Piinaako Jumala kuolemattomia sieluja ikuisesti helvetin tulessa?

 

Christ descending into Hell, Albrecht Dürer

"Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen." (Dan. 12:2)

"Mitä ajattelisit isästä, joka pitäisi lapsensa kättä tulessa rangaistakseen lasta väärinteosta? ”Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:8.) Tekisikö hän sellaista, mitä kukaan oikeamielinen ihmisisä ei tekisi? Varmasti ei!" - Vartiontornin kirjasto, Helvetti

Jehovan todistajat etunenässä, mutta myös muut tahot esittävät, että Jumala kertakaikkiaan ei voi olla sellainen, että hän kiduttaisi ihmisiä ikuisesti helvetin liekeissä. Sellainen ei sopisi kuvaan rakastavasta ja armollisesta Jumalasta. Tämä onkin käytännössä ainut argumentti sille, että helvettiä ei voi olla olemassa. Raamatussa kuitenkin puhutaan täysin selvästi sekä ikuisesta elämästä, että ikuisesta kadotuksesta. Olen jo aiemmin perustellut kattavasti, että heprean Olam tarkoittaa todellakin ikuista. Kreikan aion tarkoittaa sekin ikuista, kuten tulemme näkemään. Jos ei tarkoita, on ikuinen elämä vaakalaudalla.

Danielin kirjan lainauksesta huomaamme, että jo Vanhassa testamentissa esiintyy ajatus tuonpuoleisesta elämästä. Osoitteita on kaksi, iankaikkinen elämä tai iankaikkinen kauhistus. Mutta ollaksemme rehellisiä on pakko todeta, että Vanhassa testamentissa puhutaan sangen vähän tuonpuoleisesta. Mooseksen laissa ei kerrota, miten ansaitaan iankaikkinen elämä, eivätkä profeetat juurikaan varoittele helvetin kauhuista. Ajatus taivaasta sielujen ikuisena lepopaikkana elää kristikunnassa vahvana, mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että sielumme vilahtaa kuoltuamme taivaaseen. Ruumiiden ylösnousemuksesta kuitenkin kerrotaan. Meidät, jotka olemme Kristuksessa, herätetään viimeisenä päivänä, me saamme ylösnousemusruumiin ja elämme ikuisesti maan päällä paratiisissa:

"Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille." (Jes. 26:19)

Jeesus vahvistaa ajatuksen ruumiin ylösnousemuksesta:

"Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen." (Joh. 5:28-29)

Paavali lohduttaa seurakuntaa:

"Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." (1. Tess. 4:13-18)

Lopulliseen sijoituspaikkaan vaikuttaa ainoastaan yksi tekijä - usko Jeesukseen:

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"" (Joh. 11:25-26)

Monen mielestä vastenmielinen ja mahdoton ajatus helvetistä, ikuisesta kärsimyksestä, esiintyy kerta toisensa jälkeen Uudessa testamentissa, alkaen Jeesuksen opetuksesta.

"Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin (γέενναν)." (Mt. 5:29)

Muutamissa käännöksissä helvetti on käännetty alkukielen mukaan Gehennaksi, jonka sitten alaviitteessä kerrotaan tarkoittavan Hinnomin laaksoa, jossa poltettiin jätteitä. Näin siis Gehennalla ei kuulemma ole mitään tekemistä helvetin kanssa, vaan kyse on kielikuvasta, joka tarkoittaa vain lopullista tuhoa. Jos näin on, useampi Jeesuksen lausuma on todella erikoinen.

"Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin (γέενναν). Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää." (Lk. 12:4-5)

Tässä siis Jeesus sanoo, että ei pidä pelätä niitä, jotka tappavat ruumiin, vaan sitä, jolla on valta tapettuansa tehdä mitä - heittää ruumis Hinnomin laaksoon? Mitä merkitystä on kuolleelle sillä, mihin hänen ruumiinsa heitetään? Miksi pitäisi pelätä, että ruumis kuoltuamme heitetään tunkiolle poltettavaksi? Tässäkin jakeessa on järkeä vain, mikäli kreikan Gehenna todellakin tarkoittaa helvettiä, sellaisena kuin se useimmiten ymmärretään.

Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on käsittämätön, jos Jeesus ei siinä kertonut helvetistä, ikuisesta kadotuksesta (Lk. 16:19-31). 

"Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'" (Lk. 16:23-24)

Toki kertomuksen pointti lienee Mooseksessa ja profeetoissa - jos näitä ei kuulla, ei kukaan vakuutu vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös. Jehovan todistajien teoksessa "Puhu perustellen" kerrotaan, että tämä vertaus on juuri sitä, vertaus, jota ei voi lukea kirjaimellisesti: "Myös heidän kuolemansa oli vertauskuvallinen; se edusti olosuhteiden muutosta. Aikaisemmin halveksitut pääsivät Jumalan suosion asemaan, ja aikaisemmin näennäisesti suositut joutuivat Jumalan hylkäämiksi, samalla kun heitä piinattiin niiden esittämillä tuomiosanomilla, joita he olivat halveksineet." Mutta sittenkin tämä vertaus jää tyystin käsittämättömäksi, Jeesus selvästi kertoo tuonpuoleisesta, kärismyksestä ja autuudesta, jolla sitten ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. On täysin selvää, että vertauksen pointti on siinä, että tuonpuoleinen sijoituspaikka on lopullinen, eikä kukaan siellä oleva voi vierailla täällä, eikä toisinpäin.

”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” (Saarn. 9:5) 

Tällä jakeella ja muutamalla muulla Raamatun jakeella Jehovan todistajat perustelevat, että kuolleet eivät tiedä mitään, he lakkaavat olemasta, heidän sielunsa tuhoutuu. Kuitenkin myös he uskovat, että me kaikki uskovat saamme ylösnousemusruumiin ja meidät herätetään viimeisenä päivänä. Kuten yllä lainasin Danielia, osoitteita on kaksi - iankaikkinen kuolema ja iankaikkinen kärsimys. Edellä lainattuja jakeita Jehovan todistajat selittävät käyttäen hyvää mielikuvitusta - aina vedoten lopulta siihen, että Jumala ei voi kiduttaa ketään ikuisesti, se ei olisi oikeudenmukaista, eikä Jumala voi olla sellainen.

"Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." (Mt. 13:49-50)

Jos pahat yksinkertaisesti tuhotaan lopullisesti, niin että he vain lakkaavat olemasta, on Jeesuksen puhe itkusta ja hampaiden kiristelystä sangen omituista.

"Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen (αἰώνιον) tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä." (Mt. 25:41)

Nyt on syytä tarkistella, mitä kreikan aion tarkoittaa, ikuista vai määräaikaista. Sanakirjan mukaan se tarkoittaa ikuista, eikä mitään muuta, mutta sanakirjat eivät ole Jumalan sanaa. Raamatussa sana esiintyy 71 kertaa ja luvussa Joh. 6 monta kertaa sillä tarkoitetaan iankaikkista elämää, kuten monessa muussakin kohtaa. Jos aion ei tarkoita ikuista, on vaikea uskoa, miten Jeesus voisi luvata meille ikuisen elämän. Uudesta testamentista ei löydy ainuttakaan jaetta, jossa kreikan aion tarkoittisi kiistatta jotakin ajanjaksoa, joka on lyhyempi kuin ikuinen. Ainoa perustelu eräillä näyttäisi olevan, että helvetti ei voi tarkoittaa ikuista kärsimystä, Jumala nyt vain ei voi olla sellainen, että kiduttaisi ihmisiä ikuisesti, olkoon he kuinka pahoja tahansa.

Jatketaan samalla mutulinjalla, miksi Jumala ei kiduttaisi Aadolf Hitleriä tai Vladimir Putinia ikuisesti? Miksi näiden tulisi selvitä ilman rangaistusta? Ikuinen elämä on meille tarjolla aivan ilmaiseksi, aivan jokaiselle, joka tahtoo seurata Jeesusta. Jumala hävitti vedenpaisumuksessa koko maailman, poltti poroksi Sodoman ja Gomorran, koska ihmiset olivat läpensä pahoja. Kuinka oikeudenmukaista olisi, jos miljoonia juutalaisia hengiltä kaasuttanut murhamies ei saisi mitään rangaistusta, vaan hänen ruumiinsa vain maatuisi ja sielu lakkaisi olemasta?

"Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema." (Ilm. 21:8)

Emme pääse pakoon Raamatun kuvausta liekeistä, tulikivestä, hammasten kiristelystä ja itkusta, joka on ikuista. Ymmärrän kuitenkin, jos joku ahdistuu tällaisesta helvetillä pelottelusta. Muistetaan vain, että Kristuksessa me saamme ylösnousemusruumiin ja saamme elää ikuisesti, sama mahdollisuus on tarjolla aivan jokaiselle. Lopulta on kyse siitä, luotammeko omaan mutuiluun vai yksin Raamatun sanaan. Ja Raamattu kertoo täysin selvästi ikuisesta kadotuksesta, helvetistä, jossa ihmiset joutuvat kärsimään liekeissä ikuisesti. Me joko uskomme Raamatun sanan, tai sitten pyrimme Raamatun alaviitteissä pyyhkimään ajatuksen ikuisesta kadotuksesta pois Raamatuistamme, kuten eräät ovat tehneet. Heille luvataan rangaistus sellaisesta pyhän sanan vääristelystä.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen (αἰώνιον) elämä." (Joh. 3:16)