Laki herättää syntiset himot ja saa aikaan vihaa?

 

La Justice et la Vengeance Divine poursuivant le Crime by Pierre-Paul Prud'hon

"Sillä laki saa aikaan vihaa"

(Room. 4:15)

Jälleen syntyi keskustelua sapatista. Tai ketä minä yritän huijata, kiivas väittely, miekkailua sanoilla, julmia pistoja kuin keihäällä. Katsokaa, sanoi eräs, jälleen huomaamme, kuinka laki saa aikaan vihaa! Näinhän Paavali opettaa, että laki saa aikaan vihaa.

Kristityt opettajat opettavat, että aivan kuten synti herättää syntisiä himoja (Room. 7:5), saa se myös aikaan uskovan sydämessä vihaa. Emme tietäisi himosta ilman lakia, kun luemme Jumalan pyhää lakia, se synnyttää sydämissämme paitsi himon tehdä lisää syntiä, myös suunnattoman suuren vihan. Vastaus himoon ja syntiin on evankeliumi, Jumalan silkka armo, jonka hän on meille antanut Pojassaan. Lääke syntiin ei täten ole laki, joka vain lisää syntejä, herättää himot ja synnyttää vihan, vaan Jumalan armo, hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka täytti lain meidän puolestamme. Näin siis asia yleensä esitetään.

Että laki herättää himoja on helppo nähdä arkielämässä. Jos perheen isä asettaa olohuoneen pöydälle kallisarvoisen Raamatun ja komentaa lapsiaan, että tähän ei saa koskea, voit olla varma, että kun silmä välttää, lapset vuoron perään koskettavat Raamatun nahkaista kantta ja kullattuja lehtiä sormen päällään vain nähdäkseen mitä tapahtuu.

Kuitenkin on luettava tarkkaan. Paavali sanoo, että kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle (Room. 7:5). Kenessä laki siis herättää himoja? Eikö jumalattomissa, koska Paavali sanoo tässä, että kun olimme lihan vallassa? Paavalin ajatuksia laista Roomalaiskirjeessä ja muissa kirjeissään olen käsitellyt kattavasti jo aiemmin. 

Entä jos laki synnyttää vihaa jumalattomissa, ei uskovissa? Itse olen lakia tutkinut ahkerasti, enkä ole kertaakaan kokenut Jumalan pyhän lain aiheuttavan minussa minkäänlaista vihaa. Kenties Mooseksen laki siis jumalattomissa kristityissä herättää vihaa? Se on helppo nähdä käytännössä, yritä kertoa kristityille sapatista, niin kaikki henkivallat ovat liikkeellä ja kohtaat vain suunnatonta vihaa.

Uskonpuhdistaja Martti Luther oli täynnä pyhää vihaa, koska ei ymmärtänyt Jumalan armoa. Hän painiskeli koko elämän piruja ja demoneja vastaan. Lukemattomissa teoksissaan hän hyökkäsi kaikella voimalla ja ilkeällä kielellä kaikkia vastustajiaan vastaan. Kunniansa saivat kuulla anababtistit, paavilaiset, muhamettilaiset, hurmahenget ja varsinkin juutalaiset. Laki ahdisti, pelotti ja hämmensi Lutheria hänen elämänsä loppuun saakka. Ainoa ratkaisu lain aiheuttamiin tunteisiin Lutherin mielestä oli, että Jeesus on kumonnut lain. Niinpä Luther kirjoittikin Galatalaiskirjeen selityksessään, että Kristuksessa ympärileikkaukset, sapatit, laki ja profeetat on kumottu, sillä Kristus on lain loppu (virheellinen käännös jakeesta Room. 10:4). Mutta Lutherin paha olo ei sittenkään helpottanut, vaan elämänsä ehtoopuolella hän kirjoitti kaksisataa sivua vihapuhetta juutalaista kansaa vastaan, jossa hän esitti seitsemän askeleen ohjelman juutalaisen kansan tuhoamiseksi.

Jostain syystä kaikesta vihastaan huolimatta Lutheria pidetään reformoidussa maailmassa suurena Jumalan miehenä, armoitettuna teologian tohtorina, suurena uskonpuhdistajana ja kalliina oppi-isänä. Koska laki Lutherin mukaan oli paha, julma ja hirmuinen, päätteli hän, että kansa, joka noudattaa tuota lakia on läpensä paha ja jumalaton, heidän täytyy olla. Sen sijaan, että Luther olisi oppinut rakastamaan lakia, joka Paavalin mukaan on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12), Daavidin mukaan täydellinen (Ps. 19:8), hän vihasi lakia sitä enemmän, mitä enemmän sitä luki. Luther oli noidankehässä, josta ei päässyt koskaan vapaaksi. Karismaattisen luonteensa ja terävän kynänsä ansiosta hän pääsi kuitenkin ihmisten suosioon.

Lutherin näkemykset laista elävät edelleen vahvana kirkossa. Mooseksen laki, kirkossa siinä ei nähdä mitään muuta kuin mahdottomia vaatimuksia, omituisia käskyjä, jotka orjuuttavat meidät lain orjuuteen, joista voi vapautua Kristuksen ansiosta, joka täytti lain vaatimukset meidän puolestamme. Että Jumalan laki olisi se pyhä ja vanhurskas laki, joka se oli Paavalille, että meidän tulisi sitä rakastaa ja meditoida päivin öin (Ps. 1:1-2), on kirkossa harvoin kuultu näkemys, kiitos Lutherin ja uskonpuhdistuksen, joka jäi puolitiehen.

