Luku 5 - Mooseksen laki Paavalin teologiassa

Olemme jo edellä todenneet, että Jeesus ei opettanut sanaakaan vastoin Mooseksen lakia. Pitääkö juutalaisten keskuudessa suosittu näkemys siitä, että Paavali kumosi Mooseksen lain ja perusti kristinuskon, ei Jeesus, sitten paikkansa? Apostolien teoista luimme edellä, että Paavali ei ainakaan Luukkaan kertoman mukaan vastustanut missään kohtaa Mooseksen lakia, vaan osoitti nasiirilupaukseen osallistumalla julkisesti noudattavansa sitä edelleen. Kristityt esittävät, että Paavali kääntyi Damaskoksen tiellä kristityksi, mutta todellisuudessa Paavali esittää monta kertaa olevansa edelleen juutalainen (Apt. 21:39; 22:3), jopa fariseus (Apt. 23:6). Kertaakaan ei Paavali esitä olevansa kristitty.

Sana "kristitty" esiintyy Raamatussa vain kolme kertaa. Antiokiassa alettiin uskovia ensikertaa kutsumaan kristityiksi (Apt. 11:26), Agrippa pelkää Paavalin yrittävän käännyttää hänet kristityksi (Apt. 26:28) ja Pietarin mukaan ei tule hävetä, jos joku haukkuu sinua kristityksi (1. Piet. 4:16). Mutta huomaamme, että itse asiassa kukaan pyhä ei Raamatussa kertaakaan esitä olevansa kristitty. Kristityt ja kristinusko täten, ovat molemmat myöhempää perua, eikä Raamatun perusteella oikein voi kukaan esittää olevansa kristitty, jos se kerran oli haukkumanimi, eikä Raamattu tunne alkuunkaan sellaista uutta uskontoa kuin kristinusko, jos kerran Jeesus ei perustanut kristinuskoa, eikä Paavali. Päätämme, että kirkkoisät myöhemmillä vuosisadoilla perustivat kristinuskon, eikä kenelläkään uskovalla ole mitään raamatullista syytä kutsua itseään kristityksi.

Juutalainen Paavali täten, opetti sapattina synagoogassa juutalaisia, alkaen Mooseksen laista ja profeetoista:

"Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus"." (Apt. 17:1-3)

"Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta." (Apt. 28:23)

Kuinka hyvin juutalaiseen maaperään olisi uponnut sellainen opetus, että Mooseksen laki on nyt kumottu, sikaa saa syödä, sunnuntai on uusi pyhäpäivä, lehtimajanjuhlat on peruttu ja sen sijaan tulee nyt juhlia joulua, juhannusta ja Mikkelin päivää? Selvästi Paavali olisi heitetty oitis ulos synagoogasta. Silti kirkossa esiintyy edelleen sellainen näkemys, että Paavali vastusti Mooseksen lakia, Jeesus oli jo kumonnut Mooseksen lain, nyt kirkon aikakaudella ainoastaan lakihenkiset fariseukset ja judaistit saarnasivat Mooseksen lakia ja yrittivät orjuuttaa uskovat Mooseseksen lain hirvittävään orjuuteen.

Siirrymme nyt tarkastelemaan apostoli Paavalin opetusta laista ja hengellisestä todellisuudesta Paavalin kirjeiden valossa. Korinttolaisille Paavali kirjoittaa:

"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia-vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa-voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi." (1. Kor. 9:19-23)

Jotkut, lähinnä oppimattomat kristityt, vetoavat näihin jakeisiin, ikäänkuin Paavali olisi juutalaisten keskuudessa vain esittänyt juutalaista, voittaakseen juutalaisia. Onko evankeliumin levittämiseksi tällainen vilppi sallittua? Saako valehdella ihmisille olevansa juutalainen, vain voittaakseen juutalaisia? Toisaalla Paavali kirjoittaa:

"Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua" (1. Tess. 2:3)

Täten on täysin mahdoton uskoa, että Paavali olisi vain esittänyt juutalaista. Hän oli juutalainen loppuun asti ja piti tiukasti kiinni Mooseksen laista. Edellä lainatussa Korinttolaiskirjeen katkelmassa Paavali sanoo, että hän on ollut lain alaisille kuin lain alainen ja ilman lakia oleville kuin olisi ilman lakia - harrastiko Paavali täten pakanoiden keskuudessa laittomuutta? Söi saastaista ja palvoi epäjumalia, kenties harrasti hieman haureutta? Tällaista on täysin mahdoton uskoa Paavalilta. Eiköhän tässä ole pikemminkin kyse toisen asemaan asettumisesta ja empatiakyvystä. Jos haluamme lähestyä juutalaisia tänään, on meidän kyettävä asettumaan henkisesti heidän asemaan ja ymmärrettävä heitä tunteen tasolla, ei pelkästään opillisesti. Sama koskee muslimeita tai mitä tahansa uskontokuntaa.

Huomaamme myös, että Paavali sanoo, että hän ei ole ilman Jumalan lakia - vaan on Kristuksen laissa. Voiko täten Kristuksen laki olla eri asia kuin Jumalan laki? Eikö selvästi kyse ole yhdestä ja samasta laista? Tarkastelemme seuraavaksi, opettiko Paavali missään kohtaa toista lakia, Kristuksen lakia, joka kumosi Mooseksen lain ja joka on nyt uusi laki, jota kristittyjen tulee noudattaa.

Kaksi jaetta Roomalaiskirjeessä asettavat perustan koko Paavalin valitettavan monimutkaiselle näkemykselle Mooseksen laista:

"Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain." (Room. 3:31)

"Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä." (Room. 7:12)

Pietari esittää, että Paavalin kirjeissä on paljon vaikeatajuista, mitä epävakaat tulevat vääristelemään omaksi tuhokseen (2. Piet. 3:16). Paavalikin tietää sen, ja tietää, että ihmiset tulevat esittämään hänen kumonneen lain uskoon vedoten. Siksi Paavali esittää asiansa täysin suoraan ja selvästi - emme kumoa lakia uskolla, vaan me vahvistamme sen. Tunnettu nettisaarnaaja Petri Paavola esittää, että Paavali tässä tarkoittaa lain muutosta, ikään kuin Paavali vahvistaisi tässä lain muutoksen. Paavali ei tässä kohtaa eikä missään muuallakaan puhu sanaakaan mistään lain muutoksesta.

Roomalaiskirjeen luvussa seitsemän Paavali pukee muutamaksi sanaksi sen, mistä psalmista kirjoittaa 176 jaetta suurenmoisessa psalmissa 119. Mooseksen laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä. Tämä perin juutalainen näkemys laista on koko Paavalin teologian pohja.

Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali asettelee huolellisesti koko pelastuksen perustan. Evankeliumi on Jumalan voima, pelastukseksi juutalaiselle ensin, sitten kreikkalaiselle (1:16). Tässä ei ole mitään rasismia tai suosimista, Jeesus oli juutalainen ja evankeliumi oli julistettava juutalaiselle ensin ja mikäli joku harrastaa lähetystyötä, on evankeliumi saarnattava edelleen juutalaiselle ensin. Pakanat ovat yksin Jumalan armosta osallisia samasta liitosta ja samoista lupauksista, jotka ensin luvattiin juutalaisille, joten pakanoiden osalta vaaditaan tässä suurta nöyryyttä.

Ensimmäisen luvun lopussa on muutama jae, joiden lainaamisesta saattaa maassamme joutua käräjille, joten en siteeraa niitä suoraan, sanon vain, että Paavali esittää eräiden asioiden olevan edelleen syntiä. Paavali sanoo, että näiden asioiden harrastamisesta ansaitsee kuoleman edelleen (1:32), hän ei esitä, että uudessa liitossa Mooseksen laissa esitetyt kuolemanrangaistukset olisi nyt kumottu. Sellainen julkisuudessa esitetty selitys ei kestä päivänvaloa, että Paavali tässä puhuisi hengellisestä kuolemasta, sillä hän vetoaa Jumalan säädökseen, jonka mukaan tietyistä rikoksista tulee määrätä kuolemanrangaistus. Suora viittaus Mooseksen lain säädökseen, jossa rikoksesta määrätään kuolemanrangaistus, ei voida tulkita uudessa liitossa tarkoittavan nyt hengellistä kuolemaa.

Kuolemanrangaistusten poistumista perustellaan sillä, että Jeesus ei tuominnut aviorikoksesta tavattua naista kivitettäväksi (Joh. 8:1-11). Kuitenkin tekstistä käy ilmi, että kaikki syyttäjät pakenivat paikalta Jeesuksen kirjoitettua jotakin hiekkaan. Täten naista ei olisi voitu tuomita kuolemaan, koska siihen Mooseksen lain mukaan tarvittiin vähintään kaksi todistajaa. Jeesus ei tässäkään rikkonut Mooseksen lakia. Lisäksi on mielenkiintoista, että tätä kertomusta ei löydy kaikista käsikirjoituksista.

Myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja vahvistaa, että Mooseksen laissa säädetyt kuolemanrangaistukset ovat edelleen voimassa:

"Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman" (Hepr. 10:28)

Roomalaiskirjeen toisessa luvussa Paavali esittää sen ajatuksen, että ei lain kuulijoita julisteta vanhurskaiksi, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan (2:13). Samalla Raamatun aukeamalla myöhemmin Paavali kuitenkin esittää, että ketään ei julisteta vanhurskaaksi lain tekojen perusteella, vaan Jeesukseen Kristukseen uskomisen perusteella (3:20,22). Toisaalla Paavali esittää useita kertoja sen teesin, että ihminen pelastuu yksin armosta, ei omien tekojen kautta (Ef. 2:8,9; Room. 10:9,10; 11:6 jne.).

Onko tässä ristiriita? Ei välttämättä, jos otamme huomioon sen näkemyksen, jonka Jaakob esittää, että usko ilman tekoja on kuollut (Jaak. 2:17). Paavalin kirjeiden kantava ajatus on juuri siinä, että pelastus on Jumalan lahja, me pelastumme yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen kalliin sovintoveren ansiosta. Mutta jos joku väittää olevansa uskossa, mutta tappaa, varastaa ja tekee huorin, hän ei ole ymmärtänyt armoa eikä uskoa. Siksi on syytä sanoa, että ei lain kuulijoita julisteta vanhurskaiksi, vaan lain noudattajat. Silti on totta, että kukaan ei pelastu omien tekojen ansiosta. Onko kyseessä sitten ylitsepääsemätön ristiriita, vai raamatullinen paradoksi, voi jokainen päätellä itse.

Joku saattaisi ajatella, että miten siis on, kun kerran emme ole lain, vaan armon alla, saammeko rikkoa lakia ja tehdä syntiä? Näille saivartelijoille Paavali vastaa suoraan, että pois se, ei missään tapauksessa! (6:1,2,15) 

Toisen luvun lopussa Paavali esittää, että ympärileikkaamatonta, joka noudattaa Jumalan käskyjä, pidetään Jumalan silmissä ympärileikattuna (2:26) ja todellinen ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus (2:29). Pois siis jo kaikki sakset ja veitset, jos olet pakana, ei sinun Paavalin mukaan tarvitse ympärileikata itseäsi (1. Kor. 7:18-19), siitä olisi sinulle pikemminkin haittaa (Gal. 5:2).

Kolmannessa luvussa Paavali korostaa, että juutalaisille on annettu pyhät julistukset (3:2). Kaikki ovat synnin alaisia, juutalaiset kuin pakanatkin (3:9,22) ja "saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (3:24). 

Neljännessä luvussa Paavali esittää, että Aabrahamia pidettiin vanhurskaana uskon perusteella jo ennen ympärileikkaustaan (4:3,9,10). Jakeessa 15 Paavali esittää "Sillä laki saa aikaan vihaa" - kyseessä on yksinkertaisesti käännösvirhe, kreikan orge tässä tarkoittaa pikemminkin rangaistusta. On täysin mahdoton ajatus, että laki, joka Paavalin mukaan on pyhä, vanhurskas ja hyvä (7:12) ja kuningas Daavidin mukaan virvoittaa sielun ja valaisee silmät (Ps. 19:8), saisi aikaan vihaa. Jos kerran Mooseksen laissa käsketään rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä (3. Moos. 19:18), miten se edes teoriassa voisi saada aikaan vihaa? Kuitenkin kirkon pitkän historian ja Lutherin käännöksen takia teologit eivät näe mitään ongelmaa esittää, että Jumalan pyhä laki saa aikaa vihaa. Se sopii heidän ajatusmaailmaansa, ja siksi Raamatun käännöksiä ei tältä osin päivitetä.

Viidennessä luvussa Paavali tähdentää, että Jeesuksen Kristuksen kautta olemme uskossa päässeet tähän armoon (5:2). Kenellekään ei voi Paavalin tekstien perusteella jäädä epäselväksi, mikä suhde uskolla on armoon ja pelastukseen. Me pelastumme yksin armosta, yksin uskon kautta, ilman mitään omia ansioita, ilman mitään omia tekoja. Miten siis on, saammeko tehdä syntiä ja rikkoa lakia? Kuten jo totesin, Paavalin vastaus on ehdottoman jyrkkä:

"Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!" (6:1,2,15)

Koska toisaalla Johannes opettaa, että synti merkitsee Jumalan lain rikkomista (1. Joh. 3:4), täten koska Paavalin mukaan emme saa tehdä syntiä, eikö se kiistatta tarkoita, että lakia on noudatettava? Yksikään rehellinen tutkija ei voi Paavalin kirjoitusten äärellä tulla siihen lopputulokseen, että laki olisi nyt kumottu, että emme olisi velvollisia noudattamaan lakia, että meidän ei tarvitse noudattaa lain tätä tai tuota käskyä, että olisimme vapaat lain orjuudesta, mitä ikinä sellainen ei-raamatullinen ilmaisu edes tarkoittaa.

Paavali esittää, että emme enää ole synnin orjia (6:6). Ajatus synnin orjuudesta toistuu Paavalilla useasti (6:17,20), eikä missään kohtaa Paavali puhu sanaakaan lain orjuudesta, Luther kylläkin. Paavalin mukaan olemme kuolleet synnille (Room. 6:11). Paavali puhuu saastaisuuden ja laittomuuden orjuudesta (6:19), täten on täysin mahdoton ajatus, että myös lain noudattaminen voisi olla orjuutta, eikä lain noudattamista missään kohtaa Raamattua kuvata orjuudeksi, vaikka lain orjuudesta kirkossa paljon puhutaankin. Paavalilta ei ole löydettävissä sellaista ajatusta, että laki olisi jotakin orjuutta, josta meidän on vapauduttava.

Seitsemännessä luvussa Paavali esittää muutaman haastavan ajatuksen, kuten että laki toisi esiin syntisiä haluja (7:5) ja että olemme irti laista (7:6). Jotta Paavalin pointti olisi kaikille selvä, hän tähdentää, että onko laki siis syntiä - ei missään tapauksessa! (7:7) Pisteenä iin päälle Paavali korostaa, mitä jo lainasimme edellä ja tulemme lainaamaan vielä uudestaan, että laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä (7:12). Paavali jatkaa, että laki on hengellinen (7:14), hyvä (7:16), Paavali iloitsee laista (7:22) ja Paavali on mieleltään Jumalan lain palvelija, mutta ruumiiltaan synnin (7:25).

Täten ajatus siitä, että olemme irti laista, ei voi tarkoittaa sitä, että olemme vapaat rikkomaan lakia. Mistä sitten olemme irti, mistä olemme vapaat? Kenties synnistä, perkeleestä ja kuolemasta, lain kirouksilla ja rangaistuksilla ei ole meihin mitään valtaa.

Jae viisi sanoo käännöksessä, että lain herättämät synnin himot vaikuttivat jäsenissämme. Tässä on kreikan sana παθήματα käännetty himoksi. Kuitenkin tämä sana, kuten englannin "passion", voi tarkoittaa joko himoa, tai kärsimystä. Että laki herättäisi synnin himot on mahdoton ajatus. Kreikassa ei myöskään ole mitään "herättää" verbiä, vaan puhutaan jostakin, joka tulee lain kautta. Oikeampi käännös kuuluisi:

"Kun olimme lihan vallassa, jäsenissämme vaikuttivat lain määräämät synnin kärsimykset, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle."

Kyse siis ei ole siitä, että laki herättäisi syntisiä himoja, vaan Toorassa lain rikkomisesta määrättyjen kärsimysten vaikutusta lihassamme, jotka kantavat hedelmää kuolemalle.

Kahdeksannessa luvussa Paavali toteaa meidän olevan vapaat synnin ja kuoleman laista (8:2). Voiko Jumalan pyhä, vanhurskas ja hyvä laki olla peräti synnin ja kuoleman laki, vai onko tässä kyseessä kokonaan toinen laki? Paavali puhuu hengen laista, eikä missään kohtaa esitä sitä kirkon esittämää teesiä, että nyt henki olisi vastoin lakia, että olisimme vapaat lain orjuudesta ja että saisimme rikkoa tätä tai tuota käskyä.

Yhdeksännessä luvussa Paavali vetoaa juutalaiseen kansaan ja korostaa, että he ovat samaa syntyperää kuin Kristus (9:5). Kaikki juutalaiset eivät kuitenkaan pelkän syntyperänsä perusteella kuulu tosi Israeliin (9:6), vetoamalla Iisakiin Paavali perustelee, että vain lupauksen lapset ovat todellisia perillisiä (9:7,8). Israelilaiset ovat kompastuneet, koska luottivat omiin tekoihinsa, eivätkä Jumalan armoon (9:32).

Kymmenennen luvun ensimmäisessä jakeessa Paavali rukoilee oman kansansa puolesta, että he pelastuisivat. Seuraa mahdollisesti vaarallisin Paavalin kieroon väännetty jae, jae neljä, jossa Paavali 33/38 käännöksen mukaan sanoo "Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Tässä kiteytyvät laki ja vanhurskaus. Kristuksen täytyy olla lain loppu, jotta me voisimme vanhurskautua? Mitä tarkoittaa, että Kristus on lain loppu? Galatalaiskirjeen kommentaarissaan Luther esittää, että loppu tässä tarkoittaa kirjaimellisesti loppua, Kristuksessa kaikki ympärileikkaukset, sapatit, lait ja profeetat on kumottu.

Kyseessä on traaginen käännösvirhe. Kreikan telos tässä tarkoittaa pikemmin päämäärää kuin loppua, kuten esim. Raamattu Kansalle käännös huomauttaa alaviitteessä. Kristus täten on lain päämäärä, laki tähtää Kristukseen, laki on esikuva Kristuksesta. Mistään kohtaa Raamattua ei löydy tukea sellaiselle väitteelle, jonka Luther kovin voimakkaasti esittää, että Kristuksessa laki olisi kumottu, tai että laki ei enää koskisi meitä. Sellainen ajatus on Paavalille täysin vieras.

Luther esittää, että Jumala on hylännyt oman kansansa, että juutalaiset ovat ansainneet kaiken kärsimyksensä, juutalaisten kääntyminen on mahdotonta ja kristityn ei pidä olla missään tekemisissä juutalaisen kanssa. Paavali murskaa tällaiset antisemitistiset tulkinnat omista kirjeistään. Luvun yksitoista ensimmäisessä jakeessa Paavali sanoo suoraan, että Jumala ei ole hylännyt omaa kansaansa. Paavali vetoaa kirjoituksiin ja osoittaa, että vaikka Israel tekisi kuinka paljon syntiä tahansa, aina on olemassa uskollinen jäännös, ja niin on nykyäänkin.

Jakeissa 17-24 Paavali esittää sen suurenmoisen ajatuksen, että Jumalan armosta meidät pakanat on oksastettu Israeliin. Koska juuri on pyhä, me olemme pyhät. Eräät tahot esittävät, että ei, ei meitä ole oksastettu Israeliin, vaan Jeesukseen. Mutta tässä yhteydessä luonnollisella öljypuulla Paavali tarkoittaa selvästi juuri Israelia, juutalaista kansaa, mikä käy harvinaisen selväksi luvun kontekstista. Todellakin, emme saa ylvästellä luonnollisia oksia vastaan, vaan meidän tulee olla nöyriä (jae 18). Israel tulee pysymään osin turtuneena, kunnes pakanoiden määrä on tullut täyteen, sitten koko Israel on pelastuva (jae 25-26). Tämä luku tuhoaa Lutherin esittämän juutalaisvastaisen teesin täydellisesti.

Luvussa kaksitoista Paavali esittää sen ajatuksen, johon olen jo viitannut, että Kristuksen ruumis on yksi (jae 5). Kristuksen ruumiissa on useita eri armolahjoja (jakeet 6-8). Luvussa kolmetoista Paavali kehottaa olemaan kuuliainen esivallalle ja tiivistää jakeessa yhdeksän koko lain:

"Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"." (13:9)

Tällä perusteella muutamat esittävät, että Mooseksen laista ei tarvitse välittää, kunhan vain rakastaa lähimmäistä. Tämä ei ole mitä Jeesus itse opetti vuorisaarnassa, jossa kertoo niiden olevan suuria, jotka noudattavat pienintäkin käskyä. Miten rakastetaan lähimmäistä? Lähimmäistä ei voi rakastaa, jos ei tunne Mooseksen lakia. Mooseksen lakia ei voi noudattaa, jos ei rakasta lähimmäistä. Paavali ei sano, että kaikki muut käskyt on kumottu ja korvattu käskyllä rakastaa. Hän sanoo, että kaikki nämä muut käskyt sisältyvät rakkauden käskyyn. On selvää, että jos rakastamme lähimmäistä, emme tee huorin, tapa, varasta tai himoitse.

Usein kuulen, että uudessa liitossa on voimassa ainoastaan Kristuksen laki, ja Kristuksen laissa ei ole mitään muuta käskyä kuin käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä. Jeesus itse ei opettanut mitään tällaista. Jeesus toki esitti, että käsky rakastaa Jumalaa yli kaiken (5. Moos. 6:5) ja lähimmäistä niin kuin itse (3. Moos. 19:18) ovat lain suurimmat käskyt (Mt. 22:34-40), mutta jo perusteellisesti käsittelemässämme vuorisaarnassa Jeesus selvästi käskee noudattamaan pienintäkin käskyä.

Luku neljätoista on syytä käsitellä huolellisesti. Usein näitä jakeita siteerataan muistinvaraisesti siten, että Paavali tässä sanoo "yksi pyhittää yhden päivän, toinen toisen päivän, kukin olkoon uskossaan varma". Paavali ei kuitenkaan puhu sanaakaan pyhittämisestä, vaan sanoo, että yksi pitää yhden päivän parempana, toinen toisen, kukin olkoon omassa mielessään täysin varma (jae 5). Mistä päivistä sitten Paavali puhuu? Heti seuraavassa jakeessa puhutaan syömisestä, joten mahdollisesti Paavali tarkoittaa tässä viikottaisia paastopäiviä, joista ei ole laissa mitään säädöstä.

Luvun neljätoista konteksti paljastuu ensimmäisestä jakeesta - heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Voiko kymmenessä käskyssä säädetty sapatinpäivän pyhittäminen olla mielipidekysymys? Voiko Paavali tässä kirjeessään ohimennen sivulauseessa kumota kymmenen käskyä? Toisessa jakeessa sanotaan, että heikko syö vain vihanneksia. Ruokasäädöksiä noudattavalle uskovalle saattaa kasvisruoka olla käytännöllinen ratkaisu ympäristöissä, joissa on vaikea muuten välttyä saastaisilta aineilta. Se saattaa myös terveydellisesti olla perusteltu ratkaisu, ympäristökysymyksistä ja eläinten hyvinvoinnista puhumattakaan. Mutta koska Raamatussa ei käsketä kaikkia ryhtymään vegaaneiksi, on kyse mielipiteestä, adioforasta, eli asiasta, josta saa olla montaa mieltä.

Paavali tässä esittää usein toistamansa ajatuksen, että älkää väitelkö mielipiteistä ja välttäkää turhia kiistoja laista (Tiitus 3:9) ja jankkaamista asioista, jotka ovat mielipidekysymyksiä, Paavali ei sano, että Mooseksen lain noudattaminen olisi mielipidekysymys, tai että emme saisi ketään tuomita lain rikkomisesta. Jakeessa 10 Paavali esittää kysymyksen, että mikä sinä olet tuomitsemaan veljesi? Jo Jeesus vuorisaarnassa esitti saman ajatuksen, että et voi poistaa rikkaa veljesi silmästä, jos omassasi on hirsi. Se ei tarkoita, että mikäli seurakunnassa räikeästi rikotaan lakia, emme saisi sellaiseen puuttua.

Paavali itsekin "tuomitsee" seurakuntaa ankarasti:

"Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa." (1. Kor. 5:1)

Olisiko Paavalin pitänyt olla hiljaa ja jättää tämä huorintekijä tuomitsematta?

Jeesus itse antaa selvän esimerkin, miten veljeä tulee nuhdella:

"Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani." (Mt. 18:15-17)

Paavali esittää, että julkisyntistä tulee peräti karttaa:

"Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut." (Tiitus 3:10-11)

Joten Paavali ei missään kohtaa esitä sellaista usein esitettyä ajatusta, että emme saisi keskustella mistään opillisesta kysymyksestä, meidän tulisi suvaita aivan kaikkia mahdollisia eri näkökantoja, emmekä saisi nuhdella veljeä synnistä. Paavalin mukaan meidän tulee jopa karttaa syntistä. Tyhmät ja hyödyttömät väittelyt ovat täysin eri asia, tällaisia ovat esimerkiksi keskustelut siitä, saako suurena sovituspäivänä käyttää nahkakenkiä, tai kuinka pitkän matkan saa kävellä sapattina kaupungin ulkopuolelle. Tuleeko kymmentä käskyä noudattaa ja sapatinpäivä pyhittää ei ole mielipidekysymys, eikä keskustelu tästä kysymyksestä ole turha ja hyödytön väittely. Samoin keskustelu ruokasäädöksistä tai mistä tahansa Mooseksen lain pyhästä käskystä ei ole Paavalin tarkoittamaa turhaa väittelyä. Montako kertaa Paavali itse ottaa kantaa lain noudattamiseen, siihen, mikä on ja mikä ei ole syntiä?

Luvun neljätoista jakeessa seitsemäntoista Paavali sanoo, että Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja iloa Pyhässä Hengessä. Tähän vedotaan joskus, ikään kuin Paavali tässä sanoisi, että seurakunnassa on tyystin se ja sama, mitä syödään ja juodaan. Edellisissä jakeissa Paavali antaa ymmärtää, että joillekin kysymys ruuista saattaa olla omantunnon kysymys. Tässä on täysin mahdotonta, että Paavali tarkoittaisi Mooseksen lain ruokasäädöksiä, jotka ovat Jumalan pyhä käsky. Kuten aiemmin Paavali puhui kasvisruuasta, tai myöhemmin Korinttolaiskirjeessä epäjumalille uhratusta, ruuan suhteen on kysymyksiä, joista olemme vapaat päättämään, kuten että onko parempi syödä pelkästään kasvisruokaa. Missään kohtaa kirjeitään Paavali ei keskustele siitä kysymyksestä, tuleeko Mooseksen lain käskyjä noudattaa.

Mitä sitten tarkoittaa, että Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista? Kenties kyse on prioriteeteista, Paavali suorastaan parahtaa, että älkää nyt Herran tähden tehkö ruokasäädöksistä taidetta! Tai älkää kuvitelko, että ruokasäädökset olisivat nyt maailman tärkein asia. Koska kirkossa asiasta vallitsee kuitenkin suuri ja kohtalokas väärinymmärrys, itse pidän tärkeänä pitää tästä kysymyksestä meteliä. Mutta kuitenkin lopulta, Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista, vaikka varmasti sielläkin syödään ja juodaan. Voidaanko tätä jaetta käyttää kirkon ehtoollisnäkemystä vastaan? Nythän kirkon jumalanpalveluksen keskus näyttäisi olevan ehtoollinen, siis Kristuksen ruumiin syöminen ja veren juominen?

Roomalaiskirjeessä Paavali esittää teologiansa ytimen, näkemyksen laista, uskosta, armosta ja vanhurskautumisesta. Tämä ei ole mikään kaiken kattava Paavalin kirjeiden kommentaari, vaan käsittelen Paavalin näkemyksiä vain niiltä osin, kuin ne koskevat Mooseksen lain käskyjen noudattamista ja noudattamatta jättämistä. Korinttolaiskirjeissä Paavali keskittyy enemmän käytännöllisiin ohjeisiin seurakunnalle, mutta käsittelemme joitakin näistä ohjeista. Ruokasäädöksiä koskevassa luvussa käsittelimme jo Paavalin ohjetta epäjumalille uhratusta ruuasta.

Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen luvun neljä jakeessa kuusi Paavali esittelee periaatteen, että "älä mene yli sen, mikä on kirjoitettu". Eikö tämä jae opeta suoraan vastoin kirkon traditiota? Miten kirkossa voidaan säätää sakramenteista, papistosta, piispoista, alttareista, pyhästä veden vihmomisesta ja kirkollisista juhlapyhistä, joista Raamattu ei puhu sanaakaan? Paavalin suora ohje on pysyä vain siinä, mikä on kirjoitettu. Paavalin Raamattu oli Toora, Profeetat ja Kirjoitukset, eli juutalaisten Tanakh, Vanha testamentti. Itse pidän kiinni siitä, että myös Uuden testamentin kirjoitukset ovat Jumalan sanaa ja pyhiä kirjoituksia, enkä käy tässä puolustamaan tätä teesiä.

Jakeessa kuusitoista Paavali kehottaa meitä jäljittelemään itseään. Myöhemmin Paavali kehottaa seuraamaan itseään, niin kuin hän seuraa Kristusta (11:1). Jos kerran Jeesus noudatti Tooraa, Paavali seurasi Jeesusta ja noudatti Tooraa, eikö Paavalin seuraaminen tarkoita automaattisesti Tooran käskyjen noudattamista? Missä mielessä voimme olla Kristuksen tai Paavalin seuraajia, jos emme vaella kuten he vaelsivat, Mooseksen lain säädöksiä noudattaen?

"Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa." (1. Kor. 5:7-8)

Pääsiäisenä Mooseksen laissa käsketään perata talosta kaikki hapate. Se tarkoittaa kaikkien leivänmurusten huolellista imurointia, mistä on tullut kulttuuriimme ajatus kevätsiivouksesta. Tämä kirjaimellinen puhdistus on myös vertauskuvallista, että meidän tulisi perata elämästämme kaikki synti. Viittaako Paavali tässä vain vertauksen vuoksi happaman perkaamiseen? Jos kerran Jeesus on meidän pääsiäislampaamme, ja Paavali kehottaa meitä viettämään tätä juhlaa puhtaudessa ja totuuden happamattomuudessa, voisiko olla, että Paavalin ajatuksena on seurakunta, jossa pääsiäistä eli Pesachia vietetään edelleen Mooseksen lain käskyn mukaan, joka tarkoittaa hapantaikinan perkaamista pois kodeista ja happamattoman leivän juhlan viettämistä viikon verran?

"Jos joku on kutsuttu ympärileikattuna, älköön hän pyrkikö ympärileikkaamattomaksi; jos joku on kutsuttu ympärileikkaamatonna, älköön ympärileikkauttako itseään. Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen." (1. Kor. 7:18-19)

Paavalin ohje on harvinaisen selvä - pakanan ei tule ympärileikata itseään. Usein sanotaan, että katsos nyt, meitä ei ole kutsuttu ympärileikatuiksi, täten, miksi noudattaisimme Mooseksen lakia? Kuitenkin tässä Paavali sanoo suoraan, että tärkeää on käskyjen pitäminen. Mooseksen laissa ei koskaan käsketty pakanoita ympärileikkaamaan itseään aikuisiällä, käsky oli säädetty Aabrahamin jälkeläisille, jotka tuli ympärileikata kahdeksantena päivänä. Emme lue Vanhasta testamentista ainuttakaan tapausta, jossa käännynnäinen olisi ympärileikattu. Myöhemmin toki juutalaisilla oli käännynnäisiä varten oma rituaali proselyyttikasteineen, mutta Mooseksen laissa ei ole tällaiseen mitään ohjetta.

Roomalaiskirjeen jaetta käsittelimme jo aiemmin, jossa Paavali esittää sydämen ympärileikkauksen olevan ratkaiseva tekijä (Room. 2:29). Juuri Paavalin näkemystä ympärileikkauksesta käytetään kenties eniten perustelemaan sitä kirkon näkemystä, että Mooseksen laki ei koske meitä. Koska ympärileikkaus on merkki liitosta, jos meitä ei ole ympärileikattu, miten voimme olla osallisia liitosta? Vastaus on sydämen ympärileikkaus, joka riittää pakanoiden osalta. Paavalin opetus on tässä suhteessa täysin selvä ja Galatalaiskirjeen osalta tulemme näkemään, että Paavali vastusti sitä virheellistä opetusta, peräti toista evankeliumia, että ympärileikkaamalla itsensä saattoi pelastua.

"Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?" (1. Kor. 10:16)

Kuten esitin aiemmin, Roomalaiskirjeen niissä luvuissa, joissa Paavali käsittelee vanhurskautumista, hän ei sanallakaan mainitse ehtoollista, eikä Apostolien teoissa kerrota kenenkään viettäneen ehtoollista. Toki Jeesus itse asetti ehtoollisen, sanoi jopa, että tämä on minun ruumiini. Luther ja Zwingli ovat jo kylliksi väitelleet reaalipreesensistä, mutta kommentoin aihetta vain lyhyesti. Eikö Paavali tässä sano, että leipä ja viini ovat osallisuus Kristuksen ruumiiseen ja vereen? Miksi hän ei sano, että ne ovat Kristuksen ruumis ja veri? Myöhemmin luvussa yksitoista Paavali toistaa pitkälti saman kuvauksen ehtoollisen asettamisesta, jonka jo synoptikot esittivät. Paavalilla selvästi oli mielessä jonkinasteinen muistoateria, mutta ajatusta reaalipreesenssistä on vaikea löytää Paavalilta ja sen tukena onkin ainoastaan yksi Jeesuksen kirjaimellisesti tulkittu lause, "tämä on minun ruumiini".

Nykyään ehtoollinen jakaa kirkkoja. Luterilaisten mielestä katolilaisten transsubstantiaatio-oppi on ehdottomasti väärä, vaikka itse en näe miten se poikkeaa mitenkään oleellisesti reaalipreesensistä. Protestantit pitävät kiinni tiukasti symbolisesti muistoateriasta. Luterilaisen kirkon sisällä kaikki kirkot eivät mahdu samaan ehtoollispöytään. Eräässä seurakunnassa minulle sanottiin, että on parempi, että et käy täällä ehtoollisella (harhaoppisten näkemysteni vuoksi), vaikka olin kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen. Koska ainoastaan papit saavat kirkossa jakaa ehtoollista, onkin ehtoollisesta muodostunut vallankäytön julma väline. Papeilla on vallassaan armonvälineet, sakramentit, eli siis seurakuntalaisten pelastus.

Kenen mielestä tällainen tilanne on terve? En itse väitä suoraan tietäväni, mikä on se tismalleen oikea muoto viettää ehtoollista, jos ylipäänsä voimme käyttää tuota termiä. Eikö Jeesus viettänyt opetuslasten keskuudessa täyden kattauksen aterian? Eikö ehtoollinen asetettu torstaina, ei sunnuntaina (tämä on kirkon näkemys, käsittelen pääsiäisviikon kronologiaa myöhemmin)? Miten leipä voi olla kirjaimellisesti Jeesuksen ruumis ja viini veri? Saammeko todella armon ja pelastuksen nauttimalla alttarilla pienen tilkan viiniä ja mikroskooppisen ohuen öylätin? Onko Vanhassa testamentissa mitään esikuvaa sakramentista, armonvälineestä? Minulle riittää, että jotakin hämärää on koko rituaalissa ja kartan sitä, kunnes selvitän mikä on raamatullinen ja oikea tapa viettää tätä Herran ateriaa.

Viidennessätoista luvussa Paavali kiteyttää jälleen evankeliumin "Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan" (15:3,4). Jakeessa kaksikymmentä Paavali esittää, että Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Tässä ensisilmäyksellä merkityksettömältä vaikuttavassa jakeessa Paavali käyttää kreikan sanaa aparchee, joka tarkoittaa ensihedelmää, joka siis on käännetty esikoiseksi. Ymmärrettävä käännös, mutta Paavalin viittaus kirjoituksiin jää hämäräksi. 3. Moos. 23 on listattu kaikki Herran juhlapyhät. Pesach, eli pääsiäinen on Nisan kuun 14. päivä, jolloin iltahämärissä nautitaan pääsiäisateria. Sitä seuraava päivä on happamattoman leivän juhla, jota juhlitaan viikon verran. Jeesus evankeliumeiden mukaan ristiinnaulittiin samaan aikaan, kun pääsiäislampaat teurastettiin temppelissä.

Tästä herää kysymys, nauttiko Jeesus viimeisenä aterianaan pääsiäisaterian? Synoptikot kertovat kaikki, että pääsiäisateriaa valmisteltiin (Mt. 26:17; Mk. 14:12; Lk. 22:8). Jeesus itse viittaa "tähän" pääsiäislampaaseen (Lk. 22:15). Kuitenkin on mahdotonta, että jos pääsiäislampaat teurastettiin vasta seuraavana päivänä, kuten Johannes esittää (Joh. 18:28; 19:14), Jeesus olisi nauttinut pääsiäisaterian. Huolellinen synoptisten evankeliumeiden tutkimus paljastaa, että missään kohtaa ei viitata pääsiäisaterian keskeisiin elementteihin, lampaaseen, kitkeriin yrtteihin tai happamattomaan leipään. Kreikan leipä, artos, voi tarkoittaa mitä tahansa leipää. Samoin viiniä oli juutalaiseen tapaan tarjolla jokaisella aterialla. Jeesuksen viittaus "tähän" pääsiäislampaaseen saattaa hyvin tarkoittaa vasta seuraavan päivän pääsiäislammasta. On hyvin mahdollista, että opetuslapset tekivät jo valmisteluja suurta juhlaa varten, mutta Jeesus ei pääsiäisateriaa kerennyt vastoin toivomustaan opetuslasten kanssa viettämään.

Oli miten oli, Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisenä, Nisan kuun 14. päivä iltapäivällä, samalla kellonlyömällä, kun pääsiäislampaat teurastettiin temppelissä. Ei takerruta siihen, että Jeesus sanoi olevansa haudassa kolme päivää ja kolme yötä (Mt. 12:40). Jeesus oli sapatin haudassa ja Mooseksen lain mukaan sapatin jälkeinen päivä on ensilyhteen heilutuksen, eli ensihedelmän päivä, johon Paavali siis viittaa tässä kreikan sanalla aparchee. Monelta kristityltä jää huomaamatta, että ylösnousemuksen päivä, juuri kyseinen viikon ensimmäinen päivä eli sunnuntai, oli jo Mooseksen laissa säädetty pyhä (3. Moos. 23:11). Täten Jeesuksen ylösnousemus, pyhittikö se sunnuntain, vai ensilyhteen heilutuksen päivän, jota vietetään kerran vuodessa?

Viidennentoista luvun jakeessa 34 Paavali jälleen varoittaa harjoittamasta syntiä. Kun kerran synti merkitsee Jumalan lain rikkomista (1. Joh. 3:4), eikö ole täysin selvää, että lakia tulee täten noudattaa? Jos Mooseksen laki olisi kumottu ja kristitty olisi vapaa kaikista lain vaatimuksista, olisiko mitään tarvetta varoittaa synnistä? Jakeessa 56 Paavali esittää "Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki." - jota voidaan perustellusti käyttää lakia vastaan. Synti saa voimansa laista? Miten laki, joka käskee tekemään sitä, mikä on oikein, palvomaan yksin Jumalaa, rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä, voi olla peräti synnin voima? Myönnän ja nostan kädet pystyyn, että tässä on tasan yksi jae, jota en osaa kattavasti selittää. Jos joku uskova takertuu yksin tähän jakeeseen ja ajattelee, että Paavalin sanojen perusteella laki on meille haitaksi, muistakoon, että kuningas Daavidin mukaan Toora virvoittaa sielun ja valaisee silmät (Ps. 19:8).

Luvun kuusitoista jakeessa kaksi Paavali käskee laittamaan rahaa syrjään kukin kotonaan viikon ensimmäisenä päivänä. Moni tulkitsee, että Paavali tässä puhuu sunnuntaina kirkossa kerättävästä kolehdista. Kuitenkin kreikka selvästi sanoo, että jokaisen tuli laittaa rahaa syrjään kukin tykönään, joissakin käännöksissä kotonaan. Seurakunnan yhteisestä kokouksesta ei tässä puhuta, eikä tämä jae kerro meille mitään sunnuntain pyhyydestä. Koska juutalaiset eivät käsittele rahaa sapattina, on vain järkevää, että rahaa laitetaan syrjään viikon ensimmäisenä päivänä, samalla kun hoitaa kaikki muutkin viikon raha-asiat. Koska sunnuntaista on Raamatussa niin vähän jakeita, nostetaan tämä jae kuitenkin järjestään esiin joka kerta, kun Raamatulla yritetään perustella sunnuntain pyhittämistä.

"joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi." (2. Kor. 3:6)

Tässä puhutaan uudesta liitosta, sekä kirjaimesta, kreikaksi gramma. Emme ole kirjaimen palvelijoita, vaan uuden liiton. Kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi. Hallelujaa, sanoo moni, uudessa liitossa emme vaella kirjaimen, vaan hengen mukaan, uudessa liitossa emme ole lain, vaan hengen orjia! Onko asia näin selvä? Uuden testamentin kuvaukset uudesta liitosta eivät ole syntyneet tyhjästä. Ajatus uudesta liitosta perustuu kahteen profeettojen tekstiin, Jeremian ja Hesekielin profetioihin:

"Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini (Toorani) heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä." (Jer. 31:31-34)

"Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne." (Hes. 36:26-27)

Olen jo käsitellyt sitä ajatusta, että uusi liitto solmitaan Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa. Nyt kiinnittäisin huomion siihen, että Jeremian mukaan alkukielellä Toora kirjoitetaan uudessa liitossa meidän sydämiimme. Täten Raamatun tärkein profetia uudesta liitosta julistaa, että uudessa liitossa Mooseksen laki on edelleen voimassa. Myös Hesekiel puhuu selvästi uudesta liitosta, saamme uuden sydämen, niin että vaellamme Herran käskyjen mukaan ja noudatamme Jumalan säädöksiä. Yhdenkään profetian perusteella ei voi perustella näkemystä uudesta liitosta, jossa olisi voimassa jokin toinen laki, tai jossa lain sijaan seurattaisiin henkeä.

