Luku 3 - Jeesus ja ruokasäädökset

Jos sapatti menee ihmisillä tunteisiin - miten kukaan kehtaa puuttua siihen, mitä teen minäkin päivänä - niin ruokasäädökset vielä enemmän - miten kukaan kehtaa puuttua siihen, mitä minä laitan suuhuni?

Lähtökohta raamatullisille ruokasäädöksille löytyy jo Genesiksestä. Jumala antoi Aatamille ja Eevalle kaikki vihreät kasvit ravinnoksi (1. Moos. 1:29). Vegaanit ovat näistä jakeista innoissaan, kuinka hieno ajatus, että Jumala loi meille kasvikset ravinnoksi! Nyt voi hyvällä syyllä pistää pöytään parasta tofua, härkistä ja vihiksiä, sillä Jumala on nämä luonut meille ravinnoksi ja se kerrotaan meille heti Raamatun ensimmäisessä luvussa.

Sanotaan, että Eedenissä ei ollut kuolemaa, täten Aatami ja Eevakaan eivät ennen syntiinlankeemusta syöneet mitään eläimiä. Mutta pitääkö tämä paikkansa? Jos kasvit eivät koskaan kuolleet, mistä multa syntyi? Miksi Jumala loi kissaeläimille lihansyöntiin sopivat täydelliset raateluhampaat ja elimistön, jonka avulla saattoivat saalistaa muita eläimiä? Söikö Eedenissä todellakin leijona pelkästään kasviksia? Elivätkö bakteerit ikuisesti, samoin kaikki hyönteiset? Aatamiko ei koskaan astunut vahingossa muurahaisen päälle ja liiskannut sitä?

Ajatukseni saattaa olla joillekin liian radikaali, mutta en mitenkään usko, että Eedenissä ei olisi ollut kuolemaa. Myöhemmin sanotaan, että kuolema tuli syntiinlankeemuksen takia (Room. 5:12), jolla tarkoitetaan selvästi ihmisen kuolemaa. Aatami ja Eeva olisivat eläneet ikuisesti, jos eivät olisi syöneet puusta, mutta muurahaiset kyllä kuolivat. Mikään ekologinen systeemi yksinkertaisesti ei toimi, elleivät toiset lajit kuole. Se että useilla saaliseläimillä on nerokkaasti tappamiseen suunniteltu elimistö todistaa selvästi, että ne myös harjoittivat luonnollista viettiään saalistaa jo Eedenissä.

Tästä ajatuksesta saa olla eri mieltä ja seuraavaan keskusteluun ei vaikuta, oliko Eedenissä mitään kuolemaa. Kiistaton tosiasia on, että Eedenissä Jumala antoi kasvikset ihmiskunnalle ravinnoksi. Seuraavaksi Jumala puhuu Nooalle:

"Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken." (1. Moos. 9:3)

Nyt kiistatta annetaan ihmiskunnalle lupa syödä aivan kaikkea, mikä liikkuu ja elää. Jotkut perustelevat tällä jakeella, että nyt saa uudessa liitossa syödä aivan mitä eliöitä tahansa. Palaamme tähän kysymykseen piakkoin, mutta sitä ennen katsotaan mitä Nooa teki.

"Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras." (1. Moos. 7:2)

Nooa tiesi jo ennen Mooseksen lakia eron puhtaiden ja saastaisten eläinten välillä. Koska puhtaita eläimiä oli arkissa seitsemän paria, ovat puhtaat eläimet myös geneettisesti puhtaampia kuin saastaiset. Yksinkertaisesti sanottuna seitsemän paria tuottaa terveempiä jälkeläisiä kuin vain yksi pari. Täytyy muistaa, että alussa kaikki oli "sangen hyvää", geneettiset mutaatiot eivät olleet vielä vahingoittaneet minkään lajin perimää. Se selittää myös ihmisten pitkät, lähes tuhatvuotiset eliniät. Vesivaippa, joka ympäröi maapalloa ennen vedenpaisumusta, suodatti tehokkaasti haitallista säteilyä. Nyt tulvan jälkeen tuota vaippaa ei enää ollut ja ainoastaan ilmakehä pysäytti osan säteilystä. Tämän seurauksena tulvan jälkeen niin ihmiset kuin eläimetkin ovat geneettisesti rappeutuneet sukupolvi sukupolvelta, niin että lajia kuin lajia uhkaa lopulta sukupuutto.

Tämä näkyy jo siinä suuressa määrässä geneettisiä tauteja, joita havaitaan kaikissa eliöissä jatkuvasti lisää. Joten Nooan jälkeen kaikki eliöt alkoivat rappeutumaan, saastaiset eläimet huomattavasti nopeammin kuin puhtaat. Vedenpaisumuksesta noin tuhat viisisataa vuotta myöhemmin Jumala antoi Moosekselle lain puhtaista ja saastaisista eläimistä. Voimme ajatella, että tätä ennen sai syödä aivan mitä eläimiä tahansa, onhan Jumalan käsky Nooalle sen verran yksiselitteinen. Nyt kun laki Mooseksen kautta on annettu, ei ole mitään syytä syödä geneettisesti pahasti rappeutuneita ja terveydelle haitallisia saastaisia eläimiä, kuten sikaa tai äyriäisiä. Mikäli pidämme tätä vedenpaisumusta ja kertomusta seitsemästä parista puhtaita eläimiä myytteinä tai kreationistien propagandana, voimme kuitenkin pitää kiinni siitä, että Jumala antoi Moosekselle lain puhtaista ja saastaisista eläimistä. Tuo laki on edelleen voimassa ja se tulee olemaan voimassa vielä aikojen lopullakin:

"jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra." (Jes. 66:17)

Nykyään monet ravitsemustieteilijät, joilla ei ole mitään uskonnollisia kytköksiä, pitävät sianlihaa monella tapaa epäterveellisenä. Koska en ole itse ravitsemustieteilijä, en käy näitä terveydellisiä perusteita arvioimaan. Pidän kiinni siitä, että eläin, joka on geneettisesti puhtaampi, joka syö vain kasviksia ja märehtii, suodattaa epäpuhtauksia elimistönsä kautta tehokkaammin kuin sika, joka syö aivan mitä tahansa ja jonka vatsa ei ole yhtä tehokas kuin puhtailla eläimillä. Äyriäiset elävät merenpohjassa ja puhdistavat merenpohjaa saasteista. Jotkut haluavat välttämättä saastuttaa itsensä tällaisella ravinnolla? Ja vaikka nämä terveydelliset seikat olisivat täyttä humpuukia tai osoittautuisivat myöhemmän tutkimuksen mukaan perusteettomiksi, edelleen on fakta, että Jumala itse antoi lain puhtaista ja saastaisista eläimistä ja kertoi meille, mitä saa ja mitä ei saa syödä. Oli syy ruokasäädöksille mikä tahansa, mikäli aiomme seurata Jehovan opetusta, emme syö mitään, mikä on kauhistus Jumalalle.

Ruokasäädökset löytyvät Kolmannen Mooseksen kirjan luvusta 11. Ne voi tiivistää hyvin yksinkertaisesti siten, että maan päällä elävistä eläimistä syötäviä ovat ne, joilla on kokonansa halkinaiset sorkat ja jotka märehtivät. Tällaisia ovat mm. lammas, kauriit ja nauta. Meressä elävistä eliöistä, eli kaloista, puhtaita ovat ne, joilla on evät ja suomut, eli suurin osa Suomessa kalatiskillä myytävistä kaloista. Hyönteisistä saa syödä ainoastaan erikseen lueteltuja sirkkoja, linnut ovat pääsääntöisesti puhtaita poikkeuksena erikseen luetellut haaskalinnut ja lepakko. Lepakko on tässä listassa, koska kyseessä ei ole biologian oppitunti linnuista, vaan tässä puhutaan siivekkäistä eläimistä. On myös huomioitava, että heinäsirkalla ei ole neljä jalkaa vaan kuusi, pieni sivuseikka joka on edelleen juutalaisillekin oppineille mysteeri.

Juutalaiset täten tuhat viisisataa vuotta ennen Jeesusta eivät koskaan olleet syöneet mitään saastaista. Ruokasäädökset olivat juutalaisten keskuudessa täysin selvä asia, eikä minkään lahkon sisällä väitelty päivääkään siitä, pitääkö Mooseksen lain ruokasäädöksiä noudattaa vai ei. Pakanat luonnollisesti söivät aivan mitä tahansa.

Tässä historiallisessa kontekstissa kristityt esittävät Jeesuksen kumonneen Mooseksen lain ruokasäädökset. Hän kuulemma tekee sen Markuksen evankeliumin luvussa seitsemän ja jakeessa yhdeksäntoista, jossa hän "sanoi kaikki ruuat puhtaiksi". Tässä on muutama seikka, jotka todistavat, että Jeesus ei koskaan sanonut mitään tällaista. Ensimmäinen näistä on, että kreikassa Jeesuksen ei tässä yhteydessä kerrota sanoneen tai julistaneen yhtään mitään. Biblia on uskollinen alkukielelle ja muotoilee jakeen näin:

"Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain" (Mk. 7:19)

