Yksi Messiaan ruumis ja Jumalan kansa

 

Cana the wedding church, Fallaner, CC-BY-SA

Kirjoituksessani Kirkko vai Israel? esitin sen teesin, että Mooseksen laki, kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky, uusi liitto ja lupaukset ovat kaikki vain Israelille. Pakana voi olla osallinen liitosta vain, mikäli hänet on oksastettu Israeliin, josta Paavali kertoo tarkasti Roomalaiskirjeen luvussa yksitoista. Esitin, että Kristuksen ruumis (jatkossa Messiaan ruumis), yksi pyhä, apostolinen ja katolinen seurakunta, ἐκκλησία, on Jumalan Israel, ei kirkko. Seison edelleen sanojeni takana.

Olen kirjoittanut lyhyen vastineen Graham Turnerin kirjaan Messiaan kansa, jossa hän esittää sen kauniin ajatuksen, että juutalaiset ja pakanat muodostavat yhden Messiaan kansan, Jumalan valitun seurakunnan, jossa ei ole mitään erotusta juutalaisten ja pakanoiden välillä, vaan Jumalan seurakunta on yksi ja pyhä Messiaan ruumis. Harmillisesti Turner kuitenkin rummuttaa kirjassaan jatkuvalla syötöllä, kuinka Mooseksen lain käskyt tässä yhdessä Messiaan ruumiissa kuuluvat vain juutalaisille, mutta eivät pakanoille. Missä mielessä Messiaan ruumis voi olla yksi, jos pakanoille ja juutalaisille on eri säännöt?

Olen arvioinut kriittisesti Juho Sankamon kirjaa Alkukirkon salaisuus, jossa hän opettaa perinteistä kristillistä ja katolista käsitystä kirkosta, joka on aivan suoraa korvausteologiaa. Sankamo sanoo, että kirkko on uusi Israel, jolle kirkko ei ole Äiti, sille Jumala ei voi olla Isä, ja kukaan ei voi tuntea Jumalan sanaa ja Kristusta ilman kirkkoa. Emil Anton leimasi kirjoitukseni poleemiseksi, itse olen sitä mieltä, että kirjoituksessani aivan maltillisesti ja lempeästi murskaan Sankamon absurdin teesin.

Nyt tarkoitukseni on tiivistää näissä esittämiäni ajatuksia ja pohtia, millainen on raamatullinen ἐκκλησία, Jumalan pyhä seurakunta, Jumalan Israel. Että kirkko ei ole sitä, on täysin selvää edellisten kirjoitusteni valossa. Nyt luin toistamiseen Richard Harveyn teoksen Mapping Messianic Jewish Theology, jossa hän ansiokkaasti tarkastelee messiaanisten juutalaisten teologian koko spektriä. Hän tutkii messiaanisten seurakuntien näkemystä Jumalasta, Jeesuksen jumaluudesta, Mooseksen laista ja pääsiäisestä. Hänen tutkimuksestaan paljastuu laaja kirjo eri näkemyksiä, jotka ovat toisessa laidassa lähellä ortodoksijuutalaisuutta, toisessa taas täysin klassisen kristinuskon mukaisia.

Näistä tarkastelen tässä lähemmin käsitystä Jeesuksen jumaluudesta ja täten myös kolminaisuudesta, sekä Mooseksen lakia. Kirjan luettua on selvää, että nämä kaksi näkemystä erottavat juutalaiset auttamattomasti kristityistä, että messiaaninen juutalainen, joka haluaa muodostaa oman käsityksensä Jeesuksen jumaluudesta, joutuu väistämättä ongelmiin joko juutalaisen synagogan, tai sitten kirkon kanssa. Jotkut ovat yrittäneet löytää kompromisseja, mutta epäonnistuneet näyttävästi. Jos messiaaninen juutalainen pitää kiinni juutalaisuuden ehdottomasta monoteismista, hän ajatutuu väistämättä ongelmiin kirkon kanssa. Jos hän taas hyväksyy kristillisen näkemyksen kolminaisuudesta ja Jeesuksen jumaluudesta, hänellä ei ole mitään sijaa synagogassa. 

