Onko joulu kuitenkaan raamatullinen juhla?

 

Worship of the shepherds, Bronzino, 1539, Public Domain

EDIT: Tällä videolla käyn läpi tämän artikkelin argumentit.

Miikka Niirasen artikkeli "Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla?" on kuulemma yksi Areiopagin luetuimpia. Kertooko artikkelin suosio siitä, että joulu sittenkin vaivaa kristittyjä?

Niirasen teesit voisi tiivistää siten, että vilpittömät kristityt jo varhain halusivat muistaa Jeesuksen syntymää pyhittämällä siihen tarkoitukseen yhden juhlan vuodessa. Heillä siis välttämättä ei ollut mitään halua matkia pakanoita, vaan aivan vilpittömästi kuvittelivat joulun olevan hyvä idea. Ajatus joulun vietosta ei siis kopioitu pakanuudesta, vaikka joulun ajankohta sattuikin erään pakanallisen juhlan kanssa samaan aikaan.

Voimme siis todeta, että joulu todellakin on kristillinen juhla. Voidaanhan kaikkea, mitä kirkkoisät veistelivät omasta päästään, pitää kristillisenä. Täten sunnuntai on aivan yhtä kristillinen juhla kuin joulukin, molemmat kirkkoisien vilpittömässä kristillisessä uskossa säätämiä pyhiä. Sapatista olen kirjoittanut jo vähän liikaakin. Sekä sapatti että joulu herättävät molemmat tunteita ja saavat aikaan kiivasta väittelyä. Miten Jeesuksen ylösnousemuksen tai syntymän juhlistaminen voisi olla väärin?

Lähdetään aivan aluksi siitä, että Raamatussa ei kerrota mihin aikaan vuodesta Jeesus syntyi. Monet sanovat, että Jeesus ei voinut syntyä talvella, koska paimenet olivat ulkona kedolla. Moni ajoittaa Jeesuksen syntymän Luukkaan evankeliumista Sakariaan palvelusvuorosta laskettuna lehtimajanjuhlan aikaan. Millään näillä arvioilla ei ole mitään merkitystä, sillä sekä Matteus että Luukas eivät kumpikaan suoraan sano, mihin aikaan vuodesta Jeesus syntyi. Täten en usko, että Jumala haluaa meidän viettävän Jeesuksen syntymäjuhlaa kerran vuodessa. Jos syntymän ajankohdalla olisi mitään merkitystä, tarkka historioitsija Luukas olisi varmuudella maininnut asiasta.

Samoin Luukas olisi maininnut varmasti, mikäli Jeesus olisi syntynyt lehtimajanjuhlan aikaan, mainitaanhan juhlat monesti evankeliumeissa. Messiaanisissa piireissä ajatus Jeesuksen syntymästä lehtimajanjuhlan aikaan on suosittu. Valtameren takana esiintyy väitteitä, että vuoden vanhat pääsiäislampaat syntyivät ja kuolivat samaan aikaan vuodesta, eli siis pääsiäisenä.

Jos Jumala todellakin haluaisi meidän pyhittävän yhden juhlan Jeesuksen syntymän kunniaksi, kerrottaisiin Raamatussa varmuudella mihin aikaan vuodesta Jeesus syntyi. Nyt kun tätä ei kerrota, on täysin selvää, että Jeesuksen syntymää voi muistaa tai olla muistamatta milloin tahansa.

Mikä ongelma joulussa sitten on, paitsi että Jeesus välttämättä ei syntynyt jouluna? Emmekö saa luoda kauniita traditioita, silläkin uhalla, että joku kutsuu niitä perinnäissäännöiksi? Ketä joulu satuttaa? Mitä haittaa siitä on? Eikö joulu ole suuri juhla Jeesuksen Kristuksen kunniaksi?

