Jesaja 53 Herran kärsivä palvelija - Israel vai Jeesus?

 

"Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä-sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo-niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta." (Jes. 52:13-53:12)

Useimmat juutalaiset ovat vakuuttuneita siitä, että Herran kärsivä palvelija on Israel, joka on historiassa saanut kärsiä ja tulee kärsimään muiden kansojen syntien takia. Näin sanoo Rashi ja moni muu kommentaattori juutalaisten Tanakhien alaviitteissä Jesaja 53 kohdalla. Yksin sillä perusteella, että jakeissa Jes. 41:8, 42:1, 44:1, 49:3 Jesaja kutsuu Israelia palvelijaksi, esitetään Herran kärsivän palvelijan olevan Israel. Edellisessä kirjoituksessani osoitin, että Jeesus ei ole Jumala sillä perusteella, että molempia kutsutaan Raamatussa pelastajaksi ja Herraksi. Tietenkään Herran kärsivä palvelija ei ole Israel vain siksi, että toisaalla myös Israelia kutsutaan palvelijaksi. Jesajan kirjassa myös Jesajaa ja Eljakimia kutsutaan palvelijoiksi (Jes. 20:3, 22:20).

Kerta toisensa jälkeen profeetat lupaavat Israelille tuomion, kirouksen ja kärsimystä, jos nämä eivät noudata lakia. Nyt pitäisi uskoa, että kärsimystä on luvassa myös, mikäli Israel noudattaa lakia.

"Jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin Herra, sinun Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä. Ja kaikki nämä siunaukset tulevat sinun osaksesi ja saavuttavat sinut, jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä... Mutta jos sinä et kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi ja saavuttavat sinut." (5. Moos. 28:1,2,15)

Ajatus siitä, että syytön kansa, joka ei ole tehnyt syntiä, joutuu kärsimään muiden takia, on toki mahdollinen. Tietysti juutalaiset ovat joutuneet kärsimään muiden kansojen pahuuden takia. Mutta Jesaja 53 sanoo, että Herran kärsivä palvelija kantaa kansojen synnit, he saavat rauhan ja parantuvat hänen haavojensa kautta. Miten Israel, joka ei ole enemmän tai vähemmän syntinen kuin muut kansat, saattaisi kantaa kansojen syntivelan, vieläpä niin että nämä vanhurskautuvat?

Ajatus siitä että Israel olisi Herran kärsivä palvelija kaatuu siihen, että Jesajan mukaan palvelija ei ollut tehnyt vääryyttä, eikä petosta ollut hänen suussaan (jae 9). Jesaja kuvaa Israelia näin:

"Mutta te tulkaa tänne, te velhottaren lapset, te avionrikkojamiehen ja porttovaimon sikiöt." (Jes. 57:3)

Ottaen huomioon kaiken, mistä Jesaja moittii Israelia, on mahdoton ajatus, että Israel olisi Herran palvelija, joka ei ollut tehnyt vääryyttä, jonka suussa ei ollut petosta. Eikä Israel koskaan sittemmin, eikä tänäänkään, ole yhtään sen vähemmän tai enemmän syntinen kuin muutkaan kansat, enkä minä ole profeetta enkä käy tuomitsemaan Israelia sen synneistä tänään, koska siihen minua ei ole kutsuttu. Mutta jo uutisia lukemalla on selvää, että Israel ei ole ilman syntiä - miten se koskaan saattaisi olla ilman syntiä ja kantaa muiden kansojen syntivelan?

"Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa." (Jae 10)

Tietenkin sanotaan, että Jeesus ei elänyt kauan, eikä hänellä ollut jälkeläisiä, paitsi Dan Brownin villeissä tarinoissa. Heprean זֶ֖רַע tarkoittaa siementä, eikä kirjaimellisesti tulkittuna voi tarkoittaa oikein muuta kuin jälkeläisiä. Mutta onko pakko tulkita aivan kirjaimellisesti? Eikö Jeesus noussut ylös kuolleista ja elä nyt ikuisesti? Eikä hänellä ole hengellistä jälkikasvua miljardeja sieluja?

