Luku 7 - Herran juhla-ajat

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä." (3. Moos. 23:1,2)

Tästä luvusta löytyvät kaikki Herran juhlapyhät. Ensimmäinen juhla on sapatti:

"Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin." (3. Moos. 23:3)

On huomattavaa, että juhlista ensimmäinen on sapatti, jota on jo perusteellisesti käsitelty aiemmissa luvuissa. Onkin suurenmoinen asia, että saamme kerran viikossa viettää tätä suurta juhlaa. Tässä kohtaa lakia ensimmäisen kerran käsketään pitää sapattina pyhä kokous. Kuten jo on todettu, mitään käskyä kokoontua kirkossa jumalanpalvelukseen sunnuntaina ei löydy mistään kohtaa Raamattua, sen sijaan sapattina tulee seurakunnan kokoontua pyhään kokoukseen. Heprealaiskirjeessä muistutetaan pitämään kiinni pyhistä kokouksista (Hepr. 10:25). 

Seuraavaksi listataan kaikki muut suuret juhlat, jotka voi jakaa kevään ja syksyn juhliin. Kevään juhlia ovat pääsiäinen (Pesach), happamattoman leivän juhla (Hag haMazot), ensilyhteen heilutus (Yom bikkurim) ja helluntai (Shavuot). Syksyn juhlia ovat pasuunansoiton juhla (Yom teruah/Rosh hashanah), suuri sovituspäivä (Yom Kippur) ja lehtimajanjuhla (Sukkot). Nämä ovat ainoat Toorassa määrätyt juhlapyhät, luonnollisesti Toora ei tunne kristillisen kirkon joulua, juhannusta tai kynttilänpäivää, eikä myöskään juutalaisten hanukkaa tai purimia.

Sapatin jälkeen seuraava juhla on pääsiäinen, joka nimenä on kristityille tuttu, mutta sen Tooraan perustuva käsky saattaa olla vieraampi, juutalaisista traditioista puhumattakaan. Kyseessä on yksi kristittyjen pyhimmistä juhlista, samoin juutalaisuudessa tämä juhla on erittäin pyhä. Eri kalentereiden vuoksi juhlat osuvat vain harvoin samaan aikaan. Onkin harmi, että kristityt ja juutalaiset viettävät tätä juhlaa eri aikaan. Viettävätkö messiaaniset juutalaiset sitten pääsiäistä kaksi kertaa vuodessa, vai valitsevat jomman kumman kalenterin? Jos Jeesus ristiinnaulittiin Nisan kuun 14. päivä, eikö hänen ristinkuolemaa tulisi muistaa Nisan kuun 14. päivä, eikä kirkon säätämänä perjantaina?

"Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi. Ja saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla Herran kunniaksi; syökää happamatonta leipää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako." (3. Moos. 23:5-7)

Perusteellisemmin pääsiäisestä säädetään Exoduksessa (2. Moos. 12:1‭-‬28). Iltahämärissä tulee syödä vuoden vanha virheetön uros karitsa tulessa paistettuna kitkerien yrttien ja happamattoman leivän kera. Happamattoman leivän juhlaa ei voi erottaa pääsiäisestä, vaikka ne periaatteessa ovatkin kaksi eri juhlaa. Kuitenkin jo pääsiäisateriaan mennessä tulee talosta olla kaikki hapan putsattuna ja aterialla on nautittava happamatonta leipää. Seuraavana päivänä on ensimmäinen happamattoman leivän juhlan päivä, pyhä kokous. Happamatonta leipää syödään seitsemän päivää ja seitsemäntenä päivänä on jälleen pyhä kokous.

Olen ollut ortodoksijuutalaisella pääsiäisen seder-aterialla, karaiittijuutalaisella aterialla, sekä näiden jonkinlaisella välimuodolla (omassa kodissani). Tradition mukainen seder-ateria kestää koko illan, maljoja ja yrttejä on paljon, säädetyt rukoukset ja tekstit luetaan tarkasti. Kyllä tällainen täyspitkä seder-ateria on todella hieno perinne ja siinä tulevat pääsiäisen raamatulliset taustat varmasti tutuksi. Joku toinen taas saattaa pitää tällaista virallista ja kaavamaista juhlintaa liian jäykkänä. Karaiitit taas keskittyvät viettämään ainoastaan Toorassa säädetyt elementit lisäämättä niihin mitään. Kukin tyylillään, jos seuraa sitä, mitä Raamatussa on säädetty, ei voi mennä metsään ja hyvä ateria rakkaiden ihmisten seurassa on tässä kuten kaikissa juhlissa se tärkein asia. Herran käskyä unohtamatta.

