Ketä meidän tulee rukoilla?

Rukousta Myanmarissa, Vyacheslav Argenberg, CC-BY 4.0

"Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut." (Mt. 6:6)

"Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. [Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.]" (Mt. 6:9-13)

"Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi..." (Lk. 11:2)

Jeesuksen opetus näyttäisi olevan täysin selvä. "Kun rukoilette" sanokaa "Isä meidän..." Jeesus siis opettaa rukoilemaan Isää. Voit lukea kaikki evankeliumit, eikä Jeesus kertaakaan opeta meitä rukoilemaan itseään, vaan aina Isää, joka on taivaissa. Jumalan järjestyksessä siis Isä on se taho, joka kuulee rukoukset ja vastaa rukouksiin. Jeesuksen opetus menee kuitenkin pidemmälle.

"Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. Totisesti, totisesti minä sanon teille: mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille." (Joh. 16:23)

Jeesus tässä opettaa meitä pyytämään Isältä hänen nimessään. Se tarkoittaa Jeesuksen auktoriteettiin vetoamista. Jeesus on Jumalan Karitsa, Välimies Jumalan ja ihmisten välillä (1. Tim. 2:5), ei enempää, hän ei ole itse Jumala, toisin kuin kirkko väittää. Jos Jeesus olisi Jumala, tasavertainen jumaluus Isän rinnalla, voisimme tietenkin rukoilla Jeesusta, tai kuten anekdootti sanoo, antaa kolmiyhteisen Jumalan siellä taivaassa keskenään sopia kuka kolmesta vastaa rukouksiimme.

Asia näyttäisi olevan täten täysin selvä, ellei Jeesus myös sanoisi:

"Ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä kirkastettaisiin Pojassa. [14] Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, sen minä teen." (Joh. 14:13-14)

Tässä jakeessa 14 Jeesus sanoo kyllä, että pyytäkää minulta. Mutta suuresta osaa käsikirjoituksia puuttuu jae 14 kokonaan ja niistä käsikirjoituksista, joissa se on mukana, puuttuu muutamista "minulta". En ole tekstikriitikko, enkä käy arvailemaan mikä käsikirjoitus on varhaisin, mikä luotettavin ja niin edelleen. Riittää huomauttaa, että suinkaan kaikissa käsikirjoituksissa Jeesus ei käske meitä pyytämään häneltä itseltään. Jos käskisi, tämä jae olisi ristiriidassa edellä käsitellyn Joh. 16 kanssa, jossa järjestys on selvä - pyytäkää Isältä, minun nimessäni. Tekstikritiikki on enemmän taidetta kuin tiedettä, enkä minä sotke lusikkaani siihen soppaan (ja pahoittelen että aiemmin tässä blogissa olen siihen sekaantunut).

Rukoileeko sitten kukaan Raamatussa Jeesusta? Jos Jeesus on Jumala, jos häntä tulee rukoilla, luulisi että Raamatussa rukoukset osoitettaisiin alvariinsa Jeesukselle. Muutama jae löytyy, joissa kotimaisissa käännöksissä useimmiten näyttäisi kuin Jeesusta rukoiltaisiin. Tarkastellaan ne kaikki tässä järjestyksessä.

"Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili: ”Herra Jeesus, ota minun henkeni.” Lyyhistyen polvilleen hän huusi kovalla äänellä: ”Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Sen sanottuaan hän nukkui pois." (Apt. 7:59-60)

Tässä jakeessa "rukoilla" on kreikan verbi ἐπικαλέω, joka tarkoittaa kutsua, tai vedota auktoriteettiin, kuten Paavali vedotessaan keisariin (Apt. 25:11). Kyse siis ei ole rukouksesta, vaan Stefanos osoittaa sanansa Jeesukselle, jonka näkee edessään ilmestyksessä.

"Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, kutsutuille pyhille ja kaikille, jotka huutavat avuksi (ἐπικαλουμένοις) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikilla paikkakunnilla, niin omillaan kuin meidänkin." (1. Kor. 1:2)

Jälleen käännöksessä on "huutaa avuksi", mikä on sama verbi kuin edellisessä, joka siis tässäkin tarkoittaa "vedota auktoriteettiin". Tässä siis ei puhuta Jeesusta rukoilevasta seurakunnasta, vaan niistä, jotka vetoavat Isään Jumalaan Jeesuksen nimessä.

"Jeesuksen luo tuli spitaalinen mies, rukoili häntä, polvistui ja sanoi hänelle: ”Jos tahdot, niin sinä voit puhdistaa minut." (Mk. 1:40)

Jälleen on "rukoilla" kääntäjien tulkinta, kreikan παρακαλῶν tarkoittaa pikemmin kutsua kuin rukoilla.

"Tämän vuoksi olen kolme kertaa rukoillut Herraa, että se väistyisi minusta. Mutta hän sanoi minulle: ”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden kerskaan mieluummin heikkoudestani, jotta Kristuksen voima lepäisi ylläni." (2. Kor. 12:8-9) 

Tässäkin on parakaleo, eli siis Paavali kutsuu avuksi Herraa, joka voidaan tulkita toki rukoukseksi, mutta ei yksiselitteisesti tarkoita pelkästään sitä. Nyt on epäselvää, mihin "Herra" viittaa. Koska Kreikan Kyrios Uudessa testamentissa voi tarkoittaa joko Jehovaa, tai Herraamme Jeesusta Kristusta, ei ole mitään syytä olettaa, miksi sen olisi pakko tässä tarkoittaa juuri Jeesusta, eikä Jehovaa.

"Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian.” Aamen, tule, Herra Jeesus!" (Ilm. 22:20)

Jäljelle jää yksi jae, Raamatun viimeinen jae Ilmestyskirjasta: "Aamen, tule, Herra Jeesus!" Tässä siis Johannes päättää teoksensa pyyntöön, että tule Herra Jeesus. Osoittaako hän sen suoraan Jeesukselle, vai Isälle Jeesuksen nimessä ja Jeesuksen kautta? Teksti ei suoraan kerro. Voimme täten olla melko varmoja, että Raamatussa kukaan ei rukoile Jeesusta.

Paavali rukoilee aina joko suoraan Isää (Ef. 1:17; Ef. 3:14-16; Kol 1:3), tai Isää Jeesuksen nimessä ja Jeesuksen kautta (Room. 1:18; 7:25; Ef. 5:20; Kol. 3:17) (Paavalin rukouksesta olen kirjoittanut aiemminkin). Eli Raamatusta puuttuu Jeesuksen oma opetus, että meidän tulisi rukoilla häntä itseään, sekä selvä esimerkki, että joku apostoleista rukoilisi Jeesusta Isän sijaan. Koska Jeesus on Välimies Jumalan ja ihmisen välillä (1. Tim. 2:5), tulee meidän rukoilla Isää, Jeesuksen nimessä, vedoten Jeesuksen auktoriteettiin (epikaleo), eikä rukoilla suoraan Jeesusta. Jeesus on Jumalan Karitsa, jonka Jumala uhrasi meidän syntiemme tähden. Isä Jumala, Jehova, on se, joka vastaa rukouksiimme, ei Välimies Jeesus. Jos Jeesus on Jumala, on sangen merkittävää huomata, miksi häntä ei rukoilla Raamatussa. Voimme päättää tämän lyhyen opetuksen raamatulliseen rukoukseen:

"Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, miten suuri on hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja miten äärettömän suuri on hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme, hänen väkevän voimansa vaikutuksen mukaan." (Ef. 1:17-19)