Raamatun vaiettu luotettavuus

 

North French; Bible; Manuscript leaf source

Kun jumalatodistuksista on selvitty, moni apologeetta suorittaa loikan teismistä suoraan ns. klassiseen kristinuskoon. Ilmeisesti oletetaan, että kristinuskon vain täytyy olla suurin piirtein kokonaisuudessaan enemmän tai vähemmän totta.

Tässä kirjoituksessa pyrin paikkaamaan tämän epäkohdan ja perustelen, miksi meillä on hyvät syyt uskoa Raamatun luotettavuuteen. Raamatun luotettavuudella en tarkoita, että Raamattua tulisi lukea kirjaimellisesti, että Raamatussa ei olisi ainuttakaan virhettä, että jokainen Raamatun käsikirjoitusten pilkku ja piste olisi tismalleen oikealla paikalla.

Ensinnäkään kukaan ei lue Raamattua kirjaimellisesti. Raamatussa on vertauskuvia, joita koskaan ei ole tarkoitettu luettavaksi kirjaimellisesti, kuten psalmeissa mainitut puut, jotka taputtavat käsiään, tai Jeesuksen lukuisat vertaukset. Raamatussa on historiallista kerrontaa, jota ei voi lukea allegorisesti, sekä allegorioita, joita ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti luettavaksi. On runoutta ja enemmän kaunokirjallista tekstiä, varsinkin ns. viisauskirjallisuudessa.

Tämä asia kun on selvä, meillä ei ole mitään syytä uskoa, että Raamatussa ei olisi ainuttakaan virhettä. Uuden testamentin käsikirjoituksia on noin 10000, joiden välillä on eroja. Jos uskomme Raamatun erehtymättömyyteen, millä kriteereillä päätämme, mikä käsikirjoitus on alkuperäinen? Ongelma ei ole aivan niin paha kuin miltä se saattaa aluksi näyttää. Käsikirjoituksissa on eroja, mutta useimmiten kyse on selvistä huolimattomuusvirheistä, yksi kreikan kirjain väärin tai sanojen järjestys on hieman eri. Joskus näillä muutoksilla on merkitystä, mutta useimmiten ei.

Ne muutamat Raamatun käsikirjoitusten eroavaisuudet, joilla näyttäisi olevan merkitystä, ovat saaneet monet päättelemään, että Raamattua on tahallaan peukaloitu. Mikäli olisikin kyse tahallisesta peukaloinnista, tunnistamme nämä tapaukset. Koskaan ei ole ollut sellaista aikaa, että jokin yksittäinen taho olisi onnistunut tahallaan muokkaamaan jokaista Raamatun käsikirjoitusta, joita kopioitiin ensimmäisillä vuosisadoilla jo tunnetun maailman jokaisessa kolkassa. Mäkipelto ja Huotari teoksessaan "Sensuroitu - Raamatun muutosten vaiettu historia" vetävät mutkia suoraksi ja väittävät Raamatun tekstin olevan epäluotettava, koska sitä on tahallaan peukaloitu. Tällaiseen johtopäätökseen ei voi päätyä huolellisesti Raamatun käsikirjoitusten eroja tutkimalla.

Esimerkkinä Sensuroitu -teoksessa mainitaan Comma Johanneum, joka on lisäys keskiajalta, jonka tiedämme olevan lisäys. Kreikankielisissä käsikirjoituksissa ei ole koskaan sanottu, että "Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat" (1. Joh. 5:7). Bibliasta tämä muokkaus löytyy, mutta hyvästä syystä ei yhdestäkään uudemmasta käännöksestä, poikkeuksena STLK, joka on hyvin kyseenalainen käännös.

Bart D. Ehrman teoksessaan "Orthodox corruption of Scripture" perustelee kattavammin kuin Mäkipelto ja Huotari näitä väitetysti tahallisia muutoksia. Näyttää siltä, että trinitaarit ovat todellakin pyrkineet sensuroimaan Raamatusta heille epämiellyttäviä jakeita, kuten:

"Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin." (Mt. 24:36)

Muutamasta käsikirjoituksesta puuttuu ongelmallinen "eikä Poika". Kuitenkin rinnakkaisevankeliumissa Markuksessa tämä ilmaisu ei puutu yhdestäkään käsikirjoituksesta, joten tiedämme varmuudella "eikä Poika" olevan alkuperäinen. Jos "ilkeät" ortodoksikirjurit ovatkin pyrkineet muokkaamaan käsikirjoituksia, meillä on niin valtava massa käsikirjoituksia, että voimme helposti huomata nämä muokkausyritykset.

