios tarkoittaisi Jehovaa sillä perusteella, että se toisaalla tarkoittaa Jehovaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit