Luku 2 - Jeesus ja sapatti

“Muista pyhittää sapatinpäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:8-11)

Moni arvostettu opettaja on esittänyt julkisesti, että Jeesus ei noudattanut sapattikäskyä. Näin opettaa maassamme mm. teologian tohtori Vesa Ollilainen teoksessaan "Jeesuksen vertaukset". Jeesus rikkoi sapattikäskyä? Jeesus siis rikkoi kymmentä käskyä? Raamattu sanoo, että Jeesus oli synnitön, virheetön karitsa, täten kelvollinen uhriksi. Jos Jeesus ei olisi noudattanut sapattikäskyä, hän olisi tehnyt syntiä. Jeesus itse kysyy, että kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? (Joh. 8:46) Jos Jeesus todella olisi rikkonut sapattikäskyä, juutalaiset olisivat varmasti syyttäneet häntä siitä. Jos Jeesus oli itse Jumala, kuten kirkko opettaa, oliko hänellä valta muuttaa kymmentä käskyä, kumota neljäs käsky, jossa meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä?

Tällöin olisi ollut asiallista, jos Jeesus olisi kertonut kumonneensa Jumalan käskyn. Nyt luimme edellä, kuinka Jeesus itse esitti, että ei kumonnut lakia. Täten on täysin mahdotonta, että Jeesus olisi rikkonut kymmentä käskyä, vähät välittänyt sapatista.

Mutta Jeesushan paransi (Lk. 14:4), teki tahnan (Joh. 9:6), käski miehen kantaa vuodettaan (Joh. 5:8), opetuslasten katkoa tähkäpäitä (Mt. 12:1), kaikki sapattina, lisäksi opetti, että lampaan saa nostaa kaivosta (Mt. 12:11)? Missään kohtaa Mooseksen lakia ei kielletä parantamista, tahnan tekemistä, vuoteen kantamista (joka Jeesuksen aikaan oli kokoonkäärittävä matto), tähkäpäiden katkomista tai eläimen tai ihmisen hengen pelastamista sapattina.

Juutalaisilla on nykyään 39 kategoriaa työtä, jota ei saa tehdä sapattina. Näistä vain harva perustuu Mooseksen lain suoraan käskyyn. Kymmenessä käskyssä (2. Moos. 20:8-11) käsketään yksinkertaisesti pyhittämään sapatinpäivä ja pidättäytymään kaikesta työstä, mutta erikseen ei määritellä, mikä työ on sapattina kiellettyä ja mikä sallittua. Aikaisemmin erämaavaelluksella mannan kerääminen ja ruuan laittaminen sapattina oli kielletty (2. Moos. 16:23). Neljännessä Mooseksen kirjassa määrätään kuolemanrangaistus miehelle, joka keräsi sapattina polttopuita (4. Moos. 15:32). Tulen teko sapattina kielletään yksiselitteisesti (2. Moos. 35:3). Myöhemmin Nehemian kirjassa (Neh. 13:15‭-‬22) profeetta nuhtelee kansaa ankarasti tavaran tuomisesta myytäväksi kaupunkiin sapattina. Tästä on johdettu, että raskaiden taakkojen kantaminen, ostaminen ja myyminen on sapattina kielletty.

Jos kerran sapattikäsky on niin ankara, sen rikkomisesta on määrätty peräti kuolemantuomio, miksi Mooseksen laissa ei ole yksityiskohtaisesti listattu, mikä on sapattina sallittua ja mikä ei? Juutalaiset perustelevat tällä oman suullisen lakinsa arvovallan - kirjallisessa Toorassa ei ole säädetty kaikkea, siksi tarvitaan myös suullinen laki, jossa 39 kategoriaa sapattina kiellettyä työtä on määritelty. Aivan samoin kirkko perustelee omat traditionsa, vetoamalla siihen, että kaikkea oleellista ei ole säädetty Raamatussa.