Eikä Paavalikaan opeta sellaista. Mitä sitten tarkoittaa, että kirjain tappaa? Kirjain tappaa, kun se näyttää ja paljastaa meissä asuvan synnin. Lain täytyy tappaa meidät, jotta voimme syntyä uudesti. Kun meistä on tullut uusi luomus Kristuksessa, olemme uudestisyntyneitä ja rupeamme rakastamaan Jumalaa. Ja Jumalan rakastaminen tarkoittaa sitä, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat (1. Joh. 5:3).

Seuraavissa jakeissa (7-11) Paavali puhuu kirkkaudesta, joka poistetaan, Paavali ei puhu laista, joka poistetaan, huomaa tämä tarkkaan. Paavali myöntää, että lakikokoelma, joka tuomitsi, oli loistava, mutta evankeliumi on vielä loistavampi. Ollakseen se loistava ilosanoma, joka evankeliumi on, ikuisen elämän sanoma, ei ole tarpeellista, että laki tulee poistaa tarpeettomana sen tieltä. Kuvittele, jos laki olisi kumottu ja poistettu tarpeettomana. Tällöin ei olisi enää lakia, joka tuomitsisi meidät, ei olisi käskyä, joka langettaisi meille tuomion, täten ei olisi enää mitään syntiä, eikä mitään tarvetta pelastukselle. Armo ei edellytä, että laki täytyy poistaa sen tieltä. Jeesus sanoi toistuvasti, että mene, äläkä enää tee syntiä. Jos siis käännymme ja teemme parannuksen, otamme vastaan Jumalan ilmaisen lahjan, armon, silloin noudatamme edelleen koko sydämestämme Jumalan pyhää lakia.

Jakeessa viisitoista Paavali väittää, että juutalaisilla on peite sydämen päällä vielä nykyäänkin Moosesta luettaessa. Mikä röyhkeä väite! Vielä pahempaa, jotkut esittävät tämän perusteella, että Moosesta luettaessa sydämemme peittyy, täten ei kannata lukea Mooseksen lakia. Mitään sellaista ei Paavali esitä. Kenties Paavali oli turhautunut omiin veljiinsä ja tokaisi, että heillä on peite sydämen päällä. Kenties Paavalin aikaan juutalaisilla vielä oli peite sydämen päällä. Sanooko Paavali, että se on heillä ikuisesti? Itse en ole havainnut, että niillä juutalaisilla, joiden kanssa olen keskustellut kirjoituksista, olisi mitään peitettä sydämellä. Tämä jae on tekosyy laiskoille kristityille luistaa evankelioinnin velvollisuudesta. Luetaan juutalaiselle Jesaja 53 ja kun hän ei välittömästi rupea syömään sikaa ja käymään kirkossa sunnuntaina, tokaistaan, että minkäs teet - heillä on peite sydämellä!

Juutalaiset lukevat ja ymmärtävät kirjoituksia, mutta harva kristitty osaa heille kertoa evankeliumin kielellä, jota juutalainen saattaisi ymmärtää. Koska kristityillä on perustavaa laatua oleva virheellinen käsitys Mooseksen laista ja kolminaisuudesta, ei juutalainen voi missään tapauksessa ottaa vastaan tällaista valheellista julistusta juutalaisten kuninkaasta, joka kumosi juutalaisten pyhän lain. Vielä vähemmän voi juutalainen lähteä seuraamaan Messiasta, joka onkin peräti itse Jehova. Tästä yksinkertaisesta syystä juutalaiset eivät voi tuosta vain kääntyä kristityiksi ja luopua kaikesta, mikä on heille pyhää. Kenties Jumala onkin varjellut oman kansansa kristinuskolta tarkoituksella, jotta he eivät lähtisi seuraamaan tätä valheellista uskontoa. Mutta nyt, kuka julistaisi juutalaisille puhtaan evankeliumin raikkaan sanoman, jossa Mooseksen laki on oikealla paikallaan?

Luvussa seitsemän Paavali käskee meidän puhdistua kaikesta, mikä saastuttaa ruumista ja henkeä ja työskennellä tullaksemme täysin pyhiksi (7:1). Voiko ruumiin saastuttamista irrottaa Mooseksen lain puhtaussäädöksistä? Voiko se nyt uudessa liitossa tarkoittaa jotakin muuta, kuin erottaa Mooseksen lain mukaan puhdas saastaisesta? Saako nyt koskea kuolleeseen peseytymättä tai syödä raatoja? Kun kerran Paavali käskee meidän tulla täysin pyhiksi, voiko mikään muu kuin Mooseksen laki määritellä, mitä tuo pyhä tarkoittaa?

Siirrymme käsittelemään Paavalin kirjettä galatalaisille. Etkö ole lukenut Galatalaiskirjettä? Etkö kuule, mitä Paavali kirjoittaa galatalaisille, noille judaistisille fariseuksille? Eikö Paavali kirjoita Galatiaan, että olet langennut pois armosta, jos noudatat Mooseksen lakia? Eikä hän sano, että olet kirottu, jos noudatat Mooseksen lakia? Miksi yrität lain avulla tulla vanhurskaaksi? Eikö tuo messiaaninen oppi ole tismalleen sitä valeopetusta, josta Paavali moitti Galatian seurakuntaa? Tässä vain muutama otos siitä, mitä saan usein kuulla. Useimmat näistä lausahduksista eivät perustu itse Paavalin kirjeeseen, vaan Lutherin surulliseen kommentaariin ja kirkon ikivanhoihin tulkintoihin. Tutkitaan siis tarkkaan, mitä Paavali todellisuudessa kirjoittaa Galatalaiskirjeessä.

Paavali käy suoraan asiaan ja hämmästelee, miksi galatalaiset ovat niin pian luopumassa ja kääntymässä toiseen evankeliumiin (1:6). Galatalaisten harhaoppi on vakava, peräti toinen evankeliumi. Jos galatalaisten harhaopetus olisi ollut vain minun esittämäni näkemys, että sapatti tulee pyhittää ja ruokasäädöksiä tulee noudattaa, olisiko se ollut peräti toinen evankeliumi? Miten evankeliumin totuutta uhkaa mitenkään sellainen opetus, jos joku uskoo, että koko Mooseksen lakia tulee noudattaa? Selvitämme tuonnempana, mitä tarkalleen nämä valeveljet opettivat galatalaisille.

Toisessa luvussa Paavali kertoo Pietarin tekopyhyydestä. Pietari oli aterioinut pakanoiden seurassa, kunnes joukkoon saapui juutalaisia. Nyt Pietari aterioi vain heidän seurassaan. Tämä oli Paavalin mielestä niin vakava asia, että Paavali moitti Pietaria julkisesti ja julisti:

"Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" (2:14)

Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut nämä jakeet kristityn suusta, joka esittää, että pakanan ei tule noudattaa juutalaisia tapoja. Sellaistako Paavali opettaa? Että pakanoiden tavat ovat hieno ja toivottava asia, mutta juutalaisten tavat ovat pahasta? Ensinnäkin muistetaan Pietarin synti, hän oli tekopyhä, joka ei aterioinut pakanoiden seurassa. Mooseksen laissa ei kielletä pakanoiden kanssa seurustelua, josta Pietari jo oli Apt. 10 saanut opetuksen. Nyt hän ei edelleenkään ymmärtänyt tätä asiaa. Seuraavassa jakeessa Paavali sanoo, että me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä. Juutalaisten tavat täten Paavalin mielestä ovat hyvä asia, pakanoiden tavat syntiä. Ja nyt siis Paavali moittii Pietaria siitä, että tämä, juutalainen, ei noudata juutalaisten vanhurskaita tapoja, vaan pakanoiden syntisiä tapoja, silti edellyttää pakanoita noudattamaan juutalaisten vanhurskaita tapoja. Tämän enempää rautalangasta en osaa vääntää tätä asiaa.

Jos kerran seurakunnassa oli niin suuri synti asettaa rajoituksia sen suhteen, kenen kanssa saa aterioida, miksi kirkossa tiukat säädökset määrittelevät edelleen, kuka saa käydä yhteiselle aterialle ehtoollispöytään? Eikö tällainen käytös ole tismalleen mistä Paavali moitti Pietaria?