Messiaanisissa juutalaisissa seurakunnissa kolminaisuudesta ja Jeesuksen jumaluudesta on monta näkemystä, vaikkakin Harveyn mukaan ylivoimainen enemmistö on lähellä kristinuskon klassista tulkintaa, mutta saattaa tämän opin pukea juutalaiseen asuun ja käsitellä oppia juutalaisin termein. 

Jos kristologia jakaa messiaanisia seurakuntia, niin Mooseksen laki vielä enemmän. En käsittele kaikkia eri oppeja yksityiskohtaisesti, suosittelen Harveyn teosta kaikille, jotka haluavat tarkkaan perehtyä kaikkiin eri näkemyksiin. Käytännössä messiaanisissa seurakunnassa yhdessä ääripäässä noudatetaan Mooseksen lakia rabbien opetuksen valossa, toisessa noudatetaan vain niitä käskyjä, jotka kirkko katsoo uudessa liitossa olevan meitä velvoittavia. Yksi uskoo, että Mooseksen laki koskee vain juutalaisia, toisen mielestä Jumalan on antanut vain yhden ikuisen ja universaalin lain, joka on myös minun kantani. Että myös pakanoiden tulee uudessa liitossa noudattaa koko Mooseksen lakia, siitä olen kirjoittanut huolellisesti ja kattavasti kirjoitukseni Mooseksen laista Kristuksen armoon.

Messiaanisia juutalaisia en kadehdi. He joutuvat Jeesusta seuraamalla eroon synagogastaan, joutuvat omassa messiaanisessa seurakunnassaan arvioimaan kaiken synagogassa oppimansa uudestaan, joutuvat pohtimaan tarkkaan, kuinka paljon he haluavat noudattaa Mooseksen lakia, kuinka paljon seurata juutalaista ajattelua, miten paljon omaksua kristinuskosta, ja riippuen tulkinnastaan, joko näkemyksineen ovat tai eivät ole tervetulleita kristilliseen kirkkoon.

Tilanne on todella vakava. Kirkon kannalta kuvio on täysin selvä. Kärjistän vain hieman, kun sanon, että kirkko ei näe mitään ongelmaa siinä ajatuksessa, että Jumala hylkäsi juutalaiset ja solmi uuden liiton kirkon kanssa, joka nyt on uusi Israel. Silloin kirkolla vain ei enää ole mitään tekemistä juutalaisten juuriensa kanssa, eikä juutalaisilla varmasti mitään asiaa kirkkoon, eikä messiaanisilla juutalaisilla mitään sijaa kristittyjen siskojen ja veljien seurassa, elleivät käänny kokonaan kristityiksi ja hylkää juutalaisia tapojaan.

Yhteys messiaanisen seurakunnan ja kirkon välillä ei ole millään muotoa mahdollinen, niin kauan kuin messiaaniset juutalaiset noudattavat "juutalaisia" tapoja, ruokasäädöksiä, sapatteja, juhlia ja viitan tupsuja. Kirkossa taas ei koskaan ole pidetty minään ongelmana, että seurakunnassa syödään sikaa, kokoonnutaan sunnuntaina ja vietetään joulua ja juhannusta lehtimajanjuhlan sijaan. Messiaaninen juutalaisuus on varsin uusi liike, saanut syntynsä vasta 70-luvulla nykyisessä muodossaan, joten nyt kirkko joutuu pohtimaan, voiko sillä olla mitään yhteyttä messiaanisten seurakuntien kanssa.

"niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä" (Room. 12:5)

"Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." (Gal. 3:28)

Paavalin näkemys on täysin selvä, Messiaan ruumis on yksi, joka koostuu sekä juutalaisista, että pakanoista. Aiemmissa kirjoituksissani toistamani teesi on, että Room. 11 perusteella Paavali esittää pakanoiden olevan oksastettu Messiaan ruumiiseen, Israeliin, että juutalainen juuri kannattelee seurakuntaa, eivätkä pakanat saa Messiaan ruumiissa ylvästellä luonnollisia oksia, juutalaisia, vastaan. Ef. 2 Paavali sanoo, että meidät pakanat on Messiaan kautta liitetty pyhään perheeseen, samaan Jumalan kansaan. Näin on siis Jumalalla vain yksi kansa, Israel, johon myös pakanat ovat oksastetut.

