Pasi Turunen: Kolmiyhteinen Jumala - kolminaisuus ymmärrettävästi

Kolminaisuus, Dahlfred, CC-BY-SA

Kirjoitus julkaistu Kristitty.netissä jouluna 2020, nyt kaivettu varmuuskopioista esiin ja julkaistu uudelleen vain hieman korjattuna.

Sain joulun alla luettavaksi Pasi Turusen teoksen Kolmiyhteinen Jumala - kolminaisuus ymmärrettävästi. Kirja on otsikkonsa arvoinen, lukijaa ei puuduteta teologisella jargonilla ja missä sitä käytetään, Turunen avaa nämä termit lukijalle. Tämä on kattava ja helppolukuinen esitys kolminaisuusopista, jota voi suositella lämmöllä jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle. Kirjan heikkoutena pidän sitä, että Turunen roiskaisee Raamatustaan kasan jakeita, joiden hän väittää todistavan, että Jeesus on itse tosi Jumala, avaamatta näitä jakeita millään tasolla. Kuten tästä minun toivottavasti ei liian poleemisesta arviosta käy ilmi, Raamatun lähempi tarkastelu paljastaa, että yhdessäkään Turusen esittämässä jakeessa ei Jeesusta todellisuudessa kuvata tosi Jumalana. Pidän myös lukua 9, kolminaisuusopin haasteita, liian suppeana. Keskustelemalla Jehovan todistajien ja muiden areiolaisten kanssa Turunen olisi varmasti löytänyt roppakaupalla enemmän haasteita. Nyt käsitellään vain muutamaa jaetta. 

Tämä minun kirjoittamani arvostelu on oikeammin kommentaari, jokaisesta luvusta löytyy paljon sanottavaa. Olen jakanut tämän lukuihin, jotta tämä olisi netissä helpommin luettavana luku luvulta ja lukija voi helpommin jatkaa siitä mihin jäi. Sanoja tuli yli 8000, eli siis tästä saisi melkein kirjan aikaan. Muutamiin Turusen esittämiin kysymyksiin en osaa vastata. En ole kaikkitietävä, vaan erehtyväinen. Niihin kysymyksiin täten, joihin en osaa antaa tyhjentävää vastausta, en ole rehellisyyden nimissä lähtenyt keksimään mielikuvituksellisia sepustuksia. Lainaan aina ns. vanhaa käännöstä, mutta selvyyden vuoksi olen tetragrammin kääntänyt aina Jehovaksi. Tämä siksi, että ero Herran ja Jehovan välillä olisi selvä. Missä olen käyttänyt muita käännöksiä, olen jakeen perään ilmoittanut käyttämäni käännöksen. Olen suuressa kiitollisuuden velassa Jehovan todistaja ystävilleni, jotka haluavat pysytellä vainojen vuoksi anonyymeinä. Tiedätte keitä olette.

LUKU 1 - Eihän sanaa "kolminaisuus" edes löydy Raamatusta
LUKU 2 - Kolmiyhteinen Jumala on rakkaus
LUKU 3 - Jumala on yksi
LUKU 4 - Kolme persoonaa - Isä ja Poika ja Pyhä Henki
LUKU 5 - Tunnista yleisimmät kolminaisuusopilliset harhaopit
LUKU 6 - Keksittiinkö kolminaisuusoppi vasa Nikeassa 300-luvulla?
LUKU 7 - Uskon säännöstä uskontunnustuksiin
LUKU 8 - Kuinka kuvailla Jumala kolmiyhteyttä?
LUKU 9 - Sananlaskut 8. luku - Jumalan viisaus ja muita kolminaisuusopin haasteita
LUKU 10 - Iloitse ja riemuitse kolmiyhteisestä Jumalasta

LUKU 1 - Eihän sanaa "kolminaisuus" edes löydy Raamatusta

Johdannossaan Turunen esittää, että kolminaisuusopin ymmärtäminen tyhjentävästi ei ole pelastuksen ehto, mutta sen kieltäminen merkitsee Kristuksen seurakunnan ulkopuolelle joutumista. Sitten hän kuitenkin siteeraa Athanasiusta, joka selvääkin selvemmin asettaa tunnustuksessaan kolminaisuusoppiin uskomisen pelastuksen ehdoksi. Turunen ei kommentoi tätä kirkon virallista tunnustusta millään tasolla. Jää siis mysteeriksi, onko se kolminaisuusoppiin uskominen pelastuksen ehto vai ei?

Turunen esittää, että kolminaisuusoppi on kirkossamme kriisissä, koska saarnoissa vain harvoin käsitellään kolminaisuutta, kristillisillä julkaisijoilla ei ole ainuttakaan kolminaisuusoppia käsiteltävää teosta ja hengellisessä musiikissa ei ole ainuttakaan laulua kolmiyhteisestä Jumalasta. Täten tälle Turusen kirjalle on suuri tarve.

Turunen myöntää heti kättelyssä, että Raamatusta ei löydy termejä "kolminaisuus" tai "kolmiyhteinen". Hän argumentoi, että koska myöskään termiä "kristinusko" ei löydy Raamatustamme, voimme pitää tosina myös oppeja ja sanoja, joita Raamatusta ei suoraan löydy. Minulle tulee mieleen, että eihän Raamatussa esiinny termiä "syntiinlankeemus", mutta silti tästä tapahtumasta kerrotaan meille kyllin selvästi Raamatussa. Joten Turunen on täysin oikeassa, teoriassa on mahdollista, että Jumala on kolmiyhteinen, vaikka itse sanaa ei olisikaan Raamatussa. Mutta jotain minun mielestäni kertoo se, että näitä termejä ei ole Raamatussa. Miksi Paavali ei käytä näitä termejä, tai yksikään Raamatun kirjoittajista, jos on Raamatun totuus, että Jumala on kolmiyhteinen ja tämä oppi on niin tärkeä kuin Turunen esittää? Miksi ihmeessä emme Paavalin kirjeistä lue pitkää perehdytystä kolminaisuusoppiin tai miksi profeetoista yksikään ei osaa kertoa meille kolmiyhteisestä Jumalasta?

Turunen myöntää, että kolmiyhteistä Jumalaa on vaikea käsittää maalaisjärjellä. Hän esittää, että vielä vaikeampi asia järjellä tavoittaa on Jumalan ikuisuus. Jos Jumala on ikuinen, hänellä ei ole alkua eikä loppua, eikö se ole aivan yhtä järjenvastaista kuin kolmiyhteinen Jumala? Tietyllä tapaa näin onkin, mutta samalla Turunen tulee myöntäneeksi, että usko kolmiyhteiseen Jumalaan todellakin on järjenvastaista. Turunen esittää, että uskomme Jumalaan tulisi perustua yksin Raamatun ilmoitukseen hänestä, eikä omaan järkeemme, ja olen tästä täysin samaa mieltä. Katsotaan täten, mitä Raamattu opettaa meille kolmiyhteisestä Jumalasta.

LUKU 2 - Kolmiyhteinen Jumala on rakkaus

Turunen esittää, että koska Jumala on rakkaus, hänen täytyy olla kolmiyhteinen. Jos Jumala olisi yksi, hän ei voisi olla rakkaus. Turunen kirjoittaa: "Sen sijaan kolmiyhteinen Jumala on rakkaus, koska Jumala jo ennen maailman luomista on aina ollut olemassa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen persoonien keskinäisessä rakkaudessa." Insertissä Turunen kirjoittaa "Jumala on rakkaus, koska Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki." Itse en näe mitään ongelmaa siinä, että Jumala on yksi, joka rakastaa Poikaansa, jonka hän on luonut ennen maailman luomista, ja rakastaa maailmaa ja kaikkia ihmisiä, jotka hän on luonut. Jumala voi olla rakkaus, vaikka ei olisikaan kolmiyhteinen.

