Vain yksi kallio - Pietari vai Jeesus?
 |
| Pyhä Pietari, Peter Paul Rubens ~1600jKr |
"Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari (Πέτρος), ja tälle kalliolle (πέτρᾳ) minä rakennan seurakuntani (ἐκκλησίαν), ja tuonelan portit eivät sitä voita." (Mt. 16:18 33/38)
"Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita." (Mt. 16:18 1992)
Tässä jae, jota katolilaiset rakastavat. He siteeraavat ns. uutta käännöstä, ja sanovat, että katso - Jeesus perusti katolisen kirkon Pietarin, ensimmäisen paavin, kalliolle! Kuitenkaan Raamattu ei tunne kirkkoa, kreikan sana on ekklesia, joka on joka kerta käännetty seurakunnaksi, paitsi tässä kirkoksi. Raamattu ei tunne sellaista instituutiota kuin kirkko, vielä vähemmän seurakuntaa, jota johdetaan Roomasta käsin. Profeetat eivät tienneet Roomasta mitään, eikä Roomalla ollut apostoleiden aikaan mitään erityistä asemaa. Suuri kiista ympärileikkauksesta käsiteltiin apostoleiden kokouksessa Jerusalemissa (Apt. 15). Toki Paavali kirjoittaa yhden kirjeen Roomaan, mutta siitäkään emme lue, että Rooma olisi ollut kirkon keskus.
Pietari ei ollut ensimmäinen paavi, hän ei ollut opetuslasten johtaja, eikä hän ollut erehtymätön, vaan Paavali joutuu nuhtelemaan Pietaria (Gal. 2). Katolilaisten opettamaa apostolista sukksessiota emme löydä Raamatusta. Pietari oli tosin ensimmäinen, joka saarnasi helluntaina (Apt. 2) ja ensimmäisenä vei evankeliumin myös pakanoille (Apt. 10), mutta hän ei ollut koko seurakunnan johtaja. Pietari katolilaisen legendan mukaan kuoli Roomassa. Jos Pietari toimi Roomassa, Raamattu ei puhu siitä sanaakaan, vaan olemme myyttien ja legendojen varassa.
Mt. 16:18 voi tarkoittaa kolmea eri asiaa:
1. Pietari on kallio, jolle seurakunta rakennetaan
2. Yeshua (Jeesus) on kallio, jolle seurakunta rakennetaan
3. Pietarin tunnustus "sinä olet Messias", on kallio, jolle kirkko rakennetaan
Jokaista kolmea tulkintaa voidaan perustella Raamatulla. Katsotaan ensimmäiseksi katolilaisten tulkintaa. Kreikassa on sanaleikki - sinä olet Petros, kivi maskuliinimuodossa, joka tarkoittaa mitä hyvänsä heitettävissä olevaa kiveä. Tälle kalliolle - Petra - kivi feminiinimuodossa, joka tarkoittaa suomeksi kalliota, suurta kiveä, jolle voi perustaa talon, Jeshua rakentaa seurakunnan. Koska käytetty sana on eri, voitaisiin perustella sitä näkemystä, että Jeshua on kallio, Pietari ja muut uskovat ovat kiviä tuossa suuressa kalliossa. Tämä kaatuu kuitenkin siihen, että Jeshua tuskin puhui juutalaiselle Pietarille kreikkaa. Arameassa olisi ollut kaksi kertaa sama sana - Kefas - jolloin on selvää, että Pietari on tuo kallio, jolle seurakunta rakennetaan.
Että Jeshua olisi tuo kallio, voimme perustella lähinnä muilla jakeilla, joissa Jeshuan sanotaan olevan kallio.
"ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus." (1. Kor. 10:4)
"niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu"." (Room. 9:33)
"Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne." (Jes. 44:8)
Tällainen perustelu rakentuu sen oletuksen varaan, että voi olla vain yksi kallio. Jesajan mukaan Jehova on pelastuskallio, eikä ole ketään toista. On kuitenkin mahdollista, että Jeshua on kompastuksen kallio, kallio joka seurasi israelilaisia erämaassa, Jehova on ainoa pelastuskallio, ja Pietari on kallio, jolle seurakunta rakennetaan. Ei ole tavatonta, että Raamatussa samaa kielikuvaa käytettäisiin useammasta eri asiasta. Lopulta jos Jeshua on kallio, jolle seurakunta rakennetaan, ja Pietari on kivi, on epäselvää, mikä Pietarin rooli on tässä virkkeessä.
