Raamattu ei tunne kirkkoa

Kirkkorakennus Itävallassa,  Uoaei1 CC-BY-SA

Vanhasta Raamatun käännöksestä ei löydy kertaakaan sanaa "kirkko", uudesta käännöksestäkin vain kahdesta jakeesta:

"Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita." (Mt. 16:18)

"Kaikkialla Juudeassa, Galileassa ja Samariassa kirkolla oli nyt rauha. Se eli ja rakentui Herran pelossa, ja Pyhä Henki vahvisti sitä, niin että se yhäti kasvoi." (Apt. 9:31)

Uudessa käännöksessä on kreikan ἐκκλησία käännetty kaksi kertaa kirkoksi, mutta edes näin uusi käännös ei ole johdonmukainen. Kreikan ἐκκλησία tarkoittaa seurakuntaa, Kristuksen ruumista, Jumalan Israelia. Miksi on väärin kääntää se kirkoksi? Siksi, että kirkko tarkoittaa katolisen kirkon lähes 2000 vuotta vanhaa instituutiota, joka jo varhain hajosi idän ja lännen kirkkoihin ja reformaation jälkeen tuhansiin eri kirkkokuntiin. Jos nyt puhumme kirkosta, käsittää tämä termi koko kirkkoinstituution tuhatvuotisen historian oppeineen, traditioineen ja perinteineen. On täysin mahdotonta, että tämä olisi se Kristuksen ruumis ja Jumalan Israel, joka Uuden testamentin kirjoittajilla oli mielessä.

Vielä ongelmallisempaa on, jos opetamme, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, että kirkko on uusi Israel ja että kirkko on äitimme. Tämä olisi aivan yhtä absurdia kuin jos minä esittäisin, että Ryttylän seitsemännen päivän todistajien ulkopuolella ei ole pelastusta ja että Ryttylän seitsemännen päivän todistajat ovat uusi Israel.

Missään kohtaa Uutta testamenttia ei kukaan puhu sanaakaan kirkosta, joka on uusi Israel, joka on Kristuksen ruumis, jonka keskus on Roomassa ja jota johtaa Paavi, vielä vähemmän Jumalan seurakunnasta, jonka suurin opettaja on teologian tohtori Martti Luther, joka edes ei tuntenut kymmentä käskyä.

Vanhassa testamentissa yksikään profeetoista ei tiennyt sanaakaan kirkosta, joka lopun aikoina ottaa Israelin aseman Jumalan valittuna kansana, jota Jumala suojelee ja varjelee ikuisesti. Jeesus itse ei opettanut sanaakaan kirkosta, eikä hän osannut edes kuvitella seurakuntaa, joka juutalaisuudesta erillään harjoittaisi jotakin uutta uskontoa ja muodostaisi instituution, johon juutalaiset eivät ole tervetulleita. Apostolien teoista luemme uuden liiton uskovista, joiden johtajat olivat kaikki juutalaisia, jotka toimivat synagoogassa ja juutalaisen uskonnon sisässä. Missään kohtaa Apostolien tekoja ei kerrota mistään seurakunnasta, joka olisi ollut kirkko, joka olisi koostunut pelkästään pakanoista, johon juutalaisilla ei olisi ollut mitään asiaa. Samoin apostoli Paavalin kirjeistä emme lue Paavalin koskaan edes kuvitelleenkaan mitään kirkkoa, joka nyt olisi uusi Israel.

Jos Jeesus ei perustanut uutta uskontoa, jos Mooses ja profeetat eivät tienneet siitä mitään, jos Paavali ja apostolit sellaista eivät osanneet kuvitella, kuka kirkon ja kristinuskon keksi? Katolisen kirkon kirkkoisät, jotka opettivat, että kirkko on uusi Israel, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta ja että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja. Joten "kirkon" suurin skisma ei tapahtunut lännen ja idän kirkkojen välillä, vaan pakanoiden ja juutalaisten. Perustettiin uusi uskonto, kristinusko, jota Jeesus ja Paavali eivät osanneet edes kuvitella, perustettiin kirkko, johon juutalaiset eivät olleet tervetulleita ja jossa pyhitetään sapatin sijaan sunnuntai, jossa juutalaisia tapoja ei saa noudattaa, jolla tarkoitettiin Mooseksen lain käskyjä ja niiden noudattamista. Tällaisesta kirkosta eivät profeetat tienneet yhtään mitään, eikä se tullut kenellekään Uuden testamentin kirjoittajista edes mieleen.