Turunen väittää, että kristinusko seisoo tai kaatuu kolminaisuusopin varassa. Hän kutsuu Jumalan ja Jeesuksen ja Pyhän Hengen suhteita kristillisen uskon ydintotuuksiksi. Hän kysyy, miten Jeesus voisi sovittaa meidän syntimme, jos hän on vain luotu olento? Vastaus on yksinkertainen. Luotu olento, joka oli täysin synnitön, kelpaa uhriksi, aivan kuten virheetön karitsa kelpasi temppelin aikaan uhriksi. Jeesus voi sovittaa meidän syntimme, koska hän on Jumalan ainoa Poika, vaikka onkin luotu olento. Onhan se kaunis ajatus, että Jumala itse tulee ihmiseksi ja itse kärsii ristillä rangaistuksen puolestamme, mutta kun Raamattu missään kohtaa ei opeta meille Jumalasta, joka itse syntyy ihmiseksi ja itse ihmisruumissaa kantaa meidän syntimme. Jesaja 53 luemme Herran kärsivästä palvelijasta, joka kantaa meidän syntimme, eikä Jesaja missään kohtaa kuvaa häntä itse Jumalaksi.

Turunen onnistuu hämmästyttämään minua väittämällä, että vanhurskautuminen uskon kautta on vaakalaudalla, jos emme usko Jeesuksen jumaluuteen. Hän väittää, että Jehovan todistajat eivät usko vanhurskautumiseen uskon kautta, mikä on suora valhe. Jehovan todistajat verkkosivuillaan kirjoittavat: "Me uskomme, että Jeesus tuli taivaasta maan päälle ja antoi täydellisen ihmiselämänsä lunastusuhriksi. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa ansiosta häneen uskovilla on mahdollisuus saada ikuinen elämä." Ihmettelen suuresti, miksi tällaisessa teoksessa on tarpeellista mustamaalata jo valmiiksi paljon parjattuja Jehovan todistajia?

Seuraavaksi Turunen esittää kaksi todella tärkeää ja painavaa kysymystä. Hän esittää, että jos Jeesus on luotu olento, eikö silloin hänen rukoilemisensa ja ylistämisensä ole epäjumalanpalvelusta? Toiseksi hän esittää, että Raamatun mukaan Jumala yksin on pelastaja. Jos joku väittää, että Jeesus on pelastaja, eikö silloin anneta ihmiselle sellainen ominaisuus, joka kuuluu yksin Jumalalle? (Päivitys 25.3.2023 - Vastaan näihin kahteen kysymykseen kirjoituksissani Pitääkö Jeesusta palvoa ja Vain yksi Pelastaja - Jumala vai Jeesus)

Turunen lupaa kirjansa kolmannessa luvussa perustella Raamatun tekstin valossa Jeesuksen ja Pyhän Hengen tosi jumaluuden. Tämä on juuri mitä minä kaipaan. Mitä sanoo Raamattu Jeesuksen jumaluudesta? Kaivetaan kirjakääröt esiin ja tutkitaan!

LUKU 3 - Jumala on yksi

Ennen kuin Turunen ehtii todistelemaan Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumaluudesta, hän käy läpi Athanasiuksen uskontunnustuksen valossa tarkemmin kolmiyhteisen Jumalan luonnetta. Tämä on tuttua tekstiä: Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala, ei kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan on ainoastaan yksi Jumala. Todistaakseen, että Jumala on yksi, Turunen lainaa Jesajaa:

"Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan-kuka oli minun kanssani?" (Jes. 44:24)

Tämä on aika selvää tekstiä. Jumala on yksi. Hän on luonut maailman yksin, eikä tarvinnut siihen kenenkään apua. Turunen lainaa myös juutalaisten uskontunnustusta ja Paavalia:

"Kuule, Israel! Jehova, meidän Jumalamme, Jehova on yksi." (5. Moos. 6:4)

"Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa." (1. Kor. 8:4-6)

Turunen väittää: "Kutsumalla Jeesusta Herraksi Paavali sijoittaa Pojan juutalaisen shema-tunnustuksen ytimeen Isän rinnalle." Tässä on kyse kielipelistä. Heprealaisessa Raamatussa ja minun paljon käyttämässäni Uuden maailman käännöksessä Jumalaa kutsutaan Jehovaksi lähes 7000 kertaa. Jumalan nimi on YHWH - Jumalan nimi ei ole Herra. Täten 5. Moos. 6:4 sanoo, että meidän Jumalamme, Jehova on yksi. Alkukielessä ei sanota, että Herra on yksi. Myöhemmässä kreikankielisessä Vanhan testamentin käännöksessä Septuagintassa Jehova on käännetty Herraksi joka kerta. Uuden testamentin kirjoituksissa jää arvoitukseksi, milloin kreikan Kyrios tarkoittaa Herraa ja milloin se tarkoittaa Jehovaa. Paavali täten, ei rinnasta Jeesusta Jehovaan kutsumalla häntä Herraksi.

Turunen kääntää Jaakobin kirjeen jakeen päälaelleen:

"Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat." (Jaak. 2:19)

Hän kirjoittaa: "Jaakobin mukaan monoteismiin sitoutuminen, vaikkakin oikein, ei sinänsä ole mikään erityinen Pyhän Hengen vaikutusta vaativa ponnistus." Siis kun Jaakob kirjoittaa, että Jumala on yksi ja jopa riivaajat uskovat sen, Turusen mielestä se osoittaa, että monoteismiin voi uskoa ilman Pyhää Henkeä? Eikö pikemminkin se fakta, että jopa pahat henget uskovat Jumalan olevan yksi, todista vahvasti sen puolesta, että Jumala on yksi, eikä kolme?

Luvun kaksi lopussa Turunen lupasi seuraavassa luvussa todistaa Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumaluuden Raamatun valossa, mutta ei tehnyt niin. Hän ei osoittanut ainuttakaan jaetta, jonka valossa Jeesus tai Pyhä Henki olisi itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Tämä on pienoinen pettymys.

LUKU 4 - Kolme persoonaa - Isä, Poika ja Pyhä Henki

Luvussa neljä Turunen lainaa Matteuksen evankeliumin lopun lähetyskäskyä:

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Mt. 28:19)

Turunen esittää, että tässä käsketään kastaa edellämainittujen nimeen, ei nimiin. Lisäksi tässä kuulemma Isä ja Poika ja Pyhä Henki kuvataan tasavertaisina toistensa rinnalla. Onko tämä paras Raamatun todiste Jumalan kolminaisuudesta?

Turusen mukaan Raamatun kuvaus Jeesuksesta Jumalan Poikana edellyttää, että Jeesuksella on Isä, mitä kukaan ei kiistä. Mutta Turunen ei pysty esittämään, miten Jeesus Jumalan Poikana osoittaa kiistatta, että Jeesus on itse Jumala.

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on." (Joh. 1:1-3)

Turunen lainaa Johanneksen evankeliumin alkulukua ja esittää, että Sana, joka oli Jumala, inkarnoitui ihmiseksi. Turunen esittää kovan väitteen "Jae 3 on lähes vedenpitävän varma todistus Jeesuksen tosi jumaluudesta, sillä Raamatun mukaan vain Jumala on luomaton kaikkeuden Luoja." Turusen mukaan tämän kanssa pitää yhtää Paavalin sanat kolossalaisille:

"Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa." (Kol. 1:16-17)

Turunen aivan tarkoituksella ei lainaa jaetta 15, joka kuuluu Uuden maailman käännöksen, Raamattu Kansalle käännöksen ja alkukielen mukaan:

"Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen"

Tässä sanotaan aivan suoraan alkukielessä, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen. Tässä siis Jeesusta kutsutaan suoraan luoduksi olennoksi. Kreikan taitajat voivat vahvistaa sinulle, että Uuden maailman käännös on lähempänä alkukieltä kuin kirkkoraamattu, joka lisää pyhään Jumalan sanaan sanat "ennen kaikkea" luomakuntaa.

