Mailis Janatuinen - sapatti, lepopäivä ja sunnuntai

 

Juutalaisia (?) sapattiaterialla -Alexander Johnston, Public Domain

"זכור את יום השבת לקדש"

"Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit."

2. Moos. 20:8

Mailis Janatuisen kirja "Ihmisen käyttöohjeet" on tervetullut teos kristillisille kirjamarkkinoille. On hienoa, että joku uskova uskaltaa lopun aikoina puhua myös Jumalan käskyistä positiiviseen sävyyn, todellakin sellaisena kuin ne ovat - Jumalan käyttöohjeet ihmiselle. Janatuinen uskaltaa lisätä Katekismuksen käskyihin käskyn 1B - älä tee mitään kuvaa, ja valittelee, kuinka Luther ei tästä käskystä kirjoittanut sanaakaan. Jumalan nimestä Janatuinen luonnollisesti opettaa kuten useimmat kristityistä - nimi lausutaan tutkijoiden mukaan "Jahve", eikä "Jehova", mutta meidän se tulee jostain syystä lausua "Herra". Minulla on Janatuiselle vain yksi kysymys - miten kansat tulevat tietämään, että hänen nimensä on YHVH (Jer. 16:21) - jos me emme lausu sitä?

Voisin kirjoittaa muistakin käskyistä pitkälti, mutta olen kaiken sanottavani sanonut jo kirjoitelmassani "Mooseksen laki ja Kristuksen armo", varsinkin luvussa 8. Tässä minua kiinnostaa luonnollisesti neljäs käsky, joka siis luterilaisilla ja katolilaisilla on kolmas. Mooseksen lain käsky on Janatuisella käännöstä seuraten "Muista pyhittää lepopäivä", ja tässä luvussa sunnuntai näyttää olevan sapatin synonyymi. Janatuinen kertoo kuinka mahtava asia on, että Israelissa koko maa pysähtyy sapatiksi. Jo luomisviikolla Jumala itse siunasi viikon seitsemännen päivän (2. Moos. 2:2-3), sapatinpäivän, ja Raamatussa luvataan suuri siunaus sapatin pyhittämisestä. Janatuinen kertoo abiturienttina saaneensa konkreettisesti kokea suuren siunauksen sunnuntain pyhittämisestä. Missä vaiheessa sunnuntaista tuli sapatti? Janatuinen vastaa:

"Helluntain jälkeen kristityt kokoontuivat jonkin aikaa sapattina temppelissä, myöhemmin kodeissa. Jo varhaisessa vaiheessa jumalanpalvelusta alettiin kuitenkin viettää viikon ensimmäisenä päivä (Apt. 20:7; 1. Kor. 16:2). Johannes kertoo Ilmestyskirjassa, että Henki valtasi hänet "Herran päivänä" Patmoksen saarella (Ilm. 1:10). Jo apostolien aikaan sunnuntaita siis nimetettiin Herran päiväksi. Mikäpä olisikaan kristilliselle kirkolle sen sopivampi lepopäivä kuin Herramme ylösnousemuksen päivä! Apostolien tekoja lukiessamme huomaamme, ettei Paavali noudattanut Talmudin matkustussääntöjä. Hän kumosi juutalaisten sapattimääräykset myös kirjeissään (Kol. 2:16; Gal. 4:10). Adventistit ovat väärässä väittäessään, että lepopäivän on pakko olla lauantai. Muutoinkin he käsittävät sapatin fariseusten tavoin laiksi ja pelastumisen ehdoksi, eivät evankeliumiksi, kuten Jeesus ja apostolit sen ymmärsivät."

Ensinnäkin on syytä huomata, että Mooseksen lain käsky on pyhittää viikon seitsemäs päivä, sapatinpäivä (2. Moos. 20:8-11). Emme löydä ainuttakaan käskyä Raamatusta pyhittää sunnuntaita. Jo luomisviikolla Jumala itse siunasi ja pyhitti sapatinpäivän, kuten Janatuinenkin myöntää. Raamattu sanoo, että se minkä Jumala siunaa, on siunattu ikuisesti (1. Aik. 17:27). Täten sapatti on pyhä ja siunattu ikuisuudesta ikuisuuteen, kukaan taho maanpäällä tai taivaassa ei voi kumota sapatin pyhyyttä. 

"Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka." (Apt. 20:7)

Janatuinen esittää, että jumalanpalvelusta vietettiin jo varhain sunnuntaina. Ensinnäkään Apostolien teoissa ei kuvata ainuttakaan kristillistä jumalanpalvelusta, mikäli sellaisella tarkoitetaan kristillistä jumalanpalvelusta kirkossa riitteineen ja liturgioineen. Apt. 20:7 kertoo kokouksesta sapatin jälkeen illalla viikon ensimmäisen päivän alkaessa (muistamme, että juutalaisessa ajattelussa päivä alkaa auringonlaskusta), joten kyseinen kokous edes ei ollut sunnuntaina. Jakeessa mainitaan leivän murtaminen, joka ei tarkoita ehtoollisen viettoa, vaan aivan tavallista syömistä. Juutalaiset murtavat edelleen aterialla leipää, ja leivän murtaminen Raamatussa on synonyymi aterioimiselle. Joten tässä jakeessa ei kerrota alkuseurakunnan millään tavoin pyhittäneen viikon ensimmäistä päivää. Syykin kokoukselle kerrotaan, Paavali oli lähdössä matkalle seuraavana päivänä, joten kyse lienee ollut Paavalin läksiäisistä. Miksi sitten Luukas kertoo tällaisesta kokouksesta viikon ensimmäisenä päivänä? Syy on täysin selvä, Paavali herättää kokouksessa ikkunalta pudonneen ja kuolleen Eutykuksen henkiin, joten tapaus oli kertomisen arvoinen, ja tarkkana historioitsijana Luukas halusi myös mainita, että kokous oli viikon ensimmäisenä päivänä.

"Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani." (1. Kor. 16:2)

Janatuinen, kuten moni muukin sunnuntain pyhittämistä puoltava opettaja, viittaa tähän jakeeseen perustellessaan sunnuntain pyhyyttä. Mitä tässä sanotaan? Laittakaa rahaa syrjään kotonanne viikon ensimmäisenä päivänä, tässä ei puhuta sanaakaan mistään jumalanpalveluksessa kerättävästä kolehdista sunnuntaina. Kreikassa ei mainita kotia, mutta annetaan ymmärtää selvästi, että raha on laitettava syrjään kukin "tykönään" (ἑαυτῷ). Onkin luonnollista, että rahaa ei käsitellä sapattina, mutta viikon ensimmäisen arkipäivänä, samalla kun hoitaa muutkin raha-asiat, laittaa rahaa syrjään kokousta varten. Miksi tähän jakeeseen usein viitataan, ikään kuin tässä kerrottaisiin jotakin sunnuntain pyhyydestä?

Kolmas jae johon Janatuinen vetoaa on:

"Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen" (Ilm. 1:10)

Janatuinen väittää, että tässä sunnuntaita kutsutaan Herran päiväksi. Missään kohtaa tätä jaetta tai missään muuallakaan ei kuitenkaan sanota tai anneta ymmärtää, että Johannes olisi saanut ilmestyksensä sunnuntaina. Raamatussa Herran päivä tarkoittaa useita kertoja lopun aikojen viimeistä suurta Herran vihan ja koston päivää - olisi varsin erikoista, jos tällä ilmaisulla nyt tarkoitettaisiinkin kristittyjen sunnuntain lepopäivää. Johannes kertoo olleensa Herran päivässä, hänen näkynsä käsittelevät suurimmaksi osaksi lopun aikojen tapahtumia. Se että kirkkoisät myöhemmin kutsuivat sunnuntaita Herran päiväksi, ei tarkoita, että Herran päivä Raamatussa tarkoittaisi kertaakaan sunnuntaita. Yksinkertaisesti tässä ei puhuta sanaakaan viikon ensimmäisestä päivästä.

Janatuinen ymmärtää aivan oikein, että Paavali ei seurannut Talmudin sapattisäädöksiä, eli siis perinnäissääntöjä, kuten ei kukaan apostoleista tai Jeesus itse. Mutta sitten hän esittää, että Paavali kumosi juutalaisten sapattimääräykset, ja tarjoaa näkemyksensä tueksi kahta jaetta:

"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta" (Kol. 2:16)

"Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista." (Gal. 4:10)

Mikäli Janatuinen tarkoittaa juutalaisten sapattimääräyksillä Mooseksen lain säädöksiä, onko mahdollista, että jos Jeesus itse sanoi, että hän ei tullut kumoamaan Mooseksen lakia (Mt. 5:17), niin apostoli Paavali sitten olisi kumonnut omalla auktoriteetillaan Mooseksen lain suoran käskyn? Mooseksen laissa sanotaan, että älä lisää mitään tähän sanaan, äläkä ota siitä mitään pois (5. Moos. 12:32). Voiko kukaan vakavasti uskoa, että Paavali olisi kumonnut Jumalan käskyn tuosta vain, ohimennen, yhdessä jakeessa sivulauseella? Ottaen huomioon, kuin tärkeä sapatti oli juutalaisille ja on edelleen, miten apostoli olisi voinut muuttaa Jumalan asetusta sapatista ilman, että asiasta olisi käyty mitään keskustelua, ilman mitään vastaväitteitä juutalaisilta? Jos Jeesuksella ei ollut valtaa kumota Jumalan säädöstä, Paavalillako sitten oli?

