Luku 8 - Muutamia lain käskyjä

Olemme edellä perustelleet miksi Mooseksen lain käskyjä tulisi edelleen noudattaa. Jeesus ei kumonnut Mooseksen lakia, eikä Paavali tai kukaan muukaan. Psalmeissa julistetaan Tooran olevan ikuinen ja Mooseksen laissa käsketään noudattaa kaikkia näitä käskyjä ikuisesti.

Emme kuitenkaan ole varsinaisesti vielä tutkineet Tooraa, emme katsoneet, mitä Toorassa on säädetty. Teemme sen nyt ja aloitamme suurimmasta käskystä.

"Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?" Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän. Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit."" (Mk. 12:28-33)

Jeesuksen vastaus on täysin selvä. Lain suurin käsky on, että Jehova on yksi ja häntä tulee rakastaa yli kaiken (5. Moos. 6:4-5). Toinen on käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä (3. Moos. 19:18).

Miten sitten rakastamme Jumalaa? Ensinnäkin, jos haluamme rakastaa Jumalaa, meidän tulee tuntea hänet, emmekä voi tuntea Jumalaa mitenkään muuten kuin hänen sanansa kautta. 

"Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran Tooraa ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!" (Ps. 1:1-2)

Psalmista kutsuu autuaaksi sitä miestä, joka karttaa syntisten seuraa ja meditoi Jumalan pyhää lakia päivin ja öin.

"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala." (Ps. 42:1)

"Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa. Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi." (Ps. 63:1-2)

Meillä tulee olla sama asenne kuin psalmistalla ja janota Jumalaa koko sydämestämme. Hänen tulee olla kaikessa ensimmäinen, rakkautemme, huomiomme ja ylistyksemme kohde:

"Pelkää Herraa, sinun Jumalaasi, ja palvele häntä ja vanno hänen nimeensä." (5. Moos. 6:13)

"Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa, vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa." (Ps. 96:9)

"Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen." (Ps. 132:7)

"Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, rukoilkaa kumartuneina hänen pyhää vuortansa kohti; sillä Herra, meidän Jumalamme, on pyhä." (Ps. 99:9)

Psalmeissa on monta suurenmoista jaetta, joissa ylistetään Jehovaa, mutta tila ei riitä käsitellä niitä kaikkia tässä. Jos seurakunnassasi ei koskaan lauleta ylistyslauluja, hakeudu muualle. Juutalaisilla on tapana sanoa "Baruch haShem" eli "Siunattu olkoon Herra" aina kun mitä tahansa hyvää tapahtuu. Meidän tulisi kiittää Jumalaa aivan kaikesta siitä hyvästä mitä olemme saaneet, oli se miten pientä tai suurta tahansa. Juutalaisten rukouskirjassa Siddurissa ylistetään, kiitetään ja siunataan Jumalaa sadoissa eri rukouksissa. Valitettavasti "ylistys" tarkoittaa joissakin piireissä lähinnä "hihhulia" ja sitä pidetään erikoisena, tai jopa vaarallisena. Terve ylistys kuuluu jokaiseen seurakuntaan ja uskovan yksityiseen rukouselämään.

"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat" (1. Joh. 5:3)

Jos rakastamme Jumalaa, noudatamme koko lakia, aivan jokaista käskyä. Kuvittele että rakastaisit isääsi, mutta et noudattaisi talon sääntöjä, jotka isä on asettanut vain sinun parhaaksesi. Missä mielessä voisit sanoa, että rakastat isääsi? Missään kohtaa Raamattua ei ole mitään toista jaetta, jossa olisi säädetty, että Jumalaa rakastaminen tarkoittaisi mitään muuta.

"Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!" (Jaak. 1:12)

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." (Room. 8:28)

Jos rakastamme Jumalaa, olemme saava elämän kruunun ja kaikki käy meidän parhaaksi. Vaikka kuinka paljon rakastaisimme Jumalaa, emme saa tulla sokeiksi ja kuvitella, että siinä olisi kaikki. Toki meidän tulee rakastaa Jumalaa, mutta samaan aikaan on totta:

"Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:10)

Meidän rakkaudestamme Jumalaa kohtaan kannattaa siirtyä Jumalan rakkauteen meitä kohtaan, joka on paljon suurempi, niin suuri, että hän antoi ainoan Poikansa, jotta kukaan, joka häneen uskoo, ei joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16). Pitäkäämme siis aina mielessämme päällimmäisenä Jumalan suurenmoinen rakkaus meitä kohtaan.

Jumalan rakastamisesta on hyvä siirtyä toiseen käskyyn, lähimmäisen rakastamiseen.

"Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"." (Room. 13:9)

Paavalin mukaan kymmenen käskyä sisältyvät käskyyn rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä. Huomaa, että käsky rakastaa lähimmäistä ei kumoa mitään toista käskyä, vaan se tiivistää ne. Jos todella rakastaa lähimmäistä, ei luonnollisesti tapa, varasta, himoitse tai tee huorin. Jos rakastamme Jumalaa, pidämme kymmenestä käskystä neljä ensimmäistä, jos lähimmäistä, pidämme loput kuusi. Täten huomaamme, että kymmenen käskyä on rakkauden kaksoiskäskyn perusta. Ei ole mahdollista kuvitella noudattavansa rakkauden kaksoiskäskyä, mutta jättää kymmenen käskyä huomiotta.

Josta pääsemme suoraan kymmeneen käskyyn, tässä muotoiltu siten kuin minä ne lasken 2. Moos. 20:3-17 pohjalta.

1. Minä olen Jehova, älä pidä muita jumalia

2. Älä tee mitään kuvaa

3. Älä turhaan lausu Jehovan nimeä

4. Muista pyhittää sapatinpäivä

5. Kunnioita isääsi ja äitiäsi

6. Älä tapa

7. Älä tee huorin

8. Älä varasta

9. Älä lausu väärää todistusta

10. Älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta

Jos vertaamme näitä katolisen tai luterilaisen kirkon katekismuksiin, huomaamme, että niistä toinen ja neljäs käsky on poistettu. Voit lukea Lutherin Ison Katekismuksen kannesta kanteen, eikä hän kommentoi sanallakaan kieltoa tehdä mitään kuvaa. Täten kirkot ovat täynnä epäjumalan kuvia. Neljäs käsky, käsky pyhittää sapatinpäivä, alkukielessä Yom ha Shabbat, jota ei voi käsittää minään muuna kuin sapatinpäivänä, on käännetty lepopäiväksi, jotta syntyisi vaikutelma, että tässä puhuttaisiin sunnuntaista, kirkon yhteisestä lepopäivästä. Lutherin mukaan tämä neljäs käsky ei koske meitä, hän pitää sunnuntain pyhittämistä hyvänä tapana, mutta ei Jumalan käskynä. Koska sapattia on perusteellisesti käsitelty jo aiemmin, en toista tässä jo kaikkea edellä sanottua.