Paavali esittää jälleen monta kertaa, että ketään ei julisteta vanhurskaaksi lain tekojen perusteella (2:16) ja jos pelastus ansaitaan lain avulla, Kristus onkin kuollut turhaan (2:21). Ilmeisesti siis näiden "judaistien" harhaoppi koski juuri tätä, opetettiin pelastusta tekojen kautta. Kukaan tuntemani ns. messiaaninen ei opeta tällaista. Paavali esittää, että hän on lain välityksellä kuollut laille (2:19). Miten siis on, jos olemme kuolleet laille, saammeko tehdä syntiä ja rikkoa lakia? Kuten aiemmin olemme jo havainneet, Paavalin vastaus on ehdottoman jyrkkä ei missään tapauksessa (Room. 6:1,2,15). Täten vaikka olisimme kuolleet laille - olemme armosta vapaat lain tuomiosta - saamme edelleen noudattaa koko sydämestämme Jumalan pyhää, vanhurskasta ja hyvää lakia.

Kolmannessa luvussa Paavali tivaa galatalaisilta, että saivatko he Hengen tekemällä lain vaatimia tekoja, vai uskon välityksellä (3:2)? Paavali vetoaa jälleen Aabrahamin, joka julistettiin vanhurskaaksi uskon välityksellä (3:6). Vielä pahempaa meidän judaistien kannalta on, että jakeessa kymmenen Paavali väittää niiden olevan kirouksen alaisia, jotka "perustautuvat" lain tekoihin! Siitäs saitte fariseukset, Paavali ruoskii teitä evankeliumin piikikkäällä ruoskalla vasten kasvoja! Vai ruoskiiko sittenkään?

Mitä tarkoittaa lain tekoihin perustautuminen? Voin kertoa omakohtaisen esimerkin. Kuvittelen noudattavani Mooseksen lakia parhaan kykyni mukaan, mutta en ole koskaan perustanut pelastustani omiin lain tekoihin, vaan yksin Kristuksen armoon. En täten hetkeäkään kuvittele pelastuvani omien suoritusteni ansiosta, moitteettoman lain noudattamisen ansiosta. Laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä, sen noudattamisesta saa suuren palkan, sitä on ilo noudattaa ja rakastan sitä koko sydämestäni, mutta rakastan Jeesusta vielä enemmän. Jos huomaan rikkoneeni lakia, teen kaikkeni parantaakseni tapani, mutta en jää maahan makaamaan ja ruoskimaan itseäni. Luotan joka päivä yksin Jumalan armoon.

Joten miten minä judaisti ja lakihenkinen fariseus (kuulemma) mukamas perustaudun lain tekoihin? En mitenkään. Galatalaisia kuitenkin selvästi johdettiin harhaan, joku opetti heille ilmeisesti, että lain kautta voi ansaita pelastuksen, mikä pahempaa, leikkaamalla esinahan saattoi lunastaa ikuisen elämän. Tämä oli se vakava harhaoppi, jota Paavali vastusti, ei sellainen opetus sinänsä, että Mooseksen lakia tuli noudattaa.

Paavali siteeraa tässä kohtaa Tooraa, joka sanoo, että olet kirottu, jos et noudata kaikkea mitä laissa on kirjoitettuna (5. Moos. 28:15). Monet kääntävät koko ajatuksen päälaelleen, nyt olet kirottu, jos noudatat Tooraa. Toiset korostavat, että koska olet kirottu, jos et noudata KAIKKEA mitä Toorassa on säädetty, on peli menetetty jo alkumetreillä ja on samantekevää, mitä käskyä noudatat ja mitä et, jos rikot ainuttakin käskyä. Itse järkeilen, että koska 5. Moos. 28 on luvattu suurenmoiset siunaukset Jumalan pyhän lain noudattamisesta, ja vastaavasti kolminkertainen määrä kirouksia sen rikkomisesta, on vain järkevää pyrkiä noudattamaan koko lakia kaikella ymmärryksellään ja voimalla, niin tarkkaan kuin mahdollista.

Jakeessa kolmetoista Paavali tähdentää, että Kristus on vapauttanut meidät lain kirouksesta. Mikä on lain kirous? Eikö edellä Toorassa määrätyt kiroukset? Kovin mahdollinen rangaistus lain rikkomisesta - kuolema - josta meidät on Kristuksen sovitustyön ansiosta armahdettu? Jakeessa viisitoista Paavali esittää, että kukaan ei voi kumota liittoa. Nyt kuitenkin kirkko opettaa, että vanha liitto lakeineen on kumottu. Paavali jatkaa, että laki ei voi tehdä lupauksia mitättömäksi. Laki on meidän kasvattajamme (jae 24), joka johtaa Kristukseen. Nyt kun usko on saapunut, emme ole enää kasvattajan alaisuudessa.

Emme siis ole lain alla, kuten Paavali opettaa kerta toisensa jälkeen - johon olen kerta toisensa jälkeen sanonut, että miten siis on, saammeko tehdä syntiä, kun emme ole lain, vaan armon alla? (Room. 6:1,2,15) Emme  ole lain alla, ja lain alla on ilmaisu, jonka Paavali itse on keksinyt. Lain alla oleminen ei tarkoita samaa kuin "olla velvollinen noudattamaan lakia", kuten käy selvästi ilmi jakeista Room. 6:1,2,15. Mitä jos "lain alla" tarkoittaa "laissa määrätyn rangaistuksen alainen"?

Neljännessä luvussa Paavali kirjoittaa, että olimme maailman alkeisvoimien orjuuttamia. Luther surullisessa kommentaarissaan tulkitsee tämän tarkoittavan Mooseksen lain orjuutta. Jakeessa kahdeksan luemme kuitenkin, että "silloin kun ette tunteneet Jumalaa" - galatalaiset eivät olleet juutalaisia, vaan he olivat pakanoita, joten he eivät koskaan voineet olla Mooseksen lain orjia. Paavali ihmettelee, kuinka nämä jälleen kääntyvät takaisin heikkojen ja köyhien alkeisvoimien orjuuteen (jae 9) ja pitävät tarkasti vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista (jae 10). Lutherin mukaan näillä ajoilla tarkoitetaan sapatteja ja Mooseksen laissa säädettyjä juhlapyhiä. Miten pakanataustaiset galatalaiset voisivat jälleen kääntyä näiden puoleen, kun eivät koskaan olleet harjoittaneet juutalaisuutta?

Jälleen jakeessa kaksitoista Paavali kehottaa tulemaan hänen kaltaisekseen. Eikö Paavali kiiruhtanut ehtiäkseen Shavuotiksi Jerusalemiin (Apt. 20:16)? Mutta nytkö siis hänestä ei pitäisi ottaa mallia, eikä viettää mitään "juutalaisten pyhiä"?

Paavali kertoo paljon kieroon väännetyn vertauksen Haagarista ja Saarasta (4:21-31). Tässä orjattaren poika on syntynyt lihan mukaan, vapaan naisen lupauksen mukaan. Haagar edusti Aabrahamin suunnitelmaa omin voimin hieman auttaa Jumalaa lupauksen toteuttamisessa, jälkeläisen saamisessa. Tämä yritys epäonnistui ja Haagarin poika Ishmael karkotettiin. Saaran poika, Iisak, taas oli lupauksen lapsi ja Paavali tähdentää, että me emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan. Koska Paavali esittää tässä Haagarin edustavan Siinain vuorta Arabiassa, joka vastaa nykyistä Jerusalemia, joka on lapsineen orjuudessa, moni käsittää virheellisesti Haagarin tässä vertauksessa edustavan lain noudattamisen orjuutta. Mutta mistään kohtaa Raamattua emme voi lukea ainuttakaan kuvausta Jumalan pyhän lain noudattamisen orjuudesta, koko ajatus on täysin mahdoton.

Haagar kuvasi kapinaa Jumalaa vastaan, tottelemattomuutta, jotten Haagarilla, olkoonkin Siinai Arabiassa, ei ollut mitään tekemistä lain pyhien käskyjen noudattamisen kanssa.

Viidennessä luvussa Paavali julistaa Kristuksen vapauttaneen meidät vapauteen. Tähän jakeeseen viitataan useasti ja esitetään, että Paavali tässä kutsuu meitä vapauteen ulos lain hirvittävästä orjuudesta. Mutta missään kohtaa tätä kirjettä tai missään muuallakaan, ei lain noudattamista kertaakaan kuvat orjuudeksi, joksikin, josta meidän tulisi vapautua. Mistä meidät sitten on vapautettu? Synnistä, kuolemasta, perkeleestä ja ikuisesti kadotuksesta. Miksi se ei riitä?