Pääsiäistä vietetään Egyptistä vapautumisen muistoksi luonnollisesti ja onkin hyvä idea lukea vähintään 2. Moos. 12:1-28, vielä mieluummin Exoduksen päätapahtumat joko tiivistelmänä, tai sitten valikoituina pätkinä. Mooseksen kutsuminen, Egyptin orjuus, vitsaukset, karitsan veri ja vapautuminen orjuudesta ovat keskeiset kertomukset.

Aterialla ei saa nauttia mitään hapanta (chametz), joka tarkoittaa juutalaisessa ajattelussa hiivalla kohotettua viidestä viljasta, vehnästä, ohrasta, kaurasta, rukiista tai speltistä valmistettua mitä tahansa ruokaa tai juomaa. Jotkut juutalaisten lahkot lisäävät näihin myös riisin ja maissin. Huomaa että ainoastaan hiivalla hapatettu tuote on kielletty, leivinjauhetta ei lasketa hapatteeksi. Perinteinen happamaton leipä valmistetaan vehnäjauhoista, oliiviöljystä, vedestä ja suolasta. Taikina kaulitaan ohueksi ja paistetaan uunissa tai pannulla rapeaksi. Valmis tuote muistuttaa hieman pizzapohjaa. Veteen sekoitettu jauho valmistetaan mahdollisimman nopeasti, jotta se ei vahingossakaan rupeaisi käymään ilman hiivaa.

Yleensä juutalaisessa kodissa on pääsiäistä varten oma astiasto, näin varmistetaan että milligrammaakaan hapanta ei tule vahingossakaan syötyä. Itse tykkään vain tiskata astiat huolella.

On olemassa myös chametzin pakanalle myymisen perinne. Hapantuotteet myydään pakanalle ja ostetaan sitten takaisin happamattoman leivän juhlan jälkeen, mikäli ei raaski polttaa niitä tai omistaa niitä suuren määrän.

Koska olut ja viski valmistetaan ohrasta hiivan avulla käymällä, ovat molemmat juomat pääsiäisenä chametz, eli kiellettyjä. Erikseen sertifioidut "pääsiäiseksi kosher" (kosher le pesach) viinit ovat sallittuja ja jopa tradition mukaan vaadittuja.

Kevätsiivouksen juutalaiset valmistavat todella huolellisesti. Kaikki hapan imuroidaan, lakaistaan ja pyyhitään keittiöstä ja muualta kodista ja lopulta poltetaan. Perheen äiti piilottaa tarkoituksella leivän muruja kotiinsa, jonka lapset etsivät ja sitten polttavat. Koko perhe osallistuu tähän kevään ensimmäiseen juhlaan valmistautumiseen. Israelissa ruokakaupoissa viikko ennen pääsiäistä ei edes myydä mitään hapanta. Vaikka olisi tottunut syömään paljon leipää ja pastaa, ei viikko ilman hapantaikinaa yleensä tuota mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia kenellekään.

Kaikki pääsiäisaterian ruuat valmistetaan hyvissä ajoin ja itse ateria aloitetaan auringonlaskun aikaan kun perheen äiti sytyttää kaksi kynttilää, aivan kuten sapattiaterialla. Suurin osa juutalaisuuden eri lahkoista ei nauti enää pääsiäisenä lammasta, koska kokevat, että pääsiäislammas tuli teurastaa temppelissä. Tukea tälle näkemykselle löytyy Esran kirjasta, jossa kerrotaan pappien teurastaneen lampaat (Esra 6:19-21):

"Sitten pakkosiirtolaiset viettivät pääsiäistä ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä. Sillä papit ja leeviläiset olivat yhtenä miehenä puhdistautuneet, niin että he kaikki olivat puhtaat. Ja he teurastivat pääsiäislampaan kaikille pakkosiirtolaisille, veljillensä papeille ja itsellensä. Ja sitä söivät kaikki pakkosiirtolaisuudesta palanneet israelilaiset sekä kaikki, jotka olivat eristäytyneet maassa asuvien pakanain saastaisuudesta ja liittyneet heihin etsiäkseen Herraa, Israelin Jumalaa."