Valettuaan kultaisen vasikan Aaron julisti, että huomenna on juhla Jehovan kunniaksi (2. Moos. 32:5). Seuraavana päivänä kansa vietti juhlaa, uhrasi uhreja, söi ja joi, kaikilla oli oikein mukavaa. Miten näin kaunis juhla olisi ollut väärin? Tarkoitus siis oli jalo, juhla oli Jehovan kunniaksi, mutta miellyttikö tämä Juhla Jehovaa? Jumalan viha leimahti kansaa vastaan, siunaako Jumala sitten joulun, jota hän ei ole käskenyt kansansa viettää?

Eräs ateisti ystäväni tuhahti joulun alla, että Jeesus edes ei syntynyt jouluna. Tämä ateisti, oppinut ja älykäs kaveri, siis huomasi kristittyjen epärehellisyyden - eikö meidän tulisi pysyä totuudessa? Miten voimme viettää joulua, eikö joulun viettoa väkisinkin varjosta se ikävä totuus, että Jeesus ei syntynyt jouluna?

Suurin ongelma joulussa on, että 3. Moos. 23 meille on säädetty Herran juhlapyhät, joista olen kirjoittanut kattavasti kirjoitelmassani, joissa joulua ei ole mainittu sanallakaan, kuten ei suurinta osaa muistakaan kirkkovuosikalenterin juhlista.

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä." (3. Moos. 23:1,2)

"Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois." (5. Moos. 12:32)

Jos kerran nämä ovat Jehovan asettamat juhlapyhät, miten voisimme lisätä niihen yhtään mitään, oli tarkoituksemme kuinka kaunis tahansa? Mooseksen laissa kielletään lisäämästä mitään Tooraan. Jeesus vastusti ankarasti fariseusten niitä perinnäissääntöjä, joilla nämä kumosivat Jumalan käskyn (Mk. 7:9). Miksi kristinuskossa tällaisia jaloja perinnäissääntöjä sunnuntaista tai joulusta pidetään täysin hyväksyttävinä? Jos kerran kirkossa ei vietetä raamatullisia Jehovan juhla-aikoja, vaan niiden sijaan juhlitaan juhannusta, joulua, Marian ilmestyspäivää, kynttilänpäivää ja milloin mitäkin, eikö silloin ole Jumalan käsky kumottu ja korvattu ihmisten omasta päästään keksimällä perinnäissäännöllä, tismalleen mistä Jeesus moitti fariseuksia? 

Tietysti joulu on kristillinen juhla, onhan se kirkkoisien omasta päästään keksimä juhla, joten sitä voi pitää kristillisenä, täten Niiranen on täysin oikeassa. On muuten harvinaisen terävä kaveri muutenkin. Mutta vielä siitä, onko joulu pakanallinen juhla. Esitin jo, että välttämättä kristityt ensimmäisillä vuosisadoilla eivät kokeneet tarvetta matkia pakanoita ja apinoida näiden pakanallisia riittejä. Tästä saa olla kanssani eri mieltä, mutta uskon että Niiranen on suurimmaksi osaksi oikeassa.

Huomautan vain, että ajatus syntymäpäivän juhlimisesta, oman, kaverin, sukulaisen tai muinoin kuolleen henkilön, ei ole raamatullista. Raamatussa ainoastaan pakanoiden Faaraon ja Herodeksen kerrotaan viettäneen omia syntymäpäiviään. Raamatusta emme lue kenenkään pyhän koskaan viettäneen kenenkään syntymäpäivää. Opetuslapset eivät viettäneet Jeesuksen syntymäpäivää kerran vuodessa, eivätkä apostolit ja Paavali koskaan kokeneet mitään tarvetta pyhittää mitään juhlaa Jeesuksen syntymän muistoksi. Paavali kirjoittaa muutenkin sangen vähän Jeesuksen syntymästä, eivätkä evankelistat Markus ja Johannes edes koe tarvetta kertoa Jeesuksen ihmeellisestä syntymästä ja siihen liittyneistä tapahtumista. Liekö heillä ollut tarvetta, jos kerran Matteus ja Luukas olivat näistä jo kirjoittaneet, vai eikö asialla ollut heille merkitystä.

Joten huomaamme sen ikävän tosiasian, että ajatus syntymäpäivän juhlimisesta, muistamisesta kerran vuodessa, on täysin vieras Raamatulle. Pakanuudessa taas syntymäpäivä on iso asia, joten missä mielessä voimme sanoa, että Jeesuksen syntymäjuhla olisi raamatullinen juhla? Meillä ei ole mitään syytä lisätä yhtään mitään Jehovan juhla-aikoihin, ei mitään syytä viettää joulua, eikä mitään tarvetta. Jos happamattoman leivän juhla ja lehtimajanjuhla riittivät apostoleille ja Paavalille, miksi ne eivät riitä meille? Jos Jeesus kuoli Pesachina, eli pääsiäisenä, nousi ylös kuolleista ensilyhteen heilutuksen aikaan, Pyhä Henki vuodatettiin Shavuotina eli Helluntaina, ovat kevään juhlat jo saaneet täyttymyksensä.

Syksyn juhlat, pasuunansoiton juhla, suuri sovituspäivä ja lehtimajanjuhla, tulevat saamaan täyttymyksensä Jeesuksen toisessa tulemisessa. Eikö täten ole viisasta viettää niitä jo nyt? Kun Messias tulee takaisin, hän kertoo meille kyllä, milloin syntyi, jos asialla on mitään merkitystä.

Sekä sunnuntain että joulun sanotaan olevan pyhiä. Jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän (1. Moos. 2:2-3), siksi voimme varmuudella sanoa, että sapatti on pyhä. Milloin Jumala siunasi ja pyhitti joulun? Ei koskaan, siksi joulu ei ole pyhä, vaikka vilpittömät kristityt kuinka yrittäisivät sitä pyhittää. Jumala ei siunaa meidän omasta päästämme keksimiämme juhlapäiviä.

Jotakin todella erikoista on joulussa. Suomessa juutalaisten kuninkaan muistoksi paistetaan kodeissa kymmenen kilon saastainen joulukinkku. Jesajan mukaan Jumala tekee lopun niistä, jotka syövät sikaa (Jes. 66:17), nyt joulupöytää koristaa kokonainen joulukinkku, monelle se tärkein asia joulussa. Keskelle kotia pystytetään joulukuusi, jolle on vaikea löytää mitään raamatullista merkitystä, joulupukki ja tontut koristavat koteja ja joulu on täynnä symboliikkaa, joka varmuudella ei ole raamatullista. Moni potee joulun alla ahdistusta ja stressiä, pahaa oloa ja monessa perheessä viinanpiru varjostaa jolun viettoa. Samaan aikaan on totta, että jouluna moni näkee sukulaisiaan ja perhettään ja moni voi iloita yhteisestä ajasta. Mutta silti on pohdittava, onko joulunvietto raamatullista, siunaako Jumala tällaisen juhlan? Tarvitsevatko lapset todellakin kaikkea sitä krääsää? Mitä joulupukki ja Coca-Cola kertovat Jeesuksesta?

Lopulta kyse on siitä, haluaako ihminen noudattaa Jehovan pyhää, vanhurskasta, hyvää (Room. 7:12), täydellistä (Ps. 19:8) ja ikuista lakia (Ps. 119), onko Toora täydellinen, kuten kuningas Daavid sanoi sen olevan, vai onko tarpeellista lisätä Raamatun käskyihin perinnäissääntöjä, olkoon ne kristillisen kirkon kirkkoisien keksimiä perinnäissääntöjä, tai mitä tahansa muuta. Sydämen asenne ratkaisee, riittääkö Mooseksen laki meille, haluammeko rakastaa Jehovaa koko sydämestämme, vai onko sittenkin tarvetta lisäillä hieman omasta mielestämme kivoja ja kauniita asioita Jumalan sanaan.