Kolossalaiskirjeessä Paavali kuitenkaan ei sano, että pyhittäkää nyt sapatin sijaan sunnuntai. Jos sapattikäsky on kumottu, millä perusteella sunnuntai sitten on pyhä? Onkin huomattava tarkasti, että Paavali ei tässä sano, että kymmenen käskyä on nyt kumottu. Hän ei sano, että älkää tuomitko ketään sapatin viettämisestä, vaan hän sanoo, että älkää antako kenenkään tuomita teitä näistä asioista. Että sapatti tuli pyhittää oli alkuseurakunnalle itsestäänselvä asia. Kyse lienee ollut sapattia kyttäävistä sapattipoliiseista, fariseuksista, joille sapatin oikea viettäminen oli henki ja elämä. Sapattisäädökset ja niiden hiustentarkka tulkinta jakavat edelleen juutalaisia. Onko täysin mahdoton ajatus, että Paavalilla on tässä mielessä seurakunnan ulkopuolelta tuleva arvostelu ja tuomitseminen asioista, joista seurakunnan tulee päättää itse?

Galatalaiskirjeessä Paavali toteaa, että te seuraatte tarkoin päiviä ja juhla-aikoja. Kuitenkin on selvää, että galatalaiset eivät olleet juutalaisia, vaan pakanoita, sillä Paavali sanoo:

"Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole." (Gal. 4:8)

Paavali jatkaa:

"Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?" (Gal. 4:9)

Miten pakanataustaiset galatalaiset saattavat jälleen kääntyä köyhien ja heikkojen alkeisvoimien puoleen, jos näillä tarkoitetaan Mooseksen lain säädöksiä juhla-ajoista, joita galatalaiset koskaan eivät viettäneet?

Huomaamme siis, että Janatuinen tässä kuten niin moni opettaja ennen häntä, on löytänyt Raamatustaan nämä viisi jaetta, tulkitsee niitä irti kontekstista ja esittää, että kymmenen käskyä on nyt kumottu ja sunnuntai on uusi lepopäivä.

Entä Janatuisen ajatus siitä, että mikä olisikaan uskovalle parempi päivä levätä kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen päivä? Sanoisin, että parempi olisi pyhittää se päivä, joka kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää, eli siis viikon seitsemäs päivä, sapatinpäivä. Täysin riippumatta siitä, mitä tapahtui tuona sunnuntaina 2000 vuotta sitten, Jumalan käsky pyhittää sapatti on ikuinen. Jos ylösnousemuksen päivä oli niin merkittävä, että peräti kymmenen käskyä kumottiin, ei Jeesus itse puhunut asiasta sanaakaan, eivät apostolit, eikä Paavali.

Paavali puhuu kyllä ylösnousemuksen päivästä. Hän sanoo:

"Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena (ἀπαρχὴ) kuoloon nukkuneista." (1. Kor. 15:20)

Kreikan Aparchee tässä tarkoittaa ensihedelmää, joka on selvä viittaus ensilyhteen heilutuksen päivään, joka juutalaisessa kalenterissa on pääsiäisviikolla sapatin jälkeinen päivä - kyseinen sunnuntai siis juutalaisille kerran vuodessa on pyhä ja Shavuot eli helluntai tästä viisikymmentä päivää myöhemmin on myös sunnuntai. Joten eikö se riitä, jos ylösnousemuksen vuoksi kerran vuodessa juhlii ylösnousemusta juutalaisen kalenterin juhlapyhänä? Eikö Jeesuksen ylösnousemus ollut ensilyhteen heilutuksen juhlan täyttymys, miksi se välttämättä pyhittäisi jokaisen viikon sunnuntain? Ja kuten jo sanoin, jos ylösnousemuksen tähden jokaisen viikon ensimmäinen päivä on nyt pyhä, eivät apostolit tienneet tällaisesta sanaakaan.

Janatuinen esittää lopuksi lakonisesti, että adventistit ovat väärässä sanoessaan, että lepopäivän on pakko olla lauantai. Tietenkin he ovat väärässä, sillä lepopäivä voi olla aivan mikä päivä tahansa, siinä Janatuinen on aivan oikeassa. Jos haluaa pyhittää lepopäivän, sunnuntai on oikein hyvä valinta, mutta ei yhtään sen parempi kuin mikään toinen.