Pääsiäislammas tässä on yksikössä, joka tarkoittaisi kirjaimellisesti yhtä lammasta koko kansaa varten. Monet kristityt lukevatkin, että on vain yksi Jumalan Karitsa, yksi lammas koko maailmaa varten. Tähän vedoten jotkut eivät koe asialliseksi nauttia pääsiäisenä lammasta alkuunkaan, koska meillä on vain yksi pääsiäislammas, toiset nimenomaan kokevat lampaan välttämättömäksi. Jotkut vetoavat siihen, että "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi" (1. Moos. 22:8).

Kun erimielisyydet on selvitetty, voi itse seder-ateria alkaa. Pöydällä on juutalaisen tradition mukaan kovaksi keitetty kananmuna, piparjuurta (Maror), salaatinlehti (Chazeret), persiljaa (Karpas), lampaan luu (Zeroah) niillä jotka eivät nauti lammasta ja Charoset, joka on omenasta, päärynöistä, pähkinöistä ja viinistä valmistettu seos.

Itse Seder-aterian järjestys on tarkkaan säädetty enkä tässä käy kaikkia rituaaleja läpi, järjestys poikkeaa eri juutalaisilla lahkoilla toisistaan ja saatavilla on Haggadah-kirjoja, joissa on koko järjestys esitettynä, kaikki Raamatun tekstit ja rukoukset listattuna. Exoduksesta on määrä keskustella yli puolenyön. 

Happamatonta leipää syödään viikon verran ja seitsemäntenä päivänä on jälleen pyhä kokous, jolloin ei saa tehdä työtä. Seitsemäntenä päivänä muistellaan meren halkaisua ja matkaa kohti luvattua maata.

Myös ensilyhteen heilutus nivoutuu yhteen pääsiäisen ja happamattoman leivän juhlan kanssa, papille tulee tuoda ensilyhde sadosta ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä. Fariseuksilla ja saddukeuksilla on erimielisyyttä siitä, mihin päivään tällä sapatilla viitataan. Tarkoittaako se viikkosapattia, vai happamattoman leivän juhlan ensimmäistä päivää, jota myös kutsutaan sapatiksi? Saddukeukset pitivät kiinni ensimmäisestä laskutavasta ja fariseukset toisesta. Nykyään täten ensilyhteen heilutus on rabbiinisilla juutalaisilla aina happamattoman leivän juhlaa seuraava päivä, mutta juhlalla ei enää ole juutalaisuudessa kovin suurta merkitystä, paitsi että siitä lasketaan päiviä helluntaihin. Esimerkiksi Chabad ei suuressa juhlia koskevassa artikkelissaan mainitse sanallakaan ensilyhteen heilutusta.

Kristityille merkitystä luulisi olevan, olihan Jeesuksen ylösnousemus juuri viikon ensimmäisenä päivänä ensilyhteen heilutuksen päivänä. Harva kristitty on koskaan kuullutkaan mistään ensilyhteestä, koska kaikki huomio on kiinnittynyt vain siihen, että päivä oli sunnuntai. Paavali viittaa Korinttolaiskirjeessä ensilyhteen heilutukseen, Kristukseen ensihedelmänä (1. Kor. 15:20).

Pääsiäinen täten, jos se oli päivä, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin ja hän nousi ylös kuolleista ensilyhteen heilutuksen päivänä, eikö olisi vain järkevää viettää näitä juhlia Mooseksen laissa säädetyllä tavalla Nisan kuun 14. päivä, sen sijaan, että pääsiäisviikolla ristiinnaulitsemista muisteltaisiin aina pitkänäperjantaina? On totta, että pääsiäinen sai täyttymyksensä Jeesuksessa. Paavalin mukaan Kristus on meidän pääsiäislampaamme (1. Kor. 5:7-8). Onko tällöin järkevää viettää juhlaa, jolla enää ei ole juuri mitään tekemistä Mooseksen lain säädöksen kanssa?

Ensilyhteen heilutuksen päivästä käsketään laskea seitsemän viikkoa, viisikymmentä päivää (3. Moos. 23:15,16), jota kutsutaan Omerin laskemiseksi, jonka jälkeen vietetään viikkojuhlaa, Shavuotia eli helluntaita. Helluntai on pääsiäisen ohella toinen raamatullinen juhla, joka jossakin muodossa on jäljellä kristillisessä perinteessä. Juutalaisilla on viidenkymmenen päivän laskemiseen erilaisia lapsille tarkoitettu adventtikalenterin tapaisia laskureita, sekä tietenkin älypuhelinsovelluksia, mutta kristityt jostain syystä eivät laske kirjaimellisesti näitä päiviä.

