Ajattelun ammattilaisia

Chimp brain in a jar CC-BY Gaetan Lee

 

"Kuinka paljon parempi onkaan hankkia viisautta kuin kultaa! Parempi on hankkia ymmärrystä kuin hopeaa. Joka viisautta hankkii, se rakastaa sieluaan, joka ymmärrystä vaalii, se löytää onnen." (Sanl. 16:16; 19:8)

OPKO kertoo palkanneensa työntekijöiksi "ajattelun ammattilaisia". Näiden tehtävänä on toimia nuorison parissa jonkinlaisina rationaalisina uskon puolustajina, eli siis apologeetteina. Mietin moniko ateisti on tullut uskoon luettuaan näitä kristittyjen filosofien aukottomia jumalatodistuksia? Kuuluuko uskoa puolustaa rationaalisin perustein, loogisin argumentein ja kiistattomin faktatodistein? Vai onko rationaalinen ajattelu yksi asia ja hengellinen näkökyky kokonaan toinen?

Se mistä itse olen aina pitänyt kiinni ja mikä on ollut oman jumalauskoni perusta on luominen - elävä solu ei voi synty spontaanisti alkumeressä missään olosuhteissa. Koko luomakunnan moninaisuuden taustalla voi olla ainoastaan älykäs suunnittelija. Elävässä solussa on niin paljon täsmennettyä monimutkaista informaatiota, että mikään materialistinen prosessi ei sellaista voi synnyttää. Tämä riittää minulle todisteeksi Luojasta.

Sitten taas Raamatun arvovalta, Vanhalle testamentille naureskeltiin pitkään, koska vanhin kokonainen käsikirjoitus, masoreettinen teksti, oli vain tuhat vuotta vanha. Hymy hyytyi, kuin Qumranin kääröt löytyivät ja nyt vanhin teksti on pari sataa vuotta Jeesusta vanhempi. Tutkijoilla on erimielisyyttä siitä, kuinka paljon Qumranin kääröt poikkeavat masoreettisesta tekstistä. Pieniä eroja toki on, mutta riippuu näkökulmasta ja tutkijasta, onko se teksti "muuttunut" vai pysynyt hämmästyttävästi samanlaisena. Se mikä on kiistatonta on, että yli tuhanteen vuoteen mitään radikaalia Vanhan testamentin tekstien muokkaamista ei ole tapahtunut.

Uuden testamentin kohdalla käsikirjoituksia on kymmeniä tuhansia ja ne ovat hyvin varhaisia. Tekstiä siis on kopioitu hyvin paljon, eikä viitteitä tahallisesta väärentämisestä ole paljoakaan. Kömpelöjä yrityksiä muokata tekstejä on tapahtunut myöhemmin, kuten Comma Johanneum, 1. Joh. 5:7-8. Tässä tapauksessa pidempi jae "Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat" on löytänyt tiensä Bibliaan ja Kuningas Jaakon käännökseen, mutta tämä lisäys löytyy ainoastaan muutamasta latinankielisestä käsikirjoituksesta keskiajalta. Joten kiinni jäivät, senkin trinitaarit.

Kreikan ja tekstikritiikin alkeita olen tavannut sen verran, että pystyn lukemaan kriittistä laitosta ja ainakin huomaan, jos on jakeessa todella merkittävä variantti. Tällaisia tulee välillä vastaan. Suurin osa varianteista on täysin merkityksettömiä kopiointivirheitä, yksi kirjain, yksi sana tai yksi prepositio tai määräinen artikkeli puuttuu, on lisätty tai muutettu. Ylipäänsä on hämmästyttävää, kuinka ohut kirja kriittinen laitos on. Toki variantteja on joka sivulla, mutta jos kaikki yli kymmenen tuhatta Uuden testamentin käsikirjoitusta olisivat keskenään ristiriidassa, olisi kriittinen laitos tiiliskiven kokoinen. Tutkijat voivatkin melko varmasti päätellä, mikä on ollut alkuperäinen teksti, vaikkakaan eivät aina täysin aukottomasti.

Yksi vaikeampi tapaus, jolla on merkitystä teologiaan ja raittiiseen oppiin, löytyy jakeesta Joh. 1:18:

"Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut." (33/38)

"Jumalaa ei ole kukaan milloinkaan nähnyt. Ainutsyntyinen Jumala, joka on Isän rinnalla, on hänet ilmoittanut." (Raamattu Kansalle)

"Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet." (1992)

Osassa käsikirjoituksia puhutaan ainosyntyisestä Pojasta, osassa Jumalasta ja osassa ainoasta Pojasta, joka itse on Jumala. Koska tekstikritiikki kuitenkin on enemmän taidetta kuin tiedettä, emme koskaan pääsee tästä jakeesta täyteen varmuuteen. Huomattavaa kuitenkin on, että kaikki painavimmat todisteet kolmiyhteisestä Jumalasta perustuvat aina kyseenalaisiin jakeisiin tai niiden tulkintoihin. Jos joku kehtaa esittää, että Johannes puhuu ainosyntyisestä Jumalasta, riittää kun huomauttaa, että näin ei sanota kaikissa käsikirjoituksissa. Tutkijat päättäköön omilla metodeillaan, mikä jae on alkuperäinen. Sitä odotellessa.