Kristityt eivät pidä tästä ajatuksesta, sillä he haluavat olla pakanoita, eivätkä yleensä tahdo olla missään tekemisissä juutalaisten kanssa. En syytä kaikkia kristittyjä antisemitisteiksi, mutta on historiallinen tosiasia, että juutalaisvastaiset näkemykset vaikuttivat kirkkoisien ja myöhemmin Lutherin opetuksissa. Nikean kirkolliskokouksessa päätettiin, että juutalaisten pääsiäistä ei tule viettää. Konstantinus Suuri, joka sääti kuolemanrangaistuksen kristityille, jotka kääntyvät juutalaisuuteen, kirjoitti Nikean kirkolliskokouksen jälkeen: 

"Vaikutti arvottomalta, että tämän kaikkein pyhimmän juhlan [pääsiäisen] suhteen meidän tulisi seurata juutalaisten tapoja, jotka ovat saastuttaneet kätensä suurella synnillä, jotka täten ovat suuressa sielun pimeydessä... Älköön meillä täten olko mitään yhteistä noiden kirottujen juutalaisten kanssa, olemmehan saaneet Vapahtajaltamme toisen tien."

(Oma käännökseni, lähde:)

Nikean kirkolliskokouksessa säädettiin paitsi pääsiäisestä ja sunnuntaista, jotta siis ei olisi mitään yhteistä juutalaisten kanssa, myös kolminaisuudesta ja Jeesuksen jumaluudesta. Areios, joka piti Jeesusta luotuna olentona, tuomittiin harhaoppiseksi. Nikean uskontunnustus, jossa Jeesuksen sanotaan olevan "syntynyt, ei luotu", sai vakiintuneen muotonsa. Pasi Turunen kirjassaan Kolmiyhteinen Jumala todistaa, että ajatus kolminaisuudesta oli kuitenkin kristikunnassa esillä jo ennen Nikean kokousta. Oli niin tai näin, on kokonaan toinen kysymys, kuinka selvästi kolminaisuus on esillä Raamatussa. Nyt näemme, että paitsi kysymys Mooseksen laista, myös kolminaisuus erottaa kristinuskon täysin selvästi ja lopullisesti juutalaisuudesta, ja harmiksemme myös messiaanisesta juutalaisuudesta.

Kolminaisuudesta olen kirjoittanut sangen paljon jo aiemmin (katso kaikki kirjoitukseni). Yleisimmät jakeet, joilla kolminaisuutta puolustellaan, olen omasta mielestäni täydellisesti kumonnut Pasi Turusen kirjan arvostelussa. Nabeel Qureshi kirjassaan Vain yksi Jumala, Allah vai Jeesus? tuo esille, kuinka vaikea pala kolminaisuus on myös muslimeille, jota käyn läpi tässä. Muissa kirjoituksissani olen osoittanut, että:

• Sanoessaan "minä olen", Jeesus ei väitä olevansa Jumala, 
• Että ihmiset polvistuivat Jeesuksen edessä ei tarkoita, että Jeesus olisi itse Jumala
• Että Jeesusta ei pidä palvoa
• Että Paavali ylistää, rukoilee ja palvoo Isää, Jeesuksen kautta
• Että Jeesuksen titteli "Herra", ei tarkoita, että hän olisi itse Jumala. 

En toista tässä kaikkea aiemmin sanomaani. Tarkoitukseni on vain kiinnittää huomiota siihen, kuinka kolminaisuusoppi, josta ei löydy Raamatusta ainuttakaan muotoilua, vaan joka sai muotonsa vasta kirkkoisien toimesta, on vakava kompastuskivi niin muslimeille kuin juutalaisillekin, ja täten myös messiaanisille juutalaisille.

