Johdanto
Kaksituhatta vuotta sitten Juudean maassa juutalaisen kansan keskuudessa vaikutti eräs rabbi, joka opetuksellaan uhmasi aikansa uskonnollisten johtajien käsityksiä, julisti pelastuksen sanomaa, evankeliumia, syntien parannusta, taivasten valtakuntaa ja iankaikkista elämää. Tämä mies, jota kutsuttiin juutalaisten kuninkaaksi ja Israelin Messiaaksi, teloitettiin ristillä koko maailman syntien vuoksi, nousi kolmantena päivänä haudasta ja ylösnousemuksellaan voitti kuoleman. Juutalaisen kansan keskuudessa alkanut liike levisi koko maailmaan vain muutamassa sadassa vuodessa ilman lentokoneita, painokoneita, nettiä tai puhelimia. Tänään tämän juutalaisen rabbin opetuksia sanovat seuraavansa noin kaksi miljardia kristittyä - kuitenkin juutalaisista arviolta vain noin kaksi prosenttia tunnustaa seuraavansa omaa kuningastaan.
Miksi Jeesus Nasaretilaisen opetus otettiin vastaan pakanamaailmassa, mutta tänään niin harva juutalainen seuraa häntä? Miksi maailman kansoista ainoastaan alle viisitoistamiljoona on juutalaisia, kun taas kristittyjä on neljäsosa koko maailman väestöstä? Miksi pakanakansat eivät ole suurin joukoin kääntymässä juutalaisiksi ja ota iloiten vastaan Mooseksen lakia säädöksineen? Miksi sitä vastoin kristinusko ja sen sanoma pelastuksesta vetoaa niin moniin, mutta juutalainen uskonto Mooseksen lain satoine pykälineen ja siihen myöhemmin lisätyt perinnäissäännöt eivät houkuttele ihmisiä?
Vastaus näyttäisi olevan täysin selvä. Kuka haluaisi oman maansa lainsäädännön lisäksi noudattaa pilkuntarkasti ruokavaliota, pyhiä juhlia, sapatteja, vaatteita, parran reunaa ja puhdistautumista koskevia pikkutarkkoja säädöksiä? Eikö ole täysin selvää, että uskonto, joka vapauttaa kaikesta lain taakasta, houkuttelee paljon enemmän kuin tällainen orjuuttava lain käskyjen noudattaminen?
Jos vertaamme opetusta pelastuksesta, niin kieltämättä kristinuskon sanoma syntien anteeksisaamisesta ja iankaikkisesta elämästä on jotakin, joka näyttäisi joko puuttuvan juutalaisuuden eri suuntauksista tai on heiltä unohtunut.
Jeesus opetti, että hedelmistään te puun tunnette. Oliko Jeesuksella mielessä laatu vai määrä? Tietenkään ei ole automaattisesti totta, että maailman suurin uskonto olisi kaikissa opinkappaleissaan oikeassa.
Eivätkö kristityt elä suuressa vapaudessa, hengen hedelminä rakkaus, ilo, rauha, tyyneys, uskollisuus, hyvyys ja kärsivällisyys? Eivätkö juuri kristityt lakkauttaneet orjakaupan, perustaneet orpokoteja, kouluja, yliopistoja, sairaaloita ja edelleen tänään jaa diakoniatyön kautta leipää köyhille ja vuoteita kodittomille? Samaan aikaan on totta, että kristinuskon nimissä on poltettu harhaoppisia rovioilla, tehty ristiretkiä ja käyty pyhiä sotia.