Turunen esittää, että Heprealaiskirjeen ensimmäisessä luvussa jakeissa 5-13 Heprealaiskirjeen kirjoittaja esittää Jeesuksen olevan itse maan ja taivaan luoja, Jumala ja Herra (Jehova). Voimme itse lukea nämä sanat Raamatustamme kukin tahollamme ja pohtia, mitä tässä sanotaan Jeesuksesta. Itse en kerta kaikkiaan näe, että tässä missään kohtaa väitettäisiin Jeesuksen olevan itse Jumala. Kirkkoraamatussa kääntäjät ovat tehneet ovelan tempun. Näin he muotoilevat jakeen 8:

"mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti..." (Hepr. 1:8)

Näin on luotu vaikutelma, että Poikaa kutsutaan Jumalaksi. Uuden maailman käännöksestä luemme:

"Mutta Pojasta hän sanoo: ”Jumala on sinun valtaistuimesi aina ja ikuisesti..."

Kreikan alkukieltä tutkimalla paljastuu, että kreikan Θεὸς ei tässä virkkeessä edes aloita lausetta, joten Jehovan todistajien paljon parjattu käännös on lähempänä totuutta. Tässähän lainataan psalmia 45, jossa toki puhutaan ihmislapsesta, kuninkaasta, joka on arvostettu sankari, jota kansat ylistävät. Mahdollisesti tämä on täten messiaaninen psalmi. Jakeessa 6 puhutaan tässä psalmissa kyseisen kuninkaan Jumalasta, tässä ei hepreassa missään kohtaa sanota, että psalmin päähenkilö olisi itse Jumala. Eikö meidän tulisi Vanhan testamentin siteerauksen ollessa kyseessä tutustua kyseisen Vanhan testamentin jakeen kontekstiin, eikä tehdä päätelmiä yksin Uuden testamentin tekstin pohjalta? Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei siteeraa tätä psalmia turhaan. Ja siinä sanotaan tismalleen samaa kuin muuallakin Raamatussa - Jumala on Messiaan Jumala, eikä tässä Vanhassa eikä Uudessakaan testamentissa Messiasta kuvata itse kaikkivaltiaaksi Jumalaksi.

Turunen esittää, että Hepr. 1:13 jakeessa lainattu Psalmi 110:1 kertoo meille Jeesuksesta. Siinähän sanotaan hepreassa, että Jehova sanoi minun Herralleni, eli siis että Jumala sanoi Daavidin Herralle, Messiaalle, "istu minun oikealle puolelleni". Mitä tässä jakeessa siis sanotaan? Että Messias istuu Jumalan oikealla puolella. Tässä kuten missään muuallakaan Raamatussa, ei Messiasta kuvata itse kaikkivaltiaaksi Jumalaksi.

Turunen pamauttaa listan jakeita Vanhasta ja Uudesta testamentista, jossa kuulemma Jeesuksen ja Jehovan yhteys on ilmeinen. Turunen listaa jakeet, kommentoimatta tai avaamatta niitä millään tasolla. Käyn tässä ne kaikki läpi.

"Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme." (Jes. 40:3)

"Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'" (Mk. 1:3)

Tässä kohtaa näemme, että Uudessa testamentissa lainataan Vanhaa testamenttia, joka kertoo huutavan äänestä erämaassa, joka kutsuu valmistamaan tietä Herralle, eli Jehovalle, kaikkivaltiaalle Jumalalle. Missä kohtaa Jesaja antaa ymmärtää, että tämä Jehova olisikin Messias, Jeesus? Voimme sanoa tästä vain, että Markus asettaa Johannes kastajan Jesajan profetian täyttäjäksi.

"Katso, Herra, Jehova tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä." (Jes. 40:10)

"Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan." (Ilm. 22:12)

Vaatii mielikuvitusta, että Jeesus tässä Ilmestyskirjan kohdassa siteeraisi kyseistä Jesajan kohtaa ja sovittaisi sen itseensä. Molemmissa puhutaan toki palkasta, mutta mikään ei viittaa kiistatta siihen, että Jeesus tässä siteeraisi Jesajaa.

"Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Jehova, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama." (Jes. 41:4)

"Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen" (Ilm. 1:17)

Tässäkään ei ole kyseessä suora lainaus, Jesaja puhuu Jehovasta, joka on ensimmäinen ja on viimeisten kanssa sama, Jeesus puolestaan esittää olevansa ensimmäinen ja viimeinen. Tässäkin on suuri ero, eikä tämäkään jae Ilmestyskirjassa ole suora lainaus Jesajasta.

"Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä." (Jes. 43:11)

"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Apt. 4:12)

Tämä on täysin aiheellinen kysymys. Jos Vanhan testamentin mukaan Jehova yksin on pelastaja, kuinka Jeesus voi olla pelastaja, jos hän ei ole itse Jumala?

"Näin sanoo Jehova, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Jehova Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa." (Jes. 44:6)

"Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään:" (Ilm. 2:8)

"Näin sanoo Jehova, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Jehova, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan-kuka oli minun kanssani?" (Jes. 44:24)

"Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu"." (Hepr. 1:10-12)

Tässä on selvää, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu Jehovasta, eikä Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

"Ainoastaan Jehovassa-niin pitää minusta sanottaman-on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan. Jehovassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa." (Jes. 45:24-25)

"ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla." (Apt. 13:39)

"Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen." (Jes. 48:12)

"Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu." (Ilm. 22:13)

"kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi." (Ps. 102:23-29)

"Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu" (Hepr. 1:10-12)

Kuten jo aiemmin kommentoin näitä jakeita, molemmissa kohdissa puhutaan Jehovasta, Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei tässä kohtaa väitä, että Jeesus olisi perustanut maan ja taivaan.

"Ja jokainen, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, pelastuu." (Joel 2:32 - Turusen kirjassa virheellisesti Joel 2:23)

"Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu"." (Room. 10:13)

Kuten myönsin aiemmin, tämä on hyvä pointti Turuselta, miten Jeesus voi olla pelastaja, jos Jumala yksin pelastaa?

"Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista." (Sak. 12:10)

"Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet"." (Joh. 19:37)

"Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen." (Ilm. 1:7)

Tässä Sakarjan kirjan jakeessa kääntäjät ovat tehneet vakavan virheen. Puhuja on itse Jumala Jehova, joka tässä sanoo, että he katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet - eli siis Jumalaan, joka on lävistetty. Voitte tarkastella heprean alkutekstiä ja tulla samaan johtopäätökseen kuin minä. Tässä ei sanota, että he katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Johannes siteeraa tätä jaetta toisin - he katsovat häneen, jonka he ovat lävistäneet. Siteeraako siis Johannes Vanhaa testamenttia väärin? Niin näyttäisi olevan. Alkukielessä hepreassa sanotaan minun heprean opettajani mukaan, että "He katsovat minuun lävistäessään hänet". Missään tapauksessa hepreassa ei sanota, että he katsovat Jehovaan, jonka he lävistävät. Jakeen kolmas virke on omituinen, jos tässä puhutaan Jumalasta, joka on lävistetty. Mistä tekstiin yhtäkkiä ilmestyy "hän"? Oikea tulkinta on, että he katsovat Jehovaan lävistäessään Jeesuksen Messiaan. Suosittelen, että tarkistat tämän tärkeän jakeen heprean opettajaltasi, etkä usko yksin minun sanaani, olenhan vain alkukielten harrastelija.

"Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Jehova, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi." (Sak. 14:5)

"vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa." (1. Tess. 3:13)

Seuraavaksi Turunen esittelee meille taulukon, jossa hän näyttää Jeesuksella ja Jumalalla olevan samoja ominaisuuksia, jumalallisia ominaisuuksia, joita voi olla vain Jumalalla. Muutamia näistä on käsitelty jo aiemmin. Ensimmäiseksi Turunen esittää Jeesuksen olevan ikuinen ja pre-eksistentti. Todisteeksi hän tarjoaa seuraavia jakeita:

"Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman" (5. Moos. 32:40)

"Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut"." (Joh. 8:58)

Tässä sanotaan, että Jeesus on ollut olemassa ennen Aabrahamia. Ei sanota, että hän on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista.

"Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan." (Joh. 17:5)

Tässä taas kerrotaan, että Jeesus on ollut olemassa Isän luona ennen maailman luomista. Mutta sanotaanko tässä, että hän on ollut olemassa ikuisesti ennen kaiken alkua? Kol. 1:15, jota olemme käsitelleet jo aiemmin, sanoo, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen. Täten Jeesus on ensimmäinen luotu olento ja on ollut olemassa Isän rinnalla ennen maailman luomista, mutta missään kohtaa Raamattua ei sanota, että hän on ollut olemassa ikuisesti ennen maailman luomista.

"jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava-hän pysyy pappina ainaisesti." (Hepr. 7:3)

On harmi, että Turunen ei kirjassaan avaa näitä jakeita meille, vaan jättää tämän tärkeän tehtävän lukijan vastuulle, ikään kuin kotiläksyksi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Turunen tällä jakeella tarkoittaa. Tässähän puhutaan Melkisedekistä, joka on ylipappi ikuisesti, Jumalan Poikaan verrattava - ei sanota, että Melkisedek on itse Jeesus. Tässä siis sanotaan, että Melkisedek pysyy pappina ikuisesti, ei tarkkaan ottaen puhuta Jeesuksesta sanaakaan.

"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti." (Hepr. 13:8)

Tässä taas sanotaan suoraan, että Jeesus on elävä iankaikkisesti. Mutta niin Raamatun mukaan myös kaikki uskovat ihmiset, emmekä me ole jumalia, vaikka elämmekin ikuisesti. Se Raamatun kohtaa puuttuu kokonaan, jossa kerrotaan Jeesuksen olleen olemassa ikuisesti ennen maailman luomista.

Seuraavaksi taulukossaan Turunen esittää sekä Jumalan että Jeesuksen molempien olevan kaiken luojia ja luomakunnan ylläpitäjiä. Että Jumala on kaiken luoja on täysin selvää 1. Moos. 1:1 pohjalta. Jeesuksen kohdalla Turunen tarjoaa jakeita, joita jo olemme käsitelleet aiemmin, Joh. 1:1-3 ja Kol. 1:16-17. Kuten aiemmin sanoin, Turunen jättää ilmeisesti tarkoituksella pois aivan keskeisen jakeen, Kol. 1:15, joka alkukielen mukaan sanoo, että Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen. Hän siis on ensimmäinen luotu olento, joka on yhdessä Jumalan kanssa luonut kaiken muun. Jeesus täten on todella lähellä Jumalaa, onhan hän näkymättömän Jumalan kuva, mutta näiden jakeiden pohjalta emme voi väittää, että Jeesus olisi itse kaikkivaltias Jumala Jehova. Jos hän on näkymättömän Jumalan kuva, kuinka hän voi olla itse Jumala? Jos hän on koko luomakunnan esikoinen, ensimmäinen luotu olento, kuinka hän voi olla itse Luoja?

Turunen esittää Jeesuksen olevan kaikkitietävä, kuten Jumalakin. Että Jumala on kaikkitietävä, on itsestäänselvää (1. Sam. 2:3). Jeesuksen kohdalla turunen tarjoaa seuraavia jakeita:

"Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on." (Joh. 2:24-25)

"Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani." (Joh. 21:17)

Ensimmäisissä jakeissa Jeesus todellakin Johanneksen mukaan tietää, mitä on ihmisissä. Mutta tarkoittaako se, että Jeesus tietää aivan kaiken? Jos hän on itse Jehova, hänen tulisi tietää kaikki, ei vain joitakin asioita ihmisistä, vaan aivan kaiken mahdollisen ja mahdottoman taivaan ja maan alla. Pietarikin todistaa, että Jeesus tietää kaiken.

Mutta tietääkö Jeesus todella kaiken? Miksi hänen täytyi mennä katsomaan viikunapuuta, nähdäkseen, onko siinä hedelmiä (Mk. 11:13)?

"Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin." (Mt. 24:36)

Jos Jeesus on itse kaikkivaltias Jumala Jehova, kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona, miten on mahdollista, että siitä hetkestä (viimeisestä päivästä) ei tiedä Poika, vaan yksin Isä? Eikö kaiken järjen mukaan kolmiyhteisen Jumalan jokaisen persoonan tulisi olla aivan yhtä kaikkitietäviä?

Seuraavana Turusen taulukossa on kaikkivaltias Jumala. Että Jumala on kaikkivaltias, on Raamatusta täysin selvää (1. Moos. 17:1), mutta katsotaan nyt, onko Jeesus kaikkivaltias:

"Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä." (Mt. 28:18)

Tässä sanotaan, että Jeesukselle on annettu kaikki valta kahdessa eri paikassa, taivaassa ja maan päällä. Huomaa, että tämä ominaisuus on hänelle annettu. Sen on hänelle antanut kaikkivaltias Jumala Jehova. Jos Jeesus olisi itse Jumala, hänen ei tarvitsisi sanoa, että kaikki valta on hänelle annettu.

""Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias." (Ilm. 1:8)

Tässä taas sanotaan, että Jumala on kaikkivaltias, ei puhuta sanaakaan Jeesuksesta.

Turusen taulukon seuraava sarake kertoo kaikkialla läsnäolevasta Jumalasta ja Jeesuksesta. Psalmissa 139 kerrotaan Jumalan olevan läsnä kaikkialla. Entä Jeesus? Onko Jeesus läsnä kaikkialla, maailmankaikkeuden pimeimmässäkin kolkassa?

"Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." (Mt. 18:20)

Tässä kerrotaan, että Jeesus on läsnä siellä, missä kaksi tai kolme henkilöä on kokoontuneen hänen nimeensä, ei sanota, että Jeesus on läsnä maailmankaikkeuden tutkimattomimmissakin kolkissa.

"ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Mt. 28:20)

Tässä sanotaan samaa mitä edellisissä jakeissa, Jeesus lupaa olla meidän kanssamme, ei sanota, että hän on kaikkialla läsnäoleva.

"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan." (Joh. 14:23)

Jälleen evankelistan viesti on sama - Jeesus lupaa olla meidän kanssamme. Tässäkään ei valitettavasti sanota, että Jeesus on kaikkialla läsnäoleva.

Seuraavaksi Turunen kertoo sekä Jumalan että Jeesuksen molempien antavan syntejä anteeksi.

"Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?" (Mk. 2:7)

On hieman omituista, että Turunen lainaa tätä jaetta osoittaakseen Jumalan antavan syntejä anteeksi. Tämä on fariseusten lausuma ja oletus, että ainoastaan Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Mutta itse löydän omasta Raamatustani seuraavan jakeen:

"Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi." (Ps. 103:3 RK)

Raamatussa todella sanotaan, että Jumala antaa syntimme anteeksi. Tämä on Jumalan sana. Katsotaan seuraavaksi, mitä Jeesus tekee.

"Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi"." (Mk. 2:5)

"Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" -hän sanoi halvatulle-" (Mk. 2:10)

Tässä todellakin Jeesus antaa syntejä anteeksi. Mutta huomatkaa tarkkaan mitä tässä sanotaan - Ihmisen Pojalla on valta antaa syntejä anteeksi. On selvää, että Jumala on Pojalleen antanut vallan antaa syntejä anteeksi. Onko tämä ominaisuus, joka on yksin Jumalalla? Fariseukset uskoivat, että yksin Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Mutta mihin Raamatun kohtaan he perustivat uskonsa? Turunen ei Raamatustaan kykene näyttämään sitä Vanhan testamentin kohtaa, jossa sanotaan, että vain ja ainoastaan Jumala itse saa antaa syntejä anteeksi.

"Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." (Joh. 20:23)

Meillä Jeesukseen uskovilla on valta antaa syntejä anteeksi! Tämä on Jumalan varma sana. Täten Turusen logiikalla meillä jokaisella on ominaisuus, joka on yksin Jumalalla. Olemmeko me täten jumalia? Emme tietenkään ole. On selvää, että Jumala on valtuuttanut Poikansa antamaan syntejä anteeksi ja tämä sama valta on annettu meille. Kyseessä täten ei ole ominaisuus, joka kuuluisi yksin Jumalalle ja todistaisi Jeesuksen olevan itse kaikkivaltias Jumala Jehova.

Turusen listan pitäisi olla lista asioita, joita yksin Jumala voi tehdä. Seuraavana listalla Turunen esittää, että sekä Jumala että Jeesus molemmat herättävät kaikki kuolleet viimeisenä päivänä ja tuomitsevat kuolleet.

"Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo." (Joh. 5:21)

Tässähän se on sanottu, sekä Isä että Poika molemmat tekevät eläviksi, missään kohtaa ei ole sanottu, että tämä ominaisuus kuuluisi yksin Jumalalle. Jos Jumala on valtuuttanut Poikansa antamaan synnit anteeksi, hän voi tälle antaa myös vallan herättää kuolleita. Lainataan nämä jakeet koko kontekstissa:

"Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt." (Joh. 5:22-30)

Näissä jakeissa, joita Turunen ei lainaa, kerrotaan selvästi, että Jumala on antanut Pojalleen vallan tuomita eläviä ja kuolleita, herättää kuolleista ja antaa synnit anteeksi. Kyse on jumalallisista ominaisuuksista, jotka Jumala on antanut Pojalleen. Nämä ominaisuudet eivät todista, että Jeesus on itse Jumala, toisin kuin Turunen väittää. Jeesus on lähtenyt Isän luota ja Jumala on hänet valtuuttanut toimimaan maan päällä ominaisuuksilla, joita voi pitää jumalallisina. Tämä valtuutus ei tarkoita eikä edellytä, että Jeesus olisi itse Jumala.

Listan toiseksi viimeisenä sarakkeessa on palvonnan kohde. Jumala on palvonnan kohde halki koko Vanhan testamentin, siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Turunen listaa seuraavan jakeen:

"Älä pidä muita jumalia minun rinnallani." (2. Moos. 20:3)

Usko monoteistiseen Jumalaan edellyttää, että me emme palvo ketään toista Jumalan rinnalla. Jos nyt Jeesuksesta tehdään Jumala, eikö silloin syyllistytä epäjumalanpalvontaan, joka on Raamatussa ehdottomasti kielletty ja vakavimpien syntien joukossa? Trinitaarit asettavat koko tämän kuvan päälaelleen ja esittävät, että jos Jeesus ei ole Jumala, silloin palvomme epäjumalaa. Itse näen, että Paavali varoittaa meitä laittomuuden ihmisestä, joka asettuu temppeliin ja julistaa olevansa itse Jumala (2. Tess. 2:3-12). Jos me teemme Jeesuksesta Jumalan ja palvomme häntä, silloin minun järkeni ja ymmärrykseni mukaan syyllistytään epäjumalanpalvontaan. Jos Jeesus ei ole itse Jumala, vaan hän on ihminen, rabbi, profeetta, juutalaisten kuningas, Israelin Messias, ylipappi ikuisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan, syntiemme sovittaja ja Vapahtaja - sammeko palvoa häntä? Turusen mukaan seuraavissa jakeissa palvotaan Jeesusta:

"että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt." (Joh. 5:23)

Tässä puhutaan kunnioittamisesta, ei palvonnasta. Jeesus on todellakin kaiken kunnioituksen ansainnut, mutta ansaitseeko hän palvontaa, saammeko palvoa häntä?

"Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"" (Ilm. 5:13)

Tämä kuulosta väkevältä Karitsan, eli Jeesuksen, ylistykseltä. Se lähentelee jo palvontaa. Jää epäselväksi, saammeko palvoa Jeesusta, jos hän ei ole itse Jumala. Onko Jeesus poikkeus, joka vahvistaa säännön? Hän on Jumalan kuva, Isä on hänet valtuuttanut antamaan syntejä anteeksi, jos palvomme häntä, emmekö palvo Isää? Näihin kysymyksiin en toistaiseksi osaa antaa tyhjentävää vastausta. (Päivitys 25.3.2023 myöhempiä ajatuksiani tästä kysymyksestä löytyy kirjoituksestani Pitääkö Jeesusta palvoa) Miten Jeesus opetti meitä rukoilemaan? Kehoittiko Jeesus koskaan ketään rukoilemaan itseään? Jeesus käsksi meidän rukoilla Isää, joka on taivaassa (Lk. 11:2-4). Hän käski meidän pyytää jokapäiväistä leipää ja syntejämme anteeksi Isältä. Jeesus kirkasti, ylisti, rukoili ja korotti aina Isää, ei koskaan varsinaisesti itseään. Joten kenties on epäjumalanpalvelusta palvoa Jeesusta?

Viimeisenä Turusen listalla on Jumala ja Jeesus ikuisen elämän antajana. Tätä käsittelimme jo aiemmin. Jumala voi valtuuttaa Poikansa antamaan ikuisen elämän, kyseessä on toki jumalallinen ominaisuus, mutta kuten luemme selvästi Raamatustamme, kyseessä on ominaisuus, jonka Jumala on antanut armossaan ainoalle Pojalleen.

Turusen molemmat listat täten eivät todista, että Jeesus on itse kaikkivaltias Jumala Jehova.

Turunen kertoo, että monet kysyvät, miksi Jeesus ei kertaakaan suoraan sano olevansa Jehova? Tämä onkin hyvä kysymys. Turunen selittelee, että Jeesuksen todisteluissa hänen messiaanisuudesta oli kylliksi sulateltavaa juutalaisten joukossa. Mutta jos Jeesus oli todellakin itse Jumala, itse pidän merkittävänä sitä tosiasiaa, että Jeesus itse ei kertaakaan sano niin suoraan, eikä yksikään profeetta Vanhassa testamentissa kertaakaan kerro meille Messiaasta, joka on itse Jumala.

"Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi." (Joh. 5:18)

Turunen väittää, että fariseukset ymmärsivät Jeesuksen julistavan olevansa itse Jumala ja siksi suuttuivat niin pahasti, että halusivat kivittää hänet. Turusen mukaan kun Jeesus kutsuu Jumalaa Isäkseen, hän tosiasiassa julistaa olevansa itse Jumala. Tämä on vähän erikoinen päättelytapa, minä kutsun Jumalaa Isäksi joka päivä rukouksessa, eikä se tee minusta Jumalaa. Jeesus voi olla Jumalan Poika olematta silti itse Jumala. Fariseukset eivät olleet kaikkitietäviä, eikä heidän todistustaan voi pitää puolueettomana tai edes kovinkaan luotettavana - täten kun fariseukset kuvittelivat Jeesuksen tekevän itsensä Jumalan vertaiseksi - mitä jos he erehtyivät? Eikä tässä edes sanota, että fariseukset olisivat luulleet Jeesuksen sanovan olevansa itse Jumala, vaan että hän teki itsensä Jumalan vertaiseksi. Jumalan kuvaksi luotu Jeesus varmasti monessa eri merkityksessä on hyvin lähellä Jumalaa, niin lähellä, että joku saattoi luulla hänen olevan itse Jumala.

"Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut". Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä." (Joh. 8:58)

Turunen esittää, että Jeesus tässä ei tarkkaan ottaen sano, että ennen kuin Aabraham oli, minä olen ollut, vaan hän sanoo kreikaksi "ego eimi", "minä olen", joka on yksi Jumalan nimistä. Näin Jeesus toisin sanoen väittää olevansa itse Jumala, mistä syystä juutalaiset jälleen poimivat kiviä kivittääkseen hänet. Tietenkään Jeesus ei puhunut kreikkaa. Mistä voimme täten olla varmoja, mitä hän tarkalleen ottaen sanoi? Kenties evankelista on tehnyt karkean kielioppivirheen, mikä ei ole ollenkaan harvinaista evankeliumien kohdalla. Jos Jeesus tässä sanoo olevansa itse Jumala, mitä sanoo Paavali itsestään? "Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen" (1. Kor. 15:10) Tämä on vielä suorempi viittaus Jumalan nimeen "olen se joka olen" (2. Moos. 3:14). Julistaako Paavali olevansa itse Jumala?