Voisiko vastaus olla sapatin luonteessa? Jesajan mukaan sapatti on suuri ilon, levon ja rauhan päivä: 

"Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes. 58:13,14)

Kuinka viettää iloista juhlaa, jos jatkuvasti joutuu pelkäämään mitä saa ja mitä ei saa tehdä? Jos suhtaudumme sapattiin niin, että se on pyhäpäivä, jolloin emme jauha joutavia, jolloin iloitsemme Herrassa, niin tärkeämpää kuin murehtia mitä saa ja mitä ei saa tehdä, on keskittyä päivän pyhittämiseen, lepäämiseen ja Herran läsnäolosta nauttimiseen. Silloin kun vietin vielä joulua, en koskaan murehtinut siitä, mitä joulupäivänä sai tai ei saanut tehdä, vaan keskityin iloiseen läsnäoloon. Nykyään suhtaudun sapattiin samalla asenteella.

Mutta jos kerran lainoppineet fariseukset eivät pystyneet kirjoituksistaan osoittamaan Jeesuksen syyllistyneen syntiin, miten osaa 2000 vuotta myöhemmin teologian tohtori Vesa Ollilainen? Mikä on se Mooseksen lain pykälä, jota Jeesus rikkoi? Jos oletamme, että Jeesus on Jumalan Poika, kirkon mukaan itse tosi Jumala, eikö hän itse tiedä parhaiten, mikä on sapattina sallittua ja mikä ei? Jos Jeesus kumosi sapatin, miksi hän ei missään kohtaa esitä asiaa selvästi juutalaiselle yleisölle? Miksi hän päinvastoin sanoo vuorisaarnassa, että ei ole tullut kumoamaan lakia?

”Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)

Jotkut esittävät, että Johannes sanoo Jeesuksen rikkoneen sapattikäskyä. Tarkasti luettuna tässä kuitenkin sanotaan, että juutalaiset tavoittelivat häntä tappaakseen, koska hän juutalaisten mielestä rikkoi sapattia. Edellä esitetyt syyt tekevät mahdottomaksi sen ajatuksen, että Jeesus olisi rikkonut kymmentä käskyä ja tehnyt syntiä.

"Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra."" (Mk. 2:27-28)

Jeesus itse sanoo, että sapatti on ihmistä varten. Moni huomauttaa, että huomaatkos, ihminen ei ole sapattia varten, ikään kuin se tarkoittaisi, että nyt saa sapatin sijaan pyhittää minkä päivän haluaa. Kuitenkin jos ymmärrämme edellä esitetyn ajatuksen sapatista Jumalan lahjana meille, silloin on selvää, että kyse tässä on prioriteetista, sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Sapattina täten nautimme sapatista, Jumalan lahjasta, emmekä itsestämme.

Jeesus ei sano, että sapatti oli ihmistä varten, vaan että se on ihmistä varten. Eikä hän sano, että sapatti on juutalaista varten, vaan että se on ihmistä, koko ihmiskuntaa varten. Samaa sanoo myös Jesaja, jonka mukaan lopun aikoina kaikki liha tulee sapattina kumartamaan Jehovaa (Jes. 66:23). Myöskin Jeesuksen ajatus siitä, että hän on sapatin Herra, on hieman erikoinen ilmaisu, jos sapatti on nyt kumottu. Miksi julistaa olevansa sapatin Herra, jos sapatti ei enää ole meitä varten?

“Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.” (1. Moos. 2:1-3)

Jumala itse pyhitti sapatinpäivän jo luomisviikolla, kauan ennen mitään lakia, ennen ainuttakaan juutalaista, ennen mitään liittoja. Raamattu sanoo, että se minkä Jumala siunaa, on siunattu ikuisesti (1. Aik. 17:27). Täten sapatti on siunattu ja pyhä ikuisesti, eikä Jumalan sanaa voi mitätöidä, ei edes Jumalan Poika.

"Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti." (2. Moos. 31:13‭-‬17)

Useasti sanotaan, että sapatti on vain juutalaisia varten, se oli osa Jumalan liittoa juutalaisen kansan kanssa. Sanotaanhan tässä, että sapatti on ikuinen merkki Jumalan ja israelilaisten välillä. Mutta on hieman erikoista, miksi sapatti pyhitettiin kauan ennen Aabrahamia tai Moosesta ja miksi sapattikäsky löytyy kymmenestä käskystä, joka kirkon mukaan on ikuinen ja universaali Jumalan pyhä laki.

