Vilahtaako sielumme kuoleman hetkellä taivaaseen?

 

The Reign of Heavens, Anonymous, 17th century

Moni suree kuolleita läheisiään ja toivoo tapaavansa heidät. Kaikissa maan kolkissa on tarinoita ihmisistä, jotka ovat tavanneet poisnukkuneita. Osassa on kyse puhtaasti psykologiasta, osa johtuu noituudesta ja henkivalloista. Epätoivoissaan ja haavoittuvassa tilassa ihminen näkee mitä haluaa nähdä. Raamatussa on tarina kuolleiden kutsumisesta - kuningas Saul ottaa noitanaisen välityksellä yhteyttä profeetta Samueliin, mikä päättyy huonosti. (1. Sam. 28)

Toora kieltää aivan suoraan kuolleiden kutsumisen:

"Älkää kääntykö vainaja-ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." (3. Moos. 19:31)

"Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja-tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen." (5. Moos. 18:10-11)

Varoitus on Raamatussa, koska niin monet haluavat kipeästi nähdä poisnukkuneita läheisiään ja koska vainajahenget todellisuudessa ovat pahoja henkivaltoja, jotka haluavat satuttaa ja eksyttää meitä.

"Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu." (Saarn. 9:5)
 
Että kuolleet eivät tiedä mitään ei sovi mitenkään yhteen sen ajatuksen kanssa, joka valitettavasti on kovin yleinen, että kuolleet läheisemme taivaasta seuraisivat meitä, olisivat meistä ylpeitä tai jopa auttaisivat meitä. Kuolleet eivät tiedä mitään ja hyvä niin. Raamatusta ei löydy sitä ajatusta, että kuoltuamme sielumme vilahtaisi taivaaseen, josta voimme seurata muiden ihmisten elämää maan päällä. Vielä vähemmän, että taivaassa olisimme kaikkitietäviä. Jos joku haluaa Raamatusta näyttää sen jakeen, jossa kerrotaan sielumme vilahtavan kuoltuamme taivaaseen, olen pelkkänä korvana.

"Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen." (Dan. 12:2)
 
Tässä on lähes kaikki, mitä Vanhassa testamentissa sanotaan tuonpuoleisesta. Uuden testamentin puolella Jeshua itse varoittaa monta kertaa helvetistä, mutta lupaa vanhurskaille ikuisen elämän paratiisissa. Jeshua ei opeta, että sielumme vilahtaa taivaaseen. Paratiisi ja taivas ovat kaksi eri asiaa. Olen Raamatun äärellä päätynyt siihen, että aikojen lopulla luodaan uusi taivas ja uusi maa, kuolleet herätetään haudoistaan ja osa saa elää ikuisesti maan päällä paratiisissa, osa joutuu helvettiin.

Kaikki jotka surevat menehtyneitä läheisiään, voivat lohduttautua sen ajatuksen äärellä, että kerran tapaamme rakkaamme paratiisissa, kun pääsemme Uuteen Jerusalemiin aikojen lopussa. Ja tie sinne on yksin Jeshua.

"Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne." (Jes. 66:22)
 
"Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." (Ilm. 21:2-4)
 
"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)

Muutamalla jakeella puolustellaan perinteistä näkemystä taivaasta. Käyn näistä vain muutaman läpi.

"Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin." (Saarn. 12:7)

Tässä kieltämättä kuulostaa siltä, että sielu vilahtaisi Jumalan tykö. Mutta tarkalleen niin tässä ei sanota, on hyvin mahdollista, että sielu pääsee Jumalan luo vasta ruumiiden ylösnousemuksessa. Pitäkäämme mielessä, että maan tomussa makaavat herätetään (Dan. 12:2) - jos sielu on jo taivaassa, mitä mieltä on ruumiissa, joka nousee maan tomusta ilman sielua, mihin se sitten on matkalla?

"Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin." (Lk. 16:22)

Aabrahamin helma voi olla missä hyvänsä, ei välttämättä taivaassa. Jälleen ei ole annettu ajanjaksoa, milloin enkelit vievät hänet Aabrahamin helmaan. Mutta kieltämättä nopealla lukaisulla saattaisi ajatella, että sielumme vilahtaa taivaaseen.

"Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."" (Lk. 23:43 33/38)

"Jeesus sanoi hänelle: ”Minä vakuutan sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.”" (Lk. 23:43 UMK)

Kirkkoraamatussa Jeesus sanoo, että tänään tulet olemaan kanssani paratiisissa, Uuden maailman käännös taas kertoo Jeesuksen sanovan tänään, että sinä tule olemaan kanssani paratiisissa. Koska kreikassa ei ole mitään välimerkkejä alkuperäisissä käsikirjoituksissa, kumpi tahansa voi pitää paikkansa. Mutta huomatkaamme, että paratiisi on määränpäämme - ei taivas.

Koska Raamattu puhuu tuonpuoleisesta yllättävän vähän, on monella todella villejä näkemyksiä taivaasta ja helvetistä. Jos pysymme yksin Raamatun sanassa, meitä odottaa ikuinen elämä Uudessa Jerusalemissa maan päällä ikuisesti. Sielumme ei vilahda sinne välittömästi, vaan meidän ruumiimme nousevat ylös maan tomusta viimeisenä päivänä. Poisnukkuneita surevat voivan lohduttautua sillä, että näemme rakkaamme vielä kerran. Jos joku on ollut naimisissa useamman kerran, Jeshua vakuuttaa, että se ei paratiisissa ole mikään ongelma.

"Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'. Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen. Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo. Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut." Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien." Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa." (Mt. 22:23-33)

Tässäkään ei puhuta taivaasta, vaan ylösnousemuksesta. Kaikki puhe ylösnousemuksesta on merkityksetöntä, jos sielumme vilahtaa kuoleman hetkellä taivaaseen. Oli niin tai näin, jos tämä aihe ahdistaa, pysykäämme siinä varmassa Raamatun lupauksessa, että jos me tunnustamme suullamme Jeshuan olevan Herra ja uskomme sydämessämme, että Jumala on hänet herättänyt kuolleista (Room. 10:9), me saamme elää ikuisesti, oli osoitteemme sitten taivas, paratiisi tai jotain aivan muuta, meitä odottaa elämä ikuisesti Jumalan huoneessa, jossa ei ole kuolemaa, ei itkua eikä surua. Amen.