"Minun Herrani ja minun Jumalani!" (Joh. 20:28)

Turunen kertoo epäilevän Tuomaan tässä vakuuttuneen Jeesuksen jumaluudesta. Onko todella näin? Vai huudahtaako Tuomas ylös taivaaseen ja kutsuu Jehovaa taivaassa Jumalaksi nähtyään ylösnousseen Jeesuksen?

Turunen antaa kourallisen jakeita ja kirjoitta seuraavasti:

"Nämä jakeet, joissa Uuden testamentin kirjoittajat kiistattomasti kutsuvat Jeesusta Jumalaksi, tulee ottaa erittäin vakavasti."

Olen suurimpaan osaan näistä jakeista törmännyt useasti aikaisemmin tutkimuksissani. Suurin osa näistä löytyy Markku Särelän tutkielmasta "Jeesus on tosi Jumala" kirjoittamastani vastineesta. (Ei enää verkossa, Late pahoittelee) Ei ole mitään uutta auringon alla.

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." (Joh. 1:1)

Koska myöhemmin Johanneksen mukaan Sana tuli lihaksi, on selvää, että Sana tässä viittaa Jeesukseen. Onko todella näin? Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä, trinitaarien mukaan Jumala itse syntyi ihmiseksi. On selvää, että Jeesuksen alkuperä on jumalallinen, Sana, joka tulee ihmiseksi, mutta tarkoittaako se aukottomasti ja kiistattomasti, että Jeesus on tosi Jumala? Oliko Sanan ja lihan liitosta syntynyt ihminen enää tosi Jumala? Itse väittäisin, että kun Sana tuli lihaksi ja syntyi ihmiseksi, se ei enää ollut Jumala. Jeesus on toki lähtenyt Isän luota ja hän on näkymättömän Jumalan kuva (Kol. 1:15) ja täten hyvin lähellä Jumalaa, lähempänä kuin yksikään ihminen, mutta hän ei ole itse Jumala.

"Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet." (Joh. 1:18 1992)

Turunen lainaa kirjassaan aina johdonmukaisesti 1938 käännöstä, mutta tämän jakeen kohdalla hän lainaa 1992 käännöstä. Miksi näin? Koska vanhassa käännöksessä sanotaan:

"Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut."

Biblia puolestaan sanoo:

"Ei ole kenkään koskaan Jumalaa nähnyt: ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, hän ilmoitti meille."

Tarkempi tutkimus osoittaa, että ainoastaan muutamissa käsikirjoituksissa kerrotaan Jeesuksen olevan itse Jumala. En ole tekstikriitikko, mutta mitä olen tähän alaan vähän tutustunut, se on enemmän taidetta kuin tiedettä. Joissakin käsikirjoituksissa väitetään Jeesuksen olevan itse Jumala ja toisissa ei. Miten päätetään, mikä käsikirjoitus on alkuperäinen? Turunen olisi voinut nämä jakeet avata meille ja kertoa oman näkemyksensä, mutta hän ei sitä tee, vaan kuten aiemminkin, tyytyy vain listaamaan nämä jakeet kommentoimatta niitä millään tasolla. Joten jälleen eksegeettinen analyysi jää lukijan vastuulle.

"Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi." (Joh. 5:18)

Tätäkin jaetta käsittelimme jo aiemmin, kyse oli juutalaisten omasta käsityksestä, he ymmärsivät Jeesuksen pitävän itseään Jumalana, mutta kuinka luotettavana voimme pitää juutalaisten todistusta?

"Minä ja Isä olemme yhtä." (Joh. 10:30)

Tässä todellakin sanotaan, että Isä ja Poika ovat yhtä, aivan kuten mies ja nainen avioliitossa ovat yhtä, tai juutalaiset ja pakanat Kristuksen ruumiissa ovat yhtä.

"heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!" (Room. 9:5)

On huomioitava, että alkukielessä ei ole lainkaan välimerkkejä, ei ole pisteitä eikä pilkkuja. Voimme kreikasta lukea tämän jakeen monella eri tapaa. Tässä Uuden maailman käännös:

"He polveutuvat samoista esi-isistä, joiden jälkeläinen Kristus on inhimilliseltä syntyperältään. Jumala, joka on kaiken yläpuolella, olkoon ylistetty ikuisesti. Aamen."

"joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen" (Fil. 2:6-7)

Tässä sanotaa samaa kuin Kol. 1:15, Jeesus oli luotu Jumalan kuvaksi, hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän "ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen". Jälleen jae, jossa Jeesusta ei kutsuta tosi Jumalaksi.

"Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" (Kol. 2:9)

Jos Jeesus on itse tosi Jumala, miksi Paavali ei sano, että hän on kaikkivaltias Jumala Jehova? Tässä sanotaan vain, että Jumalan koko täyteys asuu hänessä ruumiillisesti, minkä jopa Jehovan todistajat myöntävät, ei sanota, että hän on itse Jumala.

"odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä" (Tiit. 2:13)

Puhutaanko tässä suuresta Jumalasta, joka on Vapahtajamme Kristus Jeesus? Vai puhutaanko tässä toisaalta suuresta Jumalasta "ja" sitten toisaalta Vapahtajastamme Kristuksesta Jeesuksesta? Jälleen yksi jae, jonka voimme kreikan pohjalta tulkita monella eri tapaa.

"Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa." (2. Piet. 1:1)

Jälleen sama ilmiö kuin edellisessä jakeessa. Tarkoittako "ja" Jumalamme ja Vapahtajan välissä, että Vapahtaja on itse Jumala? Jos Pietari tarkoitti Jeesuksen olevan itse Jumala, eikä hän olisi kirjoittanut "Jumalamme Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa"?

"Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä." (1. Joh. 5:20)

Viittaako "hän" toisessa virkkeessä edellisen virkkeen "häneen", eli Jumalaan, vai hänen Poikaansa Jeesukseen?

On varsin ikävää, että Turunen roiskii menemään Raamatun jakeita, avaamatta niitä millään tasolla. Yksikään näistä jakeista ei avaudu ilman Raamatun kielen, kulttuurin ja kontekstin tutkimista. Siksi on valitettavaa, että Turunen vain listaa kasan jakeita ja esittää, että tässä kerrotaan Jeesuksen olevan Jumala. Lähempi tarkastelu osoittaa, että Raamatussa ei ole ainuttakaan jaetta, jossa Jeesuksen kerrottaisiin olevan itse kaikkivaltias Jumala Jehova.

Valitettavasti Turunen ei suo meille hengähdystaukoa, vaan jatkaa samassa luvussa Pyhästä Hengestä. Hän argumentoi, että Pyhän Hengen pettäminen on Jumalalle valehtelemista. Pyhä Henki täten on Jumala:

"Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle." (Apt. 5:3-4)

Pyhä Henki on Jumalan henki, mutta onko se erottamaton osa pyhästä kolmiyhteisestä Jumalasta? Tässä näemme ainoastaan, että Pyhälle Hengelle valehteleminen on Jumalalle valehtelemista. Emme näe, että Pyhä Henki olisi yksi kolmiyhteisen Jumalan persoona. Kaipaisin Raamatusta todistusta, joka osoittaa Pyhän Hengen olevan persoona.

Turunen lainaa Matteusta, joka kertoo Pyhän Hengen pilkasta, että sitä ei anneta anteeksi (Mt. 12:31-32). Turunen esittää "Jos Pyhä Henki ei olisi Jumala tuntuisi käsittämättömältä, että persoonattoman voimavaikutuksen pikkaaminen olisi näin vakava asia." On siis yksi persoona kolmiyhteisessä Jumalassa, jota ei saa pilkata. Ilmeisesti kahta muuta saa. Mitä järkeä tässä on? Poikaa saa pilkata, Isää saa pilkata, mutta Pyhän Hengen pilkkaamisesta joudut palamaan ikuisesit helvetin tulessa? Eivätkö kolmiyhteisen Jumalan kolme persoonaa kolminaisuusopin mukaan ole jumaluudessaan yhdenvertaisia?