Ensimmäinen käsky on täysin selvä. Jumala on hyvin mustasukkainen. Kerta toisensa jälkeen hän kieltää meitä palvomasta mitään toista jumalaa. Emme saa kumartaa, rukoilla, tai ylistää mitään toista jumaluutta. Vaikka emme palvoisikaan kaukoidän epäjumalan patsaita, Astarte-paaluja tai Baaleja, saattaa elämässämme olla muita "jumaluuksia", jotka ovat ottaneet sydämessämme Jumalan paikan. Tällaisia saattavat olla jokin rakas läheinen, julkisuuden idoli, rock-bändi, harrastus, työ, raha tai mikä tahansa maallinen esine, asia, puolue tai aate.

Toisen käskyn perusteella juutalaiset pitkään aikaan eivät harrastaneet kuvataiteita missään muodossa. Tarkalleen tässä kuitenkin kielletään tekemästä kuvaa mistään, jotka ovat "ylhäällä taivaassa, alhaalla maan päällä, tai vesissä maan alla". Tästä syntyy täten vaikutelma linnuista, eläimistä ja kaloista. Saako omalle lapselle piirtää kuvan kissasta? Seuraavaksi sanotaan, että älä kumarra äläkä palvo niitä. Joten onko oleellisempaa tässä käskyssä olla tekemättä mitään kuvaa, vai onko kiellettyä tehdä kuvia palvottavaksi? Kuvakielto juutalaisuudessa on monimutkainen ja laaja kysymys, johon en paneudu tässä. Kristinuskossa ei ole koskaan nähty mitään ongelmaa hengellisessä tai maallisessa kuvataiteessa ja ikonit ovat suosittuja monissa eri kirkkokunnissa. Protestantit, jotka eivät koristele kirkkojaan kuvilla, kuitenkin sallivat kuvia kodeissa ja muissa paikoissa, kunhan niitä ei kumarreta ja palvota.

Oma kantani on, että kuvan tekeminen palvottavaksi on mitä tässä käskyssä haetaan takaa. Täten kuvataiteet ja valokuvaus ovat sallittuja, mutta esimerkiksi omasta kodistani poistin kaikki suojelusenkelit ja uskonnolliset taulut, kun tulin tietoiseksi Toorasta. Kuinka monella onkaan kirkkotaiteen ansiosta sellainen käsitys, että Jeesus olisi pitkähiuksinen sinisilmäinen länsimaalainen kristitty?

Kolmannessa käskyssä sanotaan aivan suoraan, että älä turhaan lausu Jehovan nimeä. Siitä ei siis ole kyse, että Jumalan pyhää nimeä ei saisi koskaan lausua. Jumalan nimen lausuminen tuottaa kiistoja. Se on useimmiten joko Jehova tai Jahve. Kristityt teologit näyttävät suosivan Jahvea, mutta juutalaisuudessa Jehova on useimmiten käytetty muoto ja se on paljon varhaisempi. Useissa käsikirjoituksissa on säilynyt Jumalan nimen alkuperäinen ääntämismuoto. En kuitenkaan aio tapella tästä asiasta, huomautan vain, että jotta pakanat eivät väärinkäyttäisi tätä nimeä, ovat juutalaiset keksineet sellaisen valkoisen valheen, että tätä nimeä ei saisi ollenkaan lausua, joten he mukamas eivät tiedä, miten se lausutaan. Joten Jehovan todistajat ovat oikeassa tässä kysymyksessä, nimi on Jehova, sitä saa käyttää ja aikojen lopulla kaikki kansat tulevat tietämään, että hänen nimensä on Jehova (Jer. 16:21). 

Neljäs käsky on jo perusteellisesti käsitelty, muista pyhittää sapatti, viikon seitsemäs päivä, suuri ilon, levon ja rauhan päivä!

Viidennessä käskyssä käsketään kunnioittamaan vanhempia. Kuinka moni nuori voikaan huonosti sen takia, että ei kunnioita hänen parhaakseen laadittuja kodin yhteisiä sääntöjä, vaan kapinoin vanhempiaan vastaan. Tietenkin jos omat vanhemmat ovat jumalattomia, on syytä kunnioittaa Jumalaa enemmän kuin ihmistä (Apt. 5:29). Eikä terve perhe voi toimia, jos vanhemmat eivät ole esimerkiksi lapsilleen, seuraa Jumalan tahtoa, noudata lakia, kunnioita toisiaan ja rakasta lapsiaan. Efesolaiskirjeessä Paavali antaa selvät ohjeet terveeseen ja toimivaan perhe-elämään. Mies on perheen pää (Ef. 5:23), miehen tulee rakastaa vaimoaan (Ef. 5:25), vaimon kunnioittaa miestään (Ef. 5:33) ja perheen isä ei saa kiihottaa lapsiaan vihaan (Ef. 6:4). Raamatusta ei löydy ainuttakaan perustetta nöyryyttä omia lapsiaan, saati kurittaa heitä fyysisesti.

Kuinka suuri osa maailman ongelmista johtuukaan siitä, että näitä raamatullisia perhe-elämää koskevia ohjeita ei noudateta?

Kuudennessa käskyssä kielletään tappaminen.

"Teidän verenne vuodattamisesta minä totisesti vaadin tilille jokaisen eläimen. Myös ihmisen minä vaadin tilille toisen ihmisen, hänen veljensä, surmaamisesta. Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä omaksi kuvakseen Jumala teki ihmisen." (1. Moos. 9:5‭-‬6)

"Se, joka lyö ihmistä niin, että tämä kuolee, on surmattava." (2. Moos. 21:12)

"Kuolemaan voi tuomita vain kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla. Yhden todistajan todistuksen perusteella ketään ei saa surmata. Todistajien käsi kohotkoon ensimmäisenä surmaamaan tuomittua, sitten koko kansan käsi. Poistakaa paha keskuudestanne." (5. Moos. 17:6‭-‬7)

Heprean perusteella kyse on enemmän murhaamisesta, laittomasta hengen riistämisestä. Tappaminen on sallittua itsepuolustukseksi (2. Moos. 22:2-3) ja oikeutetussa sodassa. Eräiden lahkojen näkemys siitä, että uskova ei saisi puolustaa itseään, tai että oikeuslaitos ei saisi määrätä kuolemanrangaistusta, tai että uskova ei saisi palvella sotilaana, poliisina tai vartijana, ei perustu mihinkään Raamatun käskyyn. Mutta kantava ajatus läpi Raamatun on se, että elämä on pyhää, eikä toisen henkeä saa riistää, ellei kyse ole itsepuolustuksesta.