Mitä siis pitäisi ajatella näistä Opkon ajattelun ammattilaisista? Toki Pietarin kirjeessä kutsutaan harrastamaan apologetiikka "olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla" (1. Piet. 3:15) Moni saattaisi ajatella, että miten uskoa puolustetaan, ellei sitten järkiargumenteilla? Raamatun viisauskirjallisuudessa kutsutaan kerta toisensa jälkeen etsimään viisautta. Samoin Jeesus perusteli omat näkemyksensä aina loogisesti ja kirjoituksiin vedoten, samoin Paavali ja kaikki apostolit. Kukaan näistä ei opettanut julkisesti, että usko on mysteeri, paradoksi ja salaisuus, joka tulee vain sokeasti ottaa vastaan.

Kuitenkin Jumala nauraa meidän aivoituksillemme. Ihmisviisaus ei ole yhtään mitään Jumalan viisauden rinnalla. Kehittynein nanokone, jonka ihminen on pystynyt rakentamaan, on toistaiseksi auto, jossa on runko ja neljä rengasta, jotka pyörivät akselin ympärillä. Tämän koneen kehittämiseen kului vuosia suunnittelua ja kehitystyötä ja sitä pidettiin merkittävänä saavutuksena. Vertaa sitä elävään soluun kaikkine koneistoineen, niin huomaamme, kuinka säälittäviä insinöörejä olemme Jumalaan verrattuna.

"Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?" (1. Kor. 1:20)

Onkin yllättävää, että Paavali kutsuu sanomaa rististä hullutukseksi. Ajatus Jumalan pojasta, joka ristillä sovittaa meidän syntimme, on juutalaisille pahennus ja kreikkalaisille hullutus (1. Kor. 1:23). Ajatus herran kärsivästä palvelijasta, joka kantaa toisten synnit, ei oikein sopinut sen ajan trendikkääseen kreikkalaiseen filosofiaan ja juutalaisiakaan se ei miellyttänyt. Paavali esittää korinttolaisille, että ei saarnannut suurenmoisin puhein ja viisauden keinoin (1. Kor. 2:1). Kuinka moni saarnamies tänään puhuukaan suurenmoisin retorisin metodein ja perustelee omaa uskoaan järkiargumentein? Paavali taas sanoo "minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan." (1. Kor. 2:4)

Paavalin mukaan tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä (1. Kor. 3:19), emme vaella lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa (2. Kor. 1:12), Paavali varoittaa olemasta omasta mielestään viisas (Room. 12:16) ja muistuttaa, että tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa (1. Kor. 8:1). Samaan aikaan Paavali esittää, että toisia tulee opettaa ja neuvoa "kaikella viisaudella" (Kol. 3:16), tulee vaeltaa kuten viisaat (Ef. 5:15) ja Paavali rukoilee "viisauden ja ilmestyksen Henkeä" (Ef. 1:17).

Onko edessä täten täysin epätoivoinen ristiriita, jälleen Raamatun paradoksi? Tuleeko meidän siis olla viisaita, vai onko meidän kilvoiteltava, kuka meistä on kaikkein hulluin ja sekopäisin?

Kirjoittaahan Paavali Timoteukselle:

"Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (2. Tim. 3:15)

Samoin Paavali varoittaa Timoteusta epäpyhistä ämmien taruista (1. Tim. 4:7) ja tiedon nimellä kulkevasta valhetiedosta (1. Tim. 6:20). On siis selvää, että Kirjoitukset voivat tehdä meistä viisaat, peräti niin viisaat, että pelastumme. On ihmisviisautta ja sitten Jumalan viisautta. Jumala on aina meitä viisaampi. Emme voi koskaan omalla viisaudellamme täydellisesti tavoittaa Jumalaa. Meidän tulee nöyrtyä ja myöntää, että emme omalla viisaudellamme ole onnistuneet luomaan ainuttakaan elävää solua, sellaiseen pystyy ainoastaan Jumala. Ymmärrämme paljon luonnosta, mutta biologiassa, lääketieteessä ja hiukkasfysiikassa on edelleen lukemattomia mysteerejä, jopa paradokseja, joita emme voi täysin käsittää.

Ei Raamattu kutsu meitä hylkäämään rationaalista ajattelua ja loogista päättelyä. Sittähän ovat harrastaneet kaikki Raamatun kirjoittajat. Mutta omaan järkeilyyn luottamisesta Raamattua varoittaa, samoin viisaudeksi naamioituneesta valhetiedosta, ämmien taruista, juutalaisten taruista ja mukamas niin nokkelista ihmisviisauden tuotoksista.

Tärkeämpää kuin todistaa aukottomasti Jumalan olemassaolo tai Kristuksen ylösnousemus, on kohdata toinen ihminen ja rakastaa häntä ehdoitta, kuten Kristuskin rakasti jokaista lähimmäistä. Suoraan sanottuna, ketään ei kiinnosta sinun jumalatodistuksesi, jos olet täysi kusipää. Eräs opettaja sanoi minulle, että usko ei synny järjen päätelmistä, vaan Sanasta ja Pyhästä Hengestä.

Tämä ei ollut hyökkäys Opkon uusia työntekijöitä vastaan. Jumala suokoon heille viisautta opettaa apologetiikkaa menestyksekkäästi nuorten parissa. Kunhan nyt vain pisti silmään tuo otsikko, että hengellinen järjestö palkkaa nyt ajattelun ammattilaisia. Kuinka paljon seurakunta tarvitsee ajattelun ammattilaisia ja kuinka paljon rakastamisen ammattilaisia?

Kommentit

  1. Kertoisitko Shamuelin porukan opetuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluummin en. Kokoukset eivät ole varsinaisesti julkisia ja Shamuel ei kaipaa julkisuutta. Saavat keskenään opettaa siellä aivan mitä huvittaa, sanon vain sen verran, että koska itse haluan seurata Messiaamme Jeshuan opetusta, en koe oloani mukavaksi Shamuelin porukassa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit