Luku 4 - Mooseksen laki alkuseurakunnassa

Siirrymme Jeesuksen opetuksesta ja lyhyestä vilkaisusta muutamiin Paavalin jakeisiin alkuseurakunnan käytäntöön, joka käy ilmi Apostolien teoista. Edessä on tutkimusmatka apostolisen alkuseurakunnan elämään. Opettaessani alkuseurakunnasta en puhu alkukirkosta siitä yksinkertaisesta syystä, että Raamatussa sana "kirkko" esiintyy tasan nolla kertaa.

Kreikan ekklesia on hyvä kääntää seurakunnaksi, jolla tarkoitetaan yhtä apostolista Kristuksen ruumista, Jumalan Israelia, jota tarkastelemme yksin Raamatun valossa, lähinnä Apostolien tekojen kautta. En tarkastele tässä yhteydessä alkuseurakunnan myöhempien vaiheiden kehittymistä kirkkoisien tekstien valossa, sillä oman näkemykseni mukaan alkuseurakunta lakkasi olemasta apostolinen seurakunta varsin varhain, viimeistään siinä vaiheessa, kun kirkkoisien toimesta juutalaiset potkittiin ulos seurakunnasta väkivalloin ja kirkkoisät opettivat, että ei käy päinsä mainita Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja. Samat kirkkoisät opettivat, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, vaikka Raamattu edes ei tunne mitään kirkkoa.

Voimmeko puhua kirkosta, vaikka Raamattu ei tunne tällaista termiä? Teoriassa kyllä, mutta on mahdotonta muodostaa minkäänlaista raamatullista näkemystä kirkosta, jos Raamattu ei tunne koko sanaa. Puhun täten mieluummin seurakunnasta. Kirkko vie terminä ajatukset myöhemmille vuosisadoille ja katolisen kirkon syntyhetkiin, joita tarkoitukseni on käsitellä myöhemmin.

Jeesuksella oli kaksitoista juutalaista opetuslasta. Nämä seurasivat Jeesusta ympäri Juudeaa kolmen ja puolen vuoden ajan (tästä saa olla eri mieltä) ja saivat opetuksensa suoraan Messiaaltamme Jeesukselta. Toki Jeesuksen ympärillä oli muitakin, aikakauteen nähden poikkeuksellisena myös useita naisia.

Kaksitoista opetuslasta muodostivat kuitenkin Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen uuden seurakunnan perustan. Pietarilla oli aktiivinen rooli siinä seurakunnassa, josta saamme lukea Apostolien teoista, samoin muilla opetuslapsilla. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset olivat alati temppelissä, joka oli edelleen heidän juutalaisen uskonnonharjoittamisen keskus (Lk. 24:53). Jerusalem pysyi uuden seurakunnan keskuksena vielä myöhemminkin, kuten luemme Apostolien tekojen viidennestätoista luvusta, jossa kerrotaan tärkeästä apostolisesta kokouksesta juuri Jerusalemissa.

Roomaan valta siirtyi paljon myöhemmin, eikä Rooma esiinny Uudessa testamentissa vielä missään merkittävässä roolissa, muuten kuin että sen seurakunnalle Paavali lähetti yhden kirjeistään, jonka nyt tunnemme Roomalaiskirjeenä.

Apostolien tekojen ensimmäisestä luvusta luemme Jeesuksen viimeisistä ohjeista opetuslapsille. Heidän tuli odottaa Jerusalemissa Pyhää Henkeä, joka vuodatettiinkin juutalaisten suurena juhlana, Shavuotina eli helluntaina, paikalle kokoontuneiden juutalaisten juhlijoiden ylle. Harmittavan yleinen virheellinen käsitys on, että helluntaina Pyhä Henki olisi vuodatettu kaikkien pakanakansojen ylle. Teksti kertoo, että kaikki paikalle kokoontuneet olivat kuitenkin juutalaisia, toki saapuneet paikalle Mooseksen lain käskyn mukaan useista eri maista ja puhuivat äidinkielenään muita kieliä, mutta ainuttakaan pakanaa ei ollut heidän joukossaan. Huomaavainen lukija osaa itsekin päätellä, mitä pakanat olisivat tehneet Shavuotina Jerusalemissa.

Hämmästyneinä siitä, että kukin juutalainen eri kansoista kuuli puhuttavan omaa kieltään, ensimmäiset kolmetuhatta uskovaa kastettiin, jotka siis olivat kaikki juutalaisia. Edelleen meille kerrotaan, että alkuseurakunta oli joka päivä pyhäkössä ja leipää murrettiin kodeissa (Apt. 2:46). Kristillinen kirkko syntyi kolmesataa vuotta myöhemmin Roomassa, tässä vaiheessa Raamatun perusteella voimme sanoa vain, että apostolinen alkuseurakunta oli syntynyt.

Apostolien tekojen kolmannessa luvussa Pietari pitää väkevän saarnan. Hän vetoaa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan (Apt. 3:13), mitään puhetta kristillisestä kolmiyhteisestä Jumalasta ei vielä tässä vaiheessa esitetä. Pietari julistaa evankeliumin ytimekkäästi - Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista, jonka te tapoitte, hänen nimessään on rampa mies nyt parannettu, tehkää parannus ja kääntykää, että syntinne pyyhittäisiin pois. Pietari vetoaa Mooseksen lakiin, jonka mukaan Jumala on lähettävä Mooseksen kaltaisen profeetan, jota tulee kuulla (5. Moos. 18:15), sekä profeettoihin, jotka ovat julistaneet näistä päivistä. Pietari esittää, että juutalaiset ovat profeettain ja liiton lapsia, joille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan heitä, kun he kääntyvät pois pahuudestaan.

Kristillisen kirkon oppeja on turha etsiä Pietarin tai myöhemmin Paavalin saarnoista. Mitään puhetta ei ole Herran Pyhästä Ehtoollisesta, ei mitään puhetta kirkosta tai uudesta uskonnosta, ei mitään oppia papistosta, piispoista, sakramenteista, paaveista tai alttareista. Kristillinen käsitys juutalaisista, jotka elävät Mooseksen lain 613 käskyn hirmuisessa orjuudessa, loistaa poissaolollaan apostolien ensimmäisissä saarnoissa, eikä sitä esiinny missään muodossa missään kohtaa Uutta testamenttia myöhemminkään.

Tarkastelemme nyt alkuseurakunnan käytäntöjä. Missä ja milloin seurakunta kokoontui? Alkuun aivan joka päivä sekä kodeissa että temppelissä (Apt. 2:46). On selvää, että kesken arjen kiireiden ei mikään seurakunta voi kokoontua joka päivä. Nykyään kirkoissa jumalanpalvelus on aina sunnuntaisin, muutamia lahkoja lukuun ottamatta. Apostolien teoissa kerrotaan kuitenkin alkuseurakunnan kokoontuneen jatkossa säännönmukaisesti aina sapattina synagoogassa:

"Ja tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagoogissa, ja heillä oli mukanaan myös Johannes, palvelijana." (Apt. 13:5)

"Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat." (Apt. 13:14)

"Kun Paavali ja Barnabas lähtivät synagogasta, heitä pyydettiin puhumaan näistä asioista seuraavanakin sapattina. Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kerääntyi kuulemaan Herran sanaa." (Apt. 13:42,44)

"Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi." (Apt. 14:1)

"Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista," (Apt. 17:1,2)

"Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet." (Apt. 17:10-12)

"Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan." (Apt. 18:4)

"Ja he saapuivat Efesoon; sinne hän jätti heidät. Ja hän meni synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa. Ja he pyysivät häntä viipymään kauemmin, mutta hän ei suostunut," (Apt. 18:19,20)

"Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta." (Apt. 19:8)

Ei voi olla sattumaa, että synagooga ja sapatti mainitaan niin usein. Olen kuullut useita kertoja, että Paavali ja apostolit olivat sapattina synagoogassa vain käännyttääkseen juutalaisia, eivät siis harjoittaakseen omaa uskontoaan, joka oli edelleen juutalaisuus. Kuinka usein kristityt kokoontuvat nykyään sapattina synagoogassa käännyttääkseen juutalaisia, tai perjantai-illalla moskeijassa tavoittaakseen muslimeita? Tietääkseni eivät koskaan.

Oliko apostolien tarkoituksena sitten uudistaa juutalaisuutta synagoogasta käsin, julistaa juutalaiselle kansalle siitä Messiaasta, Herran kärsivästä palvelijasta (Jes. 53), joka oli luvattu juutalaiselle kansalle profeettojen kautta? Mahdollisesti näin olikin, mutta silti on varsin merkittävää, että kerta toisensa jälkeen alkuseurakunnan kerrotaan olleen sapattina synagoogassa. Jos alkuseurakunnalla oli tapana kokoontua sunnuntaina, löydämme tällaisen ajatuksen tueksi ainoastaan yhden paljon lainatun jakeen:

"Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka." (Apt. 20:7)

Sanotaan että leivän murtaminen tarkoittaa ehtoollisen viettoa ja alkuseurakunta tässä oli täten sunnuntaina viettämässä kirkollista jumalanpalvelusta. Kuitenkin Apt. 2:46 kerrotaan seurakunnan murtaneen leipää joka päivä. Leivän murtaminen on tuhansia vuosia vanha heprealainen ilmaisu, joka tarkoittaa yksinkertaisesti aterian nauttimista. Monet juutalaiset murtavat edelleen kirjaimellisesti leipää jokaisella aterialla. Toki kyseessä oli hengellinen tilaisuus, koska Paavali puhui pitkään, niin pitkään, että nuori Eutykos tippui ikkunalaudalta kolmannesta kerroksesta ja kuoli. Paavali herättää hänet henkiin, mikä mahdollisesta on syynä siihen, että Luukas päätti sisällyttää tämän kertomuksen kirjaansa.

Tämä kyseinen kokous edes ei ollut sunnuntaina nykyisen aikakäsityksemme mukaan. Päivä alkoi juutalaisessa kulttuurissa auringonlaskusta, joten kyseessä oli lauantai-ilta, kokousta pidettiin sapatin päätyttyä, joten kyseessä oli mahdollisesti Havdalah-seremonia, sapatin päättymisen iloinen juhlinta ja uuden viikon aloittaminen. Syykin kokoukselle kerrotaan, Paavali oli seuraavana päivänä lähdössä pois, joten vietettiin Paavalin läksiäisiä. Mistään tekstissä ei ole pääteltävissä, että kokous olisi ollut kirkossa, että tässä olisi vietetty ehtoollista tai mitään kirkollista seremoniaa tai jumalanpalvelusta, vaan sapatin päättymistä ja Paavalin läksiäisiä.

Mikään tekstissä ei kerro, että tällä viikon ensimmäisellä päivällä olisi ollut mikään pyhä asema. Tapaus on ainoa kerta, kun Uudessa testamentissa kerrotaan kokouksesta sunnuntaina, ellemme pidä sellaisena opetuslasten kokoontumista lukittujen ovien takana Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä.

Usein esitetään faktana, että apostolinen alkuseurakunta pyhitti sapatin sijaan sunnuntain. Kuitenkaan Raamatusta emme löydä ainuttakaan mainintaa kenestäkään, joka olisi koskaan pyhittänyt sunnuntain. Oletetaan, että alkuseurakunta pyhitti sunnuntain sapatin sijaan. Ottaen huomioon kuinka tärkeä sapatti oli ja on edelleen juutalaisille, miksi juutalaiset eivät kertaakaan syyttäneet alkuseurakuntaa tällaisesta käytännöstä? Jos alkuseurakunta nyt pyhitti sunnuntain, miksi apostoli Paavali ei missään kohtaa kirjeitään avaa yleisölle tätä asiaa, kuinka kymmenessä käskyssä säädetyn sapatin sijaan sunnuntai onkin nyt pyhä?

"Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille." (Apt. 16:13)

Tässä taas on kokoonnuttu sapattina, mutta ei synagoogassa, vaan joen rannalla rukouspaikassa. Selvästi siis on kyse uskonnollisesta tai hengellisestä kokouksesta sapattina. Vastaavaa kokousta emme lue koskaan pidetyn sunnuntaina. Joten Apostolien tekojen kuvaus on täysin kiistaton, alkuseurakunta kokoontui sapattina synagoogassa (kerran joen rannalla) Mooseksen laissa säädettyä pyhää kokousta viettämään (3. Moos. 23:3). Jos nyt luemme kirkkoisiltä, kuinka sunnuntai on kirkon pyhäpäivä, niin voimme päätellä ainoastaan, että kirkkoisät itse uskoivat sunnuntain olevan pyhä.

Kirkossa armonvälineisiin katsotaan kuuluvaksi sana ja sakramentit. Sakramentteja taas on luterilaisessa kirkossa kaksi, kaste ja ehtoollinen, katolisella ja muutamilla muilla kirkoilla niitä on useampia. Tietysti jos armonväline sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoittaa jotakin, joka tuo meidät armon pariin, niin sana kuuluu tähän kategoriaan ehdottomasti. Jos taas miellämme sakramentit rituaaleiksi, joiden kautta saamme armon, on tilanne kiperämpi. Johannes Kastaja kastoi omalla kasteellaan ja kutsui parannukseen, samoin opetuslapset ja Jeesus itse antoi kastekäskyn, käskyn kastaa kaikki kansat opetuslapsikseen (Mt. 28:19).

Kastetta voimme täten perustella helposti Raamatulla. Ensimmäiset kolmetuhatta uskovaa kastettiin (Apt. 2:41). Pietari julistaa, että kääntykää ja ottakaa kaste (Apt. 2:38). Missään kohtaa emme lue, että kääntykää ja nauttikaa pyhä ehtoollinen sunnuntaina kirkossa alttarilla. Sellaisesta emme lue mistään kohtaa Apostolien tekoja. Edes Roomalaiskirjeessä Paavali ei vanhurskautumisen yhteydessä puhu sanaakaan ehtoollisesta, joten ehtoollisnäkemys perustuu yksin kolmen synoptisen evankeliumin teksteihin, sekä Paavalin viittaukseen Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä (1. Kor 11). Käytännön esimerkkiä siitä, miltä alkuseurakunnan ehtoollinen näytti, emme löydä Raamatusta, vaan olemme yksin kirkkoisien kuvausten varassa.

Miten sitten oli Mooseksen lain laita alkuseurakunnassa? Pitikö alkuseurakunta kiinni Mooseksen laista, vai olivatko he vapaat Mooseksen lain hirvittävästä orjuudesta, kuten kirkko esittää? Sanhedrinin eteen tuotiin miehiä syyttämään Stefanosta valheellisin perustein. He esittivät "Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan; sillä me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, tuo Nasaretilainen, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset, jotka Mooses on meille antanut" (Apt. 6:13,14) Kyse oli Luukkaan mukaan vääristä todistajista, joten väitteessä ei ollut perää. Eikö tämä tarkoita, että Jeesus ei muuttanut Mooseksen säädöksiä?

Apostolien tekojen kymmenettä lukua ja Korneliuksen tapausta käsittelimme jo ruokasäädösten yhteydessä. Luukas kertoo, että Kornelius oli "Jumalaa pelkääväinen", joten todennäköisesti hänkin noudatti Mooseksen lakia, voidakseen toimia synagoogan yhteydessä. Tässä onkin toinen kerta, kun evankeliumi viedään pakanoille, edellinen tapaus oli etiopialainen eunukki kahdeksannessa luvussa. Luukas kertoo hyvin vähän pakanoiden jumalanpalveluksesta - noudattivatko he Mooseksen lakia kuten juutalaiset, vai oliko heillä aivan omat tapansa? Törmäämme tähän kysymykseen luvussa viisitoista.

Nyt eräät opettavat, että ellette ympärileikkaa itseänne, ette voi pelastua (Apt. 15:1). Tapausta kokoonnuttiin käsittelemään apostolien kesken Jerusalemissa. Asiasta käydään perusteellinen keskustelu ja lopulta Jaakob tiivistää kokouksen päätöksen:

"vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina." (Apt. 15:20,21)

Jos saisin sentin jokaisesta kerrasta, kun olen kuullut, että apostolien kokouksessa ei annettu käskyä noudattaa ruokasäädöksiä tai pyhittää sapattia, olisin miljonääri. Mitä siellä sitten säädettiin? Epäjumalille uhrattua, haureutta, kuristettua lihaa ja verta tuli karttaa. Ovatko nämä neljä käskyä ainoat käskyt Mooseksen laista, jotka koskevat pakanoita? Eikö samalla kriteerillä voisi esittää, että valehteleminen tai varastaminen on uudessa liitossa sallittua, koska niitä ei kielletty apostolien kokouksessa?

Yksikään kohtaamani kristitty ei ole siteerannut heti seuraavaa jaetta - luetaanhan Moosesta synagoogissa jokaisena sapattina. Mitä pakanat tekevät sapattina synagoogassa kuulemassa Moosesta, jos kerran Mooseksen laki ei koske heitä? Eikö ole täysin selvää, että tässä annettiin uudelle käännynnäiselle neljä käskyä, joita oli noudatettava välittömästi, jotta saattaisi toimia seurakunnan keskuudessa synagoogan yhteydessä, muut käskyt opittaisiin ajallaan, luetaanhan Moosesta jokaisessa kaupungissa jokaisena sapattina? Ottaen huomioon mitä Paavali myöhemmin esittää Kristuksen ruumiista yhtenä seurakuntana, Jumalan Israelina, joka koostuu sekä pakanoista että juutalaisista, on täysin mahdoton nähdä, miten tällainen seurakunta voi pysyä koossa, jos pakanoille on eri lait kuin juutalaisille, kuten jo esitin aiemmin.

Täten Jerusalemin kokouksen päätökseen ei voi vedota, kun esitetään, että pakanat ovat vapaat Mooseksen lain ikeestä. Entä ympärileikkaus sitten? Kiellettiinhän se varmasti? Heti seuraavassa luvussa Paavali itse ympärileikkaa Timoteuksen (Apt. 16:3), joten ilmeisesti kokouksen päätös ei koskenut Paavalia, tai sitten kokouksen päätös on ymmärretty kristittyjen toimesta totaalisesti väärin.

Mistä kokouksessa keskusteltiin? "Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua" (Apt. 15:1) Kyse oli pelastuskysymyksestä, pitääkö pakanan ympärileikata itsensä, jotta voi pelastua. Nämä veljet vetosivat Moosekseen, vaikka missään kohtaa Mooseksen lakia ei lain noudattamista tai ympärileikkausta aseteta pelastuksen ehdoksi. Juutalaiset Jeesuksen aikaan ja edelleen tänään pitävät koko suullista lakia, nykyään hyllymetrin verran Talmudia, Jumalan sanana. He uskovat, että Mooses sai koko suullisen lain Siinailla. Siksi nämäkin veljet kehtaavat väittää, että näin on Mooses säätänyt.

Kokouksessa täten ei keskusteltu Mooseksen lain säädöksestä, ei siitä, saako sikaa syödä tai parran reunan turmella, sapatinpäivän pyhittämisestä, kymmenestä käskystä vielä vähemmän. Aiheena oli suullisen lain säädös, jonka mukaan pakana pelastuu ympärileikkauksen ansiosta. Päätös oli selvä, pakanoita ei tule rasittaa tällä suullisella lailla, poikkeuksena annetut neljä käskyä, jotta pakanat voisivat välittömästi toimia juutalaisten seurassa synagoogassa seurakunnan yhteisessä kokouksessa.

Luvussa 21 kerrotaan huhusta, joka kiertää juutalaisten parissa, jonka mukaan Paavali kieltää juutalaisia noudattamasta Mooseksen lakia ja ympärileikkaamasta lapsiaan. Jotta osoitettaisiin, että juutalainen Paavali noudattaa edelleen lakia, Paavalia neuvotaan osallistumaan muutamien miesten kanssa nasiirilupauksen toimittamiseen temppelissä, johon kuului uhri. Paavali suostuu tähän ehdotukseen ja käy temppelissä miesten kanssa suorittamassa vaaditut seremoniat (Apt. 21:20-26). Täten on täysin mahdoton esittää, että Paavali olisi vastustanut Mooseksen lakia, tai että hänelle uhraaminen temppelissä olisi ollut uudessa liitossa jonkinlainen kauhistus. Kristittyjen näkemys laista käy yhä erikoisemmaksi, mitä syvemmin perehdymme tähän kysymykseen Raamatun valossa.

Jo toisessa Apostolien tekojen luvussa luimme helluntain ihmeestä, nyt luvussa kaksikymmentä Paavali kiiruhtaa ehtiäkseen helluntaiksi Jerusalemiin (Apt. 20:16). Luemme, että alkuseurakunta vietti edelleen 3. Moos. 23 säädettyjä juhlapyhiä, joulusta, juhannuksesta tai mistään kristillisestä juhlasta ei puhuta sanaakaan.

Kun Paavali lopulta vangitaan, hän esittää puolustuksekseen, että ei ole rikkonut juutalaista lakia tai temppeliä vastaan (Apt. 25:8). Mistään kohtaa Apostolien tekojen emme lue kenenkään apostolin tai kenenkään pyhän koskaan rikkoneen Mooseksen lakia, joten on selvää, että alkuseurakunnassa noudatettiin edelleen Mooseksen lakia aivan yhtä tiukasti, kuin ennenkin.

Sisällysluettelo

Luku 5 - Mooseksen laki Paavalin teologiassa