Helluntaina vuodatettiin Jerusalemissa sinne kokoontuneiden juutalaisten ylle Pyhä Henki, joten kaikki kevään juhlat ovat jo saaneet täyttymyksensä Kristuksessa. Täten on vain järkevää viettää niitä Toorassa säädetyllä tavalla.

Shavuot juutalaisen käsityksen mukaan on lain antamisen juhla, vaikka suoraan näin ei sanota missään kohtaa Raamattua. Kristityt näkevät suotta tässä kontrastin lain ja hengen välillä ja esittävät, että kun laki annettiin, kolmetuhatta ihmistä kuoli, mutta kun henki vuodatettiin, kolmetuhatta miestä kastettiin. Kolmetuhatta miestä ei kuollut välittömästi lain antamisen jälkeen ja hekin kuolivat rikottuaan lakia. Juutalaisuudessa laki on suuri lahja, eikä mitään kontrastia ole Hengen vuodattamiseen. Molemmat tuovat meidät lähemmäksi Jumalaa. Kyse on kahdesta suuresta lahjasta, laista ja hengestä. Täten helluntaina voi aivan hyvin pitää kiinni siitä traditiosta, että se on lain ja hengen antamisen juhla, vaikka itse lain antamista juuri helluntaina ei Raamatusta löydykään suoraan.

Helluntaina juutalaiset syövät maitotuotteita, joka muistuttaa siitä, kuinka Siinailla kansa sai nauttia Tooran ravitsevasta maidosta. Perinteenä on helluntaina lukea Tooraa koko yö, jota varten on saatavilla Tikkun Le'il Shavuot -niminen teos. Synagoogassa luetaan kymmenen käskyn antamisesta Siinailla. Myös Ruutin kirja luetaan.

Syksyn juhlista ensimmäinen on pasuunansoiton juhla (3. Moos. 23:24,25), josta Toorassa ei ole paljon säädetty. Käsky on pitää pyhä kokous seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä ja puhaltaa pasuunaan. Miksi pasuunaan tulee puhaltaa? Sen me saamme selville Jeesuksen toisessa tulemisessa, kun Messias tulee takaisin ja puhaltaa itse suureen pasuunaan. Nykyään juutalaisuudessa pasuunansoiton juhla tunnetaan Rosh Hashanana, eli siis uutena vuotena. Raamatun mukaan vuosi alkaa ensimmäisestä kuusta keväällä ja nyt pitäisi uutta vuotta juhlia seitsemännessä kuussa, mistä syystä monet literalistit viettävät mieluummin Yom Teruah -juhlaa, eli siis pasuunan soiton juhlaa.

Kaikki juutalaiset perinteet tämän juhlan osalta liittyvät kuitenkin uuteen vuoteen. Aterialla syödään makeita ruokia, jotta Jumala soisi meille makean uuden vuoden. Viini on makeaa viiniä. Omenoita ja rusinoita dipataan hunajaan. Juhla on sekä iloinen että vakava, toisaalta iloinen, koska iloitsemme uudesta vuodesta, toisaalta vakava, koska tänä päivänä Jumala tuomitsee meidät ja päättää kohtalostamme tulevalle vuodelle.

Tashlich-seremoniassa kastaudutaan veteen, jotta syntimme pyyhittäisiin pois. Kymmenen päivää pasuunansoiton juhlasta suureen sovituspäivään ovat katumuspäiviä, jolloin pyrimme mahdollisimman oikeamieliseen käytökseen. Näin juutalaiset ajattelevat varmistavansa itselleen suotuisan tuomion.

Seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on suuri sovituspäivä, Yom Kippur (3. Moos 23:27-32). Käsky on pitää silloin pyhä kokous, työtä ei saa tehdä ja se on oleva paastopäivä. Juutalaiset käsittävät, että ruokaa ei saa syödä, eikä edes vettä juoda, peseytyminen, nahkakengät ja kaikki mukavuudet on kielletty. Tämä on edelleen juutalaisilla vuoden yksi pyhimmistä päivistä. Luonteeltaan se on ainoa, joka nykyisen tradition mukaan ei ole hilpeä ja iloinen juhla, vaan surumielisempi katumusjuhla.

Juhla-ateria syödään ennen suurta sovituspäivää. Silloin myös lahjoitetaan rahaa hyväntekeväisyyteen. Kaparot-rituaalissa heilutetaan kanaa pään ympäri, uskokaa tai älkää, ja sanotaan, että tämä kana tuokoon minulle sovituksen.