Esitin sen ajatuksen, että laki synnyttää vihaa jumalattomissa. Näin varmasti on. Yksikään homoseksuaali ei ole eheytynyt heteroksi sen takia, että hänelle on kerrottu homoseksin olevan synti, josta Mooseksen laissa määrätään kuolemanrangaistus. Vankilat ovat täynnä ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä kymmenessä käskyssä sanotaan. Kokemus on osoittanut, että jumalattomassa ihmisessä laki todellakin saa aikaan vihaa. Miten on vanhurskaiden laita?

"Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule." (Ps. 119:165)

Miten niillä voi olla suuri rauha, jotka rakastavat lakia, joka Paavalin mukaan saa aikaan vihaa? Tämä tukisi näkemystäni, että laki saa aikaan vihaa jumalattomissa, ja vain heissä. Mitä rakkaammaksi Jumalan pyhä laki tulee, mitä enemmän opiskelemme sitä, sitä suurempi rauha meillä on, rauha, jota Luther ei koskaan oppinut tuntemaan.

"Jehovan Toora on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka." (Ps. 19:8-12)

Laki jonka psalmista Daavid tunsi, oli Mooseksen laki, hän ei tuntenut mitään toista lakia. Selvyyden vuoksi olen tässä "Herran lain" kääntänyt "Jehovan Tooraksi", joka on mitä alkukielessä sanotaan. On hyvin vaikea uskoa, että täydellinen laki, joka valaisee silmät, virvoittaa sielun ja tekee peräti tyhmästä viisaan, voisi saada aikaan vihaa uskovissa. Tuntematon psalmista Raamatun pisimmässä luvussa, psalmissa 119 ylistää Jumalan lakia, eli siis Mooseksen lakia 176 jakeen verran, eikä kertaakaan tuskaile, kuinka hirvittävän vihan Jumalan pyhä laki saa hänessä aikaan. Jos pääsemme irti Lutherin kahleista, saatamme oppia rakastamaan lakia ja meditoimaan sitä aamuin illoin:

"Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Jehovan Tooraa ja tutkistelee hänen Tooraansa päivät ja yöt!" (Ps. 1:1-2)

Olemme edellä olettaneet, että "laki saa aikaan vihaa" on oikea käännös. Jos se on oikea käännös, on siinä järkeä ainoastaan mikäli Paavali tarkoittaa, että samoin kuin jumalattomissa laki herättää himoja, samoin jumalattomissa laki saa aikaan vihaa. Vanhurskas sen sijaan rakastaa lakia ja hänellä on siinä suuri rauha.

Kreikassa sanotaan Room. 4:15 "ο γαρ νομος οργην κατεργαζεται". Viha on tässä orge, ja katergazetai on käännetty "saa aikaan". Sanakirjan perusteella katergazetai voi tarkoittaa saada aikaan, tuoda, vaikuttaa tai aiheuttaa. Orge sen sijaan tarkoittaa pikemminkin rangaistusta kuin vihaa, käännetty englanniksi Raamatuissa "anger, wrath, passion; punishment, vengeance". Joten viha ei välttämättä ole paras käännös, vaan Jumalan rangaistus, kosto, the wrath of God, kuten se esiintyy monessa jakeessa (Joh. 3:36; Room. 1:18; Room. 5:9, 9:22, 12:19 jne.). Voisimme siis kääntää, että laki tuo Jumalan rangaistuksen, mikä onkin totta. Tarkoitti Paavali kumpaa hyvänsä, huomaamme selvästi Raamatusta, että vanhurskas rakastaa Jumalan lakia, hänellä on siinä suuri rauha, hän meditoi lakia päivin ja öin ja iloitsee Jumalan laista.

Luther ei iloinnut laista, ei ymmärtänyt lakia, armo jäi hänelle epäselväksi ja ainoa tie ulos lain kirouksesta Lutherin mielestä oli, että Jeesus on kumonnut lain, vaikka Jeesus suoraan sanoo, että ei tullut kumoamaan lakia (Mt. 5:17). Lain ja armon suhteesta on kirkossa kirjoitettu ja opetettu paljon, välillä korostetaan, että toki laki on hyvä, mutta lopulta opetus kääntyy aina siihen, että nyt saa syödä joulukinkkua ja häpäistä sapatin. Ja mitä enemmän kristityille yrittää kertoa sapatista, viitan tupsuista, ruokasäädöksistä tai mistä tahansa Mooseksen lain käskystä, sitä enemmän he ovat täynnä vihaa. On suorastaan pelottavaa puhua näistä asioista kristityille, jotka vaeltavat Lutherin hengessä. Tuo sama henki innoitti Lutherin suunnittelemaan kansanmurhaa, joten todella vakavasta asiasta on kyse.

Kristityllä on peite silmillä Raamattua luettaessa. Jumalan pyhää lakia ei nähdä ohjeena Jumalan mielen mukaiseen elämään, vaan suurena taakkana, josta meidän on vapauduttava. Peite voi poistua vain, mikäli nöyrästi rakastaa Jumalan sanaa enemmän kuin kirkon traditiota ja Lutheria.

"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat" (1. Joh. 5:3)