Historiaa vääristellään kristinuskon puolesta ja vastaan. Jotkut sivuuttavat kirkon nimissä tehdyt hirveydet olankohautuksella, toiset julistavat koko länsimaisen kulttuurin olevan yksin kristinuskon ansiota. Kahden tuhannen vuoden ajan on miljoonapäinen juutalainen kansa elänyt keskellä vieraita kansoja ja kulttuureja jatkuvasti kristinuskon puristuksessa, pitäen tiukasti kiinni omasta kansallisesta identiteetistään, erikoisista tavoistaan ja omasta uskonnostaan. Juutalaisia on vainottu, eristetty, pilkattu ja paneteltu. Kun kysytään keitä olivat fariseukset, vastaus on välittömästi - he olivat juutalaisia, he naulitsivat Kristuksen ristille. Samaan aikaan unohdetaan, että Jeesus oli itse juutalainen, opetuslapset olivat juutalaisia, apostolit ja Paavali olivat kaikki juutalaisia ja vain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Jeesus itse oli tekemisissä ainoastaan juutalaisten kanssa.
Joten onko mikään ihme, jos keskellä juutalaista kansaa juutalainen Jeesus ristiinnaulittiin juuri juutalaisten aloitteesta? Koko Raamattu on kannesta kanteen juutalaisten kirjoittama teos (jotkut tosin esittävät ilman perusteita, että Luukas olisi ollut pakana). Miten on mahdollista perustella Raamatun sanalla antisemitismia, minkäänlaista juutalaisten kaltoinkohtelua? Jeesus ei kironnut omaa kansaansa kollektiivisesti, mutta fariseukset, kirjanoppineet ja papisto olivat oman aikansa korruptoituneita uskonnollisia johtajia, joita vastaan Jeesuksella oli paljonkin sanottavaa. He olivat tekopyhiä, ulkokultaisia, ahneita ja perinnäissäännöillään kumosivat Jumalan käskyn. Jeesus ei ensisijaisesti ollut kiinnostunut heidän käännyttämisestään, vaan keskittyi julistamaan evankeliumia tavallisten kansalaisten parissa. Opetuslapset olivat kaikki kalastajia ja tavallisia työmiehiä Matteusta lukuun ottamatta. Heidän parissaan syntyi uusi uskonnollinen liike, josta myöhemmin syntyi kokonaan uusi uskonto, kristinusko.
Oliko Jeesuksen tarkoituksena perustaa uusi uskonto, kristinusko, joka syrjäyttäisi juutalaisen uskonnon ainoana oikeana tapana palvoa Israelin Jumalaa? Vai oliko Jeesuksen tarkoituksena ainoastaan uudistaa juutalaisuutta? Vai oliko Jeesus juutalainen rabbi, jonka opetukset apostoli Paavali vei askeleen pidemmälle ja perusti omalla auktoriteetillaan kristinuskon? Niiden juutalaisten parissa, jotka uskaltavat lukea Uuden testamentin rabbiensa varoituksista huolimatta, usein esitetään, kuinka Jeesuksen omassa opetuksessa varsinaisesti ei ole mitään, mikä uhmaisi juutalaisuutta, mutta apostoli Paavali opetti selvästi juutalaista lakia vastaan ja perusti kristinuskon. Näin opettaa esimerkiksi David Klinghoffer bestselleriksi nousseessa teoksessaan Why the Jews rejected Jesus.
Kristinuskossa ja juutalaisuudessa teoriassa palvotaan samaa Jumalaa, Jehovaa, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa. Kitkaa aiheuttaa näkemys Mooseksen laista, juutalaiset luonnollisesti sanovat pitävänsä koko lain, kristityistä vain häviävän pieni osa kuvittelee noudattavansa koko Mooseksen lakia. Kristittyjen poleeminen opetus, jonka mukaan Mooseksen laki ei koske kristittyjä, luonnollisesti kauhistuttaa juutalaisia, joille koko Mooseksen laki on pyhä, vanhurskas, hyvä, täydellinen ja ikuinen laki. Kristityt pitävät kiinni siitä, että kymmenen käskyä koskevat uskovia uudessa liitossa (paitsi jostain syystä sapattikäsky), rakkauden kaksoiskäsky ja erikseen Uudessa testamentissa uskoville säädetyt käskyt. Apostolien kokouksessa (Apt. 15) kuulemma päätettiin, että Mooseksen laki ei koske pakanoita.