Jos taas haluaa noudattaa Jumalan sanaa ja seurata kymmentä käskyä, silloin tulee luonnollisesti pyhittää sapatinpäivä, viikon seitsemäs päivä, joka meidän kalenterissamme on aika perjantaista lauantaihin auringonlaskusta auringonlaskuun. 

Paholaisen ovelin temppu on ollut keksiä termi "lepopäivä" ja korvata Raamatun käännöksistä sapatti lepopäivällä. Nyt voi hyvällä omallatunnolla kristitty pyhittää sunnuntain, Raamattu kun ei puhu sunnuntaista lepopäivänä sanaakaan. Mikä vielä parempaa, nyt kun vuodesta 1974 kalenterissamme sunnuntai on viikon seitsemäs päivä, on sekaannus valmis ja moni vilpitön kristitty uskoo noudattavansa kymmentä käskyä pyhittäessään sunnuntain, jota luulee viikon seitsemänneksi päiväksi. Eivätkä opettajat jaksa seurakuntalaisia valistaa tästä asiasta. He yleensä toimivat tismalleen kuten Janatuinen - perustellaan Raamatulla, kuinka sapatti on pyhä, kuinka suuren siunauksen saa sapatin pyhittämisestä - mutta sitten kourallisella jakeita esitetään, että tuo sapatti on nyt sunnuntai.

On helppo osoittaa minun olevan väärässä. Se onnistuu näyttämällä Raamatusta se jae, jossa sanotaan sunnuntain olevan pyhä, jossa kerrotaan alkuseurakunnan koskaan pyhittäneen sunnuntain. Apt. 20:7, 1. Kor. 16:2, Ilm. 1:10, Kol. 2:16 ja Gal. 4:10 - näissä Janatuisen listaamissa jakeissa missään ei sanota mitään sinne päinkään. Joten sapatti, Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän jo luomisviikolla, kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä ja missään kohtaa Uutta testamenttia ei kerrota kymmenen käskyn olevan nyt kumottu.

Janatuinen lisää, että adventistit pitävät sapattia pelastuksen ehtona, oppi, jota adventistikirkossa kerta kaikkiaan ei opeteta, joten kyse on täysin asiattomasta adventistien mustamaalaamisesta. Missään kohtaa kirjallisuuttaan eivät adventistit esitä sapatin pyhittämisen olevan pelastuseho. Adventistit, kuten muutkaan uskovat, jotka pyhittävät sapatin, eivät ole lakihenkisiä fariseuksia. Jeesuksen mukaan sapatti on ihmistä varten (Mk. 2:27), eikä toisin päin. Mutta jo tästä huomaamme, että Jeesuksen mukaan sapatti todellakin on ihmistä varten, hän ei puhu sanaakaan sunnuntaista. Sapatti on suuri levon, ilon ja rauhan päivä. Ilmeisesti Janatuinen kokee, että ihminen on lain alla ja lakihenkinen fariseus, jos pyhittää sapatin, mutta jos pyhittää sunnuntain, silloin ollaan armon alla!

Janatuisen markkinoimat sunnuntaisäädökset, kristittyjen omasta päästään keksimät käskyt, että sunnuntaina ei saisi käydä kaupassa tai tehdä läksyjä, että sunnuntaina pitää käydä kirkossa ja pukeutua pyhävaatteisiin - mitä muuta ne ovat kuin lakihenkisiä farisealaisia perinnäissääntöjä? Miksi sitten niitä kutsutaan lakihenkisiksi fariseuksiksi, jotka noudattavat kymmentä käskyä ja pyhittävät sapatinpäivän? Miksi ihminen olisi armon alla, jos lepää sunnuntaina, mutta lain alla, jos lepää sapattina?

Yksinkertaisesti asia on niin, että jos haluaa seurata Jumalan käskyä, sillon ihminen pyhittää sapatin, jos taas haluaa seurata kirkon perinnäissääntöjä, silloin tulee käydä sunnuntaina kirkossa. Jumala siunaa näistä menettelytavoista vain toisen, arvaatko kumman?

Lisäksi on syytä hylätä se olkiukko, että kukaan uskoisi pelastuvansa lepäämällä viikon seitsemäntenä päivänä kaikesta työstään.

Muistetaan lopuksi, että sapatti on todellakin ihmistä varten, sapatti on suuri ilon, levon ja rauhan päivä, kuten profeetta sanoo:

"Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes. 58:13,14)

Joten Shabbat Shalom kaikille, jotka noudatatte Jumalan käskyjä ja pyhitätte sunnuntain sijaan sapatinpäivän!

Jos sapatti kiinnostaa, katso kaikki sapattia koskevat kirjoitukseni.