Luku 11 - Laki vai evankeliumi?

Lukuisia hengellisiä saarnoja on pidetty aiheesta "laki ja evankeliumi" tai "laki vai evankeliumi". Viesti näissä on aina sama. Laki ja evankeliumi asetetaan vastakkain. Kysytään, kumpi merkitsee meille enemmän? Kumpi on suurempi? Kumpaa meidän tulee ensimmäisenä noudattaa? Kysymys "laki vai evankeliumi" on yhtä outo kuin "Ferrari vai banaani". Toinen on auto ja toinen on hedelmä. Ei niitä voi suoraan verrata. Jumalan pyhä laki kertoo meille mikä on oikein ja mikä väärin. Evankeliumi taas kertoo Jumalan meille valmistamasta pelastuksesta.

Sekaannus johtuu siitä olkiukosta, jonka mukaan lakia tuputtavat uskovat kuvittelisivat pelastuvansa lakia noudattamalla. Nykyään uskovista vain harva uskoo niin. Galatalaiskirjeestä käy ilmi, että jotkut galatalaisia eksyttäneet ns. judaistit kyllä opettivat, että esinahan pois leikkaamalla saattoi pelastua. Monella uskonnoista täysin vieraantuneella on sellainen virheellinen käsitys, että kaikkien uskontojen mukaan tekemällä hyviä tekoja pelastuu. Näin ajatellaan olevan varsinkin kristinuskossa.

Jokainen pyhäkoulut ja rippikoulut käynyt uskova tietää, että kristinuskon ytimessä on ARMO - Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme. Jokainen useammin kuin kerran jumalanpalveluksessa käynyt tietää, että emme pelastu omien tekojemme ansiosta. Edes juutalaisuuden suurimmissa suuntauksissa ei uskota niin. Silti jatkuvasti koetaan tarpeelliseksi julistaa, että Jeesus pelastaa, teot eivät. Kenties ihmisellä sitten kuitenkin on jokin sisäinen laki, joka julistaa alitajunnassa, että näitä rituaaleja suorittamalla pelastun, jos teen niin tai näin, pääsen varmasti taivaaseen.

Ehkä saarnan valmistaminen on helpompaa, jos on mielessä jokin selkeä olkiukko, jonka voi polttaa. Ehkä on tarpeellista korostaa tätä olkiukkoa, jotta se armo olisi varmasti kaikille selvä. Kenties opetus siitä, että pelastumme yksin armosta, että pelastus on Jumalan lahja, loistaa kirkkaammin, kun asetamme sen sitä olkiukkoa vasten, että tekemällä hyviä tekoja pelastuu. Koska Paavali korostaa niin monta kertaa, että emme pelastu omien tekojemme ansiosta, ilmeisesti Paavalin aikaan todellakin näin uskottiin ja opetettiin.

Nyt meidän tulisi keskittyä siihen, mikä on vallalla oleva opetus seurakunnassa, mitä siellä opetetaan väärin ja mihin kannattaisi puuttua. En tunne sellaista kirkkokuntaa, jossa opetettaisiin julkisesti, että tekemällä hyviä tekoja pelastuu. Niin eivät opeta luterilaiset, katolilaiset, helluntailaiset, adventistit, babtistit, presbyteerit, ortodoksit, anglikaanit tai Jehovan todistajat. Silti joka toisessa saarnassa painotetaan, että omiin tekoihin perustautuminen on lankeamista pois armosta.

Luther vei ajatuksen armosta lain vastakohtana äärimmäisyyksiin. Luther opettaa kerta toisensa jälkeen, että laki ei voi johtaa meitä tuntemaan evankeliumia, vaan on pikemminkin haitaksi. Miten Jumalan itsensä säätämä ja asettama laki saattaisi estää meitä tuntemasta evankeliumia, Jumalan sanomaa pelastuksesta? Paavali kertaakaan kirjeissään, joita olemme jo käsitelleet perusteellisesti, ei opeta, että laki estäisi meitä tuntemasta armoa, että laki olisi haitaksi pelastukselle, että meidän sielumme tila heikkenisi, jos tutkimme Jumalan säätämää lakia. Päinvastoin Paavali kirjoittaa Timoteukselle, että olet jo nuoruudestasi tuntenut Vanhan testamentin pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut (2. Tim. 3:15). 

Paavalin lähtökohta oli, että emme kumoa lakia (Room. 3:31) ja että laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Mistä sitten tulee ajatus siitä, että laki on yksi voima, joka ohjaa meitä kohti iankaikkista kadotusta, evankeliumi taas toinen voima, joka vetää meitä kohti iankaikkista elämää? Väärin käsitetty Johanneksen jae saattaa olla syynä tähän.

"Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta." (Joh. 1:17 33/38)

"For the law was given by Moses, but grace and truth came by Jesus Christ." (Joh. 1:17 KJV)

Kuningas Jaakon käännös lisää toisen virkkeen alkuun sanan "mutta". Eri käännöksissä käytetään erilaisia välimerkkejä, mutta vastakkainasettelun vaara on olemassa jo alkukielenkin pohjalta. Jos ajattelemme, että laki on armoa vastaan ja että Mooses on suuri tyranni, kuten Luther häntä kutsuu, silloin saatamme mielessämme lisätä tähän käännökseen sanan "mutta", juuri ennen armoa. Mitä jos ajattelisimme, että aivan kuten Mooses antoi meille enkelien välityksellä suuren lahjan, Tooran, samoin Jeesus Kristus lahjoitti meille armon ja totuuden? Mitään vastakkainasettelua tämä jae ei väkisin edellytä, eikä mikään toinenkaan jae koko Raamatussa.

Usein esitetään, että on saarnattava sekä lakia, että evankeliumia. Tämä on kaunis periaate, mutta useimmiten se tarkoittaa käytännössä sitä, että kerrotaan lain olevan mahdoton meidän noudattaa, joten olemme tuomitut helvettiin, mutta onneksemme meidät on pelastettu armosta, joten meidän enää ei tarvitse välittää laista. Saatetaan saarnata kymmentä käskyä, jonka ainoa tarkoitus on osoittaa, että emme ole kelvollisia Jumalan pyhyyden yhteyteen, vaan olemme saastaisia. Jos edes kerran vilkaisit naapurin Pirkkoa, olet rikkonut kymmentä käskyä ja ansaitset kuoleman. Lääke on Jumalan armo, jonka ansiosta pelastut. Sitten korostetaan, kuinka pelastumme yksin armosta, ilman omia tekoja.

Vain harvoin luterilaisissa piireissä opetetaan, että käskyt ovat meille hyväksi, niitä noudattamalla elämme Jumalaa miellyttävää elämää, niitä noudattamalla saamme elämäämme suuren siunauksen, voimme vaeltaa kevyin askelin, saamme suuren rauhan, voimme elää turvassa luottaen Jumalan lupauksiin ja voimme selvitä monenlaisesta ahdistuksesta, masennuksesta, epätoivosta ja pelosta. Tällaista näkemystä laista ei saarnata juuri koskaan. Jos saarnataankin, on silloin pääpaino siinä, että meitä kristittyjä koskevat käskyt löytyvät Uudesta testamentista, Mooseksen laki on joko kumottu kokonaan, tai se koski alunperinkin vain juutalaisia.

Saamme syyttää tilanteesta kirkkoisiä ja Lutheria, mutta pääasiassa Lutheria. Tämä karismaattinen teologi onnistui kääntämään koko lakiopin päälaelleen ja löysi toki armon - pelastus on Jumalan lahja, mutta ajatteli, että laki on jotakin, joka orjuuttaa meidät, kahlitsee kätemme ja jalkamme niin, että me hukumme ja tuhoudumme tuhansien pikkutarkkojen pykälien epätoivoiseen suohon.

Mitä tapahtuu, jos kristitty päättää noudattaa Mooseksen lain käskyjä, ensin pyhittää sapatin, sitten noudattaa ruokasäädöksiä, sitoo tupsut paidan kulmiin, ei turmele parran reunaa, antaa almuja köyhille ja kiinnittää mezuzan oven pieleen? Kuvitteleeko hän välittömästi kelpaavansa nyt Jumalalle? Valtaako mielen mahtava ylpeys ja ylimielisyys, niin että hän kuvittelee nyt näiden omien hurskaiden tekojensa tähden pelastuvan omin voimin? En tunne ainuttakaan Tooran puoleen kääntynyttä uskovaa, jolle näin olisi käynyt. Useimmat pitävät edelleen kiinni yksin armosta, Jehovan todistajien käännöksen mukaan ansaitsemattomasta hyvyydestä.

Myönnän sen, että juutalaisuuden tutkiminen, rabbiinisten lähteiden lukeminen ja juutalaisuuden parissa ja liepeillä liikkuminen saattaa altistaa juutalaisten kristinuskon vastaiselle polemiikille siten, että heikot ja epävarmat eksyvät ja lankeavat pois armosta, luopuvat uskosta Jeesukseen ja hylkäävät Uuden testamentin Jumalan sanana. Näin olen nähnyt käyneen muutamille. Se taas ei johdu siitä, että nämä olisivat noudattaneet Mooseksen lakia, vaan siitä, että he olivat joka tapauksessa heikkoja omassa uskossaan.