Turunen lainaa Heprealaiskirjeen lukua 10, jossa kirjoittaja lainaa jakeita Jer. 31:33-34:

"Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Jehova: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Jehova'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Jehova; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä."

Turunen esittää, että Pyhä Henki tässä on Herra Jehova. Alkutekstistä missään kohtaa emme lue sanaakaan Pyhästä Hengestä, emmekä Heprealaiskirjeestäkään.

Turunen on haastavan tehtävän äärellä. Toisaalta pitäisi löytää Raamatusta niitä kohtia, joissa Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yksi, toisaalta pitäisi löytää kuvaus kolmesta erillään olevasta persoonasta. Turunen esittää, että Luuk. 10:21-22 on Jumalan kolme eri persoonaa selvästi toisista erillään. Turunen käy läpi muutamia trinitaarisia jakeita, joissa osoitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen toimivan yhdessä kolmena eri persoonana. Mutta sitten pitäisi löytää se kohta, missä sanotaan näiden kolmen olevan yksi. Se onkin haastavampaa, eikä Turunen sellaista jaetta löydä, paitsi Matteuksen evankeliumin trinitaarinen kastekaava (Mt. 28:19), jossa käsketään kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, eikä nimiin. Juutalaiset sanovat, että sapatti on vuori, joka roikkuu langan varassa. Samaa voisi sanoa kolminaisuusopista. Koko oppi ja kirkkoisien tuhannet teokset aiheesta nojaavat yhden tai kahden Raamatun jakeen, välillä jopa yksittäisen sanan varassa.

Minä haluaisin nähdä Vanhan testamentin profetian, jossa kerrotaan Messiaan olevan itse Jumala. Haluaisin nähdä profeettojen edes vihjaavan, että Jumala on kolme, eikä yksi. Tiedämme varmuudella, että Jumala on yksi (5. Moos. 6:4) - mutta pitäisi löytää se profetia, jossa kerrotaan Jumalan olevan kolme.

Turunen ei luonnollisesti löydä näitä kohtia Raamatusta, koska niitä ei ole olemassa.

Turunen kertoo säpsähtäneensä erään löydön äärellä. Hän ei muista kirjallisuudesta lukeneensa siitä, joten kyseessä on mahdollisesti Turusen oma löytö trinitaaristen tekstien äärellä. Turunen esittää, että Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan kertomukset Puolustajasta, jonka Isä lähettää (Mt. 10:19-20, Mk. 13:11 ja Lk. 21:14-15), sisältävät mielenkiintoisen variaation - Matteus sanoo Isän puhuvan, Markus Pyhän Hengen ja Luukas Pojan. Näin siis sama teksti kolmessa eri synoptisessa evankeliumissa puhuu samasta asiasta kolmella eri termillä, Puolustajaa kuvataan sekä Isäksi, että Pojaksi, että Pyhäksi Hengeksi.

Turunen esittää, että Jesaja 6:1-10 Jesaja kertoo luonnollisesti Jehovasta, joka puhuu, mutta Johannes Jeesuksesta (Joh. 12:39-41) ja Paavali Pyhästä Hengestä (Apt. 28:24-26). Vanhan testamentin profetia, jossa Jesajan mukaan puhujana on luonnollisesti kaikkivaltias Jumala Jehova, Johanneksen mukaan onkin Jeesus ja Paavalin mukaan Pyhä Henki.

"Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää." (1. Kor. 11:3)

Turunen todistelee, että kolmiyhteisessä Jumalassa ei ole jumaluuksien välillä mitään eriarvoisuutta, vaan Poika on yhtä paljon Jumala kuin Isä, samoin kuin Pyhä Henki on tismalleen yhtä paljon Jumala kuin Isä ja Poikakin. Miten siis selittää tämä Raamatun jae? Turunen käyttää termiä jumalallinen järjestys, aivan kuten naisen ihmisyys ei ole yhtään vähempi kuin miehen, vaikka mies onkin naisen pää, samoin Kristus ei ole yhtään vähempi Jumala sen takia, että Isä on Pojan pää. Kyse Turusen mukaan on kolmiyhteisen Jumalan persoonien suhteesta toisiinsa, ei erosta jumaluudessa.

Turunen tarjoaa yhteenvedon neljännestä luvusta:

"Kolminaisuuden persoonien välillä vallitsee siis ikuisuudesta lähtien suhde, jonka vuoksi kyse on kolmesta eri persoonasta. Jumalallinen olemus säilyy silti yhtenä, samana ja jakamattomana. Tämän vuoksi Jumala on yksi: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Kukin omassa persoonassaan on tosi Jumala, koska Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä samaa jumalallista olemusta. Tämän vuoksi Raamatussa samanaikaisesti korostetaan Jumalan ehdotonta ykseyttä (monoteismi) ja samalla löydämme tekstejä, joissa Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä omissa persoonissaan puhutaan tosi Jumalana, luojana ja Herrana. Tämä Raamattuun perustuva havainto ja sen tunnustaminen tosiasiaksi on raamatullisen kolminaisuusopin perustus."

LUKU 5 - Tunnista yleisimmät kolminaisuusopilliset harhaopit

Turusen mukaan kaikki mielipide-erot raamatullisissa kysymyksissä eivät ole harhaoppia, vaan meidän tulee suvaita eri näkemyksiä. Mutta silloin jos harha koskee kristinuskon ydintä, pelastusoppia tai kolminaisuusoppia, silloin kyseessä on vakava harhaoppi, ja harhaoppista tulee karttaa, ei suvaita. Saako täten kolminaisuusopista käydä keskustelua? Vai tulisiko meidät kolmiyhteisen Jumalan kieltäjät yksinkertaisesti sulkea pois keskustelusta?

Turusen mukaan on olemassa kaksi vaarallista tietä, toinen on Jumalan ykseyden korostaminen niin että jumaluuden kolme eri persoonaa häivytetään, toinen on persoonien korostaminen niin että ajaudutaan pois monoteismista kohti polyteismiä. Turunen todistelee Jumalan persoonien olevan erillisiä kuvaillessaan niitä kohtia evankeliumeissa, joissa Isä on lähettäjä ja Poika on lähetetty ja joissa Poika rukoilee Isää. Välttääksemme sitten taas sitä toista ojaa, Turunen esittää Raamatusta niitä kohtia, joissa Jumalan kerrotaan olevan ehdottomasti yksi, kuten 5. Moos. 6:4.

Turunen käy läpi historiasta yleisimmät harhaopit, joita ovat adaptionismi, jonka mukaan Jeesus oli tavallinen ihminen, jonka Jumala adoptoi Pojakseen, modalismi, jonka mukaan Jumala on vain yksi persoona, joka eri aikoina esiintyy eri hahmoissa, subordinationismi, jonka mukaan Poika ja Pyhä Henki ovat Isää alemmassa arvossa, ja areiolaisuus, joka opettaa Pojan olevan luotu jumalallinen olento, kuten Jehovan todistajat uskovat.

LUKU 6 - Keksittiinkö kolminaisuusoppi vasta Nikeassa 300-luvulla?