Juutalaisten polemiikissa esitetään, että Jesaja ei mainitse tässä luvussa kuningasta tai Messiasta, vielä vähemmän esittäisi, että Herran kärsivä palvelija olisi itse Jumala. Jälkimmäisestä olen samaa mieltä ja olen Jeesuksen jumaluudesta kirjoittanut runsaasti. Herran kärsivä palvelija ei voi olla kukaan muu, kuin synnitön ihminen, jonka suussa ei ollut petosta, joka ei ollut tehnyt vääryyttä. Häntä rangaistiin, hän ei avannut suutaan, hänet haudattiin rikkaan miehen tykö, hän kantoi meidän syntivelkamme, hän vanhurskauttaa meidät ja hänen haavojen kautta me olemme parannetut. Nämä kriteerit täyttää ainoastaan Jeesus Nasaretilainen.

"Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin?" (Joh. 8:46)

"Mutta Jeesus oli vaiti." (Mt. 26:63)

"Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut", joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut"." (1. Piet. 2:21-24)

"Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien." (1. Joh. 2:2)

Israel, Jumalan valittu kansa, saattaisi kärsiä koko maailman synnit, sovittaa meidät kärsimyksellään vain, mikäli koko kansa kollektiivisesti suostuisi kohtaloonsa, mikäli he olisivat ilman syntiä, petosta ja vääryyttä - silkka mahdottomuus. Jeesus sen sijaan alistui kohtaloonsa, suostui vapaaehtoisesti kuolemaan koko maailman syntien edestä ja kuolemallaan sovitti meidän väärät tekomme.

"niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni." (Joh. 10:15-18)

Jumala ei olisi armollinen ja oikeudenmukainen, mikäli hän rankaisisi juutalaista kansaa toisten synneistä, asettaisi kansalleen taakan, johon nämä eivät ole vapaaehtoisesti suostuneet. Jeesus taas synnittömänä ihmisenä suostui Isänsä tahtoon ja antoi oman henkensä vapaaehtoisesti, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.

"Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:10)

Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että Jumala rakasti meitä niin paljon, että hän itse syntyi ihmiseksi, kärsi ristillä puolestamme ja sovitti meidät. Paavali vääntää asian rautalangasta:

"Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran." (2. Kor. 5:18)

Jumala siis rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jotta yksikään, joka häneen uskoo, ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16). Hän itse ei ollut Poika, eikä Poika ollut Jumala, vaan ihminen, ainoa ihminen, joka koskaan on ollut ilman syntiä, Herran kärsivä palvelija, juutalaisten kuningas ja Israelin Messias, Vapahtaja, syntiemme sovittaja.

"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus" (1. Tim. 2:5)

Jumala on yksi, Jumalalla on yksi välimies, Jeesus, jonka kautta Jumala on pelastanut koko maailman, ei niin, että Jumala itse astui alas taivaasta, syntyi ihmiseksi, näytteli olevansa ihminen ja sitten herätti itse itsensä kuolleista, sovittaakseen meidän syntimme.

Raamattu lupaa, että jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet herättänyt kuolleista, niin sinä pelastut (Room. 10:9). Siinä kaikki, mikä riittää pelastukseen, meidän ei tarvitse uskoa uskontunnustuksiin, ei lukea tunnustuskirjoja, ei ripittää syntejämme papille, ei tarvitse kääntyä Jehovan todistajaksi, ei käydä kirkossa sunnuntaina, ei nauttia sakramentteja ei seurata mitään kirkollisia rituaaleja - riittää, että tunnustamme Jeesuksen olevan Herra.

Sitten kun kerran syntimme on sovitettu kalliilla hinnalla, Messiaan verellä, sanoo Mestarimme, että mene, äläkä enää tee syntiä. Siitä alkaa pyhitys, joka ei liity pelastukseen millään tavoin. Silloin on tärkeää noudattaa Jumalan pyhää, vanhurskasta, hyvää (Room. 7:12), täydellistä (Ps. 19) ja ikuista (Ps. 119) lakia koko sydämellä, josta olen vaahdonnut tässä blogissa riittämiin. Koska minua on moitittu siitä, että en keskity Kristuksen sovitustyöhön, olen hiljan pyrkinyt kirjoittamaan mahdollisimman selvästi Messiaan sovitustyöstä ja pelastuksesta, joka jokaiselle on tarjolla. Nyt asia toivottavasti on esitetty selkeästi ja raamatullisesti, ilman mitään vääristelyä. Shalom, Peace and Love!