Nyt huomaamme, että kirkko on hajaantunut tuhansiin eri kirkkokuntiin, mutta silti kirkkouskovaiset uskovat jokainen juuri oman lahkonsa olevan yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen kirkko, Jumalan seurakunta, pelastettujen joukko, uusi Israel.

Jumala teki erikoisen ratkaisun ja valitsi Israelin, juutalaisen kansan, Aabrahamin jälkeläiset omaksi omaisuuskansakseen, silmäteräkseen, jota hän itse lupaa kerta toisensa jälkeen varjella ikuisesti, jonka kanssa hän teki ikuisen liiton. Juutalaiset ovatkin tästä taustastaan kovin ylpeitä ja uskovat olevansa ainut kansa koko maailmassa, jota Jumala suojelee ja varjelee ikuisesti. Mikä asema on pakanoilla? Mitä toivoa on pakanoilla? Jo Ruutin kirjasta luemme mooabilaisesta Ruutista, joka päätti seurata juutalaista kansaa ja Israelin Jumalaa. Hänet hyväksyttiin juutalaisen kansan jäseneksi aivan ilman mitään seremonioita. Hänestä polveutui myöhemmin kuningas Daavid ja Juudan kuninkaiden suku.

Mooseksen laissa on selvät ohjeet muukalaisille, jotka halusivat vaeltaa Israelin heimon keskuudessa. Heitä koski sama laki kuin juutalaista. Mooseksen laissa ja Vanhassa testamentissa ei ole ainuttakaan mainintaa muukalaisesta, joka olisi liittynyt Israelin kansaan ympärileikkauksen kautta. Proselyytti kaste ja pakanoiden ympärileikkaaminen juutalaiseen kansaan liittämiseksi on paljon myöhempää perua, ja edelleen on juutalaisten keskuudessa monta lahkoa, jotka eivät alkuunkaan hyväksy käännynnäisiä. Mutta Israelin keskuudessa on aina ollut muukalaisia, jotka ovat tahtoneen palvoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa ja heidän vaelluksensa juutalaisen kansan keskuudessa on aina edellyttänyt, että he noudattavat samaa lakia kuin juutalaiset, eli siis Mooseksen lakia.

Muuttuiko asia miksikään uudessa liitossa? Jeesus ei tavannut kovinkaan montaa pakanaa, vaan julisti pääasiassa juutalaisille. Evankeliumit mainitsevat samarialaisen naisen, roomalaisen sadanpäämiehen ja syyrofoinikialaisen naisen. Siinä kaikki. Mikä oli Jeesuksen sanoma pakanoille? Toki hän sanoo tulleensa valoksi koko maailmalle, mutta jostain syystä Jeesus saarnasi pääasiassa juutalaisille ja toimi pelkästään Israelin keskuudessa. Kuitenkin Jeesuksen kastekäsky on osoitettu koko maailmalle, sanoohan Jeesus itse, että menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.

Paavali avaa meille tätä pakanoiden mysteeriä. Room. 11 Paavali esittää, että meidät pakanat on oksastettu Israeliin, emme saa ylpeillä luonnollisten oksien rinnalla, vaan juuri kannattaa meitä. Ef. 2 Paavali esittää, että Jeesus on purkanut vihollisuuden välimuurin, joka erotti pakanat juutalaisista ja meidät on nyt Messiaan kautta liitetty pyhään perheeseen, Jumalan Israeliin.

Joten Raamattu, se ei missään kohtaa esitä ajatusta siitä, että olisi jokin kirkko, seurakunta, joka on erillään Jumalan Israelista, joka koostuu pelkästään pakanoista, jonka ulkopuolella ei ole pelastusta. Raamatun sana on varma - meidät pakanat on oksastettu Israeliin, jos seuraamme juutalaisten kuningasta ja Israelin Messiasta, Nasaretin Jeesusta. Jumalan silmissä on vain yksi pyhä kansa - Israel. Pakanat ovat tervetulleita, ei ympärileikkauksen tai proselyyttikasteen kautta, vaan Messiaan armosta oksastuksen kautta, liittymään Jumalan Israeliin, pyhään kansaan.

Mistään kohtaa Raamattua emme lue sanaakaan kirkosta, joka on uusi Israel. On vain yksi Israel, ja jos olemme pakanoita, meidän tulee olla nöyriä ja tunnustaa se tosiasia, että juuri kannattelee meitä, eikä toisin päin.

Joten kirkko, Raamattu ei tunne sellaista käsitettä. Israel taas, Raamatussa kerta toisensa jälkeen Jumala lupaa suojella ja varjella Israelia ikuisesti.

Joten haluatko sinä kuulua kirkkoon, vai Jumalan Israeliin?