Oletamme siis, että Jeshua puhui Pietarille arameaa, ei kreikkaa. Hän käyttää kaksi kertaa samassa lauseessa samaa sanaa - Kefas - kallio. Olisi hyvin erikoista, jos sama sana samassa lauseessa vaihtaisi merkitystään kesken kaiken. Pidän täten lähes varmana, että Jeshua sanoi Pietarin olevan se kallio, jolle seurakunta rakennetaan.
Pietari on siis seurakunnan kallio, perustus. Tuo perustus on läpensä juutalainen seurakunta, joka ratkaisi tärkeimmät kysymykset Jerusalemissa (Apt. 15), ei koskaan Roomassa. Pietari noudatti Mooseksen lakia ja oli sapattina synagoogassa, kuten koko seurakunta (Apt. 9:20; 13:5; 13:14; 13:42,44; 14:1; 17:1,2,10-12; 18:4,19,20; 19:8; 16:13). Raamatusta emme lue mistään kohtaa ainuttakaan sanaa kirkosta, jonka keskus oli Rooma, jossa vietettiin joulua ja juhannusta, joka kokoontui sapatin sijaan sunnuntaina (että sunnuntaita ei kerrota Uudessa testamentissa kenenkään koskaan pyhittäneen katso tämä) ja vähät välitti "juutalaisista" ruokasäädöksistä.
Muuta eikö Paavali itse moiti Pietaria tekopyhyydestä - siitä että Pietari ei noudata Mooseksen lakia, samaan aikaan kun vaatii Mooseksen lain noudattamista pakanoilta?
"Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"" (Gal. 2:14)
Heti seuraava jae unohtuu useimmilta:
"Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä" (Gal. 2:15)
Mistä tässä on kyse? Siitä että Pietari söi sikaa, mutta vaati pakanoita noudattamaan Mooseksen lain ruokadääsöksiä? Että Pietari pyhitti sunnuntain, mutta vaati pakanoita pitämään sapatin? Koko luvusta käy ilmi, että Pietari seurasi fariseusten perinnäissääntöä - ei aterioinut pakanoiden keskuudessa. Tällaista säädöstä ei ole Toorassa. Pietarin synti siis oli, että hän seurasi perinnäissääntöä, josta ei ole mitään säädöstä Toorassa. Siitä ei ollut kyse, että Pietari olisi itse rikkonut Mooseksen lakia, mutta vaatinut sen noudattamista muilta.
Jae 15 paljastaa, että juutalaisuus on Paavalille ylpeyden aihe - emme ole pakanasyntisiä. Paavali siis yhdistää juutalaisuuden vanhurskauteen ja pakanuuden syntisyyteen. Nyt Paavalin useimmiten täysin väärin ymmärretty lause on ymmärrettävä: "Miten sinä, joka olet juutalainen (vanhurskas), noudatat pakanoin tapoja (syntiä) etkä juutalaisten (vanhurskautta), miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja (vanhurskautta). Siitä siis on kyse, että miten Pietari, joka tekee syntiä, voi vaatia pakanoita seuraamaan vanhurskauden tietä. Jossakin vaiheessa on kristittyjen ajattelussa koko asetelma kääntynyt päälaelleen, niin että pakanoiden tavat ovat hyvä asia, juutalaisten tavat, sapatit ja ruokasäädökset, ovat peräti syntiä.
Oletamme, että Pietari oli Jeshuan ykkösopetuslapsi, hyvin lähellä Jeshuaa, kuten käy ilmi The Chosen sarjasta (huumoria). Jos Jeshua opetti, että sikaa saa nyt syödä, miksi Pietari sanoo vuosia ylösnousemuksen jälkeen, että ei ole koskaan syönyt mitään saastaista (Apt. 10:14)? Emme löydä mistään kohtaa Apostolien tekoja kuvausta alkuseurakunnasta, joka olisi räikeästi rikkonut Mooseksen lakia, syönyt saastaista ja häpäissyt sapatin. Jos alkuseurakunta ei olisi noudattanut Mooseksen lakia, olisivat juutalaiset varmasti syyttäneet heitä tästä. Nyt kiersi sellainen huhu, että Paavali olisi rikkonut Mooseksen lakia, mutta se huhu torjuttiin välittömästi.
"Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. ... Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä." (Apt. 21:21,24)
Sellainen narratiivi, että Jeshua perusti katolisen kirkon ja nimitti Pietarin katolisen kirkon ensimmäiseksi Paaviksi, ei kerta kaikkiaan kestä minkäänlaista tarkastelua. Raamatusta emme löydä edes sanaa "kirkko". Profeetat eivät tienneet tällaisesta instituutiosta mitään. Luterilaisesta katolilaiseksi kääntynyt Juho Sankamo kirjoittaa Perussanoman julkaisemassa teoksessa "Alkukirkon salaisuus" (lyhyt katsaukseni teoksesta tässä) että kirkko on uusi Israel. Tällaista kutsutaan korvausteologiaksi, joka nykyään on ruma sana. Katolilaisten on pakko lukea profeetoista, että Israel nyt tarkoittaa kirkkoa, koska profeettojen mukaan Israel on ikuinen ja Jerusalem on pyhä ikuisesti. Rooma ei mahdu tähän kuvaan.
Uusi liitto solmitaan yksin Israelin ja Juudan heimon kanssa (Jer. 31:31-34). Me voimme olla osallisia tuosta uudesta liitosta vain, jos meidät on oksastettu Israeliin (Room. 11) ja liitetty pyhään perheeseen (Ef. 2). Raamattu ei anna mitään sijaa korvausteologialle tai antisemitismille. Israel on pyhä ikuisesti, kirkko keksittiin vasta Nikeassa 325jKr.
Raamattu ei tunne kirkkoa, joka lopun aikoina ottaa Israelin paikan Jumalan pyhänä seurakuntana, jossa Mooseksen laki on hylätty, jonka papit, piispat, kardinaalit ja paavit ovat apostolisen suksession myötä erehtymättömiä.
Enkä välitä asiasta sen enempää, luterilaiset ja katolilaiset saavat puolestani keskenään saivarrella teologiasta ja niistä kysymyksistä, jotka heitä erottavat. Itse olen eronnut kirkosta, katselen surullisena kirkon alamäkeä ja mietin, että jos välttämättä haluaa kuulua johonkin kirkkoon - miksi ei äitikirkkoon? Miksi kuulua johonkin lahkoon, joka on eronnut äitikirkosta, jos kirkko instituutiona on niin tärkeä? Fakta nimittäin on, että katolinen kirkko on ainoa instituutio, jolla on historialliset ja teologiset perusteet kutsua itseään kirkoksi, kaikki muut ovat, pahoittelen rumaa sanaa, lahkoja.
Suurin skisma tapahtui heti ensimmäisillä vuosisadoilla, kun juutalaiset savustettiin ulos seurakunnasta. Nikean jälkeen kaikki harhaoppiset poltettiin roviolla ja kirkon historia on sellainen, josta tuskin voi olla ylpeä. Harhaoppisyytökset riittivät perusteeksi kuolemantuomiolle. Oikea oppi vahvistettiin vuodattamalla verta. Messiasta seuraavat juutalaiset eivät löytäneet sijaa synagogasta eivätkä kirkosta ja katosivat kartalta kokonaan. Nyt 2000 vuotta myöhemmin he ovat jälleen löytämässä oman paikkansa seurakunnassa, mutta kirkon verisen historian takia juutalaisen on hyvin vaikea, ellei mahdoton, kääntyä kristityksi.
Eikä juutalaisen tarvitse kääntyä kristityksi, hän voi olla ylpeästi juutalainen ja seurata juutalaisten kuningasta, Israelin Messiasta, Nasaretin Jeshuaa.
Entä me pakanat? Jos meidät on oksastettu Israeliin, liitetty pyhään perheeseen, saamme nauttia Tooran ilosta, viettää kevään ja syksyn suurenmoisia juhlia, seurata Messiastamme juutalaista Jeshuaa, rakentua yhdessä ja perustaa uutta seurakuntaa, jolla ei ole kirkon kanssa mitään tekemistä. Raamattu lupaa, että pakanoilla on paikka Jumalan kansan keskuudessa lopun aikoina, ei kirkossa, ei missään lahkossa, vaan Jumalan kansan keskuudessa, pyhässä perheessä!
"Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana"." (Jes. 2:2-3)
Huomaa, että Sana lähtee Jerusalemista, ei Roomasta. Shalom!
Kirkosta ja Israelista olen aiemmin kattavammin kirjoittanut näissä, pahoittelen toistoa, mutta tällaisessa blogissa se sallittakoon.
Kirkko vai Israel?
Kommentit
Lähetä kommentti