Synagoogassa ollaan lähes koko päivä rukouksen äärellä. Pääpaino on katumuksessa ja syntien tunnustamisessa. Joonan tarina, jossa ajatuksena on Niiniven kaupungin katumus, luetaan. Soofarin puhallus päättää Yom Kippurin.

Israelissa koko maa pysähtyy suurena sovituspäivänä ja lapset skeittaavat autioilla moottoriteillä. Ainoastaan hälytysajoneuvoja saattaa nähdä liikenteessä.

Ilman temppeliä luonnollisesti suuren sovituspäivän alkuperäinen idea traagisesti ei toteudu. 3. Moos. 16:1-28 on kuvattu koko sovituspäivän seremonia. Kaksi kaurista uhrataan, israelilaisten synnit vuodatetaan niiden ylle, toinen uhrataan ja toinen päästetään vapaaksi kantaen koko kansan synnit erämaahan. Ylipappi saa käydä kaikkein pyhimpään ainoastaan kerran vuodessa, juuri suurena sovituspäivänä.

Kyse on jälleen syksyn juhlasta, joka vielä ei ole saanut täyttymystään. Jeesuksen toisessa tulemisessa tällä juhlalla tulee olemaan tärkeä merkitys ja mahdollisesti näemme tämän juhlan seremoniat jälleen toiminnassa.

Seitsemännen kuun viidestoista päivä alkaa seitsemänpäiväinen lehtimajanjuhla (3. Moos. 23:34-44). Ensimmäisenä ja kahdeksantena päivänä on pyhä kokous, jolloin ei tehdä työtä. Seitsemän päivää tulee asua lehtimajoissa ja käskyn mukaan iloita Herran edessä. Juhlintaan kuuluu palmunoksia, tuuheita lehviä ja pajunoksia. Sakarjan mukaan aikojen lopulla myös pakanat tulevat viettämään lehtimajanjuhlaa (Sak. 14:16-19), joten on ilmeistä, että pakanoiden, jotka haluavat palvoa Israelin Jumalaa, tulee viettää aivan kaikkia juhlia. Miksi Jeesus olisi kumonnut meiltä näin suuret juhlat, onko hän ilonpilaaja?

Lehtimaja muistuttaa majoista, joita israelilaiset rakensivat erämaavaelluksella suojaksi auringolta, jotka symboloivat Jumalan varjelusta Israelin yllä. Lehtimajassa on tarkoitus syödä ja juoda, jotkut jopa nukkuvat majassaan. Lehtimajassa tulee olla vähintään kolme seinää ja katto, se täytyy rakentaa luonnonmateriaaleista ja katon täytyy suojata auringolta, mutta se ei saa suojata vesisateelta.

Joka päivä lehtimajanjuhlassa, mutta ei sapattina, suoritetaan neljään ilmansuuntaan lulavin heilutus. Tässä heilutetaan eri kasveista koottua kimppua ja etrog-hedelmää.

Nehemian kirjassa (Neh. 8:13-18) kerrotaan kuinka israelilaiset löysivät jälleen Tooran, viettivät lehtimajanjuhlaa ja iloitsivat kuullessaan Tooran sanat.

Kahdeksas päivä on Simchat Torah, jossa juhlitaan synagoogassa koko Tooran läpilukemista. Toorarullat nostetaan arkista ja niiden kanssa tanssitaan koko seurakunnan voimin. Miten voikaan yksi kansa niin suuresti rakastaa näitä viittä kirjaa, jotka monille kristityille ovat niin vieraita! 

Huomatkaa, että olen yllä esittänyt sulassa sovussa traditioita, joista osa perustuu suoraan Tooran käskyyn ja osa taas on perinnäissääntöjä. Voiko perinteiltä välttyä? Saako sapattiaterialla sytyttää kaksi kynttilää, joista ei Toorassa ole mitään käskyä? Eikö välittömästi kun mitä tahansa juhlaa vietetään millä menolla tahansa, ole luotu uusi traditio? Omasta mielestäni perinteissä ei ole mitään vikaa, jos ne tukevat Tooran käskyä eivätkä ole vastoin mitään Raamatun ohjetta. Koska Toorassa on annettu vain nämä seitsemän juhlaa, on selvästi Tooraan lisäämistä viettää mitään muita juhlia pyhäpäivinä, oli sitten kyse kristittyjen juhlista joulusta ja juhannuksesta, tai juutalaisten hanukkasta ja puurimista. Miksi Jumalan meille säätämät juhla-ajat eivät riitä?

Sisällysluettelo

Luku 8 - Muutamia lain käskyjä

Kommentit

Suositut tekstit