Kuolemanrangaistus Mooseksen laissa ja uudessa liitossa

 

William M. Vander Weyde (American 1871–1929) Title: Electric Chair at Sing Sing Date: ca. 1900

"Israelilaisten oleskellessa erämaassa tavattiin mies kokoamassa puita sapatinpäivänä. Niin ne, jotka hänet tapasivat puita kokoamasta, toivat hänet Mooseksen ja Aaronin ja koko seurakunnan eteen. Ja he panivat hänet vankeuteen, koska ei ollut vielä määrätty, mitä hänelle oli tehtävä. Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Se mies rangaistakoon kuolemalla, koko seurakunta kivittäköön hänet leirin ulkopuolella". Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut." (4. Moos. 15:32-36)

Sapatinpäivänä puita kerännyt mies kivitettiin. Julmaa! Sadistista! Nipottamista turhasta! Kristityn on pakko uskoa, että kyse oli Jumalan säädöksestä, Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta. Voimmeko me neuvoa Jumalaa, mikä meidän mielestämme olisi oikeudenmukaista? Nyt kirkossa sapattia ei pyhitetä. Kymmenen käskyn neljättä käskyä, muista pyhittää sapatinpäivä, ei pidetä kristittyjä uudessa liitossa velvoittavana käskynä. Sapatista olen kirjoittanut jo runsaasti (Jeesus ja sapatti, Illasta iltaan, Lepoa iloa ja rauhaa, Mailis Janatuinen ja sapatti, Vain juutalaisille?) 

Nyt tarkoitukseni on käsitellä kuolemanrangaistusta Raamatussa.

Jo luomisviikolla Jumala siunasi ja pyhitti sapatinpäivän. Sapatti on ehdottoman pyhä. Sapatti Jes. 58:13-14 mukaan on suuri ilon, levon ja rauhan päivä. Sapatti on niin pyhä, että sen rikkomisesta on määrätty kuolemanrangaistus. Huomatkaamme, että täydellisessä utopiassa, teokratiassa, ketään ei kivitettäisi kuoliaaksi, sillä kaikki pyhittäisivät sapatin. Miksi siis näin ankara rangaistus teosta, jota nykyään emme pidä minään? Kirkossahan kansa leikkaa nurmikkoa sapattina, käy kaupassa ja lämmittää saunaa, tekee lumitöitä ja tuohuilee turhuuksia.

Jumala ei vitsaile. Juurikaan. Raamatun käskyt tulee ottaa vakavasti. Sapatin kohdalla voisimme pohtia sitä suurta siunausta, joka sapatin pyhittämisestä meille on luvattu (Jes. 56:6-7; 58:13-14). Ankara lain saarna ja helvetin tulella peloittelu todistetusti historiassa ei tule tuottanut kovinkaan runsasta hedelmää. Mutta silti on totta, että sapatin rikkomisesta määrätty rangaistus on kuolema.

Jotkut sanovat, että ehkä tuo israelilainen mies erehtyi päivästä, ei muistanut, että kyseessä oli sapatti? Ehkä hän ei ollut kuullut tätä käskyä. Se on aivan mahdotonta, sillä juuri edellä Mooses oli puhunut kaikki nämä sanat koko kansalle, joka vastasi noudattavansa tätä lakia. Nyt Jumala itse puhui ja määräsi miehen kivitettäväksi.

Myönnän, että tämä hieman kauhistuttaa myös minua. Mutta lain lisäksi Raamatussa kulkee punaisena lankana myös armo. Emme tiedä mitään tuon kivitetyn miehen taustoista, emme motiiveista. Emme tiedä, oliko hän surutta rikkonut sapattikäskyä aiemmin, oliko hän kironnut Jumalaa, katuiko hän, vai mistä oli kyse. Jumala tuomitsi miehen kuolemaan, ja voimme pitää kiinni siitä, että Jumala on oikeudenmukainen, aina ja varmasti.