Kuolemaan saa tuomita ainoastaan lainvoimaisen tuomioistuimen tuomion perusteella kahden tai kolmen todistajan sanan nojalla. Verekseltään ei saa kostaa, eikä ketään saa surmata "varmuuden vuoksi", "todennäköisin syin" tai millään muulla verukkeella. Yhteiskunta yksinkertaisesti ei toimisi, mikäli kaikki olisimme pasifisteja, kuten Jehovan todistajat. Olen todistajilta kysellyt, mitä he tekevät jos joku kadulla hyökkää vaimon ja lasten kimppuun. Seisovat vierestä ja katselevat? En ole koskaan saanut mitään vastausta.

Yhteiskunnassamme puhutaan abortista, jossa kyse on selvästi syntymättömän lapsen oikeudettomasta murhaamisesta, jota ei voi mitenkään puolustella. Mikäli lapsi on syntynyt niin hirvittävän asian kuin raiskauksen tai insestin seurauksena, ei se ole syntymättömän lapsen syy ja abortti on tässäkin tapauksessa täysin oikeudeton teko. Kyse ei ole naisen oikeudesta määrätä itse omasta kehostaan, vaan syntymättömän lapsen surmaamisesta, eli murhasta. Ehkäisykeinoja on olemassa useita, eikä aborttia tarvittaisi maassamme, mikäli ihmisiä opastettaisiin käyttämään toimivia ja varmoja ehkäisykeinoja. Ehkäisyä taas ei voi vastustaa millään Raamatun jakeella. Ehkäisyn pettämistä ei tarvitse pelätä, mikäli harrastaa seksiä ainoastaan turvallisessa parisuhteessa, eli avioliitossa.

Seitsemännessä käskyssä kielletään aviorikos. Sellainen on toisen miehen vaimon kanssa makaaminen. Kuinka monta perhettä onkaan mennyt rikki, kuinka monta isää joutunutkaan vankilaan surmattuaan mustasukkaisuudessaan pettäneen puolison, miten paljon kipua, kärsimystä ja tuskaa ja traumoja lapsille aviorikokset ovatkaan aiheuttaneet.

Kymmenen käskyn kielto koski siis pelkästään aviorikosta, varatun naisen kanssa makaamista. Aiheeseen läheisesti liittyy kaikki seksuaalinen haureus, jota käsittelen nyt tässä. Apostolien kokouksessa (Apt. 15) kiellettiin haureus. Emme voi määritellä haureutta yksin Uuden testamentin perusteella, vaan meidän täytyy katsoa Mooseksen lakia. Kiellettyjä seksisuhteita ovat 3. Moos. 18:6-24 perusteella kaikki insestin muodot, eläimiin sekaantuminen ja seksi samaa sukupuolta olevien kesken. Jumala on luonut seksin meille lahjaksi, joka on suurenmoinen asia, josta tulisi nauttia, mutta ainoastaan avioliitossa. Voivatko irtosuhteita tai haureutta harrastavat ihmiset todellakin väittää olevansa onnellisia? Kuinka moni esiaviollista seksiä harrastanut nuori onkaan saanut kokemuksestaan pettymystä, häpeää ja traumoja?

Kahdeksannessa käskyssä kielletään varastaminen. Varastamista on paitsi kaupasta näpistäminen, myös moottoriajoneuvon luvaton haltuunotto, verorikokset, talousrikokset ja kaikki itselle oikeudettomasti saatu hyöty. Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan. Pulloja palauttaessasi huomaat edellisen asiakkaan jättäneen koneeseen muutaman euron arvoisen kuitin. Laitatko sen omaan taskuusi, vai viet kassalle löytötavaroihin? Entä jos kukaan ei näe, entä jos ei voi jäädä kiinni? Onko Jumala ikuisesti vihainen, jos verotuksessa vähennän muutaman ylimääräisen kilometrin?

Yhdeksännessä käskyssä kielletään väärä todistus. Kuinka moni julkisuuden henkilö onkaan joutunut kärsimään julkisesta oikeudettumasta valheisiin perustuvasta lynkkauksesta? Kuinka usein ihmiset joutuvat kärsimään juorujen ja valheiden takia? Kirjaimellisesti tässä tarkoitetaan valehtelua oikeudessa. Koska oikeusistuimella on valta määrätä vakavia seuraamuksia, on oikeudessa väärän todistuksen lausuminen äärimmäisen vakava rikos. Toisaalla Toorassa kielletään kaikki valehteleminen, pettäminen ja epärehellisyys (3. Moos. 19:11). Kenen mielestä Mooseksen laki on edelleen epäoikeudenmukainen?

Kymmenennessä käskyssä kielletään himoitseminen. Kuinka onnellisempaa olisikaan ihmisen elämä, jos ei kirjaimellisesti himoitsisi päivittäin naapurin kaunista vaimoa, taloa, autoa tai mitä tahansa omaisuutta, tai jatkuvasti mediassa ja somessa omaisuudellaan rehvastelevien menestyneiden ihmisten kalliita omistuksia? Kuinka usein ihmiset unelmoivatkaan, että jos voittaisin lotossa... Paavali sanoo, että olkaamme tyytyväisiä, kun meillä on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä (1. Tim. 6:8).

Tässä oli tiivistetty versio rakkauden kaksoiskäskystä ja kymmenestä käskystä. Onko mitään syytä opiskella Mooseksen lakia yhtään pidemmälle? Kyllä on, mikäli haluamme seurata Mestariamme Jeesusta ja noudattaa Jumalan pyhää tahtoa.

Olen käyttänyt lähteenä omia muistiinpanojani Toorasta, sekä juutalaisten listaa 613:sta käskystä. Listasta on muutama eri versio, yleisin on Maimonideksen teksti Mishnei Torasta, jota itse olen käyttänyt. Kaikki juutalaiset eivät laske, että käskyjä olisi tasan 613. Juutalaisissa lähteissä käskyjen käännös ja tulkinta saattavat poiketa huomattavasti Raamatun tekstistämme, täten sen kanssa tulee olla tarkkana. Käymme muutamia tällaisia poikkeamia läpi. Tämä lista 613:sta käskystä on hyvä opiskella, mutta ei pakollinen. Aivan samaan lopputulokseen päätyy, jos istuu alas ja lukee muutamassa päivässä Mooseksen kirjat ensimmäisestä viidenteen rauhassa ja huolellisesti.