Turunen esittää kirkkoisien tekstien valossa, että ajatus kolmiyhteisestä Jumalasta ja Jeesuksen tosi jumaluudesta ja tosi ihmisyydestä oli tuttua alkuseurakunnalle ensimmäisiltä vuosisadoilta alkaen, eikä sitä täten kekstitty vasta 300-luvulla. Esimerkiksi Didakhee ensimmäiseltä vuosisadalta sisältää Matteukselta lainatun kastekaavan jo varhain. Ignatios Antiokialaisen tuotannossa on jo ensimmäisellä vuosisadalla vahvasti läsnä ajatus Jeesuksen tosi jumaluudesta ja tosi ihmisyydestä. "Tietämättömyys poistui ja vanha valtakunta kukistui, kun Jumala ilmaantui ihmishahmossa saaden aikaan uuden iankaikkisen elämän." Turunen esittää, että vaikka kolminaisuusoppi sinänsä ei ollut vielä muotoutunut nykyiseen muotoonsa, ajatus Jeesuksen jumaluudesta oli läsnä jo varhain alkuseurakunnassa. Athenagoras kirjoittaa 130 vuotta ennen Nikean kirkolliskokousta: "Kuka siis ei ihmettelisi, kun kuulee kutsuttavan ateisteiksi niitä, jotka puhuvat Isästä Jumalasta, Pojasta Jumalasta ja Pyhästä Hengestä, ja jotka julistavat sekä heidän ykseyttään voimassa ja heidän eroavaisuuttaan mitä järjestykseen tulee." Termi kolminaisuus esiintyy ensimmäisen kerran Teofilos Antiokialaisen tuotannossa: "Samaan tapaan nuo kolme päivää, jotka edelsivät valoja (aurinko, kuu, tähdet), ovat esikuvia Jumalan, Hänen sanansa ja Hänen viisautensa kolminaisuudesta." Tertullianus ensimmäisenä esitteli Jumalan, joka on yksi, mutta kolme persoonaa. Hippolytos muotoilee ajatuksen kolmiyhteisestä Jumalasta todella selvästi jo sata vuotta ennen Nikean kokousta:

"Minä en tohdi puhua kahdesta Jumalasta, vaan yhdestä, kuitenkin kahdessa persoonassa ja kolmannessa, sillä tässä on myös Poika; ja sitten kolmantena Pyhä Henki. Isä säätää, Sana toimeenpanee ja Poika, jonka kautta Isään uskotaan, ilmisaatetaan. Tämän ekonomian harmonia palautuu takaisin yhteen Jumalaan, sillä Jumala on yksi. Isä on Hän, joka käskee, Poika tottelee, ja Pyhä Henki antaa ymmärryksen. Isä on yli kaiken, Poika kaiken kautta ja Henki on kaikessa. Emmekä voi muutoin yhdestä Jumalasta ajatella, kuin uskoa totuudessa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen."

LUKU 7 - Uskon säännöstä uskontunnustuksiin

Tässä luvussa Turunen osoitaa kiistatta, että 700-luvulla muotoiltu apostolinen uskontunnustus juontaa juurensa varhaisten kirkkoisien teksteihin aina 100-luvulta asti. Turunen kirjoittaa, että sitoutuminen kolminaisuusoppiin merkitsee sitoutumista kristinuskoon ja että kolminaisuusopin hylkääminen merkitsee kristinuskon hylkäämistä.

LUKU 8 - Kuinka kuvailla Jumalan kolmiyhteyttä?

Turunen ehdottaa, että kaikki yritykset kuvata kolmiyhteistä Jumalaa ontuvat, ja voivat olla jopa vaarallisia. Onko Jumala kuin vesi, joka esiintyy kolmessa eri olomuodossa? Tai kuten ihminen, joka on sielu, ruumis ja henki? Ensimmäinen olisi modalismia ja jälkimmäinen polyteismiä. Turunen esittää, että kysymys siitä, miten 1+1+1 voi olla 1 eikä 3, on väärä. Oikeammin tulisi esittää, että 1*1*1=1. Turunen tiivistää, että omasta kokemuspiiristämme on vaikea löytää mitään järkevää rinnastusta kolminaisuuden ymmärtämiseksi, joten meidän tulee pysyä Raamatun sanassa ja ilmoituksessa kolminaisuuden salaisuudesta.

LUKU 9 - Sananlaskut 8 - Jumalan viisaus ja muita kolminaisuusopin haasteita

"Jehova loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua." (San. 8:22)

Turunen osoittaa aivan oikein, että tässä on alkukielessä heprean sana qanah, joka ei tarkoita luomista (bara), vaan omistamista. Lisäksi kyse on runollisesta tyylilajista, jossa on paljon vertauskuvallista, jota ei tule tulkita aivan kirjaimellisesti. Täten Jeesuksen pre-eksistenssi ei ole uhattuna.

"Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen. Hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olivatpa ne valtaistuimia tai herruuksia, hallituksia tai valtoja. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen." (Kol. 1:15-16 RK)

Turunen tarttuu sanaan esikoinen, todistellen, että esikoisia on Raamatussa monia, jotka eivät olleet syntyjärjestyksessä esikoisia, kuten Jaakob, joka anasti esikoisoikeuden, tai Daavid tai Efraim. Turunen ei anna mitään arvoa sille, että tässä sanotaan selvästi Jeesuksen olevan koko luomakunnan esikoinen, joka kuulostaa kovasti siltä, että Jeesus on luotu olento, ensimmäinen luotu olento, jonka kautta kaikki muu on luotu. Eikä Turunen kiinnitä huomiota siihen, että Raamattu Kansalle kääntää tämän jakeen kreikan pohjalta tismalleen sanasta sanaan kuten paljon parjattu Uuden maailman käännös. Kirkkoraamatussa on tähän jakeeseen lisätty sanat "ennen kaikkea" luomakuntaa. Huomaamme siis kirkkoraamatustamme, että siinä on monessa kohtaa Raamattua käännetty tulkiten tekstiä siten, että se sopisi paremmin ennakkokäsityksiin kolmiyhteisestä Jumalasta.

"Isä on minua suurempi" (Joh. 14:28)

Turunen esittää, että Jeesus puhuu tässä tosi ihmisenä, ei tosi Jumalana. Eli siis Jeesus tosi ihmisenä oli Jumalaa alempiarvoinen - eikö tämä kuulosta aivan subordinationismilta? Tai mahdollisesti modalismilta, Jeesus inkarnoituneena ei enää ollutkaan täysin Isän veroinen tosi Jumala, vaan hän oli tosi ihminen? Koko Raamatun todistus on, että Jeesus rukoilee Isää, hän kirkastaa Isää, hän puhuu vain sen, minkä Isä on hänelle antanut. Ja hän kertoo suoraan Isän olevan häntä suurempi. Turunen ei ota tätä tärkeää jaetta kyllin vakavasti, vaan esittää oman köykäisen perustelunsa kovin heppoisesti.

LUKU 10 - Iloitse ja riemuitse kolmiyhteisestä Jumalasta

Tässä luvussa Turunen esittää, että ihmisessä Jumalan kuvana, miehessä ja naisessa, jotka avioliitossa ovat yksi, heijastuu jotakin Jumalan kolmiyhteisestä luonnosta.

Kirjansa lopuksi Turunen lainaa vielä virttä 134, esittelee kirkon viralliset kolme uskontunnustusta ja antaa suppean listan kirjallisuutta.

Kuten sanoin aluksi, kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta olisin kaivannut syvällisempää eksegeettistä tutkimusta keskeisistä jakeista, joissa Jeesuksen väitetään olevan Jumala. On hyvä, että edes joku uskaltaa tänä aikana julkaista kirjan tästä aiheesta. Toivoisin, että kirja voisi toimia alustana keskustelulle, jonka pohjalta saisimme lisää luettavaa. Kaipaisin aineistoa, jossa areiolaisten painavat argumentit otettaisiin vakavasti. Kuka uskaltaisi käydä Jehovan todistajien kanssa rehellistä vuoropuhelua? Voit aloittaa ottamalla heihin yhteyttä ja kutsumalla heidät kotiisi keskustelemaan.  Jehovan todistajat ovat ihmisiä kuten mekin ja tuntevat Raamattunsa todella hyvin. Jokainen kristitty voi oppia Jehovan todistajilta paljon. Kuka aloittaisi tämän vuoropuhelun, jota kipeästi tarvitsemme?