Tässä alkukielelle uskollisemmassa muodossa siis ruuat puhdistuvat ulostettaessa, siitä ei ole kyse, että Jeesus olisi nyt julistanut kaikki ruuat puhtaiksi. Oletetaan kuitenkin, että Jeesus tässä kumosi Mooseksen lain ruokasäädökset. Hän siis kumosi Jumalan käskyn. Ensinnäkin tämä on vastoin sitä, mitä Jeesus opettaa vuorisaarnassa, jota käsittelimme ensimmäisessä luvussa. Jeesus sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia. Täten jos Jeesus olisi julistanut kaikki ruuat puhtaiksi, hän olisi valehdellut vuorisaarnassa. Toiseksi, mikäli Markus kertoi Jeesuksen kumonneen ruokasäädökset, on varsin erikoista, että rinnakkaisevankeliumin kohdalla Matteus unohtaa mainita koko asiasta. Kolmanneksi, Jeesus moittii fariseuksia Jumalan käskyn kumoamisesta (Mk. 7:9), nytkö hän sitten itse kumoaisi Jumalan käskyn kuin mikäkin tekopyhä?

Neljänneksi, oletetaan, että Jeesus olisi kumonnut Mooseksen lain käskyn, miksi fariseukset, jotka jatkuvasti halusivat ottaa Jeesuksen kiinni millä verukkeella tahansa, eivät koskaan syyttäneet häntä tästä opetuksesta? Viidenneksi, fariseukset syyttivät opetuslapsia epäpuhtain käsin ruokailusta ja Jeesuksen loppukaneetti koko selkkauksen jälkeen on "pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä" (Mt. 15:20), joten koko konteksti oli pesemättömin käsin ruokailussa, siitä ei ollut mitään puhetta, tuleeko Mooseksen lain ruokasäädöksiä noudattaa.

Kuudenneksi, jos Jeesus ja opetuslapset nyt olisivat syöneet saastaista, miksi Jeesuksen ykkösopetuslapsi Pietari sanoo vuosia myöhemmin, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista (Apt. 10:14)?

Tästä pääsemme Jeesuksen opetuksesta kätevää aasinsiltaa pitkin Apostolien tekoihin ja Pietarin näkyyn. Pietarilla on nälkä ja hän näkee hurmoksissa liinan, jolla on kaikenlaisia saastaisia matelijoita. Ääni käskee Pietarin teurastaa ja syödä, mutta Pietari kieltäytyy, sillä ei ole koskaan syönyt mitään saastaista. Jumala sanoo Pietarille: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi" (Apt. 10:15). Näky toistuu kolme kertaa, eikä Pietari ymmärrä sitä. Pakanaupseeri Korneliuksen talolla Pietari kertoo meille, mitä tämä näky merkitsi: "mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi" (Apt. 10:28)

Voimmeko siis tulkita tämän näyn omien aivoitustemme mukaan siten, että nyt saa uudessa liitossa syödä saastaista? Vai luotammeko Pietarin omaan arvioon siitä, mitä tuo näky tarkoitti? Eli siis sitä, että ketään ihmistä ei saa sanoa saastaiseksi tai epäpyhäksi, juutalaisten perinnäissääntö, jonka mukaan juutalainen ei saa seurustella pakanan kanssa, ei velvoita meitä, vaan nyt evankeliumi on julistettava myös pakanoille? Huomatkaa, että Mooseksen laissa ei ole mitään käskyä juutalaisen karttaa pakanoiden seuraa. Kuinka monta kertaa kristityt vetoavatkaan tähän Pietarin näkyyn puolustellessaan käsittämätöntä himoaan syödä milloin sianlihaa, milloin äyriäisiä tai matelijoita?

Jeesuksen opetuksesta on tarpeellista tässä kohtaa siirtyä muutamaan Paavalin kirjeiden jakeeseen, joilla puolustellaan kristillistä näkemystä ruokasäädösten kumoamisesta. Usein esitetään kolme jaetta, joilla tätä näkemystä puolustellaan. Ensimmäinen näistä on Paavalin äkkiseltään analysoituna varsin yksiselitteinen "syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään" (1. Kor. 10:25). 

Paavali kirjoittaa kirjeensä korinttolaisille tietyssä paikassa ja ajassa, tietyssä historiallisessa kontekstissa. Tässä kontekstissa kukaan ei käynyt keskustelua siitä, saako saastaisia eläimiä syödä, onko Mooseksen lain ruokasäädökset kumottu vai ei. Nykyään keskustellaan siitä, saako ilmastonlämpenemisen takia alkuunkaan syödä mitään lihaa, saako syödä geenimanipuloituja organismeja, tehoviljeltyä karjaa tai uhanalaisia eläimiä kaukoidässä. Tietenkään tämä yksi Paavalin jae ei voi ratkaista niitä kysymyksiä, joita pohdimme nyt 2000 vuotta myöhemmin, eikä Paavali voi niihin ottaa mitään kantaa omasta ajastaan käsin.