Jos kerran Uutta testamenttia ei voi ymmärtää ilman kirkkoisiä, Lutheria ja kirkon traditiota, voiko Mooseksen lain käskyjä ymmärtää ilman rabbinistisen juutalaisuuden perinteitä, ilman suullista Tooraa eli Talmudia? Juutalaisista suurin osa sanoisi, että ei voi. Vastalauseen nostavat karaiitit, jotka esittävät, että Toora tulee tulkita Toorasta käsin, pelkästään Mooseksen kirjallinen laki on velvoittavaa tekstiä. Samalla kannalla ovat samarialaiset, mutta nämä kaksi lahkoa ovat selvästi vähemmistö.

Useat uskovat, jotka ovat tulleet samaan näkemykseen kuin minä, pitävät juutalaisten tulkintoja hyödyllisinä lukea ja tutkia, mutta ei velvoittavina. Mikään Jumalan laki ei takaa, että juutalaisten suullinen laki olisi erehtymätöntä Jumalan sanaa. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jumala antoi suullisen lain, koko Talmudin, hyllymetrin verran kirjallisuutta suullisessa muodossa Siinailla Moosekselle, jossa se sitten halki vuosituhansien välitettiin jälkipolville virheettömästi, kunnes kirjoitettiin ylös Jeesuksen ajan jälkeen ensimmäisillä vuosisadoilla.

"Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa." (5. Moos. 18:15)

Aloitan hieman yllättävällä käskyllä. Edellä mainitut karaiitit ja samarialaiset pitävät ainoastaan viittä Mooseksen kirjaa Jumalan sanana, muut Raamatun kirjat ovat kommentaaria, myöhempää lisäystä, mielenkiintoista historiallista materiaalia, mutta ne eivät ole "Tooraa", eli siis velvoittavaa lakia.

Tarkoitti "Mooseksen kaltainen profeetta" sitten ketä hyvänsä profeettaa, on selvää, että Mooseksen lain jälkeen Mooseksen lain mukaan tulee vielä profeetta, jota tulee kuulla. Täten Jumalan ilmoitus ei päättynyt Viidenteen Mooseksen kirjaan. Toki tuo profeetta voisi olla Elia, Jeremia tai Jesaja, mutta on selvää, että ainoastaan Jeesus on ollut yhtä suuri kuin Mooses. Yksikään profeetoista ei ole tehnyt niin suuria tekoja kuin Jeesus. Omasta mielestäni on selvää, että Toora tässä kohtaa ei voi tarkoittaa ketään muuta kuin Jeesusta. Apostolien teoissa sekä Pietari että Stefanos vetoavat tähän Mooseksen lain profetiaan (Apt. 3:22; 7:37). Juutalaiset, jotka pitävät kiinni yksin Mooseksen viidestä kirjasta, eivät itse noudata tätä Mooseksen lain käskyä.

Useat tutkijat ovat löytäneet monia yhtäläisyyksiä Jeesuksen ja Mooseksen välillä. Molemmat syntyivät poikkeuksellisissa olosuhteissa, vastasyntyneitä surmattiin. Molemmat olivat tunnettuja viisaudestaan. Molemmat puhuivat kuin Runeberg. Molemmat valmistuivat pyhään tehtäväänsä kymmeniä vuosia. Molemmat lähetettiin pelastamaan oma kansansa. Molemmat vapauttivat orjuudesta. Molemmat tekivät ennennäkemättömiä ihmeitä. Huolellinen tutkija löytää muitakin yhtäläisyyksiä.

Pohdittavaksi jää, jos Jeesus ei ollut pelkästään ihminen, vaan itse tosi Jumala, missä mielessä Jeesus oli Mooseksen, eli ihmisen kaltainen?

"Sentähden rakastakaa muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa." (5. Moos. 10:19)

Useat juutalaiset käännökset kääntävät tämän jakeen "Rakastakaa käännynnäistä (ger), sillä te olette itse olleet muukalaisina (ger) Egyptin maassa." Tässä on sama heprean muukalaista tarkoittava sana, ger, ja jostain syystä tässä se on koettu parhaaksi kääntää ensin käännynnäiseksi, sitten muukalaiseksi. Sama käsky toistetaan monta kertaa. Juutalaisia käsketään rakastamaan myös muukalaista. Käsky on joidenkin mielestä niin kova, että se on pakko kääntää koskemaan käännynnäisiä. Toki Uudessa testamentissa siteerataan käskyä rakastaa lähimmäistä, joka kattaa kaikki maailman ihmiset, mutta suoraan missään kohtaa Uutta testamenttia ei käsketä rakastamaan muukalaista.

Viime aikoina maahanmuuttokeskustelun käydessä kuumana, moni kristitty, joka vähät välittää Mooseksen lain säädöksistä, lainaa ahkerasti käskyä rakastaa muukalaista. Näin huomaamme, että kristityt surutta poimivat Mooseksen laista käskyjä kuin rusinoita pullasta.

"Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi." (5. Moos. 6:7-9)

Tooran käsky on opiskella Mooseksen lakia yötä päivää. Miksi se olisi uudessa liitossa tarpeetonta? Moni esittää, että uudessa liitossa Henki opastaa meitä kaikkeen totuuteen (Joh. 16:13), kertoo meille, mikä on oikein ja mikä on väärin. Jotkut jopa vakavissaan esittävät, että täten Raamatun lukeminen ei "hengessä" vaeltavalle kristitylle edes ole tarpeellista.

Mutta missään kohtaa Uutta testamenttia ei meille kerrota, että Mooseksen lain käsky opiskella jatkuvasti Tooraa, ei enää koskisi meitä. Jumalan pyhän lain voi oppia tuntemaan vain opiskelemalla Tooraa, toki Pyhä Henki auttaa meitä siinä, mutta kristitty, joka koskaan ei lue Raamattuaan, eksyy ennemmin kuin myöhemmin. Tästä on runsaasti näyttöä. Ei Luther turhaan kääntänyt Raamattua kansankielelle.

Tässä myös käsketään sitoa nämä sanat otsalle ja käsivarteen. Juutalaiset käyttävät tähän nahkaisia tefilin nauhoja koteloineen. Samoin käsky kirjoittaa sanat portin pieleen tulkitaan kirjaimellisesti ja ovenkarmiin kiinnitetään koristeellinen mezuzah, jota suudellaan mennessä ja tullessa. Itse pidän kiinni tästä käskyn kirjaimellisesta tulkinnasta. Konkreettinen merkki käsivarren ympärillä, otsalla ja oven pielessä muistuttaa joka päivä Jumalan käskystä. Nauttivathan kristitytkin joka sunnuntai ehtoollisen, konkreettisen symbolin, joka fyysisesti koskettaa meitä, joka viittaa johonkin meitä suurempaan. Tupsuja, hepreaksi zitzit käsittelimme jo aiemmin, niissäkin on sama ajatus, näemme tupsut ja muistamme oitis Jumalan käskyt. Tämä käytäntö on testattu ja havaittu toimivaksi.