Jesajan mukaan sapatti koskee myös muukalaisia. On syytä lainata koko profetia:

"Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni ilmestyy. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa! Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: "Herra erottaa minut peräti kansastansa", älköönkä kuohittu sanoko: "Minä olen kuiva puu". Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi." (Jes. 56:1-7)

Tässä puhutaan muukalaisista, jotka ovat liittyneet Israeliin, jotka tahtovat palvoa Israelin Jumalaa, ja heille sapatti on aivan yhtä pyhä kuin juutalaisillekin. Täten ei voi mitenkään pitää paikkansa, että sapatti olisi pelkästään liiton merkki juutalaisten ja Jumalan välillä.

Koko Mooseksen laki on annettu periaatteessa "vain Israelille". Siinailla oli paikalla ainoastaan israelilaisia, sekä joitakin Egyptistä mukaan lähteneitä pakanoita (2. Moos. 12:38). Teoriassa kenelläkään pakanalla ei pitäisi olla mitään osuutta juutalaiselle kansalle annettuun lakiin, lupauksiin tai liittoihin. Jeremian mukaan uusi liitto solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa (Jer. 31:31-34), täten, miten pakanat voivat olla siitä mitenkään osallisia?

Paavali vääntää tämänkin asian rautalangasta. Meidät pakanat on messiaan kalliin sovintoveren ansiosta liitetty pyhään perheeseen (Ef.2:11-22) ja oksastettu Israeliin (Room. 11). Täten myös me voimme olla osallisia liitoista ja lupauksista. Jos meidät on oksastettu Israeliin, eikö meidän tällöin tule noudattaa samaa lakia kuin Israel? Mooseksen laissa sanotaan monta kertaa, että laki on sama niin juutalaiselle kuin muukalaiselle (esim. 4. Moos. 15:14-16). Jos kerran Paavalin mukaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, on yksi, joka koostuu sekä juutalaisista että pakanoista, miltä tämä yksi ruumis näyttää, jos eri kansoille on eri lait?

Sanotaan, että Jumala antoi lakinsa Israelille vain erottaakseen heidät muista kansoista. Mutta nyt uudessa liitossa meidät pakanat kutsutaan jäseniksi tuohon samaan pyhään perheeseen, Jumalan Israeliin. Emmekö haluaisi, että Jumala erottaa meidät pakanakansoista aivan kuten erotti Israelinkin? Jos haluamme olla osallisia uudesta liitosta, jossa Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme (Jer. 31:33), niin eikö tismalleen sama laki koske myös meitä? Missä kohtaa Raamattua on pakanoille annettu jokin toinen laki? Jesajan mukaan lopun aikoina pakanakansat virtaavat Jerusalemiin kuulemaan Tooraa, eivät Roomaan kuulemaan Katekismusta:

"Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki (Toora), Jerusalemista Herran sana"." (Jes. 2:2-3)

Voimme tiivistää näkemyksemme Jeesuksesta ja sapatista seuraavaan:

"Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan." (Lk. 4:16)

Jeesus oli juutalainen rabbi, joka noudatti Tooraa, kävi sapattina synagoogassa, eikä puhunut sanaakaan lopun ajoista, jolloin hänen seuraajansa kutsuvat itseään kristityiksi, harjoittavat uutta uskontoa nimeltä kristinusko ja käyvät sunnuntaina kirkossa. Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, eikä Jeesus koskaan kumonnut kymmentä käskyä. Raamatusta emme löydä ainuttakaan jaetta, jonka perusteella sunnuntai olisi pyhä, emmekä ainuttakaan käskyä pyhittää sunnuntai. Jos olemme nöyriä ja ymmärrämme, että uudessa liitossa meidät on Messiaan veren kautta oksastettu Israeliin, silloin noudatamme Jumalan kansalleen antamaa lakia ja pyhitämme iloisin mielin tämän suuren Jumalan lahjan meille, eli sapatinpäivän.

Sisällysluettelo

Luku 3 - Jeesus ja ruokasäädökset