Yksinkertaisesti, jos uskova lukee kymmenen käskyä, päättää noudattaa niitä koko sydämestään, hän tulee elämään askeleen lähempänä Jumalaa ja hänestä tulee onnellisempi, kuin jos hän tieten tahtoen rikkoisi tuota lakia. Täysin selvää on, että henkilö, joka tappaa, varastaa ja tekee huorin, ei voi nauttia elämästä eikä kokea Jumalan siunauksia. Miksi tilanne olisi toisin "pienempien" käskyjen suhteen? 5. Moos. 28 luetellut lain noudattamisen siunaukset ja lain rikkomisen kiroukset ovat Jumalan varma lupaus. Henkilö joka noudattaa koko lakia koko sydämestään, saa tuntea Jumalan siunauksen elämässään jo tässä ajassa. Takertuminen virheelliseen käsitykseen armosta, siihen, että uudessa liitossa meidän ei tarvitse välittää tästä tai tuosta käskystä, johtaa hillittömään laittomuuteen, jonka seurauksena koko seurakunta voi pahoin, jonka jo näemme kirkossamme.

Voin tiivistää koko kirjana sanoman yhteen virkkeeseen - lain noudattaminen on meille hyväksi. Koska meitä niin usein syytetään siitä, että saarnaamme pelkkää lakia, emme evankeliumia, väännän nyt tässä oman näkemykseni evankeliumista rautalangasta.

Kaikki me olemme tehneet syntiä ja rikkoneet Jumalan pyhää lakia. Rikkomuksillamme olemme ansainneet kuoleman. Jeesus Kristus kuoli ristillä hirvittävän ja tuskallisen kuoleman meidän syntiemme tähden, mutta nousi kolmantena päivänä kuolleista ja ylösnousemuksellaan voitti kuoleman. Raamattu lupaa, että jos me tunnustamme suullamme, että Jeesus Kristus on Herra ja uskomme sydämessämme, että Jumala on hänet herättänyt kuolleista, me pelastumme (Room. 10:9). Se että nyt olemme armon, emmekä lain alla, ei tarkoita, että saisimme nyt rikkoa lakia ja tehdä syntiä (Room. 6:1,2,15). Jeesus sanoi, että mene, äläkä enää tee syntiä. Jeesus ei täyttänyt lakia meidän puolestamme, niin että nyt saisi rikkoa tätä tai tuota käskyä. Jumalan laki on ikuinen ja täydellinen laki, jota me noudatamme, jos vain rakastamme Jumalaa. Armo ei tarkoita, että laki olisi menettänyt merkityksensä ohjeena vanhurskaaseen elämään.

Näissä sanoissa saattaa olla monelle sulattamista. Pyydän vain, että harkitset vakavasti jokaista tässä kirjassa lainattua jaetta ja pohdit, missä kohtaa meille annetaan lupa uudessa liitossa rikkoa ainuttakaan käskyä. Pyydän, että Lutherin ajatukset punnittaisiin siinä valossa, mitä Luther opetti juutalaisista. Lutherin näkemys juutalaisista ja juutalaisuudesta, joka käy ilmi selkeimmin hänen teoksestaan "Juutalaisista ja heidän valheistaan", vaikutti suuresti hänen koko teologiaan. Lutherille oli täysin mahdoton ajatus, että kristityn täytyisi noudattaa "juutalaista" lakia, jollaiseksi Mooseksen laki miellettiin jo kirkkoisien toimesta. Luther sai joitakin hyviä asioita aikaan, mutta lakia hän ei ymmärtänyt, vaan oli tässä suhteessa kirkkoisien ajattelun kahleissa edelleen.

Voimme siis luottavaisin mielin hylätä "klassisen kristinusko" yksinkertaisesti vääränä uskontona. Voimme luopua turvallisin mielin tarpeettomasta lain ja evankeliumin vastakkainasettelusta. Voimme meditoida Jumalan pyhää lakia, rakastaa sitä koko sydämestämme ja kiittää Jumalaa laista, jonka hän antoi, jotta sitä noudattamalla saisimme suuren siunauksen. Ja kyllä - kun teemme syntiä, voimme turvallisesti luottaa yksin Jeesuksen, juutalaisten kuninkaan ja Israelin Messiaan, kalliilla sovintoverellään suomaan armoon, joka koituu meille pelastukseksi.

Aamen.

Sisällysluettelo

Luku 12 - Vastalauseita