Lopulta on muistettava, että tekstikritiikki on enemmän taidetta kuin tiedettä. Uskovan tulisi aina olla varpaillaan, kun kuulee että "useimmissa käsikirjoituksissa" tai "luotettavimmissa käsikirjoituksissa" sanotaan niin tai näin. Mitään helppoa tapaa lopulta päätellä mikä käsikirjoitus on alkuperäinen, ei ole olemassa, myönnän sen verran. Mutta siinä missä Ehrmanin klassikko ja Mäkipellon ja Huotarin surullinen teos pyrkivät osoittamaan Raamatun olevan epäluotettava, meillä päinvastoin on hyvät syyt pitää Raamattua käytännössä täysin riittävän luotettavana.

Siirryn nyt tekstikritiikistä niihin argumentteihin, joiden valossa voimme turvallisesti esittää Raamatun olevan varsin luotettava teos. Ensinnäkin Raamatun historiallinen luotettavuus on vailla vertaa antiikin muihin teoksiin verrattuna. Lukuisat Raamatun historialliset kertomukset ovat vahvistettavissa muista lähteistä ja arkeologia tukee Raamatun historiallisuutta. Kuningas Daavid on varmuudella ollut olemassa, samoin Pontius Pilatus. Kotimaassamme Raamatun historiallisesta luotettavuudesta on kattavasti luennoinut mm. Eero Junkkaala, enkä käy tässä läpi kaikkia todisteita. Mainitsen vain kuriositeettina Tel Danin steelan, joka löytyi 1993, jossa mainitaan "Israelin kuningas" ja "Daavidin huoneen kuningas". Arkeologisia löydöksiä on paljon, jotka jatkuvasti vahvistavat Raamatun historiallisuutta, eivät murenna sitä.

Tekstuaalinen säilyvyys taas tarkoittaa, että Raamatun tekstejä on kopioitu ja levitetty enemmän kuin mitään muuta muinaista tekstiä. Käsittelin jo käsikirjoitusten luotettavuutta. Sellaisenaan tekstikritiikki yksinään ei todista Raamatun erehtymättömyydestä, mutta se osoittaa kiistatta, että meillä on hyvä syy luottaa Raamatun ilmoituksen muuttumattomuuteen. Raamatun tekstit eivät ole koskaan käyneet läpi sellaista muokkausta ja sensurointia, jota populaareissa teoksissa väitetään.

Raamatun profetiat ja niiden toteutuminen ovat vahva argumentti Raamatun luotettavuudesta. Vanhassa testamentissa J. Barton Payne arvioi olevan 574 jaetta Kristuksesta, Alfred Edersheim puolestaan löytää 456. Näistä noin 300 toteutui Jeshuan elämässä. Vanhan testamentin vanhimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat ajalta ennen Jeshuaa, joten ei ole mahdollista, että niitä olisi lisäilty tekstiin myöhemmin. Lukuisat muut profetiat ovat täyttyneet ja innokkaasti odotamme, että loputkin saavat täyttymyksensä. Esimerkkinä voi lukea Jes. 53 profetian kärsivästä Herran palvelijasta ja kuinka se täyttyi Jeshuan elämässä.

Raamatun koherenssi ja sisäinen johdonmukaisuus on vertaansa vailla. Raamattu on kirjoitettu noin 1500 vuoden aikana yli 40 eri henkilön toimesta. Tästä huolimatta Raamatussa on yhtenäinen teema ja opetus, punainen lanka luomisesta lankeamuksen kautta lunastukseen. Tällainen johdonmukaisuus on mahdollista vain, mikäli Raamattu on Jumalan inspiroima teksti.

Raamatun aineellisen ja hengellisen todellisuuden kuvaus on asteen verran subjektiivisempi argumentti, mutta moni kokee Raamatun kuvaukset ihmisluonnosta, moraalista ja hengellisistä totuuksista vastaavan heidän omaa elämänkokemustaan. Toisin sanoen, Raamatusta löytyy hengellisiä totuuksia, jotka resonoivat yleisössä, Raamatun kuvaus ihmisestä auttaa meitä ymmärtämään itseämme.

Jos pohdimme Raamatun vaikutusta historiaan ja kulttuuriin, yhdelläkään toisella teoksella ei ole ollut niin merkittävää vaikutusta. Länsimäinen kulttuuri, oikeusjärjestelmä, moraalikäsitykset ja taiteet ovat kaikki perustuneet Raamatun sanaan. Näin laaja ja syvällinen vaikutus monien sukupolvien ajan kertoo Raamatun aivan ainutlaatuisesta luonteesta.

Nämä argumentit eivät luonnollisesti vakuuta kaikkia, mutta yritin parhaani. Raamatun luotettavuudesta kiistellään edelleen akateemikkojen kesken. Maallikko voi lukea Raamatun kannesta kanteen ja hämmästyä.

"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija" (Hepr. 4:12)

"ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." (2. Tim. 3:15-17)

Lopulta Jumalan sana on seitsenkertaisesti puhdistettua (Ps. 12:7), se on täydellinen, virvoittaa sielun, tekee tyhmästä viisaan, ilahduttaa sydämen, valaisee silmät ja on kalliimpi kuin kuin kulta ja makeampi kuin hunaja (Ps. 19:8-11).  

Amen.