Raamatussa on säädetty kuolemanrangaistus useista rikoksista, kuten edellä mainittu sapatin rikkominen, murha, aviorikos, homoseksi, vanhempien kiroaminen, epäjumalanpalvelus ja noituus. Ensimmäisen kerran kuolemanrangaistus säädetään jo Genesiksessä:

"Teidän verenne vuodattamisesta minä totisesti vaadin tilille jokaisen eläimen. Myös ihmisen minä vaadin tilille toisen ihmisen, hänen veljensä, surmaamisesta. Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä omaksi kuvakseen Jumala teki ihmisen." (1. Moos. 9:5‭-‬6)

Jokainen sielu kuuluu Jumalalle:

"Kaikki sielut kuuluvat minulle, niin isän kuin pojankin sielu ovat minun. Jokaisen, joka tekee syntiä, on kuoltava." (Hes. 18:4)

Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja arvokas. Ihmisen elämä on Jumalan silmissä niin kallis, että toisen ihmisen veren vuodattamisesta määrätään kuolemanrangaistus. Myöhemmin sama käsky toistetaan myös Mooseksen laissa eksplisiittisesti:

"Se, joka lyö ihmistä niin, että tämä kuolee, on surmattava." (2. Moos. 21:12)

Joku voi toki pitää murhasta kuolemanrangaistusta epäoikeudenmukaisena rangaistuksena, liian julmana. Ihminen joka näin ajattelee, uskoo olevansa oikeudenmukaisempi kuin Jehova. Kuitenkin kaikissa tuomioissaan Jumala on oikeudenmukainen. Ilman pätevää todistusta ei ketään saa surmata:

"Kuolemaan voi tuomita vain kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla. Yhden todistajan todistuksen perusteella ketään ei saa surmata. Todistajien käsi kohotkoon ensimmäisenä surmaamaan tuomittua, sitten koko kansan käsi. Poistakaa paha keskuudestanne." (5. Moos. 17:6‭-‬7)

"Yhden ihmisen antama todistajanlausunto ei riitä todistamaan ketään syylliseksi, koskipa syytös millaista rikosta tai syntiä tahansa. Asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla." (5 Moos 19:15)

Verekseltään ketään ei siis saa tuomita, eikä pelkän huhupuheen tai yhden todistajan sanan nojalla. Raamatussa on selvä kriteeri, että kuolemaan saa tuomita ainoastaan lainvoimainen tuomioistuin, Mooseksen aikaan seurakunta:

"Ja nämä kaupungit olkoot teillä turvapaikkoina verenkostajalta, niin ettei tappajan tarvitse kuolla, ennenkuin hän on ollut seurakunnan tuomittavana." (4. Moos. 35:12)

"eikä häntä saa surmata, ellei häntä ole julkisesti tutkittu ja tuomittu." (4 Moos 35:12)

"Tuomarien on tutkittava asia tarkoin," (5 Moos 19:18)

Jotta jokainen tapaus tulisi selvitetyksi perinpohjin, myös pappeja tuli kuulla, jotka olivat lain asiantuntijoita:

"Kysykää neuvoa leeviläispapeilta ja siltä tuomarilta, joka kullakin hetkellä on virassa; he ilmoittavat teille asian ratkaisun." (5 Moos 17:9)

Nyt tulemme siihen kysymykseen, onko kuolemanrangaistus voimassa uudessa liitossa. Moni sanoo, että Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Mooseksen lain kuolemanrangaistukset on kumottu. Millä perusteella näin sanotaan? Eikö Jeesus itse sano, että laista ei katoa pieninkään piirto? (Mt. 5:17-19) Lain ottaminen omiin käsiin ja kosto verekseltään kielletään Uudessa testamentissa:

"Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra." (Room 12:9)

Kuinka lohdullinen onkaan ajatus, että Jumala itse kostaa pahantekijälle. Jumalan tuomio on varmasti oikea ja Jumalan rangaistus kohtuullinen.

Toiset vetoavat maalliseen esivaltaan, meidän on noudatettava maamme lakeja:

"Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen." (Room 13:4)

Nythän Suomen laissa varkaudesta määrätään rangaistus, samoin murhasta, tosin ei kuolemaa, mutta ei mitään rangaistusta aviorikoksesta tai sapatin rikkomisesta. Sillä perusteella, että meidän tulee kunnioittaa esivaltaa, emme voi perustaa omaa tuomioistuinta ja vastoin maamme lakeja kivittää sapatin rikkojia.