Kyse täten tefilinien, mezuzan ja tzitzitien kohdalla ei ole vain eksoottisesta juutalaisesta tavastaa, jolla fiilistellä ja saavuttaa juutalainen tunnelma, vaan konkreettisesti Jumalan käskyjen noudattamisesta ja niiden muistamisesta.

"Älkää merkeistä ennustelko älkääkä harjoittako noituutta. Älkää kääntykö vainaja-ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." (3. Moos. 19:26,31)

"Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja-tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen." (5. Moos. 18:10,11)

Mooseksen laissa kielletään täysin suoraan kaikki noituus, ennustaminen, henkien manaaminen, korkeampien tietoisuudentasojen saavuttaminen harjoitusten avulla - toisin sanoen kaikki sellainen henkinen harjoittelu, jonka avulla on tarkoitus ottaa yhteys henkimaailmaan. Raamatun sana on, että henkimaailma on todellinen, eikä täten pelkkää humpuukia, mutta meidän ei sen kanssa pidä olla missään tekemisissä. Kaikki noituus on täysin vastoin Jumalan tahtoa ja uskovalle todella vaarallista. Viattomilta tuntuvat Oija-laudat, kämmenestä ennustamiset, talismaanit, horoskoopit, jooga ja mindfulness ovat ajaneet monen psykoosiin ja hulluuden partaalle, tai jopa sen yli.

Fantasiakirjat, -elokuvat ja -roolipelit sisältävät usein noituutta, loitsujen lukemista ja manaamista, joka saattaa tuntua harmittomalta, mutta on kaukana siitä. Uskovan tulee olla hyvin tarkkana, millaisella viihteellä saastuttaa mielensä. Usein harmittomalta vaikuttavat fantasiaelementit ovat saaneet inspiraationsa tosi elämän noituudesta ja magiasta. En usko, että Harry Potter -sarjan luettuaan nuori välittömästi ryhtyy saatananpalvojaksi, mutta miksi lukea tällaista roskaa, jos myös tervettä hengellistä kirjallisuutta on saatavilla?

"Älä pystytä itsellesi asera-karsikoita, älä mitään puuta, Herran, sinun Jumalasi, alttarin viereen, jonka itsellesi teet" (5. Moos. 16:21)

Surullisena olen nähnyt jokaisessa kirkossa, jossa olen entisessä elämässäni jouluna käynyt, suuren koristellun joulukuusen. Toki Tooran käsky koskee ainoastaan Jumalan pyhää alttaria, kirkon alttarista ei tässä puhuta sanaakaan, joten kristityt saavat oman alttarinsa viereen pystyttää aivan mitä tahansa. Mutta joka kerta kun näen joulukuusen, kristittyjen pyhässä huoneessa, tulee tämä jae väkisin mieleen. Ei Jumala sallinut temppeliinsä mitään pakanuudesta kopioitua, miksi sitten uudessa liitossa saisi jumalanpalvelukseen hakea elementtejä pakanuudesta?

"Älkää keritkö tukkaanne päälaen ympäriltä, äläkä leikkaamalla turmele partasi reunaa." (3. Moos. 19:27)

Hiusten leikkaaminen ohimoilta ja parran muotoilu aivan minkä trendin mukaan tahansa, ovat pakanoiden tapoja, joiden kanssa meidän ei tule olla missään tekemisissä. Jos kerran Mooseksen laki on pyhä, emme voi sivuuttaa tätäkään käskyä. Joku saattaa miettiä, että mitä tehdä, jos parta tai hiukset eivät kasva? Käsky ei ole kasvattaa partaa, vaan olla leikkaamatta sitä. Joten jos parta tai hiukset eivät kasva, on käskyn noudattaminen vain sitä helpompaa.

Daavid ei sallinut miesten, joilta vihollinen oli leikannut parran, tulla Jerusalemiin, vaan heidän tuli odottaa Jerikossa, kunnes parta oli kasvanut takaisin (1. Aik. 19:5). Huomaamme siis, että tätä käskyä myös noudatettiin israelilaisten keskuudessa. 

"Älkää viileskelkö ihoanne vainajan tähden älkääkä koristelko itseänne ihopiirroksilla. Minä olen Herra." (3. Moos. 19:28)

Moni nuori kristitty pohtii vakavissaan, saako tatuointeja ottaa. Kristityt opettajat eivät osaa sanoa mitään, koska tätä käskyä ei toisteta Uudessa testamentista. Opetus siitä, että ainoastaan ne käskyt velvoittavat kristittyjä, jotka toistetaan Uudessa testamentissa, ei perustu mihinkään Raamatun sanaan, eikä toimi käytännössä. Eihän eläimiin sekaantumista kielletä missään kohtaa Uutta testamenttia. Nyt moni pohtii ja rukoilee, saako ottaa näyttävän Jeesus-tatuoinnin pakaraansa, Mooseksen laki kieltää, mutta mitä sanoo seurakunnan pastori, miten opastaa asiassa Pyhä Henki? Elämä on paljon helpompaa, kun seuraa yksin Mooseksen lakia.

"Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, niin ylistä Herraa, sinun Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka hän on antanut sinulle." (5. Moos. 8:10)

Tooran käsky on kiittää Jumalaa ruuasta syömisen jälkeen, juutalaisen tulkinnan mukaan. Juutalaisilla on määrätty rukous sekä ennen että jälkeen ruokailun. Käsky ei kuitenkaan ole kiittää Jumalaa syömisen loputtua, vaan "kun" sinä syöt. Uskomme, että Jeesus itse tunsi Tooran täydellisesti. Evankeliumeiden mukaan hän lausui rukouksen ruokkiessaan viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla (Mt. 14:15-21). Teksti sanoo, että Jeesus katsoi ylös taivaaseen ja "siunasi", ei sanota, että hän "siunasi ne". Kristillinen perinne siunata ruoka "siunaa Jeesus ruokamme", ei perustu mihinkään Raamatun sanaan. Todennäköisesti Jeesus lausui juutalaisen tuhansia vuosia vanhan rukouksen, jossa siunataan Jumalaa, ei ruokaa: "Siunattu olet sinä Jehova, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka tuot leivän maasta". Missään kohtaa evankeliumeita emme löydä Jeesusta siunaamassa ruokaa, kuten kristityillä on tapana. Vai pitääkö saastainen ruoka siunata, jotta sen voi syödä hyvällä omallatunnolla?

"Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin; sentähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Olkoon jokainen alallaan, älköönkä kukaan lähtekö paikaltansa seitsemäntenä päivänä." (2. Moos. 16:29)

Maimonideksen listassa tämä on käsky numero 90, jonka mukaan sapattina ei saa kävellä 2000 kyynärää (hieman yli kilometri) pidemmälle kaupungin ulkopuolelle. Mistä tuo luku on peräisin? Ei Toorasta ainakaan. Hepreassa tässä on kaksi sanaa ilmaisulle paikallansa, tachtav ja makom. Molemmat tarkoittavat vain paikkaa. Kodista, talosta tai kaupungista ei puhuta. Tuleeko ihmisen siis maata kotona sängyssä koko sapatti? Saako käydä naapurissa? Juutalaiset säätävät, että sapattina saa kulkea vapaasti omassa kylässä tai kaupungissa. Sapatin matka, 2000 kyynärää, saattaa olla viisaiden oppineiden jostakin lähteestä löytämä, mutta Tooran tekstistä emme sitä löydä. Päätämme, että sapattina on parempi pysyä omassa kylässä, mutta turha stressata tarkasta matkasta, kun kerran sellaisesta ei Mooseksen laissa ole säädöstä.

Sapatinmatka mainitaan toki Uudessa testamentissa, mutta ainoastaan yhden kerran (Apt. 1:12). Joten juutalaisilla Jeesuksen aikaan oli jo käytössä säädös sapatinmatkasta. Mitään esimerkkiä ei kuitenkaan ole, että Jeesus tai opetuslapset olisivat tätä perinnäissääntöä noudattaneet. Jeesus vastusti joitakin fariseusten perinnäissääntöjä, mutta ei toki kaikkia. On merkittävää, että Toorasta emme lue sapatinmatkasta, emmekä mistään kohtaa Profeettoja tai kirjoituksia.

Mikäli pidämme kiinni sapatinmatkasta, ongelmaksi messiaanisissa seurakunnissa Israelin ulkopuolella muodostuu pyhä kokous, johon pitäisi päästä, mutta lähin kokous saattaa olla satojen kilometrien päässä. Tällöin täytyy itse punnita kumpi on tärkeämpää, pysyä alallansa, vai ajaa hurauttaa naapuripitäjään kokoukseen. Itse pidän kiinni siitä, että seurakunnan kokouksia ei saa laiminlyödä. Yhteiskristillinen sivustomme sapatti.fi listaa sapattikokouksia ympäri maan, mutta toistaiseksi toimintaa on ollut vain vähän. Rukoilemme, että sapattia pyhittävät uskovat löytäisivät tämän sivuston ja kokouksemme.

Raiskauksesta on epäselvyyttä kansan keskuudessa. Usein kuulee, että Raamatun mukaan raiskaajan tulee mennä naimisiin raiskauksen uhrin kanssa. Asia ei ole aivan näin selvä. Toorassa sanotaan:

"Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen. Jos isä kieltäytyy antamasta häntä hänelle, maksakoon mies rahassa morsiamenhinnan niinkuin neitsyestä." (2. Moos. 22:16-17)

Tässä siis on kyse viettelystä, ei raiskauksesta, ja tässä tapauksessa miehen tuli ottaa neitsyt vaimokseen. Isä sai kuitenkin kieltäytyä antamasta tytärtään miehelle vaimoksi. Tähän asti kuulosta varmasti monen mielestä oikeudenmukaiselta.

"Jos joku neitsyt on kihloissa miehen kanssa ja toinen tapaa hänet kaupungissa ja makaa hänen kanssaan, niin viekää molemmat sen kaupungin portille ja kivittäkää heidät kuoliaaksi, tyttö siksi, että hän ei huutanut apua kaupungissa, ja mies siksi, että hän teki väkivaltaa lähimmäisensä morsiamelle. Poista paha keskuudestasi.

Mutta jos mies tapaa kihlatun tytön kedolla, käy häneen käsiksi ja makaa hänen kanssaan, niin mies, joka makasi hänen kanssaan, kuolkoon yksin. Mutta tytölle älä tee mitään, sillä tyttö ei ole tehnyt kuoleman rikosta; tässä on samanlainen tapaus, kuin jos mies karkaa toisen kimppuun ja tappaa hänet. Sillä hän tapasi hänet kedolla; kihlattu tyttö huusi, mutta hänellä ei ollut auttajaa.

Jos joku tapaa neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hänet kiinni ja makaa hänen kanssaan ja heidät siitä tavataan, niin mies, joka makasi hänen kanssaan, antakoon tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä, ja tyttö tulkoon hänen vaimokseen, koska hän raiskasi hänet; hän älköön hyljätkö häntä koko elinaikanansa." (5. Moos. 22:23-29)

Raiskauksen uhriksi joutunut kihlattu neitsyt kaupungissa ja raiskaaja tuli molemmat surmata, koska neitsyt ei huutanut apua. Mikäli kedolla raiskattu kihlattu neitsyt huusi apua, pelkästään raiskaaja tuli surmata. Tähän asti edelleen varmasti kaikkien mielestä oikeudenmukaiselta. Nyt seuraa hankalampi kohta.

Mikäli neitsyt ei ollut kihlattu ja joutui raiskatuksi, raiskaajan tuli ottaa neitsyt vaimoksi, eikä isällä ollut ilmeisesti tämän jakeen perusteella mitään vastaan sanomista. Tämä järjestelmä on huomattavasti oikeudenmukaisempi kuin maamme käytäntö antaa ensikertalaiselle raiskaajalle muutama kuukausi ehdollista vankeutta, sillä tässä tapauksessa neitsyen neitsyys oli ikuisesti mennyt, samoin maine, hän ei voinut enää avioitua, joten raiskaaja joutuu maksamaan raiskatun tytön koko elatuksen lopun ikää. Kuulostaa täysin järkevältä. Jotkut sanovat, että Toisessa Mooseksen kirjassa annettua säädöstä siitä, että isä sai kieltäytyä antamasta tytärtään vaimoksi, voi soveltaa myös tässä tapauksessa. Näin esittää Maimonides käskyn 132 kohdalla: "The rapist must marry the maiden (if she chooses)".