On selvää, että jos näissä kahdessa uskonnossa laki on eri, on juutalaisten ja kristittyjen yhteiselo hyvin hankalaa. Jos seurakunnassa on sekä messiaanisia juutalaisia että pakanoita, milloin seurakunta kokoontuu? Sapattina vai sunnuntaina? Mitä syödään kirkon grilli-iltamissa, porsasta vai lammasta? Miten Kristuksen ruumis, joka Paavalin mukaan on yksi ja koostuu sekä juutalaisista että pakanoista, voi olla yksi, jos eri kansoille on eri lait? Tähän useasti esittämääni kysymykseen en ole koskaan saanut oppineilta selvää vastausta.
Myös kristinuskon käsitys Jumalasta poikkeaa juutalaisuudesta. Kristityt uskovat Jumalan olevan kolmiyhteinen ja tätä oppia pidetään niin keskeisenä, että niitä kirkkokuntia, joissa ei uskota Jumalan olevan kolmiyhteinen, kuten Jehovan todistajia, ei pidetä kristittyinä alkuunkaan. Ensimmäisillä vuosisadoilla juuri kolminaisuusoppi oli kirkolliskokousten keskiössä ja kirkon uskontunnustuksissa muotoiltiin tarkkaan, mikä on oikea käsitys kolminaisuudesta. Athanasiuksen uskontunnustuksen mukaan ei voi pelastua, mikäli ei usko kolminaisuuteen tismalleen kuten kirkko on sen muotoillut. Myöhemmin keskiajalla roviolla poltettiin kaikki, jotka uskalsivat uhmata kirkon käsitystä kolminaisuudesta.
Kolminaisuusopin keskiössä on ajatus Jeesuksesta tosi Jumalana. Luonnollisesti juutalaisia, jotka kolme kertaa päivässä lukevat Sheman, Kuule Israel, Jehova on meidän Jumalamme, Jehova on yksi (5. Moos. 6:4), kauhistuttaa uskonto, jossa Jumala ei olekaan yksi, vaan kolme, jossa jokin ihminen on korotettu Jumalaksi, vieläpä tosi Jumalaksi.
Joten jos kristinuskon ja juutalaisuuden näkemys laista ja Jumalan luonteesta poikkeaa näin radikaalisti toisistaan, on täysin selvää, että juutalaisista juuristaan huolimatta kristinusko on täysin eri uskonto kuin juutalaisuus, eikä minkäänlainen kompromissi näiden kahden uskonnon välillä ole mahdollinen, vaikka moni onkin sellaista yrittänyt.
Tämän kirjani tarkoituksena on selvittää, perustiko Jeesus tai myöhemmin apostoli Paavali tietoisesti uuden uskonnon, hylättiinkö Mooseksen laki apostolisen alkukirkon toimesta, opettiko Jeesus Jumalan olevan kolmiyhteinen, julistiko Jeesus itse olevansa Jumala ja opettiko Paavali kolminaisuudesta. Yritän selvittää, löytyykö totuus iankaikkisuudesta, evankeliumista ja pelastuksesta kristinuskosta, juutalaisuudesta vai jonkinlaisesta synkretistisestä välimuodosta.
Vaikka oma kantani on täysin selvä, joku voisi sanoa jopa että kiveen hakattu, olen kirjaani varten haastatellut useita oppineita, käynyt lukuisia keskusteluja ja perinteistä kristillistä käsitystä yritän tuoda parhaan kykyni mukaan esille vääristelemättä ja liioittelematta. En pilkkaa ketään, en arvostele enkä tuomitse, mutta sanon suoraan, jos jokin opinkappale on mielestäni yksinkertaisesti väärä. Täten kirjoitustani voidaan toki pitää jossakin määrin poleemisena. Jos tällainen kevyt polemiikki häiritsee, muista millaista tekstiä kirkon oppineet, joista päällimmäisenä Luther, käyttivät kaikista vastustajistaan. Tätä taustaa vasten on oma kielenkäyttöni nähdäkseni varsin maltillista.
Kommentit
Lähetä kommentti