Itse pidän kiinni pitkälti samasta areiolaisesta näkemyksestä kuin Jehovan todistajat, että Jeesus on koko luomakunnan esikoinen (Kol. 1:15), täten luotu olento, Jumalan kuva, ei itse Jumala, Jumalan Poika, Messias, Vapahtaja ja syntiemme sovittaja, mutta hän ei ole itse Jumala, häntä ei kuulu palvoa, mutta pitää kunnioittaa, rukouksemme osoitamme suoraan Isälle, Jeesuksen pyhän nimen kautta. Mikäli messiaaniset juutalaiset hyväksyisivät tällaisen näkemyksen, he ärsyttäisivät synagogaa vähemmän, mutta luonnollisesti joutuisivat kirkon kiroukseen. Ei-messiaaniset juutalaiset kristinuskon vastaisessa polemiikissaan järjestään aloittavat kolminaisuudesta ja Mooseksen laista. David Klinghoffer kirjassaan Why the Jews rejected Jesus esittää, että suurin syy miksi juutalainen ei voi kääntyä kristityksi on kristinuskon näkemys Jeesuksen kumoamasta Mooseksen laista. 

Mikään kompromissi kirkon ja synagogan välillä ei ole mahdollinen. Ainoa vaihtoehto on perustaa uusi uskonto, jossa pitäydytään yksin Raamatun sanaan, jossa kirkon keksimästä kolminaisuusopista on luovuttu, jossa uskova pakana oksastetaan Jumalan Israeliin, jossa Mooseksen pyhä, vanhurskas, hyvä, ikuinen ja täydellinen laki koskee jokaista, niin juutalaista kuin kreikkalaista. Tällainen seurakunta on ainoa mahdollinen jumalanpalvelusyhteisö, jossa juutalaiset ja pakanat ovat yhtä, jonka voidaan sanoa olevan yksi, pyhä, yhteinen, katolinen ja apostolinen seurakunta, ἐκκλησία, Jumalan Israel. Juutalaiset ja pakanat voivat yhdessä kokoontua ja palvoa vain, mikäli he molemmat pyhittävät saman päivän, kymmenessä käskyssä säädetyn sapatin, he voivat käydä samaan ruokapöytään ilman kitkaa vain, mikäli noudattavat samoja ruokasäädöksiä, ja kirkkovuosikalenteri mahdollistaa yhteisen jumalanpalveluksen molemmille vain, mikäli juhlitaan yksin 3. Moos. 23 säädettyjä raamatullisia pyhiä juhlia.

Tietenkään asia ei ole aivan näin yksioikoinen, kuin tässä annan ymmärtää. Jos päätämme seurata Mooseksen lakia, joudumme kuitenkin Mooseksen lakia tulkitsemaan Uuden testamentin opetuksen valossa, uudesta liitosta käsin. Silloin lähtökohta tulee olla Jeesuksen vuorisaarna, jossa hän sanoo, että ei tullut kumoamaan lakia, että laista ei katoa pieninkään piirto, että niitä kutsutaan suureksi taivasten valtakunnassa, jotka noudattavat pienintäkin käskyä (Mt. 5:17-19). Kuitenkin samassa vuorisaarnassaan Jeesus itse jumalallisella auktoriteetillaan tulkitsee lakia, nyt emme saa edes sydämessämme himoita naisia, emme saa vannoa alkuunkaan ja käännämme toisen posken, sen sijaan, että kostaisimme silmä silmästä. Paavali sanoo, että emme kumoa lakia, vaan me vahvistamme sen (Room. 3:31), ja hänen mukaan Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä (Room. 7:12). Näiden ajatusten tulisi olla lähtökohta, josta tulkitsemme Mooseksen lakia.

Kevään juhlat, jotka saivat täyttymyksensä Jeesuksessa, saavat nyt uuden merkityksen. Vietämmekö Pesachia juutalaisen liturgian mukaan Egyptistä vapautumisen muistoksi, vai missä määrin muistamme pääsiäislammastamme Jeesusta (1. Kor. 5:7)? Tuleeko suurena sovituspäivänä edelleen paastota ja onko helluntaita syytä viettää lain antamisen, vai Pyhän Hengen vuodattamisen juhlaan? Perusta kun on kerran asetettu, voi seurakunta yhdessä päättää uuden liiton halakhasta, lain käskyjen noudattamisesta käytännössä Jeesuksen opetuksen ja sovitustyön valossa.

"Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana"." (Jes. 2:2-3)

Raamatusta ei löydy ainuttakaan profetiaa lopun ajoista, jolloin kansat vaeltavat Roomaan kuulemaan Katekismusta, pyhittävät sunnuntain, syövät saastaista ja muodostavat yhden katolisen pyhän Kristuksen ruumiin, jota nimittävät kirkoksi, johon juutalaisilla ei ole mitään asiaa. Tässä Jesaja sanoo, että kansat tulevat virtaamaan Jerusalemiin temppeliin kuulemaan Tooraa, eli Mooseksen lakia. Elämme lopun aikoja, jännittäviä aikoja, jolloin tämä tulee tapahtumaan mahdollisesti jo meidän elinaikanamme. Tulemme näkemään, kuinka toinen uskonpuhdistuksen aalto palauttaa kirkon sen harhateiltä takaisin juutalaisille juurilleen, kuinka messiaaniset juutalaiset ja pakanat muodostavat uuden jumalanpalvelusyhteisön, ei kirkkoa, vaan Jumalan Israelin, jossa sapatti pyhitetään, Mooseksen lakia noudatetaan ja kaikki ylistävät ja palvovat Jumalaa kielellä, jota ymmärtävät sekä juutalaiset, että pakanat.

"Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: 'Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne'." (Sak. 8:23)

Tulemme näkemään, kuinka kirkko ajautuu yhä syvemmälle laittomuuteen ja saastaisuuteen, kuinka kirkkokunnat tulevat repeytymään yhä uudestaan ja uudestaan jälleen kymmeniksituhansiksi eri lahkoiksi, kuinka samaan aikaan uskovien jäännös niin juutalaisista kuin pakanoistakin tulee löytämään toisensa. Tulemme huomaamaan, kuinka Vapahtajamme Jeesus itse etsii lampaansa ja johdattaa heidät yhteen laumaan.

"Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa. Ja minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellänsä. Minä, Herra, olen puhunut. Ja minä teen heidän kanssansa rauhan liiton; minä lopetan maasta pahat eläimet, niin että he asuvat turvallisesti erämaassa ja nukkuvat metsiköissä; ja minä teen siunatuiksi heidät ja kaiken, mitä minun kukkulani ympärillä on, ja vuodatan sateen ajallansa-ne ovat siunauksen sateita." (Hes. 34:23-26)

Tämä Hesekielin profetia toteutukoon Jumalan armosta pikaisesti, Amen!

P.S. On esitetty huoli siitä, että jos kerran korvausteologiassa juutalaiset pakkokäännytetään kristityiksi, he assimiloituvat ja Jumalan kansaa lakkaa olemasta, eikä tässä minun esittämässäni mallissa ole tismalleen samasta ilmiöstä kyse, mutta toiseen suuntaan, eli että kaikki maailman pakanakristityt assimiloituvat ja juutalaista ja kristittyä ei enää erota toisistaan? Tismalleen näin tulee tapahtumaan, mutta silloin palataan alkukirkon järjestykseen, jossa juutalaista ei erottanut kristitystä. Juutalaisilla pysyy edelleen ympärileikkaus heille tunnusomaisena merkkinä ikuisesta liitosta Aabrahamin kanssa, meille pakanoille ympärileikkaus ei kuulu. Juutalaiset saavat pitää aivan mitä kansallisia tunnusmerkkejä haluavat. He tulevat edelleen olemaan Jumalan valittu kansa - mutta nyt meidät pakanat oksastetaan samaan kansaan Jumalan armosta, emmekä saa ylvästellä luonnollisia oksia vastaan (Room. 11:18). Tulee siis olemaan yksi kansa, yksi Jeshuan lammaslauma, jossa ei ole enää mitään eroa juutalaisen ja kreikkalaisen välillä, joka on Jumalan pyhä suunnitelma ja Jumalan tahto.