"Älkää uhratko Herralle eläintä, joka on kuohittu puristamalla tai musertamalla tai repimällä tai leikkaamalla; älkää tehkö maassanne sellaista." (3. Moos. 22:24)

Maimonides tulkitsee, että eläimen tai ihmisen kuohiminen on väärin, vaikka tässä puhutaan sellaisen eläimen uhraamisesta. Ymmärrämme, että kuohiminen, oli kyseessä ihminen tai eläin, on julmaa ja täysin sairasta, eikä kenenkään pitäisi harjoittaa sellaista, oli kyseessä ihminen tai eläin.

"Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö." (3. Moos. 3:17)

Sama käsky toistetaan monta kertaa. On täysin selvää kaikille, että verta ei saa syödä missään muodossa. Käsky toistettiin jopa apostolien kokouksessa. Siitä huolimatta moni kristitty syö surutta verimakkaroita ja verilettuja, sillä Jeesushan opetti, että se ei saastuta ihmistä, mikä menee suusta sisään. Jos kerran veren syöminen on ehdottomasti syntiä, itse pidän täysin mahdottomana sitä ajatusta, että meidän pitäisi ehtoollisella kirjaimellisesti syödä Jeesuksen ruumis ja veri.

Voimmeko syödä ehtoollisleivän ja viinin, jotka vain symbolisella tasolla viittaavat Jeesuksen vereen? Kyllä voimme. Viittaahan pääsiäislammaskin lampaan vereen, joka pelasti israelilaiset tuhoajalta. Jotkut esittävät, että ehtoollisviini on pyhä juuri siksi, miksi veren syönti oli kielletty - veri on ehdottoman pyhä. Tällainen ajatus toimii ainoastaan, mikäli uskoo, että uudessa liitossa Mooseksen laki on kumottu.

Jehovan todistajat ovat keksineet tämän kiellon perusteella, että verensiirto on väärin. Kuitenkin kaikissa näissä kohdissa kielletään syöminen, verensiirroista ei ollut mitään puhetta, toki sellainen Mooseksen aikaan ei edes ollut mahdollista. Elämä on niin pyhää, että hengen pelastamiseksi saa verta siirtää elimistöön suonen kautta. Mutta koska veri on pyhä, tulee se vuodattaa pois eläimestä, eikä kuristettua eläintä saa syödä, kuten myös apostolien kokouksessa säädettiin.

"Älä keitä vohlaa emänsä maidossa." (2. Moos. 23:19)

Tästä juutalaiset päättävät, että maitotuotteita ei saa syödä lihan kanssa. Käytännöt vaihtelevat, kuinka monta tuntia tulee olla väliä lihan ja maidon syömisen välillä. Itse näen, että tässä vain kielletään kirjaimellisesti keittämästä vohlaa emänsä maidossa, sairas pakanallinen rituaali, jos Jumala olisi halunnut kieltää meitä nauttimasta maitoa lihan kanssa, hän olisi osannut käskeä, että älä syö mitään maitotuotetta lihan kanssa ja kertonut, kuinka monta tuntia tulee olla lihan ja maidon nauttimisen välillä.

"Jos näet veljesi aasin tai härän kaatuneen tielle, älä jätä sitä siihen; auta häntä nostamaan se jaloilleen... Jos kulkiessasi tapaat puusta tai maasta linnun pesän, jossa on pojat tai munat ja emo makaamassa poikien tai munien päällä, niin älä ota emoa poikineen, vaan päästä emo lentämään ja ota vain pojat, että menestyisit ja kauan eläisit... Älä kynnä yhtaikaa härällä ja aasilla." (5. Moos. 22:4,6-7,10)

Joku saattaa tätäkin käskyä pitää erikoisena, mutta pelkän emon ottaminen ja poikasten jättäminen yksin olisi eläinrääkkäystä, emon ottaminen poikasineen ahneutta, mutta vain poikasten ottaminen sopiva ratkaisu. Huomaamme Toorasta kerta toisensa jälkeen, että Jumalaa kiinnostaa paitsi ihmisen, myös eläimen hyvinvointi.

"Kun te korjaatte eloa maastanne, niin älä leikkaa viljaa pelloltasi reunoja myöten äläkä poimi tähkäpäitä leikkuun jälkeen. Älä myöskään korjaa tyhjäksi viinitarhaasi äläkä poimi varisseita marjoja, vaan jätä ne köyhälle ja muukalaiselle. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." (3. Moos. 19:9-10)

"Jos korjatessasi eloa pelloltasi unhotat pellolle lyhteen, älä palaa sitä hakemaan; se olkoon muukalaisen, orvon ja lesken oma, että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua kaikissa kättesi töissä." (5. Moos. 24:19)

"Koska köyhiä ei koskaan puutu maasta, sentähden käsken minä sinua näin: Avaa auliisti kätesi veljellesi, kurjalle ja köyhälle, joita sinun maassasi on." (5. Moos. 15:11)

Jälleen köyhien hyvinvointiin puuttuvia käskyjä. Voimme soveltaa tätä nykyaikaan ja yksinkertaisesti huolehtia köyhistä taloudellisesti miten vain parhaaksi näemme. Ajatus siitä, että pellon reunat tuli säästää köyhälle, on paras tapa auttaa köyhää ja työtöntä, sellainen ei passivoi työtöntä, vaan hän saa tehdä työtä omin käsin. Joissakin tapauksissa on kuitenkin tarpeellista toimittaa suoraan aineellista apua köyhälle, mutta yleensä työttömän aktivointi, kutsuminen mukaan talkoisiin tai minkä tahansa työn tarjoaminen, on mielekkäämpää.

"Jos lainaat jotakin lähimmäisellesi, älä mene hänen taloonsa ottamaan häneltä panttia. Jää ulos, ja se mies, jolle lainasit, tuokoon pantin sinulle ulos. Ja jos hän on köyhä mies, niin älä mene maata, pitäen hänen panttiansa, vaan anna hänelle takaisin hänen panttinsa auringon laskiessa, että hän voisi maata vaipassaan ja siunaisi sinua; se koituu sinulle vanhurskaudeksi Herran, sinun Jumalasi, edessä." (5. Moos. 24:10-13)

"Jos veljesi sinun luonasi köyhtyy eikä jaksa pysyä pystyssä, tue häntä samoinkuin muukalaista tai loista; hän eläköön luonasi. Älä ota korkoa tai voittoa häneltä, vaan pelkää Jumalaasi ja anna veljesi elää luonasi. Älä anna hänelle rahaasi korolle äläkä ota elintarpeista voittoa." (3. Moos. 25:35-37)

Jälleen huomaamme Toorassa, että köyhää ei saanut nöyryyttää, riistää, kohdella kaltoin tai alistaa, eikä häneltä saanut periä korkoa, eikä hänelle myydyistä tarvikkeista edes ottaa voittoa.

"mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi; silloin älä kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi." (3. Moos. 25:4)

Tehoviljely köyhdyttää maaperää. Tunnen ainoastaan yhden maanviljelijän, joka pitää kiinni tästä käskystä, enkä ole koskaan nähnyt häntä kerjäämässä. Tosin jotkut esittävät tämän koskevan ainoastaan Israelin maata, jakeen 3. Moos. 25:2 perusteella.

"Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne älkääkä käyttäessänne pituus-,paino-tai astiamittaa." (3. Moos. 19:35)

Useassa ammatissa on mahdollista pyöristää lukuja hieman ylös tai alas omaksi hyödykseen, vetää välistä, hieman liioitella, vähentää olemattomia asioita verotuksessa tai muuta vastaavaa vilppiä. Toora käskee ehdottomaan rehellisyyteen kaikessa liiketoiminnassa.

"Kun rakennat uuden talon, tee kaide kattosi ympärille, ettet saattaisi verenvikaa taloosi, jos joku sieltä putoaisi." (5. Moos. 22:8)

"Älä kiroa kuuroa äläkä pane kompastusta sokean eteen, vaan pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra." (3. Moos. 19:14)

Joku saattaa ihmetellä, miksi juutalaiset eivät rakenna harjakaton ympärille kaidetta. Selvästi käsky koskee tasakattoisia taloja, jossa saattoi kokoontua katolle. Tällöin tuli kattoa ympäröidä kaide. Jumala välittää ihmisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Voi vain kuvitella, millainen sairas ihminen laittaisi kompastuksen sokean eteen. Oletko nähnyt juna-asemilla sokeille tarkoitettuja opasteita? Kokeile sitoa silmäsi ja lukea opastetta, ja sitten etsiä reittisi oikealle laiturille. Ymmärrät lähimmäistäsi tämän harjoituksen jälkeen jälleen paremmin.

"Jos joku murhaa tai omaisuusriitaa tai pahoinpitelyä koskeva asia tai mikä muu asia hyvänsä, josta sinun porteissasi riidellään, näyttää sinusta liian vaikealta ratkaista, niin nouse ja lähde siihen paikkaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee, ja mene leeviläisten pappien luo ja sen luo, joka siihen aikaan on tuomarina; kysy heiltä, ja he ilmoittavat sinulle tuomion. Ja tee sen sanan mukaan, minkä he sinulle ilmoittavat siinä paikassa, jonka Herra valitsee; ja noudata tarkoin kaikkea, mitä he sinulle opettavat. Tee sen lain mukaan, minkä he sinulle opettavat, ja sen tuomion mukaan, minkä he sinulle julistavat, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle siitä, mitä he sinulle ilmoittavat." (5. Moos. 17:8-11)

Näissä jakeissa on oikeutus Sanhedrinille, tuomioistuimelle. Mooseksen aikaan papit toimivat tuomareina. Myöhemmin Paavali käskee kunnioittamaan maallista esivaltaa (Room. 13:1-7). On selvää, että mikään yhteiskunta ei toimi ilman laillista oikeusistuinta. Tässä siis annetaan Sanhedrinille valta tuomita oikeusasioissa. Toisin kuin jotkut juutalaisuuden suuntaukset tämän perusteella esittävät, tässä ei anneta valtaa rabbeille säätää kaikista hengellisistä asioista, eikä tässä anneta käskyä laatia perinnäissääntöjä, joilla kumotaan Mooseksen lain käsky. Oikeudesta on kyse, ja on tarpeellista, että eduskunta voi säätää myös lakeja, joista ei ole käskyä Toorassa.

Olemme katsoneet ainoastaan joitakin Mooseksen lain mielestäni mielenkiintoisimpia käskyjä, emme suinkaan kaikkia. Monet käskyt koskevat uhriseremonioita, joita hoitivat yksin papit. Koska temppeliä ei ole, on monen käskyn noudattaminen mahdotonta. Se ei saa estää meitä noudattamasta niitä käskyjä, joita voimme noudattaa. Suurimmat kaksi käskyä olivat käskyt rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Mikä sitten on lain pienin käsky?

"Ole yhtä varovainen noudattaessasi pientä käskyä kuin suurta, sillä et tiedä palkkiota ainoastakaan näistä käskyistä." (Pirkei Avot 2:1)

Pidä tämä mielessä seuraavan kerran, kun pohdit saako parran reunan turmella, tai suuttuuko Jumala, jos hieman maistat mustaamakkaraa. Kaikki edellä lainatut Mooseksen lain käskyt osoittavat, että Toora on pyhä, vanhurskas, hyvä, täydellinen ja ikuinen laki, jossa Jumalan huomio kiinnittyy köyhään, heikkoon, puolustuskyvyttömään, muukalaiseen ja sorrettuun. Jumala välittää niin ihmisistä kuin eläimistäkin. Tooran tulee olla hengellisen elämämme perusta. Ideaalitapauksessa yhteiskunnan lait olisi säädetty Mooseksen lain perusteella, mutta muukalaisina diasporassa kaukana kotimaastamme Israelista, joudumme tasapainoilemaan maallisen lainsäädännön ja Jumalan käskyjen välillä. Mikäli ristiriitaa ilmenee, ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmistä.

Mikäli jokin Mooseksen lain käsky tuntuu liian hankalalta, ristiriitaiselta tai epäoikeudenmukaiselta, syy on useimmiten omassa ymmärryksessämme. Luettaessa juutalaisia lähteitä tulee muistaa, että juutalaiset eivät suurimmaksi osaksi lue pelkkää Mooseksen lakia, vaan heidän halakha, käskyjen noudattaminen, perustuu suulliseen lakiin, joka selittää Mooseksen lakia. Joskus näissä perinnäissäännöissä on järkeä, joskus ei. Toora itse sanoo, että älä lisää näihin sanoihin mitään, äläkä ota niistä mitään pois (5. Moos. 4:2). Täten itse pidän täysin mahdottomana, että Mooseksen lain lisäksi meidän tulisi opiskella hyllymetrin verran suullista lakia. Yhtä mahdottomana pidän, että meidän tulisi Mooseksen lain sijaan opiskella Katekismusta.

Huomaamme täten, että sekä juutalaisuudessa että kristinuskossa on molemmissa paljon pielessä. Kuka keksisi myyvän nimen tälle luomalleni uudelle synergistiselle uskonnolle?

Sisällysluettelo

Luku 9 - Raamattu ja alkoholi

Kommentit

Suositut tekstit