Paavali korostaa ajatusta, että jos ympärileikkaatte itsenne, Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi (5:2). Selvä homma, sakset pois. Paavali jatkaa, että jos ympärileikkaat itsesi, olet velvollinen noudattamaan koko lakia. Jälleen jae, johon vedotaan, ikään kuin käänteinen olisi totta - jos et ympärileikkaa itseäsi, ei sinun tarvitse lakia noudattaa, lain noudattaminen on pakollista ainoastaan ympärileikatuille, mutta Paavali ei opeta mitään sellaista. Ilmeisesti judaistiset valeveljet opettivat, että ympärileikkaus pelastaa, eikä mitään muuta vaadita. Tällaisen väärän opetuksen Paavali torjuu kovin sanoin. Myöhemmin Paavali tähdentää, että eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat toisia, itsekään noudata lakia (Gal. 6:13). Joten eikö selvästi Paavalin mielessä ole huono asia, jos ei noudata lakia?

Paavalin terävä kieli jatkuu, ja nyt hän sanoo niiden peräti langenneen pois armosta, jotka tahtovat lain kautta tulla vanhurskaiksi (5:4). Joten jälleen Paavalin ongelma on opetus, jonka mukaan lakia noudattamalla pelastuu, ei niinkään se, että lakia nyt vain tulisi noudattaa. Paavali listaa joukon paheita, joita seuraamalla ei pelastu (5:19-21), sekä joukon Hengen hedelmiä (5:22-23), joita vastaan ei ole laki. Paavali siis sanoo, että laki ei ole Hengen hedelmiä vastaan. Mutta eikö kirjain tapa, eikö laki saa aikaan vihaa? Huomaamme nyt, miten perusteellisesti Paavalin näkemystä laista on väännetty vuosituhansien aikana kirkon toimesta kieroon niin, että koko Paavalin opetus on saatu käännettyä komeasti päälaelleen. Jos kerran laki ei ole Hengen hedelmiä vastaan ja laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä, eikö ole vain järkevää pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin noudattamaan lakia?

Kuudennessa luvussa Paavali mainitsee ohimennen Kristuksen lain (6:2), mutta missään kohtaa Kristuksen lakia ei määritellä, eikä sellaista ajatusta esitetä missään kohtaa, että Kristuksen laki on nyt syrjäyttänyt Mooseksen lain. Paavali toistaa ajatuksensa, että ympärileikkaus ei ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus (6:15). Paavali toivottaa rauhaa Jumalan Israelille (6:16), joka on raamatullinen nimitys yhdelle pyhälle apostoliselle seurakunnalle, kirkko ei ole.

Luettuamme Galatalaiskirjeen huolellisesti huomaamme, että pahus, Paavali ei tässäkään kirjeessään puhu sanaakaan lakia vastaan, eikä esitä, että sikaa saa nyt syödä, tai että sunnuntaina tulisi käydä kirkossa. Suurin syypää virheelliseen näkemykseen Galatalaiskirjeen sisällöstä on Luther kommentaareineen, joita edelleen jostain syystä siteerataan laajasti kaikista Lutherin teologiaan liittyvistä ilmiselvistä ongelmista huolimatta. Kuka uskaltaisi haastaa tämä saksalaisen uskonpuhdistajan karismaa?

Muissa kirjeissään Paavali ei juurikaan ota kantaa tämän teoksen kantaviin kysymyksiin, Kolossalaiskirjeen jakeita 2:16-17 käsittelimme jo ruokasäädöksiä koskevassa luvussa. 2:20-23 lainataan usein, ikään kuin Paavali tässä puhuisi Mooseksen lain käskyjä vastaan. Lainataan ne kokonaisuudessaan: 

"Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: "Älä tartu, älä maista, älä koske!" -sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta-ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi."

Jälleen on mainittu maailman alkeisvoimat, jotka ainoastaan Lutherin mielestä tarkoittavat Mooseksen lain säädöksiä. Toki mainitaan käskyt kuten "älä tartu, älä maista, älä koske" - jotka kaikki löytyvät Mooseksen laista, spitaaliseen ei saanut tarttua eikä koskea, sikaa ei saanut maistaa jne. Mutta Paavali jatkaa, että nämä ovat ihmisten käskyjä ja oppeja, täten Mooseksen lain, eli Jumalan lain säädöksistä ei voi olla kyse. Huomaamme viimeisestä jakeesta, että nämä ovat askeettisia ruumiin kuritukseen tähtääviä ihmisoppeja, joita Paavali vastustaa. Näillä käskyillä ei ole mitään tekemistä Mooseksen lain käskyjen kanssa.

Toisesta tessalonikalaiskirjeestä voisimme nostaa esiin toisen luvun kuvauksen laittomuuden ihmisestä. On syytä lainata sekin kokonaisuudessaan:

"Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen." (2. Tess. 2:3-12)

Kuka on tämä laittomuuden ihminen ja mitä laittomuuden ihminen tarkoittaa? Onko se joku judaisti, joka vaatii uskovilta Mooseksen lain käskyjen noudattamista, vai päinvastoin opettaja, joka opettaa laittomuutta? Tässä sanotaan, että laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa. Mitä jos tämä laittomuuden salaisuus on vaikuttanut kirkossa ensimmäisiltä vuosisadoilta asti? Eikö Luther, joka opetti, että Kristuksessa ympärileikkaukset, sapatit, Toorat ja profeetat on kumottu, vaeltanut suoraan tässä samassa laittomuuden hengessä?

Toki laittomuuden ihminen on aikojen lopulla asettuva temppeliin ja julistaa olevansa itse Jumala, onko tämä pakko tulkita aivan kirjaimellisesti? Antikristus, joka julistaa olevansa Jehova ja asettuu temppeliin, on varmasti lopun aikoina melkoinen ilmestys. Mutta Jeesuksen opetus siitä, että väärät profeetat ovat susia lammasten vaatteissa, tarkoittaa sitä, että suurin osa laittomuuden ihmisistä ei ole aivan näin röyhkeitä, että julkisesti julistavat olevansa jumalia. Opettajat kuten Luther ovat jo ansiokkaasti julistaneet laittomuuden salaisuutta. Miten on mahdollista, että ajatusta siitä, että Mooseksen lakia ei ole kumottu, pidetään kirkossa täysin absurdina, jopa naurettavana?

Huomaamme, että laittomuuden salaisuus on todellakin kirkossa ajettu läpi valheen kaikella voimalla, tunnusteoilla, ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä. Mitä vaaditaan, ennen kuin kirkko herää harhoistaan?

Tässä olivat Paavalin kirjeet, ja mitä niissä sanotaan Mooseksen laista. Muissa kirjeissä lakia ei juurikaan käsitellä, poikkeuksena jo lainatut Johanneksen lausumat, että synti merkitsee Jumalan lain rikkomista (1. Joh. 3:4) ja että rakkaus Jumalaan on sitä, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat (1. Joh. 5:3)

Jäljellä on enää yksi jae, Heprealaiskirjeestä:

"Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos." (Hepr. 7:12)

Monen keskustelun jälkeen vastustajani vetoavat itsepäisesti tähän jakeeseen, ikään kuin se ratkaisisi koko asian. Jeesus itse on opettanut, että ei tullut kumoamaan lakia, Paavali opettaa, että emme kumoa lakia, mutta nyt, kesken keskustelun Jeesuksen ylimmäisestä pappeudesta, Heprealaiskirjeen kirjoittaja ilmoittaa pappeuden muuttuessa lain muuttuvan. Tämän jakeen perusteellako meidän tulisi nyt syödä joulukinkkua ja käydä sunnuntaina kirkossa?

Koko kontekstissa on selvää, että kyse on vain ja ainoastaan siitä, voiko Jeesus toimia ylipappina. Kirjoittaja vääntää rautalangasta, että Jeesus voi toimia ylipappina, koska hän on ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, joten Aaronin pappeutta koskevat säädökset eivät koske häntä, eihän hän ole Aaronin, vaan Juudan sukua, jonka suvun papeista Mooses ei puhunut mitään. Täten, Jeesus voi toimia ylipappina.

Jos Heprealaiskirjeen kirjoittajan sanoma oli, että pappeuden vaihtuessa Mooseksen laki kumotaan ja korvataan jollakin toisella lailla, hän ei missään kohtaa käsittele tämän lain muutoksen seurauksia. Koko keskustelu on vain ja ainoastaan siitä, voiko Jeesus toimia ylipappina. Joten tämä jae on klassinen esimerkki jakeesta, joka tulkitaan kirjaimellisesti ja irti kontekstista.

Laki täten koko Uuden testamentin opetuksen mukaan, on pyhä, vanhurskas, hyvä, täydellinen ja ikuinen laki, jota ei ole kumottu ja jota meidän tulee edelleen noudattaa, niin kauan kunnes taivas ja maa katovat, jos rakastamme Jumalaa.

Sisällysluettelo

Luku 6 - Mooseksen laki Kirjoituksissa