Sivuhuomiona kannattaa ottaa selvää, mitä Jumala sanassaan sanoo eläinten kohtelusta (Sanl. 12:10; 5. Moos. 25:4; 2. Moos. 23:13; 5. Moos. 22:6-7; 5. Moos. 22:4; Mt. 10:29). Paavalin sanoja ei voida soveltaa tilanteeseemme 2000 vuotta myöhemmin, jossa tuotantoeläimet joutuvat kärsimään todella kammottavissa olosuhteissa. Jokaisen tulee Raamatun sanan valossa päättää itse, onko todella järkevää tukea lihateollisuutta sen nykyisessä tilanteessa, sekä ottaa selvää, kuinka paljon lihansyönti todellisuudessa vaikuttaa ympäristöön ja ilmaston lämpenemiseen.

Kysymys joka askarrutti korinttolaisia koski yksistään epäjumalille uhrattua lihaa. Kuten käy ilmi muutama jae myöhemmin (1. Kor. 10:28), kyse oli siitä, että epäjumalille uhratun lihan syöminen ei ollut maailman suurin synti. Ei ollut vaarallista tai haitallista, mikäli sellaista söi vahingossa. Mutta jos joku erikseen julisti, että tämä on jumalille uhrattua, silloin se tuli jättää syömättä. Tämä oli Paavalin yksinkertainen opetus, eikä Paavalin tokaisua "syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään" voi tulkita kirjaimellisesti universaalina ja kaikkia aikoja koskevana ohjeena. Jos tänään Prisman lihatiskillä myydään pandakarhua, on täysin selvää, että Paavali ei tarkoittanut, että pandaa saa nyt syödä.

Toinen jae, joka usein nostetaan esiin, ikään kuin se ratkaisisi koko kysymyksen on:

"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen." (Kol. 2:16-17)

Ensinnäkin alkukielessä ei sanota "vain" varjo, vaan ne ovat todellakin varjo. Se että ne ovat varjo, ei suinkaan ole mikään huono asia. Sapatti on varjo ja esikuva tulevasta tuhatvuotisesta valtakunnasta, juhlat ja uudetkuut tulevat saamaan täyttymyksensä Jeesuksen toisessa tulemisessa (Jes. 66:23). Mitä Paavali siis tässä sanoo? Hän ei sano, että on aivan sama mitä syöt ja mitä päiviä pidät pyhänä. Hän sanoo, että älköön kukaan tuomitko teitä näistä asioista. Se ei tarkoita, että syökää mitä tahansa. Alkukielen mukaan Paavali sanoo, että ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa tuomita näistä asioista. Tarkista asia kreikan opettajaltasi.

Kolmanneksi nostetaan esiin Paavalin ohje Timoteukselle:

"Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella." (1. Tim. 4:1-5)

Itse en tunne ainuttakaan kristillistä lahkoa, jonka opetuksen keskipisteenä olisi avioliiton kieltäminen sekä raamatullisten ruokasäädösten vaatiminen. Lähimmäksi pääsevät adventistit, jotka eivät kiellä ketään menemästä naimisiin, mutta ovat keksineet oman perinnäissäännön, jonka perusteella uskova ei saa syödä mitään muuta kuin kasvisruokaa. Jotta olisi täysin selvää, korostan, että oma kantani yllä oli, että jokaisen on oman harkinnan perusteella päätettävä itse, haluaako tukea julmaa tuotantoeläinten kaltoinkohtelua vai ei. Täten adventistit ovat tässä kuvatun kaltaisia eksyttäjiä, jotka ehdottomasti kieltävät syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut meille kiitoksella nautittavaksi, kuten lammasta, nautaa tai kanaa. Varsinkin pääsiäisenä saa ja pitää syödä lammasta. Huomaa, että missään kohtaa Raamattua ei kerrota Jumalan luoneen meille sikaa tai äyriäisiä kiitoksella nautittavaksi. Joten nämä jakeet eivät kerro mitään niistä uskovista, jotka pitävät Mooseksen lain ruokasäädöksiä edelleen sitovina.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jeesus itse, Paavali tai kukaan Uuden testamentin kirjoittaja, ei kertaakaan esittänyt missään kohtaa, että Mooseksen lain ruokasäädökset olisi kumottu, että me saisimme syödä saastaista, että olisi tyystin se ja sama, mitä syömme. Juutalaiset eivät kertaakaan syyttäneet Jeesusta tai opetuslapsia saastaisen syömisestä, eivätkä alkuseurakuntaakaan, minkä he varmasti olisivat tehneet, mikäli alkuseurakunnassa olisi ollut tapana syödä saastaisia ruokia. Joten meiltä puuttuu kokonaan Raamatun käsky, että nyt saa uudessa liitossa syödä saastaista, sekä selvä esimerkki, että kukaan pyhä olisi koskaan syönyt mitään saastaista.

Jumala sana on ja pysyy - älä syö mitään, mikä on kauhistus (5. Moos. 14:3).

Sisällysluettelo

Luku 4 - Mooseksen laki alkuseurakunnassa