Vain yksi pelastaja - Jumala vai Jeesus?

"teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja (Σωτὴρ), joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa." (Lk. 2:11)

"Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja (Σωτὴρ)" (Joh. 4:42)

"ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani (Σωτὴρ)" (Lk. 1:47)

"Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja (Σωτὴρ), varsinkin uskovien" (1. Tim. 4:10)

Kreikan Σωτὴρ esiintyy Uudessa testamentissa 24 kertaa ja sillä nimitetään sekä Jumalaa, että Jeesusta vapahtajaksi. Jostakin syystä käännöksissä Jumala on vapahtaja pienellä alkukirjaimella, Jeesus isolla. Septuagintassa heprean pelastajaa tarkoittava יָשַׁע on käännetty kreikaksi samalla sanalla. Voimme täten mahdollisesti piirtää yhtäläisyysmerkin Vanhan testamentin Pelastajan ja Uuden testamentin Vapahtajan välille. Onko Vanhan testamentin Pelastaja, Jumala, täten sama henkilö, kuin Uuden testamentin Vapahtaja, Jeesus?

"Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa (מוֹשִֽׁיעַ), kuin minä." (Jes. 43:11)

"Ilmoittakaa ja esiin tuokaa-neuvotelkoot keskenänsä-kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, Herra! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa (וּמוֹשִׁ֔יעַ) jumalaa muuta kuin minä." (Jes. 45:21)

"Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, hamasta Egyptin maasta lähtien; muuta Jumalaa sinä et tunne kuin minut, eikä ole muuta auttajaa (וּמוֹשִׁ֥יעַ) kuin minä." (Hoos. 13:4)

Vanhassa testamentissa pelastajiksi kutsutaan kuitenkin muitakin tahoja kuin Jumalaa:

"Mutta israelilaiset huusivat Herraa, ja Herra herätti israelilaisille vapauttajan (מוֹשִׁ֛יעַ), joka heidät vapautti, Otnielin, Kenaan, Kaalebin nuoremman veljen, pojan." (Tuom. 3:9)

"Ja israelilaiset huusivat Herraa, ja Herra herätti heille vapauttajan (מוֹשִׁ֗יעַ), benjaminilaisen Eehudin, Geeran pojan, vasenkätisen miehen." (Tuom. 3:15)

"Ja Herra antoi Israelille vapauttajan (מוֹשִׁ֔יעַ), ja he pääsivät aramilaisten käsistä." (2. Kun. 13:5)

"Sentähden sinä annoit heidät heidän ahdistajainsa käsiin, ja nämä ahdistivat heitä. Mutta kun he ahdinkonsa aikana huusivat sinua, niin sinä taivaasta kuulit ja suuressa laupeudessasi annoit heille vapauttajia (מֽוֹשִׁיעִ֔ים), jotka vapauttivat (יוֹשִׁיע֖וּם) heidät heidän ahdistajainsa käsistä." (Neh. 9:27)

Joten Pelastaja Vanhassa testamentissa ei ole titteli, joka olisi varattu yksin Jumalalle, kuten ei ole Herrakaan. Jeesuksen nimi, Jeshua, tulee samasta heprean pelastajaa tarkoittavasta sanasta. Voimme siis sanoa, että Jeesus on Pelastaja ja Vapahtaja, mutta tuota titteliä on käytetty Raamatussa myös kuolevaisista ihmisistä, ei yksin Jumalasta. Emme täten voi sanoa, että Jeesus olisi Jumala sillä perusteella, että häntä kutsutaan Vapahtajaksi, vaikka Jumala itse esittääkin sanassaan olevansa ainoa pelastaja. Jehovan todistajat avaavat tätä paradoksia sivustollaan näin:

"Sen lisäksi että Jehova on Pelastaja, hän on myös ”Lunastaja” (Jes 49:26; 60:16). Hän lunasti muinoin kansansa Israelin vapaaksi vankeudesta. Kristityt Jehova vapauttaa synnin orjuudesta lunastamalla heidät Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä (1Jo 4:14), joka on hänen pelastuskeinonsa ja joka on siksi korotettu ”Pääedustajaksi ja Pelastajaksi” (Ap 5:31). Jeesusta Kristusta voidaan siis aiheellisesti sanoa ”Pelastajaksemme”, vaikka hän pelastaessaan toimiikin Jehovan edustajana (Tit 1:4; 2Pi 1:11). Enkelin ohjauksessa Jumalan Pojalle annettiin nimi Jeesus, joka merkitsee ’Jehova on pelastus’, sillä kuten enkeli sanoi: ”Hän pelastaa kansansa sen synneistä.” (Mt 1:21; Lu 1:31.) Tämä nimi osoittaa, että Jeesuksen välityksellä saatava pelastus on lähtöisin Jehovasta. Tästä syystä pelastuksen yhteydessä puhutaan sekä Isästä että Pojasta. (Tit 2:11–13; 3:4–6.)"

"Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." (2. Kor. 5:18)

Pelkään pahoin, että Jehovan todistajat ovat tässä asiassa oikeassa. Jumala on sovittanut meidät Kristuksen kautta, kuten Paavali tässä sanoo, eikä niin, että Jeesus olisi itse Jumala, joka omalla auktoriteetillaan sovitti meidät. Kreikan preposition ἐν voi kääntää monella tavalla, joten "Jumala oli Kristuksessa" voidaan aivan hyvin kääntää myös "Jumala oli Kristuksen kanssa". Johannes sanoo, että Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16). Tässäkään ei sanota, että Jeesus rakasti maailmaa niin paljon, että antoi itsensä, vaan että Jumala antoi ainokaisen Poikansa koko maailman syntien sovitukseksi. Jumala siis pelastaa Kristuksen välityksellä. Pienoisevankeliumista emme saa tukea sille väitteelle, että rakastaakseen maailmaa Jumalan piti itse tulla ihmiseksi ja kuolla koko maailman syntien puolesta.

Mitä enemmän syvennymme Raamatun sanaa, sitä selvempää on, että Jeesus on ihminen, välimies Jumalan ja ihmisen välillä (1. Tim. 2:5), ei siis itse Jumala.

Jos haluat tietää, kuka Jeesus on, olen aiheesta kirjoittanut muutaman artikkelin. Kolminaisuudesta olen kirjoittanut sangen paljon, kenties vähän liikaakin.