Nyt on kyse siitä, onko Jumala muuttanut mielensä, ovatko kuolemanrangaistukset nyt osa sitä lakia, joka naulittiin ristiin ja kumottiin Golgatalla?

"Vaikka he tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sellaista tekevät, ovat ansainneet kuoleman, he eivät ainoastaan itse tee niin vaan myös osoittavat hyväksymisensä niille, jotka tekevät samoin." (Room. 1:32)

"Joka hylkää Mooseksen lain, sen on armotta kuoltava kahden tai kolmen todistajan sanan nojalla." (Hepr. 10:28)

Näiden jakeiden perusteella kuolemanrangaistuksia ei ole kumottu. Jumala vaatii edelleen surmaajan veren vuodattamista. Jumala ei muuta mieltään, eikä kumoa asetuksiaan. Jumalan pyhä laki on täydellinen (Ps. 19:8) ja ikuinen (Ps. 119). Kuolemanrangaistukset täten ovat edelleen voimassa. Jos olet tehnyt huorin, tappanut, tai häpäissyt sapatin, olet täten Jumalan silmissä ansainnut kuoleman.

Mieti sitä asiaa hetki.

Jotta nyt kukaan ei vaipuisi epätoivoon, muistakaamme, että Jeesus on ristillä kuollut meidän syntiemme tähden. Olivatpa syntimme kuinka mustat tahansa, ne tulevat valkoisiksi kuin puhdas villa:

"Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." (Jes. 1:18)

Kuningas Daavid syyllistyttyään murhaan ja aviorikokseen, lausui itse itselleen profeetan sanan takia tuomion:

"Niin totta kuin Herra elää: mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma." (2. Sam. 12:1-15)

Tässä kertomuksessa vaikuttaa kuin Daavid oitis katuisi ja saisi syntinsä anteeksi tuosta vain:

"Niin Daavid sanoi Naatanille: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan". Naatan sanoi Daavidille: "Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole."

Kuitenkin psalmissa 51 Daavid katuu vuolaasti tekemäänsä syntiä:

"Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat. Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit. Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit; silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi." (Ps. 51)

Daavid ei siis vain ohimennen katunut syntejään, kuten tekstistä voisi olettaa, vaan hän kirjoitti tämän psalmin, joka usein kirkoissa luetaan synnintunnustuksena, katui vuolaasti, rehellisesti ja vilpittömästi tekemäänsä pahaa. Jumala oli armollinen, eikä Daavidin tarvinnut kuolla. Tämä jo ennen Jeesuksen sovitustyötä! Synnit on aina saanut anteeksi katumalla ja tekemällä parannuksen. Neljäs Mooseksen kirja ei kerro, katuiko sapattina puita kerännyt mies syntejään. Kuitenkin Raamatun sana on varma ja luotettava - Jumala antaa meille meidän syntimme anteeksi, tämä on Raamatun totuus, joka toistuu läpi koko Raamatun, niin Vanhan kuin Uudenkin testamentin.

"Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!" (Hes. 33:11)

Joten vaikka olemme ansainneet teoistamme kuolemanrangaistuksen, voimme luottaa sataprosenttisesti Jumalan armoon, hänen Pojassaan valmistamaan sovitukseen. Jeesus on voittanut kuoleman. Se ei tarkoita, että synnillä ei olisi seurauksia, että nyt saisi rikkoa surutta tätä tai tuota käskyä, se tarkoittaa sitä, että Jeesus on ristillä kantanut kaikki sairautemme, kipumme ja syntimme:

"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (Jes. 53:4,5)

Jos Mooseksen lain tuomio ahdistaa sinua, niin Paavali lohduttaa:

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." (Room. 8:1)

Lopuksi sanon, että synnin palkka on kuolema, mutta Jeesuksen sovitustyön ansiosta voimme elää ikuisesti, me saamme ylösnousemusruumiin, kaikki syntimme sovitetaan ja Jumala, joka on laupias ja armollinen, antaa kaikki rikoksemme ja syntimme anteeksi ikuisiksi ajoiksi. Amen.